Suomen ylioppilaskuntien liiton SYLin varapuheenjohtaja vaatii tunteikkaasti Hesarissa seuraavaa:
Kenenkään ei pidä joutua elämään köyhyysrajan alla.
Mielipidekirjoituksessa oli kiltti, suloinen ja empaattinen ajatus. Silti teksti osoittaa samaan aikaan sen, ettei porukka ymmärrä lainkaan köyhyysrajan käsitettä.
Jos nimittäin jokainen suomalainen ansaitsisi tasan yhtä vähän – vaikkapa 15 euroa kuussa –, kukaan meistä ei eläisi köyhyysrajan alla. Tällöin kirjoittajan unelma toteutuisi.
Kommunismissa kukaan ei elänyt köyhyysrajan alla, koska kaikki olivat yhtä köyhiä.
Mikä kumma se köyhyysraja sitten on?
Köyhyysraja on matemaattinen käsite. Sen määritellään olevan joko 50 prosenttia tai 60 prosenttia suomalaisen mediaanitulosta.
Jos siis kaikkien suomalaisten palkka- ja palkkiotulot asetetaan riviin suuruusjärjestykseen, keskimmäistä palkkaa kutsutaan mediaanituloksi. Köyhyysrajaksi on sovittu Eurostatin mukaan 60 prosenttia mediaanitulosta ja OECD:n mukaan 50 prosenttia mediaanitulosta. (Jos haluat tietää laskentatavasta enemmän, kurkkaa Markku Lindqvistin artikkeli aiheesta.)
Niinpä kun suomalaisen mediaanitulo oli viime vuoden kesäkuussa 3 822 euroa kuukaudessa, silloin köyhyysraja oli laskutavan mukaan joko 2 293 euroa tai 1 911 euroa kuukaudessa.
Köyhyysraja ei kerro yhtään mitään absoluuttisesta köyhyydestä. Itse en välttämättä luonnehtisi sellaista opiskelijaa ”köyhäksi”, jolla on parin tonnin kuukausitulot. Siihen kylkeen saa kuitenkin koulutuksen, terveydenhuollon, valtion takaaman opintolainan ja edulliset opiskelija-ateriat. Toki opiskelija joutuu olemaan tarkkana rahojen kanssa – kuten me kaikki olemme aikanamme olleet – mutta se on osa tuota elämänvaihetta.
Köyhyysraja on suhteellinen käsite
Kuvitellaanpa että meiltä Hämeenlinnasta löydettäisiin yksisarvisenergian salainen lähde. Yksisarvisenergia on ilmaista ja saasteetonta, eikä sitä saa mistään muualta maailmasta kuin Hämeenlinnasta. Tämän löydön avulla Suomi vaurastuisi, ja vähitellen mediaanipalkkamme nousisi kahdeksaan tonniin kuukaudessa.
Silloinkin meillä eläisi köyhyysrajan alapuolella se tyyppi, joka tienaisi 4000 euroa kuussa (OECD:n määritelmän mukaan) tai 4800 euroa kuussa (Eurostatin määritelmän mukaan). Hän voisi elellä ihan mukavasti tuloillaan, mutta matemaattisesti hän olisi köyhyysrajan alapuolella.
Älä välitä köyhyysrajasta – välitä opiskelijoiden vaurastumisesta
On sekä lapsekasta että asiantuntematonta vaatia, ettei kenenkään pitäisi muka ”joutua elämään köyhyysrajan alapuolella”. Tällainen vaatimus osoittaa puhdasta tietämättömyyttä köyhyysrajan käsitteestä.
Jos tuijotamme köyhyysrajaa, silloin köyhyys olisi helppo poistaa tekemällä kaikista yhtä varattomia. Tadaa! Suomessa ei enää kukaan eläisi köyhyysrajan alla!
No mutta mitä sitten pitäisi tehdä?
SYLin täytyy vaatia sitä, että jokainen pienituloinen opiskelija pystyisi vähitellen nostamaan omaa tulotasoaan. Opiskelijoiden tulotason nostaminen tarkoittaa vaikkapa seuraavia vaatimuksia:
- Työnteko ei saa vähentää opintorahaa. Opintoraha pitää sitoa vain opintojen etenemiseen, eikä työnteon kuulu vaikuttaa asiaan.
