Facebookissa Ravintolapäivän perustaja Timo Santala otti esille tärkeän asian: saako journalistin ohjeita rikkoa, jos on ”hyvien puolella”?
Timo nosti esimerkikseen Huili-lehden kampanjan. Huili on ekologisuutta ajava lehti, joka pyrkii hankkimaan lisätukea yhteisörahoituksen keinoin.
Huili kerää siis rahaa eri tahoilta – yksilöiltä ja yhteisöiltä. Vastikkeeksi se tarjoaa muun muassa irtonumeroita, vuosikertoja, mainostilaa ja kutsuja julkkareihin. Tämä kaikki on ilman muuta OK.
Vastikepaketteja on kaiken hintaisia, ja ne on nimetty ammattirooleittain. Halvin paketti on ”TET-harjoittelija”, joka maksaa 5 euroa. Kallein on ”Viestintäpäällikkö”, 1240 euroa.
Timo huomasi kuitenkin aidon ongelman eräässä vastikkeessa:
Verratkaahan tuota kuvakaappaukseni viimeistä vastiketta kahteen edeltävään.
Kahdessa edellisessä vastikkeessa tarjotaan irtonumeroita, julkkarikutsua ja rahoittajan nimen painamista lehteen. Tämä on varsin kohtuullista.
Sen sijaan ”Päätoimittaja”-vastike on melko kyseenalainen:
Kirjoitamme sivun mittaisen jutun toivomastasi ja yhdessä toimituksen kanssa suunnittelemastasi aiheesta. [- -] Halutessasi kiitämme sinua seuraavassa Huilissa.
Käytännössä saisin siis 500 eurolla sivun laajuisen artikkelin Huiliin valitsemastani aiheesta ja valitsemastani näkökulmasta. Haiskahtaa piilomainonnalta.
Kiinnostavaa on sekin, että Huili näyttää tiedostavan toimintansa arveluttavuuden. Muissa vastikkeissa se lupaa painaa rahoittajan nimen lehteen. Sen sijaan ”Päätoimittaja”-vastikkeessa nimi aiotaan mainita vain rahoittajan niin halutessa. Ilmeisesti Huilin väki itsekin tietää, että piilomainonnan ostaja ei yleensä halua nimeään julki. Niinpä sitä ei paineta lehteen automaattisesti.
Huilin tarjoama vastike on aikamoisessa ristiriidassa journalistin ohjeisiin:
16. Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava.
Kun lehti ottaa vastaan rahaa ja tarjoaa vastikkeeksi artikkeleita, liikutaan varsin kaltevalla pinnalla.
Kuvitellaanpa, että hampurilaisfirma McHesrolls ostaisi Huililta jutun pikaruokakulttuurista 500 eurolla. On vaikea kuvitella, että Huilin toimittaja pystyisi olemaan absoluuttisen puolueeton juttua tehdessään. Jutussa todennäköisesti vähän suurenneltaisiin roskaruoan hyviä puolia ja hieman häivytettäisiin huonoja puolia.
Jos lehti on ”one of the good guys”, sen pitää myös osoittaa se omalla toiminnallaan. Journalistin ohjeet ja niiden noudattaminen on tähän hyvä mittapuu.
Disclaimer 1: Toivon vilpittömästi hyvää Huili-lehdelle. Olen silti sitä mieltä, että rahaliikenne täytyy pitää täysin erillään toimituksellisesta aineistosta.
Disclaimer 2: Tämän asian otti ansiokkaasti esille Timo Santala. Kiitos hänelle tarkkaavaisuudesta!
Omalla alallani kilpailijalehdet tekevät juurikin tuota, että asiakas voi ostaa lehdestä jutun. Sitten kun me, jotka pidämme kiinni hyvästä journalismista ja tahtoisimme jostain asiakkaasta kirjoittaa jutun, asiakas ei usko, että meille pitäisi maksaa mitään jutun tekemisestä, tai että hän olisi meille mitään siitä velkaa. (itse en ole toimittaja, niinkuin kirjoitusasusta huomaa :))
Aina silloin tällöin asiakas paiskaa toimittajalle luurin korvaan tai ei halua juttua, koska luulee, että meilläkin ollaan rahaa kerjäämässä.
Elina, kiitos taustoittamisesta!
Tämä juttujen kauppaaminen pitäisi saada kuriin. Tai sitten meidän pitäisi luoda mainosten ja journalismin väliin oma genrensä, advertorialismi.
Advertorialismi olisi maksettua mukajournalismia, ja silloin se olisi myös lukijalle halvempaa tai jopa ilmaista. Advertorialismi tarkoittaisi mainostajien kustantamia lehtiä – jolloin se olisi verrattavissa lähinnä asiakas- ja henkilöstölehtiin.
Hei Katleena,
tälläinen genrehän on jo olemassa ja sitä tosiaan kutsutaan advertoriaaleiksi. Huolestuttavaa lienee, että niitä julkaistaan oikeiden lehtien välissä ja niitä erottaa oikeasta sisällöstä ainoastaan pienet kulmissa lukevat ”ilmoitus” -merkinnät. Etenkin 7 Päivää lehti on viime aikoina erikoistunut lukijoidensa harhaanjohtamisessa advertoriaalien kautta. Kyseessä on siis toimituksen kanssa yhteistyössä tehty artikkelinomainen mainos, jossa yleensä ylistetään mainostajan tuotteita.
