Kiroile – esiinnyt eduksesi

Katleena Kortesuo

Kävin muksujen kanssa Kodin Terrassa. Lapsiperheiden parkkiruudut olivat täynnä, joten jouduin jättämään autoni kauemmaksi.

Etummaisessa lapsiparkkiruudussa komeili Lapti-firman auto. Keksin parkkeeraukselle kaksi selitystä:

  1. Lapti käyttää lapsityövoimaa.
  2. Laptin työntekijät eivät tunnista lapsiparkkimerkin tarkoitusta.

Kun kävelin auton ohi, Terrasta tuli Lapti-paitainen mies, joka kantoi yhtä tasoiteämpäriä. Ilahduttava keskustelumme eteni näin:

Minä: Sulla ei taida olla lapsia siellä autossa.
Lapti: No ei ole ei!
Minä: Tämä on lapsiparkkiruutu.
Lapti: Mulla on v**tu raskasta kannettavaa. Onko se nyt jum**auta iso rikos jos parkkeeraa autonsa tähän?
Minä: Saan varmaan ottaa tästä kuvan?
Lapti: No saat, ja pistä se vaikka etusivulle!
Minä: Kiitos. Itse asiassa laitan ne blogiini. *Otan kuvat samalla kun mies menee autoon.* Saanko vielä nimesi?
Lapti: Mitäs v**tua se sulle kuuluu?
Minä: Ajattelin vain, että kun sain julkaisuluvan, niin haluatko kuvan alle nimesi?
Lapti *paiskaa oven kiinni ja ajaa pois*

Kannattaa varmasti teettää Laptilla remontteja. Sieltä saat kotiisi kiroilevan remppahepun, joka ei osaa lukea eikä myöntää mokiaan. Lisäksi hän on valinnut ammatikseen ruumiillisen työn – mutta ei jaksa kantaa yhtä ämpäriä kymmentä metriä pitemmälle kaupan ovesta.

Ohessa vielä kuvat kaikkien mielenpiristykseksi.

63 kommenttia

  1. Miksi lapsiperheen pitää päästä pysäköimään oven eteen?

    Ovatko lapset vai vanhemmat nykyään aiempaa liikuntarajoitteisempia?

  2. ”Lapsiperheille” ei muuten ole mikään virallinen liikennemerkki, ihan yhtä hyvin siinä voisi lukea ”IKEA-klubin jäsenille”. Osaan jo etukäteen arvata että mikä itku siitä syntyisi.

  3. Hienoa 🙂 Olethan laittanut linkin myös LapTille 😀

    Nuo lapsiparkkiruudut muistaakseni on hieman suurempia jotta saa esimerkiksi vaunut hyvin auton viereen. Liikuntarajoitteisuudesta tuskin on kyse, ennemminkin kaupan ystävällisestä eleestä lapsiperheitä kohtaan.

    1. Kyllä, meilasin asiasta Laptille heti postauksen jälkeen. Toivottavasti he palaavat pian asiaan.

  4. Lapsen laittaminen turvaistuimeen on huomattavasti helpompaa kun viereinen auto ei ole ihan kiinni omassa. Ja kun sitä etäisyyttä viereiseen autoon on normaalia enemmän, niin saattaa viereisen auton pellitkin pysyä ehjänä, kun lapsi ajattelemattomuuksissaan avaa oven sepposen selälleen poistuessaan autosta. Eli kyllä lapsiparkkiruutujen isompi koko on minusta ihan perusteltu.

    Mitä taas tulee läheiseen sijaintiin marketin sisäänkäyntiin nähden, niin eiköhän kyseessä ole turvallisuus. Kuka oikeasti haluaa lapsia juoksentelemaan pitkin parkkipaikkaa? Kyllä mä mielelläni kävelen itse vähän kauemmas ostoksineni ja annan lapsiperheiden parkkeerata siihen oven lähelle että Turo-Petterit ja Unelma-Anelmat ei jää mun auton alle kun juoksevat eteen kuolleesta kulmasta.

    1. Kiitos Tarmo – tässä tuli hyvin tiivistettynä lapsiparkkiruudun perustelut.

  5. Olette siis aivan oikeasti valmiita mahdollisesti vaikuttamaan ihmisen työsuhteen jatkuvuuteen koska hän oli pysäköinyt paikkaan mitä ”suojeli” täysin yhdentekevä lisäkilpi?

    Tässä vaiheessa kannattaisi kenties ottaa pari askelta taaksepäin koneelta, käydä vaikka toisessa huoneessa ja miettiä ihan rauhassa että mitä on tekemässä.

    Tämäntyyppiset omassa erinomaisuudessaan kylpevät ristiretkimäiset postaukset ovat juuri se syy Katleena minkä takia en enää seuraa blogiasi enkä Twitter-feediäsi.

    Ymmärrän, välillä harmittaa ja on kiva kuunnella ( katsella ) omaa ääntään mutta joskus kannattanee miettiä asioiden oikeita mittasuhteita. Onko verisesti loukatun blogistin itsetunto toisen ihmisen toimeentulon menetyksen kanssa samalla tasolla? Onko se kuitenkaan niin hienoa että ”nyt kaikki näkevät miten minä pistän tuonkin kuriin, behold the anger of the blogger!”. Sinulla on kirjoittamisen lahja, älä yritä päteä sillä näin tyhjänpäiväisen asian vuoksi.

    Internetissä on erittäin helppo ryhtyä syyttäjäksi, tuomariksi ja mestaajaksi. Onko silti pakko?

    1. Oraakkeli, kiitos kommentistasi – vaikka et enää seuraakaan blogiani.
      En usko, että kyseisen ihmisen työpaikka on hetkeäkään katkolla. Kyseessähän olisi laiton irtisanominen, josta tulisi nopeasti ongelmia. Sen sijaan toivon vilpittömästi, että remonttiheppu saa esimieheltään vakavan puhuttelun.
      En kirjoittanut postaustani lainkaan vihaisena. Olin toki kiukkuinen ja loukkaantunutkin parkkipaikalla, kun vastaanotin kaikki kiroilut. Illalla olin tietenkin jo rauhoittunut ja pohdin, julkaisenko jutun.
      Kahdessa tapauksessa olisin jättänyt koko jutun kirjoittamatta:
      1) Jos heppu olisi pahoitellut tilannetta jo parkkipaikalla, olisin antanut asian olla.
      2) Jos heppu olisi ollut pienen, yhdenmiehen yrityksen pyörittäjä, olisin ehkä laittanut vain meiliä hänelle.
      Mitä tulee postausaiheisiini, en suinkaan valita joka tilanteesta, jossa saan huonoa palvelua. Tähän blogiin pääsee ehkä 10-20 prosenttia caseista. Jos kirjoittaisin kaikista, ansaitsisin taatusti kritiikkisi.