- Kaikkien koulutusasteiden opintoihin pitää lisätä laajemmin yrittäjyys- ja talouskasvatusta.
- Jo yläkoulussa nuorille pitää kertoa laajasti eri opiskelualojen keskipalkkauksesta ja työllisyystilanteesta. Nuoren pitää ymmärtää, minkä alan hän on valitsemassa ja millaiset taloudelliset seuraukset valinnalla on.
- Edit 29.5.2024 klo 13.24. Kaappo Raivio lisäsi postauksen kommentteihin tärkeän neloskohdan: SYL voisi viestinnässään kannustaa yrityksiä palkkaamaan nuoria ja osaavia opiskelijoita.
Jos haluat pitää huolta opiskelijoista, vaadi mieluummin näitä asioita.
Sen sijaan köyhyysrajan käsitteeseen perustuvat vaatimukset ovat hyödyttömiä ja populistisia.
Kiltti ja empaattinen kirjoitus, joka antaa suloisia neuvoja jääden kiinni semantiikkaan ja esittää populistisia ajatuksiaan aivan kuin olisi ymmärtänyt mitä vaikutuksia köyhyydellä on ihmiselämään, ja miten nuo ongelmat voisi ratkaista.
Esitit 2000 tuloja suureksi opiskelijalle. Sellaiset tulot onkin opiskelijalle harvinaisia kun se vaatii laskennallisesti 14 tunnin päiviä 9 kk vuodessa. Jos tuntipalkka on 15€ (kohtalainen palkka esim. muuttotöistä) ja suoritetaan opinnot ajallaan 60 opintopistettä (1 op vastaa 27 tuntia työtä) vuodessa ja tuet odotetaan oleva. 500€ kk. Tämä on aika rautainen suoritus vetää kahdeksasta kymppiin päiviä kuukausi putkeen saati sitten koko 9 kk sairastumatta. Kesällähän ollaan sitten kokopäiväisessä kesätyössä vähän levähtämässä, kun lomia ei opiskelussa ole. Lienee melko selvää, että valtaosa opiskelijoista jää pääsemättä noille tuloille ilman ulkopuolista apua tai velkaa. Siksi jäädäänkin yleensä reilusti tuon köyhyysrajan alle kituuttamaan. Siksi kummeksuttaa tuo vaatimuslistan kohdan 1 väittämä ettei työnteko vaikuttaisi opintojen etenemiseen. Totta kai vaikuttaa.
Eikä tuo 2000€ vielä mitään herroiksi elämistä ole. Opiskelijalle joka ei tarvitse autoa ja jolla ei ole perhettä tai muita kuluja se riittäisi mainiosti, mutta kun kuluja on niin silloin ollaan taas miettimässä miten saisi arjen ja elämän tasapainoiseksi työn ja vapaa-ajan välillä. Saati sitten työkyvyn rajoitukset, lääkitykset yms. kulut, jotka pienentää joko työkykyä tai pottia jota voi käyttää muuhun kuin perustarpeisiin. Kaikkeen tarvitset yhteiskunnassa rahaa ja jos sitä ei ole, et osallistu yhteiskuntaan ja syrjäydyt. Sen varmaan ymmärrät olevan ainakin kallista yhteiskunnalle, jos ei inhimillinen kärsimys paina vaakakupissa.
Kaikilla ei ole samat mahdollisuudet. Ja vapaasti elävässä taloudessa et voi koskaan tietää millainen on alan työllisyysnäkymä tai keskipalkka 5 vuoden päästä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ei enää ole koodareille hyvät työnäkymät, vaikka aiemmin alaa pidettiin pomminvarmana reittinä suuriin tuloihin ja työllisyyteen. Olisko kuitenkin niin, että motivaatio ja työssä sekä opinnoissa jaksaminen olisi suurempi alalla josta pitää ja jossa on hyvä, ja ala jossa suurimman osan elämästään kannattaisi valita ennemmin näiden mukaan kuin palkan ja työllisyyden n. 5 vuotta ennen alalla aloittamista?
