Aikanaan aloittelevana kouluttajana törmäsin hankalaan osallistujaan. Nainen saivarteli, piikitteli, huokaili, pyöritteli silmiään, heitteli halveksivia ilmeitä ja kiukutteli. Jopa naisen esimies pahoitteli alaisensa käytöstä jälkikäteen.
Sinnittelin koulutuksen läpi ja tilitin tuskastuneena seuraavana päivänä asiasta esimiehelleni. Hän esitti kysymyksen:
Mitä olisit voinut tehdä itse toisin?
Se oli mielestäni epäreilu kysymys. Syyllisiä olivat ilkeä nainen sekä tämän esimies, joka ei puuttunut asiattomaan käytökseen.
Vasta myöhemmin olen tajunnut, että vaikka en ollut varsinainen "syyllinen", olisin silti voinut puuttua asiaan:
Maija, olet täällä työnantajasi ajalla. Sinulle ei makseta palkkaa häiriköinnistä. Nyt voit valita, oletko hiljaa vai lähdetkö pois.
Aika monessa muussakin tilanteessa me ihmiset olemme huojentuneita, jos löytyy joku syyllinen. Kun syyllinen on löytynyt, meidän muiden ei muka tarvitse tehdä mitään.
"Unohdin lompakkoni kaupan kassalle, ja joku varasti sen. Syyllinen löytyi, joten minun ei tarvitse huolehtia tavaroistani yhtään sen paremmin."
"Puoliso petti minua, joten hän on syyllinen. Minun itseni ei tarvitse pitää yhtään sen parempaa huolta parisuhteeni kunnosta."
"Pomoni kohteli minua seksistisesti. Hän on syyllinen, joten voin jatkaa vihjailevaa käytöstäni ja suosia avaria kaula-aukkoja."
Ilman muuta usein löytyy "oikea" syyllinen – usein hän määrittyy lakien tai yleisten käytösnormien mukaan. Syyllisen lisäksi on kuitenkin olemassa pahuksen monta myötävaikuttajaa, jotka olisivat voineet ehkäistä tilanteen.
Sen lisäksi, että osaamme etsiä syyllisen, meidän pitäisi myös pystyä kysymään itseltämme: "Mitä olisin voinut itse tehdä toisin?"
Hyvä kysymys. Koulutuksissa kannattaa nostaa kissa pöydälle ja esimerkiksi kysyä, pitäisikö kouluttajana tehdä jotain toisella tavalla. Oman kokemuksen mukaan nämä silmien pyörittäjät ovat usein vain tottuneet vastustamaan kaikkea ja kun asian on ottanut puheeksi, heistä saattaa tulla kaikkein innokkaimpia osallistujia.
Olisin kovin varovainen siinä, että nolaisin ketään kysymyksilläni. Olennaista on olla rauhallinen, ystävällinen ja tuoda se esiin, että kouluttajana tavoite on tuottaa hyötyä koulutuksessa oleville.
Mäkin yritän aina ensin kilteillä tavoilla: kysyn mielipidettä, kehun kritiikkiä ja pyydän kommentteja. Sitten jos huono käytös jatkuu – ja häiritsee koko ryhmän toimintaa – mä sanon jo tosi suoraan.
Loistava kirjoitus Katleena!
Tämä asia unohtuu usein, kun viestimme, koulutamme tai neuvottelemme. Usein kuulen kollegojen sanovan, että tyhmät ne ja he, kun eivät ymmärrä tätäkäään asiaa.
Mielestäni väärinymmärryksessä tai ymmärtämättömyydessä 100% tapauksista vika ei ole vastaanottajassa vaan kouluttajassa/viestijässä/puhujassa/neuvottelijassa.
– Klemmaritehtailija
Ps. Kun osoitat jota kuta sormella, niin kolme osoittaa samalla aikaa itseesipäin.
Hyvä kirjoitus taas kerran. Ja tuo on niin inhimillistä, syy tai syyllinen löytyy helpoiten aina jostain muualta kuin omasta itsestä.
Saara ja Klemmaritehtailija, kiitos kommenteista!
Meillä kaikilla on varmaan tapana ajatella ”syytä” yhtenä pakettina, joka sälytetään yhden ihmisen tai tiimin niskaan.
Rakentavampaa olisi ajatella syytä tai aiheuttajaa siivoustalkoina, josta jokaisen on otettava oma osansa niskoilleen.