      1. Ihan sivuhuomautuksena mietittäväksi, empiirisen tutkimukseni mukaan sellaiset ihmiset törmäävät usein huonoon palveluun, jotka odottavat sitä jo etukäteen.

        1. Sami, me emme ole koskaan tavanneet kasvokkain. Niinpä sinulla ei ole aavistustakaan, millaista palvelua odotan tai millainen ilme minulla on, kun astun kauppaan.
          Kun tulen seuraavan kerran Turkuun, niin mennään kahville. Sitten voit arvioida, kerjäänkö omalla olemuksellani huonoa palvelua vai en.

          1. No voih. Tekstin voi aina lukea kuten haluaa ja aina niin halutessaan siinä voi nähdä kritiikkiä, solvaulsia, piikkejä, mitä tahansa itseään kohtaan.

  6. Eihän kyse loppujenlopuksi, Oraakkeli, kai ollut pysäköimisestä sinänsä. Käsittääkseni ennemminkin asiaan suhtautumisesta. Siitä, millaisen kuvan itsestään ja edustamastaan yrityksestä antaa ulospäin.

    Tuskinpa tällaisin perustein kenellekään potkuja annetaan. Itse ainakin työnantajana valitsisin pienen käytöskoulun ja keskustelun asiasta jonka jälkeen elämä jatkuu ennallaan. Niin töissä kuin muuallakin maailmalla 🙂

  7. Tästä päästään taas käsiksi yhteen peruskysymykseen; mitkä asiat kuuluvat kellekin ja mitä asioita muiden pitää valvoa. On varsin hienoa että ollaan tietoisia omista oikeuksistaan mutta onko niiden valvominen yksilön oma tehtävä?

    Ymmärrän tuota Transit-kuskia tavallaan myös, en minäkään jaksaisi kuunnella jonkun täysin tilanteeseen liittymättömän ihmisen väliintuloa varsinkin kun jo keskustelun alusta asti asenne on ollut varsin, noh, tietynlainen. Totta, kaveri olisi voinut valita sanansa paremmin.

    Tuohon Katleenan postauksen loppuun, sen voisi kirjoittaa myös näin:
    Kannattaa varmasti teettää Katleenalla töitä. Sieltä saat kostonhimoisen toisten virheisiin tuijottavan naisen, joka ei osaa suhteuttaa asioita vaan kulkee tunteidensa orjana. Lisäksi hän on valinnut ammatikseen konsultoinnin ja bloggaamisen – mutta ei pysty pääsemään vaikeista ihmisistä yli vaan retostelee asioilla julkisesti tuoden vastapuolen kaikki yksityiskohdat esiin.

    Kaikilla asioilla on vähintään kaksi puolta.

    1. Kiitos tuosta määrittelystäni. Asioilla on tosiaan aina kaksi puolta.
      Yksi tämän blogin isoimmista tarkoituksista on kertoa asiakkaille, millainen olen. Näin he eivät osta sikaa säkissä.
      Jos tehtäväni kouluttajana on parantaa osallistujien viestintää, huomautan ilman muuta heidän virheistään. Havaitsen jopa sellaisia virheitä, joita he eivät itse edes tietäneet olevan olemassa. Useimmiten – melkeinpä aina – saan osallistujat nauramaan omille mokilleen ja oppimaan niistä.
      Uskon, että minua ei palkkaa kukaan herkkänahkainen, ja se on tarkoituskin. Se joka etsii konservatiivista kouluttajaa, kääntyy jonkun muun puoleen.
      Tämä blogi on juuri sellainen kuin minäkin. Jos et pidä blogista, et ehkä pidä minustakaan.
      Ja se on ilman muuta täysin hyväksyttävä tunne.

  8. @Oraakkeli

    Kuvitellaan, että sulla on parkkipaikka varattu autollesi (leikitään että sulla on auto), joka on merkitty vaikkapa ”varattu” lätkällä.

    ”Varattu”han ei ole myöskään siis mikään oikea liikennemerkki.

    Sua ei siis yhtään haittaisi, jos minä pösötän aina siihen sun paikallesi mun bemarilla?

    Asiahan ei siis sulle yksilönä kuuluisi mitenkään. Siihen varmaan pitäisi perustaa joku komitea valvontaa varten sitten.

  9. Rakas Anonyym, no kuvitellaan.

    Kyllä, minulla on auto. Onhan tuo vanha ja ruma mutta niin olen minäkin. Vaikka nyt selkeästi yritätkin haastaa riitaa niin en siihen kuitenkaan suostu lähtemään. Onneksi parkkipaikkani on parkkihallissa joten siihen ei vielä toistaiseksi ole ketään toinen pysäköinyt.

    Kirjoitin ehkä aiemmassa postauksessa hieman väärin, valvonta varmaankin kuuluu asiaan liittyvälle yksilölle mutta se toteuttava porras onkin sitten jo toinen juttu. Virkamiesten tai muiden valvovien tahojen töihin sekaantuminen ei ole tietääkseni vielä tähän mennessä ollut kovinkaan hyvä tai hedelmää kantava idea.

    Eli lyhesti: jos ajaisit paikalleni ”bemarillasi” niin varmasti närkästyisin mutta ei se ole minulle muu kuin merkki siitä että otan yhteyttä asiaa valvovaan viranomaiseen. Mitäpä minä siinä voisin muuta tehdä? Tulla puhumaan sinulle kun jo tämänkaltainen keskustelu tuntuu saavan sinut kiihtyneeseen tilaan?

    Konflikteja on turha hakea.

