Tänään valmennuksen päätteeksi eräs osallistuja esitti pahan kysymyksen:
Mitä näet itsesi tekemässä viiden vuoden päästä?
Hetkeksi menin änkäksi, mutta sain vastattua jotakin:
Bloggaan, teen kirjoja ja pidän tunnin, kahden puheenvuoroja. Kesällä käyn partio- ja keskiaikatapahtumissa.
Tämä tuntui jotenkin tyngältä, joten päätin täsmentää sitä, mitä teen nelikymppisenä.
- Minulla on yhä aikaa olla lasten ja puolisoni kanssa – ehkä jopa enemmän kuin nykyään.
- En pidä enää koko päivän valmennuksia, vaan lähinnä tunnin puheenvuoroja.
- Kirjoitan tietokirjoja niistä aiheista, jotka koen läheiseksi.
- Minulla on upea kirjoittaja-toimittajatiimi, jonka kanssa teen kirjoja.
- Minulla on tuotteistetut valmennussisällöt, joita vetää hyvä kouluttajatiimi muualla Suomessa.
Hups. Tuota viimeistä en ole sanonut vielä ääneen, mutta nyt se tuli sanottua.
Pitäkää peukkuja tavoitteilleni.
Sun optimismisi on ihailtavaa. Tai siis ihailisin, jos jaksaisin [18 vuoden yrittäjäkokemuksella].Olenhan jo täällä viiden vuoden päässä tulevaisuudessa.
Kiitokset! Mä olen aina ollut optimisti. Toistaiseksi kaikki kokemukset ovat vakuuttaneet mut entisestään siitä, että optimismi on paitsi toimiva, myös realistinen asenne. 🙂
Toki myös mun 11 vuoden yrittäjätaipaleeseen on mahtunut kaikenlaista, mutta yleinen kehityssuunta on ollut sellainen kuin olen toivonut.
Itse uskon siihen, että ihminen saa niitä asioita joita oikeasti haluaa. Tavoitteet, toiveet ja haaveet muuttuvat todeksi, kun alitajunta niitä työstää ja ruumis pinnistelee. Toteamalla asiat näin ääneen, saat varmasti kaikki aikaiseksi. Eikä siihen tarvita edes meidän peukkuja (pidetään pystyssä nyt kuitenkin).
Kiitos tsemppauksesta! Tuossa tapauksessa lisään listaan vielä yhden kohdan:
– Minulla on parempi lihaskunto ja osaan tehdä kärrynpyörän. (Haaveeni lapsuudesta.)
Jos neljän ja puolen vuoden päästä et osaa vielä kärrynpyörää, lupaan tulla opettamaan!
Hienoa! Mun täytyy ensin ottaa selvää, miten hiivatissa kärrynpyörää ryhdytään opettelemaan. Kypärä päähän ja pyörimään…
Peukut ja tsemppiä suunnitelmiin, energiallasi ja meiningilläsi varmasti onnistuu! 🙂
Meikäläisen viiden vuoden suunnitelmat (siis mitä etenkin työntekoon tulee) tuntuvat vaihtuvan osittain aina parin-kolmen vuoden välein, mutta onneksi jotain sentää pysyykin.
Joka kevät testaan, vieläkö hallitsen lapsena opetellun kärrypyörän. Toistaiseksi on sujunut, tosin ehkä hieman kankeammin kuin joskus teininä.
Vau, mä olen kateellinen! Kärrynpyörä oli mun lapsuuden haave, jota en koskaan opetellut.
Sitä paitsi se on paljon kivempi tavoite kuin puolimaratonin juokseminen. 🙂
Kannattaa olla optimisti ja listata tavoitteita. Niin ne toteutuvat! Jos ei mitään pyydä, ei mitään saakaan. Itse olen ollut yrittäjänä yli neljä vuotta ja homma menee kohisten eteenpäin. Olen oppinut paljon ja saanut tehdä töitä hienojen ihmisten kanssa. Yrittäminen on hauskaa ja palkitsevaa!
Katleena opit varmasti myös kärrynpyörän! Minäkin opin joogassa päälläseisonnan, vaikka siihen meni monta vuotta. Toiset osaavat sen ensi yrittämällä.
Miltä muuten kookos maistuu tällä hetkellä? Huomaatko edistystä?
Kiitos kysymästä – edistystä on tosiaan tapahtunut. 🙂
Bloggasinkin siitä äskettäin: http://www.eioototta.fi/2011/03/kookosta-kookoksenvihaajille.html
Tavoitteena on siis syödä Bounty vuoden loppuun mennessä – ja nauttia siitä.
Once more, now in English, since the spam filter might not believe UK has any Finns.
Anyhow. The old ”five year question”… I’m glad that has been dropped from job interviews since my canned response ”on an south seas island after winning the lottery” was too much for some people with dreadful sense of humor 🙂
Kiitos kommentista! Olen pahoillani, että spämmifiltteri ei uskonut olemassaoloasi. Ehkä silläkin on surkea huumorintaju. 🙂
Työpaikkahaastatteluissa on tosiaan kiertäviä kysymyksiä, joista jotkut ovat jo kuluneet kliseiksi. Toinen klassikko on ”Nimeä kolme huonoa puoltasi”.
Also, by the way, the email notice below this text box did not send me email. I’d checked the ”only replies to my own comments”.
International debugging 😛
Tai sitten filtteri katsoi mun kommenttini sen verran latteaksi, ettei sitä maksa vaivaa toimittaa eteenpäin kenellekään. 😀