Naiivia kirjoittelua köyhyydestä tulee niiltä, jotka eivät siinä ole koskaan eläneet tai kokeneet. Näillä eväillä se lisääntyy, mutta eihän se silmiin satu, koska köyhillä ole varaa osallistua siihen samoin kuin keskituloisilla, eikä niitä missään näe. Meidän hyvässä asemassa olevien tuleekin jatkossa kirjoitella alentuvasti opiskelijoista tai muista pienillä tuloilla elävistä ja antaa heille hyviä vinkkejä kuinka lakata olemasta köyhiä. Saamme näin hyväksyntää omiltamme ja sepitettyä itsellemme, että olemme parempia ja ahkerampia kuin he, ja kaikki ovat saaneet ansionsa mukaan. Onhan se suloinen ajatus.
Kiitos Tuomas kommentista!
Nyt ohitit kokonaan kirjoitukseni pointin.
Tekstini käsitteli sitä, että köyhyysraja on surkea mittari minkäänlaisille vaatimuksille. Sinä taas aloit yhtäkkiä puhua siitä, millainen ongelma köyhyys on. (Toki se on ongelma, enkä sitä ole koskaan kieltänytkään.)
Keskitythän mieluummin kirjoitukseni aiheeseen: onko köyhyysraja mielestäsi hyvä mittari ja sen ylittäminen järkevä vaatimus? Jos nimittäin vaatisimme vain köyhyysrajan ylittämistä, siihen riittäisi se, että olisimme kaikki varattomia.
Vähän jäi savusillin maku suuhun tästä kirjoituksesta. Tässä on nyt kyse termin väärinkäytöstä, joka nyt ei sinällään muuta siteeraamasi kirjoituksen teesiä tai muuta sen perusteluita oleellisesti.
Lisäksi tarjoamaasi analogiaa hyödyntäen: jos kaikki suomalaiset tienaisivat vaikkapa 3000 euroa kuussa, kukaan ei silloinkaan eläisi köyhyysrajan alla. Eli kyllä tilanne, jossa kukaan ei elä köyhyysrajan alla on täysin mahdollinen saavuttaa (vaikka tämä pohdinta menee vähintään yhtä hiustenhalonnaksi kuin artikkelin ydinväite).
Mielestäni kysymys opiskelijoiden toimeentulosta on oikein aiheellinen. 60 nopan tavoitevuositahdilla yhden nopan ollessa noin 27 työtuntia laskennallisesti täysipäiväiseen opiskeluun kuluu 50 tuntia työtä viikossa! Onko yhteiskunnan kohtuullista olettaa, että tähän päälle pitäisi vielä elättää itsensä työllä? Miltä muulta ihmisryhmältä odotetaan yhteensä vähintään 60-tuntisia työviikkoja – pelkästään pärjätäkseen rimaa hipoen?
Sen sijaan opintotuen tulorajoista olen kanssasi samaa mieltä – jos työntekoon opintojen ohessa pystyy, valtion ei siitä tietenkään kannata rangaista. Itse olen onnekkaassa ja etuoikeutetussa asemassa sikäli, että pystyn elättämään itseni ohjelmistokonsultoinnilla kandiopintojeni ohessa – ainakin tässä työssä tulorajat paukkuvat hyvin nopeasti.
Kaikilla ei kuitenkaan ole tällaiseen mahdollisuutta.
Moikka Kaappo ja kiitos kommentista!
On selvää, että köyhyysrajan ylitys on hähmäinen ja absurdi vaatimus. Mun kirjoituksen tavoitteena oli osoittaa, että köyhyysrajaa ei voi käyttää minkäänlaisena kriteerinä, koska SYLin vaatimus olisi helppo kuitata vain köyhdyttämällä koko kansa.
Toki voimme erikseen puhua opiskelijoiden toimeentulosta ja työmääristä viittaamatta absurdiin köyhyysrajaan. Kautta aikojen opiskelijat ovat tehneet pitkää päivää, ja vanhemmat ovat avustaneet heitä sen verran minkä voivat. Se ei kuitenkaan ollut kirjoitukseni aihe.