  10. Huvittavaa että tullaan selittämään jostain ”kiihtyneestä tilasta” kun itse kirjoitellaan tollasta settiä 😀

  11. No niin, ettei menisi ihan offtopiciksi ja flamettamiseksi, niin palataanpa hieman aiheessa taaksepäin.

    Oraakkeli ilmaisee epäilystä, että tästä aiheesta bloggaamisella voisi olla vaikutusta Laptin työntekijän töiden jatkuvuuteen. Itse en siihen usko, sillä ei kukaan järjissään oleva työnantaja tuosta potkuja anna. Tai jos antaa, niin sitten ongelmia on kyllä enemmän muualla kuin alaisten lukutaidottomuudessa. Ja sen jälkeen irtisanottu remppamies voikin ottaa yhteyttä lakimieheensä perustelluin syin.

    Eli eiköhän tuo huonosti käyttäytynyt remppamies selviä tuosta suullisella nuhteella. Näin voisin kuvitella. Ja on ihan perusteltua minusta, että Katleena bloggasi aiheesta, koska yritys on sen näköinen kuin sen työntekijät ja heidän käytöksensä. Vaikka henkilökohtaisella tasolla ymmärrän, ettei remppamiestä kiinnostanut kävellä pidempää matkaa raskaine kantamuksineen, niin en hyväksy tekoa, sillä eihän se ole mikään selitys.

    Ja nuhteet remppamies ansaitsee, muttei enempää. Sillä jos parkkipaikka on merkitty lapsiperheillä niin mikä hän on sitä muuttamaan? Remppamies voi ilmaista tyytymättömyytensä parkkipaikan järjestelyihin esimerkiksi antamalla Kodin Terralle asiakaspalautetta remppamiehiä syrjivästä parkkipaikkapolitiikasta.

  12. Twitterissä vedettin jo painitrikoot päällä niin paljon, että en jaksa toistaa täällä.

    Perheelliset ovat kyllä maailman herkintä kansaa nousemaan takajaloilleen. Noinko ne lapset madaltavat ihmisen sietokykyä. Yksi syy jatkaa nauttimista TINK-elämän antimista. Elämä kun on oikeasti kivaakin.

  13. Ehkä kirjoitettu teksti vaikuttaa vihaiselta kun ei näe näppäimistön takana olevaa ihmistä. En kuitenkaan missään nimessä ole vihainen, olen ihmeissäni ja harmissani siitä että Katleena tekee omassa yritysblogissaan tämän omalle brändilleen.

    Ehkä olen väärässä ja Katleena nähdään mahdollisten asiakkaidenkin silmissä sankarina, Kodin Terran ritarina. En vain jaksa uskoa tätä.

    Tiedän että arvostelu on aina vaikea paikka varsinkin jos on palavasti jotain mieltä. Se on hirveän vaikeaa nähdä asiaa toisen näkökulmasta tai edes yrittää. Anonyym on esimerkiksi luonut minusta mielipiteen mille en enää mahda mitään.

    Samoin saattaa tehdä Katleenan blogia huomenna lukeva mahdollinen asiakas ja yritysjohtaja joka myös harrastaa sitä että pysäköi autonsa noihin samoihin paikkoihin kuin tuo Transit-kuskikin. Hän voi vaikka haluta ajaa autonsa näihin ruutuihin että uuden auton kyljet pysyvät paremmin naarmuttomina isolla parkkipaikalla. Ehkä hän ajattelee mitä olisi itse tehnyt jos Katleena olisi tullut häntä kuvaamaan. Ehkä koko alkuperäinen viesti tuntuu hänestä naurettavalta.

    Toivottavasti ei.

    PS. En oikein tämän selkeämmin osaa täällä oikein kirjoitella, mielestäni en ole ”vihainen” mutta joku nyt ainakin on kyseisen vaikutelman saanut. Piirtäisin kukkasen jos osaisin ja se tähän olisi mahdollista. Pysäköinnistä vielä ennenkuin joku nostaa sen esiin. Ei, minä en käytä kyseisiä ”lapsiperheille” paikkoja, tuosta samaisesta rivistä olisin valinnut sen aivan vastakkaisessa päässä olevan kauimmaisen paikan. Aina on tilaa tullessa ja lähtiessä ympärillä. Ihan vaikka niiden lasten kanssa.

  14. @samihurme: Omasta mielestäni tässä ei ollutkaan kyse lapsiperheiden sietokyvystä, vaan siitä, että paikka oli merkitty lapsiperheille ja Laptin remppamies ei sitä ”kriteeriä” tuossa tilanteessa täyttänyt. Huonoa käytöstä, piittaamattomuutta vai mitä? Kovin on remppamiestenkin sietokyky ja kunto laskenut, kun ei jaksa oven edustaa kauemmas niitä tavaroita roudata. Siitähän ne palkan työajalta saavat, että työnsä tekevät.

    Niin ja minulla ei ole lapsia, jos joku sitä ehtii epäilemään. Ja samasta syystä kuin Oraakkeli parkkeeraan autoni aina vähän kauemmas. Tykkään että on tilaa ja jaksan kyllä kävellä, myös sen sementtisäkin kanssa, vaikka olenkin tietotyötä tekevä nörtti, jonka kädet ovat spagettia.

  15. Anteeksi, nyt menee vähän enemmän off-topic

    Olen muuten tavallaan positiivisesti yllättänyt tämän keskustelun tasosta, on suoranainen ihme että ei ole tainnut tulla vielä yhtäkään kirosanaa. Harvinaista herkkua, kyllä 14 postaukseen olisi jo luullut mahtuvan yhden ”mutsis oli” itkupotkuraivarin.

    Ehkä tämä blogi on vain kerännyt tietyntyyppisiä ihmisiä. Niitä parempia. Poislukien minut tietysti…

  16. @Oraakkeli =)

    Kiitos tuon, voin mennä unille hymy huulillani (ja ei, tämä ei ole sarkasmia vaan tarkoitan sitä oikeasti!).

    Harvinaista herkkua todellakin… voi kunpa kommenttiketjut olisivat aina näin ”siistejä”. Ja off-topic on toisinaan ihan paikallaan.