Tomi, juuri näin.
Advertorialismi pitäisi erottaa omiksi julkaisuikseen, eikä advertoriaaleja saisi olla sellaisella foorumilla, jossa on jo mainoksia ja toimituksellista aineistoa.
Lukijan pitää kyetä selkeästi erottamaan mainos, advertoriaali ja toimituksellinen aineisto toisistaan. Pelkkä ”ilmoitus”-sana yläkulmassa ei pyhitä tilannetta.
Vielä huolestuttavammaksi menee, jos advertoariaalimaista sisältöä ei ole merkitty millään tavoin. Sanna Ukkola pohti mainoksen ja riippumattoman lehtijutun rajaa ansiokkaasti blogissaan vajaa kuukausi sitten, suosittelen.
http://yle.fi/uutiset/sanna_ukkola_viiden_tahden_toimittajat/6418877
Olen Huilin päätoimittaja ja haluan siksi selventää rahoitusvastikkeemme nostamia kysymyksiä.
Ensinnä, tarkoitus on merkitä juttujen alkuperä lehdessä selkeästi. Siis, että taustalla on rahoitus. Se on lukijoiden, lehden, ja uskoakseni myös rahoittajien, etu.
Olemme itse nähneet tämän lähinnä tavallisen lukijan (no ok, aika rahakkaan tavallisen lukijan) tai järjestön tai vaikka yrityksenkin mahdollisuutena nähdä oma idea / aihe toteutettuna Huilissa. Meille on koko ajan ollut selvää, että esim Seijan Saippua tai yksityinen henkilörahoittaja ei mitenkään sanele jutun sisältöä. Muotoilu siitä, että juttu suunnitellaan ja yhdessä toimituksen kanssa tarkoitti meille juuri sitä, että rahoittaja ei valitse näkökulmaa. Sen tekevät toimittajamme.
Olen ollut yhteydessä vasta toiseen tällaisen vastikkeen rahoittaneeseen ja heille oli päivänselvää, että vain aihe tulee heiltä ja että Huili kirjoittaa aiheesta journalistisin perustein.
Minusta on ollut erittäin hyvä ja kiinnostava asia, että aikakauslehtien juttujen taustat (mahdolliset rahoittajat sielä) herättää näin paljon huolta. Luulimme, että on reilu peli, että Mesenaatti-kokeilussa kerromme avoimesti hinnat ja mitkä jutut lehdessä ovat vastikkeita.
Se, että Mesenaatin sivulla on muotoiltu, että kiitämme “päätoimittaja”-rahoittajaa hänen niin toivoessaan on ihan puhdas epäyhdenmukaisuus. Sama koskee kakkia rahoittajia. Myös jokainen yksityisrahoittaja saa päättää kiitämmekö häntä lehdessä.
Muotoilu Mesenaatin sivuilla olisi muutenkin pitänyt olla selkeämpi, niin varmasti osa näistä nyt heränneistä kysymyksistä olisi saanut jo suoralta kädeltä vastauksen.
Huilin rahoitushaku on vasta yksi Mesenaatin pilottihankkeista. Voi olla, että tällaiset vastikkeet havaitaan niin ongelmallisiksi, etei niitä jatkossa kannata tarjota.
Mesenaatissa rahoitetut jutut julkaistaan maaliskuun Huilissa. Keskustelu jatkuu varmaan silloin siitä, mite onnistuimme journalistisessa tehtävässämme. Johon, voin vakuuttaa, suhtaudumme vakavasti.
Riikka, kiitos vastineestasi! Hyvä kuulla, että ostettu aineisto erotetaan journalistisesta tekstistä.
Luulen, että Huilin maaliskuun numeroa seurataan erityisen tarkasti. Tsemppiä lehden tekemiseen!
Ainahan näitä ei huomata, vaikka maksaja on heittänyt peliin paljon enemmänkin kuin 500€, eikä mainita. Räikeänä äskettäisenä esimerkkinä Ajankohtaisen Kakkosen juttu Arctia Shippingin kyseenalaisista (presidentillisen kannustuksen uuden vuoden puheessa saaneista) arctisista öljynporaushommista. Ylestä freeksi eläköitynyt toimittaja sai matkat Alaskaan lentäen, helikopterilla laivalle ja koillisväylää jäänmurtajalla takaisin. Parin viikon lomamatka täydellä ylöspidolla, kiitoksena juttu jossa ihasteltiin kritiikittä jäiden vähenemistä ja ilmastonmuutos mainittiin ilmiönä joka erään venäläisen akateemisen koulukunnan mukaan johtaa pian ilmaston kylmenemiseen. Bonuksena vielä Yle maksoi taulukon mukaisen juttupalkan. Lajina oli advertiaali, vaikka sitä ei oltu merkitty edes tuotesijoitteluksi.
Siis selvennyksenä vielä, Arctia Shipping maksoi kaikki kulut, Yle palkkion toimittajalle, tuloksena asiakkaalle ilman kriittisiä pohdintoja laadittu juttu.
Kiitos kommentistasi! Nämä ovat kiusallisia asioita, jotka pitäisi perata auki. Jos itselläni olisi enemmän aikaa, näitä olisi kiinnostava tarkastella.
Joskus tuntuu siltä, että tutkiva journalismi saisi tehdä enemmän juttuja tutkivasta journalismista.