Jos SYL haluaa aidosti auttaa opiskelijoita, kannattaa äkkiä vetää takaisin populistiset puheet köyhyysrajoista. Sen sijaan pitäisi miettiä, miten opiskelijoiden arkea voisi auttaa. Ensimmäisen vuoden opiskelijalla työnteko on usein pienituloista hampurilaisten myymistä, mutta opiskelijan osaaminen karttuu varsin pian, jolloin voi hankkia osaamista vastaavia töitä. Kahden vuoden opintojen jälkeen on jo mahdollista saada tuntipalkkaa korkeammaksi, kun pääsee tekemään oman alan töitä.
> Kautta aikojen opiskelijat ovat tehneet pitkää päivää, ja vanhemmat ovat avustaneet heitä sen verran minkä voivat.
Tällainen pappa betalar -ajattelu ei mielestäni kuulosta sellaiselta, minkä ainakaan perinteisesti pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa olisi laskettu kovin paljoa.
> Se ei kuitenkaan ollut kirjoitukseni aihe.
Ehkä sitten näin piilomerkityksen siellä missä sellaista ei ollut. Pahoitteluni siitä.
> Ensimmäisen vuoden opiskelijalla työnteko on usein pienituloista hampurilaisten myymistä, mutta opiskelijan osaaminen karttuu varsin pian, jolloin voi hankkia osaamista vastaavia töitä. Kahden vuoden opintojen jälkeen on jo mahdollista saada tuntipalkkaa korkeammaksi, kun pääsee tekemään oman alan töitä.
Olen siitä samaa mieltä, että ideaalimaailmassa asia menisi juuri näin. Valitettavasti nykyään todellisuus on monesti vallan toinen: monilla aloilla – oma ohjelmistoalani mukaan lukien – on vallalla kulttuuri, jossa yrityksen palkkaavat vain senioreita. Tässähän voisi olla SYL:lle hyvä pointti viestintään: kannustaa yrityksiä palkkaamaan nuoria ja osaavia tekijöitä.
Kiitos tarkennuksista!
On selvää, ettei vanhempien tuen varaan voi laskea mitään varmaa. Silti tosiasia on, että moni vanhempi maksaa esimerkiksi opiskelijan kännykkälaskuja ja vakuutuksia ”vanhasta tottumuksesta”, kun sopimukset ovat yhä lapsuudenperheen nimissä. Lisäksi on suorastaan klassikkoepisodi, että kun opiskelija käy vanhemmillaan, niin takaisin tullaan kassi täynnä ruokaa. (On selvää, ettei tämä toteudu jokaisessa perheessä, mutta väitän että toteutuu valtaosassa.)
Erinomainen lisäys tuo viestintävinkkisi SYLille. Lisään sen postaukseeni ja laitan kreditit sinulle.
Näinhän se tietenkin on. Etujärjestö on mestari masinoimaan kampanjoita ja korvaamaan faktoja mielipiteillä ja lopputulos on yleensä sen mukainen. Tähän kun vielä yhdistää sen, että esim opiskelu on useimmille hyvin tilapäinen elämänvaihe joka etujärjestöväelle helposti lipsahtaa elämänmittaiseksi seikkailuksi, soppa on valmis. Lisäksi tukiaisista puhuttaessa olisi aina sivistävää mainita miten vanhasta keksinnöstä onkaan kyse (esim vuokralla asuvat opiskelijat pääsivät yleisen asumistuen piiriin 2017 ja nyt asumistuen paluuta manaillaan ikään kuin kyseessä olisi joku ikiaikainen ihmisoikeus).
Meillä esikoinen on lähdössä syksyllä opiskelemaan, joten asuntoasia on ajankohtainen.
Mä just vinkkasin esikoiselle, että kannattaa vuokrata isommalla porukalla kolmio tai jopa neliö. Kimppa-asuminen opettaa aika paljon elämästä, ja samalla kulut pysyvät kurissa. On nimittäin absurdia, jos jokaisella opiskelijalla pitää olla oma yksiö – ja sitten yhteiskunnan pitäisi maksaa sen vuokra.