    Joten kiitos keskustelusta kaikille! Tämä yksilö painuu nyt pehkuihin ja jatkaa huomenna jos tarvetta ilmenee.

  17. Kiitosta tästäkin suunnasta, kai se pitää torso rahdata sänkyyn. Huomenna pitäisi taas kuitenkin tehdä sitä ja tätä. Öitä!

  18. Hei,

    yllätyin tästä keskustelusta. Oikeastaan minusta tärkein pointti Oraakkelille tuli vasta lopussa, kun piti kirosanattomuutta hyvänä. No sitähän tuo remppakuskikin olisi tarvinnut! Eihän Katleena muuten olisi ottanut kuvaa tuosta tilanteesta, jos mies ei olisi aivan törpöllä tavalla reagoinut. Itsekin ihmettelin Katleenan toimintaa, mutta vain koska se vaatii rohkeutta puhua noin. Mietin miten olisin itse reagoinut, jos olisin ollut tuo mies. Olisin sisäisesti nolostunut ja pyytänyt anteeksi, vaikka olisikin kiukuttanut.

    Eikä tapaus ole mikään iso ja traaginen, ei miehen taikka Katleenan kannalta. Molempien pitäisi vain tehdä hyvää työtä ja minusta Katleena hoito osansa hyvin. Mies ei.

  19. Ovatko Katleenan lapset vielä niin pieniä, että he istuvat lastenrattaissa/vaunuissa? Pitämällä kiinni ”subjektiivisesta lapsiparkkiruutuoikeudesta” joku vie aina paikan sellaiselta, joka tarvitsisi sitä enemmän.

    1. Hyvä kysymys! Siinä vaiheessa kun lapseni ovat kouluikäisiä, tuskin käytän enää lapsiparkkiruutuja.
      Muksuni eivät enää istu vaunuissa, mutta he käyttävät turvaistuimia – ja varsinkin nuoremmalla on tapana toimia ajatusta nopeammin. Hän avaa oven selälleen ja pinkaisee matkaan. Nämä ovat juuri niitä keskustelussa mainittuja turvallisuustekijöitä, joiden vuoksi lapsiparkkiruutu on välttämätön.
      Hurmeen Samia kiitän keskustelusta ja muistutan, että kyseessä on tosiaan kaikkien turvallisuus. Kyse ei ole siitä, jaksaako perhe kävellä pitkää matkaa, vaan siitä, kuinka vaarallista on kulkea vilkkaiden lasten kanssa parkkipaikan poikki.
      Mitä tulee lasten kasvattamiseen ja muksujen vilkkauteen, vetoan perinnölliseen temperamenttiin. 🙂 Kasvatusvinkkejä otan vastaan vain niiltä, joilla itsellään on lapsia.

  20. Tervehdys!

    Olen aika ihmeissäni yrityksemme saamasta ”julkisuudesta” ja minua jopa hieman hävettää työntekijämme käyttäytyminen. Jos blogistia on loukattu, niin esitän yrityksemme puolesta nöyrän anteeksipyynnön!

    Toivon mukaan kaikki tätä blogia lukevat ihmiset muistavat tämän tekstin jälkeen kuitenkin sen, että olemme keskisuuri suomalainen rakennusliike, emme remppafirma. Olisi fiksua tutustua mitä syyllistämäsi yritys tekee enen kuin vedät johtopäätöksiä pelkästään työntekijän ”remonttimiesmäisen” käyttäytymisen perusteella:)Toisaalta olisi hyvä muistaa ja miettiä, missä menee hyvänmaunraja. Onko kyseessä työntekijämme, joka on kohta kotona raskaan työpäivän jälkeen ja suutuspäissään vastaa provokatiiviseen ”päänaukomiseen” haistattelulla vai käyttäytyykö hän aina samalla tavalla. Joka tapauksessa toivon ettei kukaan syyllistyisi vastaavaan, oli sitten töissä tai kotona.

    Työllistämme suuren määrän rakennusalan ammattilaisia eripuolella Suomea ja olemme ylpeitä työntekijöistämme. Voitte käydä tutustumassa tuotantoomme ja henkilökuntaamme nettisivuilla http://www.lapti.fi
    Kuten jo sanoin kiroileminen, päänaukominen ja sääntöjen rikkominen ei ole hyvien käytöstapojen mukaista eikä tuo millään tavalla yrityksemme arvoja. Pahoittelen tapahtunutta ja kiitän saamastamme julkisuudesta 🙂

    Rakentavin rakennusterveisin
    Antti Pöyskö
    Rakennusliike LapTi Oy

    1. Antti, kiitos kommentistasi ja tervetuloa blogiini! Kiitos myös pahoitteluista Laptin puolesta.
      Toivon, että käytte läpi kyseisen parkkeeraajan kanssa hänen viestintäänsä. Tahdoittepa tai ette, yrityksen asiakaskokemus muodostuu näinkin pienistä seikoista.
      Toki kyseinen rakentaja on voinut olla väsynyt ja stressaantunut, mutta niin on moni muukin. Oma tunnetila ei oikeuta käyttäytymään huonosti.
      Kutsuit toimintaani parkkipaikalla "provokatiiviseksi 'päänaukomiseksi'". Aika kova syytös. Haluan korostaa, että toimin täysin asiallisesti ja äänensävyni oli neutraali. Rauhallinen virheistä huomauttaminen ei ole provokatiivista päänaukomista, vaan asiallista kommunikointia.
      Aiemmissa kommenteissa Oraakkeli oli vahvasti eri mieltä toimintatavoistani, mutta se ei tee hänenkään kommenttejaan "provokatiiviseksi päänaukomiseksi". Sen sijaan hänellä on ilman muuta oikeus olla eri mieltä kuin minä, ja me molemmat saamme tuoda näkökulmamme esiin. Sitä kutsutaan keskusteluksi.
      Kiitos vielä siitä, että tuomitsit rakentajan kiroilemisen. Käyttehän asian läpi hänen kanssaan?

      1. Tervehdys taas!

        Nimen omaan juuri näin. On ehdottoman tärkeää käyttäytyä fiksusti joka paikassa varsinkin silloin jos olet liikkeellä työnantajan vaatteissa työnantajan ajoneuvolla. Jokainen meistä on työaikanaan niin sanotusti työantajansa ”käveleväkäyntikortti”. Tämä kyseinen tapaus käsitellään normaali käytäntöjemme mukaisesti yrityksemme sisällä.

