Eräässä tapahtumassa köllötteli viltillä kaksi vauvaa: kolmekuinen ja viisikuinen.
Kolmekuinen kääntyi jo ketterästi vatsalleen, mutta viisikuinen vain pötkötteli selällään täysin tyytyväisenä oloonsa.
Viisikuisen isä katsoi kadehtien nuorempaa vauvaa – ja tuskastui omaansa:
Miksei se jo käänny? Eikö sillä ole lainkaan kunnianhimoa?
Tästähän se kilpailuyhteiskunta lähtee rakentumaan.
Huahhahhaa! Sano nyt ihmeessä, että keksit tuon! Niin absurdia…
Ja siis oikeastihan tuo ei ole yhtään huvittavaa, mutta absurdius pakotti hekottamaan.
Absurdia – ja pelottavan totta. Tämä on siis aivan aito kommentti turhautuneen isäukon suusta.
Tästä tapahtumasta on jo useampi vuosi. Kunnianhimoinen isukki ei ole tuttuni, joten en tiedä, onko hän sittemmin rauhoittunut vaatimuksissaan.
Hetkinen, toivon todella, että isäparan kommentti oli tarkoitettu vitsiksi. Tosin ala-arvoinen vitsiksikin. Toisaalta, jos isäukko on jatkanut vaatimustasoaan, ova jotkin ulko
puoliset jo puuttuneet lapsen tilanteeseen.
Ikävä kyllä se oli tosissaan oleva, tuskastunut kommentti.
Perheen äiti tosin puuttui napakasti tilanteeseen jotenkin tähän tapaan: "Ootko sä aivan ääliö? Ei vauvoilla tarvi olla kunnianhimoa."
Poistuin paikalta ennen perheriitaa.
Hei Katleena!
Kiitos blogistasi, olen lukenut sitä kuin kirjaa. Minusta tuskin tulee olemaan sinulle hyötyä, koska en ole sellaisessa asemassa, että tilaisin sinut kouluttajaksi minnekään. Lisäksi elämäntilanteeni on tällä hetkellä sellainen, että minulla ei ole varaa ostaa kirjojasi, jotka vaikuttavat kyllä mielenkiintoisilta.
Olen huomannut, että kutsut itseäsi blogissasi ”nahjukseksi”, tai sanot ”sain vihdoinkin jotain aikaan”. Vakuutan sinulle: ei voi mitenkään olla mahdollista, että olisit nahjus, jo pelkästään tämä blogi todistaa sen. Puhumattakaan, että lisäksi olet tietokirjailija, kouluttaja, partiolainen ja sinulla on kaksi lasta!!
Terveisin Ella W.
Ella, kiitos kauniista sanoistasi!
Tätä blogia saavat lukea kaikki halukkaat – vaikka eivät koskaan ostaisi minulta yhtään mitään. 🙂 Olen tosi iloinen, jos teksteistäni on hyötyä.
Itse koen usein olevani vitkastelija. Pitäisi kirjoittaa kirjan sisällysluettelo, mutta säädän diaesityksen sävyjä. Pitäisi vastata soittopyyntöön, mutta luuhaan Twitterissä. Pitäisi laatia yrityksen asiakasrekisteri, mutta suunnittelen seuraavaa tatuointia.
Mutta hyvä kuulla, jos olen onnistunut antamaan ahkeran kuvan. Ahkeruuteni on satunnaista ja puuskittaista. Onneksi saan itseäni niskasta kiinni edes sen verran säännöllisesti, että pysyn leivän syrjässä kiinni.
Tunnustan olevani Katleenan fani! Luen paljon blokiasi ja opin kirjoituksistasi. Sinulla on mukaansa tempaava tyyli, kuivasta asiasta saat mehukkaan jutun ja hauskasta asiasta vielä hauskemman ja olet tosi ammattilainen. Olen etuoikeutetusti päässyt työnantajani kustannuksella haluamiini koulutuksiin, joissa Katleena on kouluttajana. Takuuvarmasti opin niissä uutta ja varmasti pysyn hereillä, sen verran lennokasta on opetus. Koulutukset tosin ovat pääkaupunkiseudulla, tulen Keski-Suomesta junalla, jos VR sen suo.
Vau, mahtavaa kuulla, että olet tykännyt sekä blogista että koulutuksista. Pidetään peukkuja, että VR tuo sinut perille jatkossakin.
Järjestän muuten Twitterissä ilmaisia VRVeikkaus-tulosvetoja, joissa voi voittaa kirjoja ja t-paitoja. Jos haluat kokeilla onneasi, niin sinun pitää luoda ensin Twitter-tili. (Sekin on tietty ilmainen.) Tulosvedon osoite on http://www.twitter.com/vrveikkaus.
Kiitos Katleena tuosta vinkistä, taas sain oppia uutta! Jännitystä näköpiirissä.