Aloitin bloggaamisen viime joulukuussa. Silloin tuntui, että useimmilla vakavissaan kirjoittavilla tahti oli suunnilleen 2-6 postausta kuukaudessa. Läheskään kaikki eivät bloganneet viikoittain.
Kuvittelenko vain, vai onko tahti kiristynyt? Vai onko kyseessä normaali blogosfäärin rytmi: kesälomien jälkeen blogataan innokkaammin, ja tahti hiipuu joulua kohti?
Itse bloggasin aluksi järjettömän tiheästi, toisaalta kirjoittamisen ilosta, toisaalta kerätäkseni heti alkuun kunnon kokoelman luettavaa. Nyt tahti on rauhoittunut. Kirjoitan yleensä 3-5 postausta viikossa.
Vielä keväällä olin käsittääkseni poikkeuksellisen ahkera bloggaaja tuolla tahdilla, mutta nyt näyttää siltä, että blogosfäärissä postataan tiheämmin kuin keväällä. Taidan olla enää keskikastia kirjoitustiheyden suhteen.
Tiheän bloggaamisen edut ovat kuitenkin kiistattomat:
- Kun bloggaat usein, nouset suosittelijablogien listoilla (blogrolleissa) ylimmäksi tuoreella kirjoituksellasi.
- Tilaajat saavat luettavaa tarpeeksi tiiviiseen tahtiin, eikä tarvitse odotella kahta viikkoa tai kuukautta seuraavaa postausta.
- Pysyt itse aktiivisena ja kirjoitusvireessä. Kun on päässyt hyvään tahtiin tekstin tekemisessä, hommassa säilyy rento ote. Ilmiö on itse asiassa sama kuin kuntoilun suhteen: jos tulee liian pitkä tauko, aloituskynnys on entistä korkeampi.
Bloggaatko itse vakavissasi – eli haluatko kasvattaa bisnestä, lukijakuntaa, arvostusta tai [lisää tähän oma tavoitteesi]? Silloin suosittelen tahdiksi vähintään yhtä postausta viikossa ja kehotan myös pitämään tahdin tasaisena.
Sen sijaan jos bloggaat lähinnä itsellesi ja omalle kaveripiirillesi, tahdilla ei ole niin väliä.
Jälleen tulee vertaus urheiluun: Kun kuntoilet huviksesi, voit kuntoilla missä tahdissa haluat. Jos kuntoilullasi on jokin päämäärä, joudut suunnittelemaan rytmin ja pysymään siinä.
Samaa mieltä tuosta, että kerran viikossa on hyvä tahti, jos "vakavissaan" pitää blogia. Mutta toisaalta: joskus voi armahtaa itseään ja antaa blogin olla hiljaa, jos mitään napakkaa sanottavaa ei tule mieleen. Niitä hetkiä varten on toki hyvä pistää muistiin jotain ikuisuusaiheita, joista pitäisi kirjoittaa joskus: jostain syystä ne eivät sitten sillä hetkellä automaattisesti muistu mieleen, kun tarvitsisi…Aika monelle taitaa olla tuttua myös tuo alkuinto: läväytetään maailmalle menemään kaikenlaista mielessä ollutta heti, ja sitten vähän hämmennytään, kun ne ideat ehtyvät.
Mari, kiitos kommentista! Ideoita on tosiaan joskus vähemmän, joskus enemmän. Olennaista olisi osata pitää postaustahti tasaisena ja hillitä niitä ideapuuskia. Olen sen verran malttamaton, että harvoin jaksan pihdata mehukasta postausta päivää pitempään.Itselläni on luonnoksissa yleensä kymmenkunta valmisteilla olevaa postausta, ja lisäksi kamerassa on muutama kuva, joista pitäisi postata. Niistä onneksi saa ammennettua silloin, kun aivot eivät tuota mitään uutta.Tuo ideoiden unohtuminen on tuttu ilmiö. Olen ajatellut hankkia varta vasten pienen mustan muistikirjan, johon merkkaan ajatuksia – sitten niitä olisi tallella paperillakin.
Kerroppa miksi *mustan* muistikirjan?Jostain syystä monella henkilöllä on samanoloinen musta kiiltäväkantinen muistikirja.Onko se valmistajan suosikkitekele, vai onko siinä jokin psygolokinen juttu takana? *Nostatko kissan pöydälle?*
Minustakin kerran viikossa on hyvä tahti. Itse pyrin siihen, mutta en pidä mitään lukua, ja valitettavan usein tulee pidempi tauko. En jaksa asialla stressata – joskus töiden jälkeen ei vaan huvita enää kirjoittaa eikä ole mitään sanottavaa (oikeasti luonnoksia on valmiina, mutta kun laiskuus iskee, en jaksa edes niitä viimeistellä).