        Kyllä jokaisen ihmisen pitää kestää jos hänelle huomautetaan asiallisesti jostain rikkeestä, vaikka kuinka paljon sisällä kiehuisikin. Korostan vielä noita ”hipsejä” tuossa sanan provokatiivisen päänaukomisen yhteydessä. Tarkoitin tuolla provokatiivisella päänaukomiselle työntekijämme ajatusmaailmaa, kun hänelle on menty rikkeestä huomauttamaan. Myös blogeissa ja netissä asioista keskusteleminen on nykyään normaalia ja jokaisen pitää tajuta vastuunsa teoistaan ja lupauksistaan. (työntekijän lupaus ottaa kuva ”tästä” ja laittaa vaikka etusivulle). Toisaalta pakettiauton omistajalta, eli rakennusliikkeeltä ei ole kysytty kuvan julkaisulupaa lainkaan. Ehkäpä tämä oli tietoinen valinta, niin saitte meidätkin mukaan keskusteluun 🙂

        Olisin tässä kyseisessä tapauksessa toivonut myös blogistilta hieman malttia. Olisit esimerkiksi voinut jättää aivan hyvin tuon kuvan pakettiautostamme pois ja puhua työntekijöistä ja käytöstavoista yleensä. Kiroileminen ja hyvät käytöstavat ovat tärkeä aihe. Hyvien käytöstapojen vaaliminen ja toisen ihmisen kunnioittaminen on kuitenkin aika lailla katoava luonnonvara.

        Ystävällisin terveisin

        Antti Pöyskö

        1. Antti, ymmärrän hyvin, että toivot minun puhuneen yleisellä tasolla mainitsematta firmaanne. 🙂 Niin ovat toivoneet monet muutkin, kun kyseessä on ollut heidän yrityksensä.

          Tässä blogissa nostetaan kuitenkin kissa pöydälle. Jätän nimet mainitsematta vain silloin, kun kyseessä on pieni firma. Niinpä kerron myös omista mokistani suoraan, enkä kuvaa niitä "erään kouluttajan" sattumuksiksi. Avoimuus pelaa puolin ja toisin.

          Jos haluat lukea omista tunaroinneistani – ja niitä saa myös haukkua kommenteissa – kannattaa klikata oikean laidan avainsanalistasta "Omat mokat" -linkkiä.

          Kiitos kun tarkensit päänaukomis-sanavalintaasi.

  21. Ok, Katleena. Minä luovutan, olet siirtänyt itsesi siihen tilaan ja paikkaan missä ei arvostelulla ole enää sijaa ja patenttivastaukseksi muodostuu ”ei tänne ole pakko tulla jos ei kerran kelpaa”. Sinänsä surullista.

    Palasin hetkeksi blogisi ääreen Twitterin kaikujen kautta, se on hieman huono keskustelun väline ilmiselvästä syystä.

    Sanoit ”Kiitos määrittelystäni”, tein vain täsmälleen saman mitä sinä teit kyseessä olevan firman työntekijästä ja hänen koko yrityksestään minuutin kokemuksen perusteella.

    Haluaisin tähän loppuun esittää viimeisen kysymyksen:
    Mitä sanoisit näin viestinnän ammattilaisena ja konsulttina asiakkaalle kuka on kirjoittanut toimitusjohtajan roolissa yrityksen viralliseen blogiin tarinan siitä miten hän näki Perähikiän Sähkön pakettiauton kääntyvän liikennevaloissa vastoin sääntöjä? Toimitusjohtaja päätyi sattumalta saman ABC-aseman pihalle ja pakettiauton kuskikin nousi ylös autostaan. Toimitusjohtaja kohtasi pakettiauton kuljettajan ja aloitti
    ”eipä taida sulla olla oikein noi liikennesäännöt hallussa?”
    Tilanne eskaloitui nopeasti ja pakettiauton kuljettaja haistatteli toimitusjohtajaa. Blogi loppuu ytimekkäästi kehotukseen ”Ei varmaan kannata hommata Perähikiän Sähköstä yhtään mitään, asentajat ajelevat miten sattuu ja työntekijät ovat töykeitä sikoja”

    Nyt minä sitten menen muualle. Twitteristäsi on näemmä havaittavissa se että et ota vakavasti mitään vastaväitteitä itseäsi kohtaan. Olet tietoisen pahansuopaisesti kääntänyt tuon yrityksen viestinkin omiin tarkoituksiin sopivaksi. Toivottavasti en itse ikinä joudu tuohon tilaan. Kiitos kaikille ja anteeksi.

    1. Oraakkeli, otan kyllä huomioon palautteesi. Se, että olemme eri mieltä, ei estä meitä keskustelemasta. Toki meillä molemmilla on oikeus oman mielipiteen säilyttämiseen – sekä sinulla että minulla.

      Kertomassasi esimerkissä on yksi ero omaan postaukseeni: on hieman eri asia, jos toimitusjohtaja arvostelee Perähikiän sähköä (iso pientä) kuin yksityisyrittäjä suurta yritystä (pieni isoa). Tämän vuoksi minäkään en juuri arvostele omaa yritystäni pienempiä firmoja.

      Ensi kerralla kun annat negatiivista palautetta, annathan se omalla nimelläsi? Otan Paljon Vakavammin kritiikin, joka tulee avoimesti.

      Tosin – kuten itsekin sanoit – et enää palaa blogiini. Kurja juttu, mutta se on ilman muuta oma vapaa päätöksesi. Toivon sinulle hyvää jatkoa ja jatkossakin yhtä vakaita mielipiteitä. On hyvä juttu, että keskustelukumppani ei ole kuin tuuliviiri, vaan pysyy kannassaan.

  22. Minua kummastuttavat nämä kommentit.

    Käsitin, että kirjoituksen ydin oli arvostella sitä, miten yrityksen edustaja puhuu ohikulkijalle – ei sitä, miten hän parkkeeraa.

    Perheruutuun parkkeeraaminen oli pieni rike, toiselle ihmiselle kiroileminen isompi kolaus yrityksen maineelle.

