Kielioppi on monimutkainen asia, joten sitä pitää yksinkertaistaa. Niinpä käytän usein ”90 prosentin sääntöä”. Se menee näin: Jos säännön avulla saa 90 % tapauksista oikein, se riittää. Ei tarvitse käyttää aikaa poikkeuksenpoikkeuksiin ja marginaalitapauksiin.
Otetaanpa esimerkiksi että-sanan pilkutus. Sen kohdalla 90 prosentin sääntö menee näin:
1) Laita aina pilkku että-sanan eteen,
2) paitsi jos kyseessä on sekä-että-ilmaus.
Tämän säännön avulla saat lähes kaikki että-sanat pilkutettua oikein. Jos kerran kuukaudessa satut laittamaan pilkun väärään paikkaan, se ei haittaa.*
Monella muullakin alalla yleistyksestä on suuri apu. Ei ole mitään järkeä päntätä päähänsä pikkuseikkoja, jos yleiskuvan avulla pääsee paljon pitemmälle.
*Kysymys rakkaille lukijoilleni: Mikä tilanne on sellainen, jossa yllä kuvattu että-sanan pilkutussääntö ei päde?
Että-sanan eteen, em. lisäksi, ei tule pilkkua kun:1. Että-sana aloittaa virkkeen,2. ja että-sanaa edeltää muu sidesana.3. Kun että-sana on lauseen subjekti.???
Että-sanan eteen, em. lisäksi, ei tule pilkkua kun:1. Että-sana aloittaa virkkeen,2. ja että-sanaa edeltää muu sidesana.3. Jos että-sana on lauseen subjekti.???
Ja että kertaus on oppilaan äiti.
Kiitos kommenteista, te yökukkujat!On kolme tilannetta, jossa että-sana ei tarvitse eteensä pilkkua:A) Bisneksen kuvaama tapaus 2: kun konjunktioita on useampi, pilkku tulee usein koko ryhmän eteen (tai sitä ei tarvita ollenkaan).Hän sanoi, että olen ihana ja että minun pitäisi voittaa missikisat. Sitten hän ehdotti, että meidän pitäisi tutustua lähemmin ja että voisimme levätä sängyllä hetken aikaa.B) Jos että ei esiinny konjunktiona vaan kielenaineksena, sitä ei tietenkään eroteta pilkulla. Tämä on ainoa tilanne, jolloin että voi aloittaa virkkeen tai jossa että voi olla lauseen subjekti:"Että" on konjunktioista suloisin. Jos että-sanaa ei olisi, kuolisin järkytyksestä.C) Tietyissä huudahduksissa ja päivittelyissä:Voi että sä olet ihana! Siis että mä en kestä, kun tää on niin ihkuu!
Tuo B:n esimerkki oli hassu. Olivatko lauseet sittenkin kirjoittajan oikeita ajatuksia että-sanasta? Ei se että-sana niin rumalta kuulostakaan, mutta suloisesta en ihan tiedä.
Kiitos kommentista! Tuo B-esimerkki oli kuvitteellista puhetta innokkaalta äidinkielen opettajalta.Nyt mua alkoi kiinnostaa, että oliko A-esimerkki sun mielestäsi normaali ote elävästä elämästä? 🙂
Koko pilkutusasiahan menee täysin poskelleen ja asiana täysin ohi tarkoituksen, jos sitä ajatellaan sen kautta, milloin ja minkä sanojen eteen pilkkuja laitetaan, eikä pilkkuja käsitellä erottimina lauseissa ja listoissa.
Anonyymi, kiitos kommentistasi!Ilman muuta syvällisempi ymmärrys lausetyypeistä olisi ihannetilanne, mutta käytännössä se on mahdotonta. Otanpa esimerkin valmennuksesta:Osallistuja: "Tuleeko tähän kohtaan pilkku?"Minä: "Juu, että-sanan eteen tulee aina pilkku, paitsi sekä-että-tapauksissa."Miksi ylilaaja vastaus ei toimiEn voi ryhtyä käymään läpi sivu- ja päälauseiden eroja. Siihen menisi vähintään tunti, joten sellaiseen ei ole aikaa. Lisäksi ryhmät ovat usein niin epätasaisia taidoiltaan, että osa tipahtaisi kärryiltä heti, kun ryhtyisin selittämään rinnastus- ja alistuskonjunktioiden eroja.Miksi liian suppea vastaus ei toimiJos sanoisin pelkästään "juu, pistä pilkku", osallistuja saisi tiedon vain tuohon yhteen kohtaan. Minun on pakko kertoa jokin sääntö, koska muuten osallistuja vain lätkäisee pilkun paikoilleen, eikä hän osaa soveltaa tietoaan mihinkään muuhun tilanteeseen.Olisi upeaa, jos jokainen sisäistäisi kieliopin syvällisemmän merkityksen – eikä vain pintasääntöjä. En kuitenkaan voi kouluttaa ihmisistä oman alani asiantuntijoita, vaan heidän pitää pystyä pärjäämään omassa työssään yksinkertaisten kielioppisääntöjen avulla.