    LapTin vastine kirjoitukseen oli muuten todella hyvä, mutta kummallista oli nimittää kirjoittajan huomauttelemista parkkipaikalla ”pääaukomiseksi”. Se vesitti koko anteeksipyynnön.

    1. Klok, kiitos kommentistasi ja tervetuloa blogiini!

      Keskustelulla on usein tapana ajautua sivuraiteille. 🙂 Postaukseni pääasia oli tosiaan epäystävällinen kiroilu, mutta yllättävän usein ajaudutaan keskusteluun siitä, onko minulla oikeus/velvollisuus/pakko postata aiheesta. Itsekin ajaudun helposti puhumaan aidan seipäästä, vaikka piti puhua aidasta.

      Olen samaa mieltä kanssasi Laptin vastineesta. Jos pahoitteluissa kritisoidaan toista osapuolta, anteeksipyynnöltä putoaa pohja pois.

  23. 🙂 Mielettäni henkilö palkkeelati aivan oikein LAPTIpalkkiluutuun 😉

      1. Susikairan akka, et olisi voinut paremmin sanoa. Suorastaan harmittaa, etten keksinyt tuota itse. 😀

  24. Tuollaisesta kiroilusta päätellen uskoisin, että tämä sama ”remppajamppa” parkkeeraa autonsa mielellään myös inva-paikalle.

    Se, kuinka suuri työllistäjä firma on, ei oikeuta kiroiluun eikä hyvän maun vastaiseen käytökseen.

    Katleenalle puolestaan suosittelen lapsilukkojen käyttämistä ovissa, jos lapsi ei malta odottaa kyydissä. Onhan se toki hankalaa, mutta hankalaa on varmasti valita arkkuakin jos lapsi säntää parkkiksella auton alle.

    1. Äiti, kiitos kommentista! Myös minä epäilen, että marketin invapaikka on kyseiselle parkkeeraajalle aivan yhtä mieluinen kuin lapsiparkkikin.

      Autossamme ei valitettavasti ole lapsilukkoa.

      Paras lapsilukko on se, että kiellän ajoissa ulos ryntäämisen. Muksumme nimittäin uskovat kyllä, kun heille sanoo. Sen sijaan jos unohdan muistuttaa asiasta – ja jos kuopus näkee jotain mielenkiintoista – neiti on jo juoksemassa autojen välissä.

      1. Olen kuvitellut, että kaikkien neliovisten autojen takaovissa on lapsilukot.

        1. Hanki kolhuinen Chevy Van 1993, niin huomaat, ettei sellaista ylellisyyttä ole. 😀

          Sen sijaan meillä on vakionopeudensäädin (toimii ajoittain), ilmastointi (toimii kun odottaa) ja keskuslukko (menee joskus itsestään päälle).

  25. Mä en osaa kikkailla hienoilla sanoilla tai napakoilla argumenteillä, josko edes osaan kirjoittaa suomea, mutta musta tää postaus oli hyvä, vaikkakin rohkea kuvineen päivineen. Mutta koska lupa oli saatu tuolta kyseiseltä mieheltä, niin sinänsä ottakoon vastuun hänkin sanoistaan. On hienoa että rohkeita ihmisiä riittää ja hyviä perusteluja suuntaan ja toiseen. Mäkin olisin varmaan postannut tuon jos oisin näppärä kirjoittaan, mutta koska en ole, niin satunnaisesti saatan johonkin ilmaisjakelulehteen kirjoittaa kankean palautteen mieltäni kuohuttavasta asiasta. Sinänsä aika erikoista jättää kovaa kritiikkiä nimimerkin takaa, oli tyyli mikä hyvänsä. Mä oon sitä mieltä että omalla nimellä kirjoittamaan ja kiroilemaan. 😉

  26. Kiitos Katleena, että jaksat kirjoittaa (no ok, sehän on työsi;))! Niin monta kertaa puet ajatukseni sanoiksi. Uskomatonta, että ihmisillä ei ole taitoa ottaa vastuuta omista teoistaan. Jännittävää, miten syy löytyy aina itsen ulkopuolelta. Tässäkin tilanteessa, sinä Katleena olit syyllinen, koska olit niin sietämätön, että menit kyselemään lapsista auton kuljettajalta! Maailma olisi paljon parempi, jos ihmiset sietäisivät itseltään(kin) epäonnistumisia, kuten väärään paikkaan parkkeeramisen. peace.

  27. Ilona ja Piia, kiitos tsemppauksesta! Niin kauan kuin saan enemmän positiivista kuin negatiivista palautetta, pysyn linjallani.

    Palautetta tulee tietenkin tänne blogin kommentteihin, mutta saan sitä myös meilillä, palautelomakkeella ja tietenkin nokakkain. Negatiivista palautetta on postauksesta riippuen 5-15 %, joten ei ole mitään syytä muuttaa olemassa olevaa linjaa. (Sitä paitsi linja on syntynyt persoonallisuuteni ja kiinnostusteni mukaan, joten vaikeaa sen täydellinen muuttaminen olisikin.)

    Syksyllä kun työelämä pyörähtää taas käyntiin, täytyy tehdä lukijatutkimus: Ketkä lukevat tätä blogia? Millaisia he ovat? Miksi he lukevat postauksiani?

  28. Hyvä Katleena!! *peukuttaa*

    Sulla on loistavasti sana hallussa…kirjoitustyyli mahtava ja ainoa vika siinä on huumori jonka tietyn ajatusmaailman omaavat taivastelijat tulkitsevat ***tuilemiseksi…vaikka teksti tulis täydestä sydämestä kaikella ystävyydellä.

    Netin käyttö on tehnyt maailmasta hauskan…livenä ei omalla naamalla saisi mistään epäkohdasta huomauttaa mutta nimimerkin suojista voi sitten toiselle kertoilla miten nyt toimit väärin ja olisit voinut miettiä mitä kirjoitat. Niih!! Mä olen parempi ihminen kuin sinä!!

    Ja jos mä olisin Laptin pomo niin olisin hyvin kiitollinen asian saamasta julkisuudesta koska silloin siihen voi puuttua…henkilökuntaa ohjeistamalla! Siltä näkökannalta tämä blogissa saatu julkisuus olisi pienempi paha kuin mahdollisille uusille asiakkaille purettu väsymys, nälkä ja ketutus! Ja kuten huomattu, tässä sai pomokin äänensä kuuluville toisin kuin huomaamatta leviävissä kahvipöytäkeskusteluissa.

    1. Kiitokset Teija ja tervetuloa blogiini!

      Kiva huomata, että ymmärrät tarkoitukseni. Olisin tehnyt Laptille paljon enemmän hallaa, jos olisin valittanut asiasta FB:ssä ja kahvipöydissä ja pistänyt kuvan kiertämään keskustelupalstoille. Näin Lapti olisi saanut tietää asiasta vasta kuukauden tai parin päästä. Huono maine olisi ehtinyt levitä laajalle – ja lisäksi asiaa olisi ollut mahdotonta pahoitella kymmenillä eri palstoilla.

      Koko postausta en tietenkään olisi kirjoittanut, jos Laptin heppu olisi käyttäytynyt asiallisesti ja pahoitellut parkkeeraustaan.

  29. Näitähän sattuu. Mutta pitäisi jokaisen työntekijän (joka mahdollisesti kantaa firman logolla olevia vaatteita, ajaa firman mainoksissa olevalla autolla tms.) muistaa että on kyseisen firman käyntikortti.

    Toivottavasti työssäni en näytä koskaan siltä että olisi paha päivä. Vaikka sellaisia on, ne eivät saa asiakkaalle näkyä. Mielestäni asiakaspalvelussa voi näyttää tunteita, mutta niiden on oltava positiivisia.

  30. Tämä postaus taitaa minullekin olla se syy että lopetan Katleenan blogin lukemisen.

    Perheparkki ei ole tosiaankaan mitään muuta kuin isompi parkkiruutu. Siihen pysäköinti ei mitenkään ole verrattavissa invapaikalle pysäköintiin.

    Katleena, kaikkeen ”firman käyntikortti, hyvät käytöstavat, maailmanrauha, blah blah”-jargoniin verhottu asenteesi käy ilmi tuosta kommentistasi ”Koko postausta en tietenkään olisi kirjoittanut, jos Laptin heppu olisi käyttäytynyt asiallisesti ja pahoitellut parkkeeraustaan.”.

    Hämmentävää! Ongelmana ei siis ollutkaan pysäköinti. Vaan se, että sinulle kiroiltiin. Eikä pahoiteltu pysäköintiä. Mikä tekee sinusta sen tahon, jolta pysäköintiä pitäisi pyytää anteeksi? Et ollut minkäänlaisessa asiakassuhteessa tuohon yritykseen. Miksi yrityksen toimitusjohtajan (jolla, varjelkoon, on varmasti parempaakin tekemistä…) pitäisi pyytää sinulta anteeksi tuota kiroilua? Miksi juuri sinulta pitäisi pyytää tuota perheparkin käyttöä anteeksi? Tulisiko LapTin tj:n pyytää anteeksi myös minulta? (minulla ei siis ole lapsia)

    ”Auttakaa, auttakaa, remppasetä sanoi pahan sanan!”

    Terralle LapTi on varmasti isompi asiakas kuin lapsiensa kanssa ostoksille tuleva satunnainen sisustaja.

    Kasvatusongelmiin en osaa sanoa kuin että luulisi muutaman pellinoikomislaskun (lapsen huolimattomasta ovenavauksesta johtuvan) ja vaaratilanteen/loukkaantumisen/pysyvän vammautumisen/kuoleman uhan (lapsen päättömästä parkkipaikalla juoksemisesta aiheutuvan) saavan vanhemman kuin vanhemman olemaan kohtuullisen luova joko auton valinnassa, kasvatusmetodeissa tai vaikka ovenkahvan irrottamisessa. Tai mitäs hittiä, miksei vaikka kaikissa.

    Lapset joutuvat kuitenkin liikenteessä suurempienkin vaarojen eteen kuin parkkipaikka. Täten en näe, että vaatimus ovia lähellä olevista parkkipaikoista on kovin perusteltu.

    Jos sinulla vastaisuudessakin on tällaiseen kuvaamishässäkkään aikaa, niin käytä se edes invapaikkojen luvattomien käyttäjien tiirailuun.

    Jos pahoitit tästä postauksesta mielesi, kerro ihmeessä. Voin lähettää sitten kuvan autostani, takaraivokuvan itsestäni, työnantajani nimen ja toimitusjohtajamme yhteystiedot. Autokuvan sijaan voit myös saada kuvan tietokoneestani.

    Olisin laittanut tähän loppuun aina ajankohtaisen Simpson-lainauksen youtubesta. Mutta minullahan ei ole lainkaan laillisia oikeuksia sellaisen materiaalin levittämiseen. Kortesuon ristiretken pelossa en sitä laita; ihan jännittää ajatella että millaiseen yltyisit tekijänoikeussodan nimissä.

    1. Anni, kurja juttu, että pahoitit mielesi. Nähtävästi postaukseni osui arkaan paikkaan, koska näit vaivaa kirjoittaaksesi pitkän sarkastisen purkauksen anonyymisti.

      Suosittelen ilman muuta, että lopetat blogini lukemisen. En minäkään lue sellaisia tekstejä, joista kiukustun.

  31. Mitähän kertoo arvomaailmastamme, että väärään parkkiruutuun pysäköiminen saa yhtä paljon keskustelua aikaan kuin vihapuhe? Tunnistan itsekin ärsyyntymiseni, vaikka en ole koskaan omistanut autoa. Lähikauppani invapaikkaan jätetään säännöllisesti auto käymään, kun terve lähimmäiseni käy pankkiautomaatilla. En ole invalidi enkä aja autoa, joten kyse ei ole henkilökohtaisesta loukkaantumisesta.

    Kyse lienee oikeustajuni loukkaamisesta. Jos kerran invalidille on järjestetty oven eteen paikka, niin tällaisen hyväntahtoisuuden hyväksikäyttö on selvästi väärin. Samantapainen kiukku herää, kun markkinamiehet myyvät ihmisille kaikenlaista hömppää selvin valhein. Siinä käytetään hyväksi ihmisen hyväuskoisuutta. Kiltteyden hyväksikäyttö on silmissäni kuin pedofiliaa.

    1. Bmoa, hyvä yhteenveto. Kyse ei ole siitä, onko itsellä autoa, lapsia tai invaliditeettiä. Kyse on siitä, onko joku oikeutettu a) tekemään firman autolla mitä huvittaa b) parkkeeraamaan toisille tarkoitettuun paikkaan c) kiroilemaan toisille.

  32. Kaarinaan, Turun viereen rakennetaan jonkinlaista hoivakotia, urakoitsija LapTin toimesta.

    Heti kun kyseisen firman mainostaulun rakennuksen vieressä näin, muistin oranssipaitaisen hepun Transitissaan 😀 Mitään muuta en sitten firmasta tiedäkkään.

    1. En ihmettele lainkaan: mielikuvat ovat vahvoja.
      Jokainen meistä voi omalla käytöksellään vaikuttaa varsin pitkälle siihen mielikuvaan, jonka muut meistä saavat. Jos päätämme kiroilla, se muistetaan aika pitkään.

  33. Olen lukenut viime päivinä tätä blogia taaksepäin monta vuosikertaa, mutta nyt tähän postiin taitaa tyssätä innostukseni. Mielestäni Oraakkeli argumentoi pätevästi, ja LapTin edustaja esitti mukavan anteeksipyynnön, mutta silti nämä henkilöt ovat Katleenan mielestä jotenkin väärässä.

    Oikeuden miekkaa piteleviin Twitter-käräyttäjiin ja tällaisten tekojen kerrannaisvaikutuksiin kannattaa ehdottomasti tutustua lukemalla New York Times Magazinesta tuore juttu Justine Saccosta:
    http://www.nytimes.com/2015/02/15/magazine/how-one-stupid-tweet-ruined-justine-saccos-life.html

    Aitoa dialogia on halu kuunnella ja ymmärtää vastapuolen näkemyksiä ja asettua toisen ihmisen asemaan. Itse kukin tekee virheitä, täysin ulkopuolisena tarkkailijana mielestäni tässä tilanteessa sekä remonttimies että Katleena. Se että jankkaa omaa viestiään vastaväitteistä välittämättä, ilman halua ymmärtää ja tulla vastaan, vaikka sitten monessa kanavassa somen kautta, ei ole viestintää jota itse haluaisin oppia. Eli en sittenkään taida kuulua kohderyhmään, vaikka takapenkillä on pari turvaistuinta. Ja ehkäpä itsekin teen virheen kun kirjoitan tähän ajatukseni. Kiitos tähänastisesta ja hyvät jatkot!

    1. Anna, olet täysin oikeassa. Nykyään en enää kirjoittaisi tällaista postausta.

      Vuonna 2011 en vielä ollut ymmärtänyt, että blogini vaikutusvalta oli alkanut kasvaa. Kuvitelmissani olin yhä hämeenlinnalainen perheenäiti, joka kirjoittaa silloin kuin kirjoituttaa. Koin, että minulla on yhtäläinen oikeus kertoa pettymyksistäni kuin muillakin.

      Onneksi tajusin pian tämän postauksen jälkeen, että EOT-blogin lukijakunta on laajentunut. Minulle oli tullut pyytämättä vaikutusvaltaa, jota en ollut tilannut enkä siksi osannut havainnoida.

      Nykyään kritisoin vain isompiani, en koskaan pienempiäni.

      Jos olet pitänyt uudemmista teksteistäni, luotan siihen, että palaat lukijaksi. Tämän postauksen kaltaisia tekstejä en ole tehnyt enää moneen vuoteen.

      1. Olen lukenut tätä blogia taakse päin viime öinä. Yllätyin siitä, että ansiokkaana pitämässäni blogissa oli näin vastenmielinen postaus. Nimenomaan kuvien julkaiseminen oli ylilyönti. Mielestäni kenenkään bloggaajan ei pitäisi toimia noin, oli vaikutusvaltaa tai ei.

        Blogin aihepiiri on kuitenkin niin kiinnostava ja havainnot oivaltavia, että taidan vielä jatkaa lukemista. Hyvää kevättä!

        1. Elina, kiva että jatkat yhä! En ole itsekään ylpeä tästä postauksesta, kuten juuri Annalle sanoin.

          Suosittelen muuten lämpimästi, että luet blogia vanhimmasta postauksesta uusimpaan. Silloin näet kehityksen loogisempana. Sen sijaan taaksepäin kahlatessa tekstit taantuvat vähitellen. 🙂

          Tästä postauksesta ovat useimmin eri mieltä ne, jotka lukevat historiaa taaksepäin (siis esimerkiksi sinä ja edellinen kommentoija Anna). Postaus asettuu loogisempiin ja inhimillisempiin mittasuhteisiin, jos lähdet historiasta ja tulet tähän postaukseen oikeassa aikajärjestyksessä.

  34. Satuin lukemaan aivan sattumalta tätä 2011 vuonna kirjoitettua keskustelua. Olen tulossa Salesvation III luennolle Ouluun ja etsin luennoitsijoiden taustoja joita en juurikaan aiemmin tiennyt. Toki tästä on aikaa jo kuusi vuotta mutta anyway, tämän lukeminen asetti K.Kortesuon siihen kategoriaan mihin hän sit ehkä tällaista toimintaa harrastavana kuuluukin.

    Ja tarkennettakoon että tällaiset pikkusieluiset toisten tekemiseen puuttuvat kyttääjät joita yhä enenevissä määrin ympärillämme näkee, nostavat koko kansan pahoinvoinnin tasoa.

    1. Patrik, mä olen aivan samaa mieltä kuin sä. Olin vuonna 2011 aika lailla eri ihminen, enkä enää kirjoittaisi tällaista. Annathan siis anteeksi mun viiden vuoden takaisen mokani?

  35. Poistin tästä kiroilevan kommentin, jossa kannatettiin toimintaani. Tässä blogissa ei kuitenkaan käytetä alatyylistä kieltä, joten siksi en pistä kommenttia julki.

Kerro oma kantasi

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.