Sain Kehittämiskeskus Oy Hämeeltä kutsun vastata "tarvekartoitukseen".

Jee, siis kyselytutkimus! Rakastan tutkimuksiin vastaamista, koska uskon vilpittömästi auttavani kyselyn laatijaa. Vastaan erityisen mielelläni opiskelijoiden ja julkishallinnon tutkimuksiin.

Kehittämiskeskuksen kyselymeilin otsikko oli Vastaa palveluyrityksien tarvekartoitukseen. Saatesanoissa kerrottiin, että Kehittämiskeskus haluaa "kartoittaa osaamisintensiivisten palveluyrityksien kehitystarpeita".

Ryhdyin kuola roiskuen täyttämään kyselyä.

Mutta mitäs helkuttia?

Tämähän alkoi vaikuttaa tilauslomakkeelta eikä miltään kyselyltä. Lopetin vastaamisen siihen.

Tästä inspiroituneena minäkin tein kyselyn. Ehtisitkö vastata? Haluan siinä kartoittaa osaamisintensiivisten asiantuntijayritysten kehitystarpeita.

Edit klo 19.40: Parantelin kyselyn sisältöä.

12 kommenttia

  1. ”koetteko tarpeen”

    Tulostin kyselyn ja koin tarpeen. Osui. Siivotonta.

    Vastaa

  2. Kyselyyni on tullut jo 15 vastausta. Eläköön!
    Parantelin kyselyä entisestään, joten omaa vastaustaan voi vielä kehittää.

    Vastaa

  3. Suosittuja ovat muuten myös rekryfirmojen tekemät ”tutkimukset”, joissa viestin vastaanottaja voi yhteystietojensa luovutusta vastaan testata ammattipsykologien laatiman testin avulla, olisiko juuri hänestä työelämän johtotehtäviin. Testin hinta poikkeuksellisesti nyt 0 euroa!

    Vastaa

    1. Vau mikä tarjous! Tuossa testissä täytynee jättää jälkeensä nimi ja yhteystiedot?
      Tosin se etu rekryfirman testissä on – jos se siis on validi ja pätevästi tehty – että vastaaja saa tulokset käyttöönsä. Kehityskeskuksen tutkimuksesta vastaaja ei saa edes sitä hyötyä.

      Vastaa

  4. Kävin vastaamassa mainioon kyselyysi 😀 Itsekin kyselyitä tehneenä ja moniin vastanneena ei voi kuin ihmetellä miten vaikeaksi jotkut vastaamisen ja mielipiteen ilmaisun tekevät. Kaikista pahimpia kyselyitä ovat ne, joissa vastaajan pitäisi tietää onko hieman samaa mieltä vai osittain eri mieltä. Ja kaiken lisäksi kysymykset on rakennettu niin monimutkaisiksi että kahteen samantyyliseen kysymykseen saattaa huomaamattaan vastata aivan päinvastoin. Onko kyselijöiden tarkoitus siis pyytää vastaajalta apua vai osoittaa vastaajan epäloogisuus? Muutenkin kaikista Suomessa tehdyistä kyselyistä pitäisi poistaa paras arvosana kokonaan sillä kuka hullu nyt antaisi viittä tähteä mistään asiasta.

    Blogisi on muuten aivan loistava mutta sen varmaan tiesitkin… 😉

    Vastaa

    1. Anniel, kiitos kommentista ja tervetuloa blogiini! Hauska kuulla, että olet tykännyt teksteistäni.
      Tuo "melkein samaa mieltä" ja "osittain eri mieltä" olisi kaikkein helpoin korvata liukusäätimellä, jossa vastaaja voisi vetää napin haluamaansa kohtaan. Silloin pääsisimme eroon sanojen epätarkoista merkityksistä.
      Yllättävän usein kyselyn laatija on unohtanut, että hän on itse asiassa saavana osapuolena. Vastaajahan on vain ystävällinen auttaja, jonka ei useinkaan ole mikään pakko vastata kyselyyn.
      Niinpä luulisi, että kyselyn selkeys ja helppokäyttöisyys olisivat laatijalle äärimmäisen oleellisia. Mutta ähäkutti, väärin luultu. Useimmiten laatija eksyttää vastaajan monimutkaisilla lauseilla, epäselvillä vastausvaihtoehdoilla ja ylipitkällä kyselyllä.
      Sitten ihmetellään, miksi vastaajia ei ole tarpeeksi, ja pidennetään vastausaikaa epätoivoisesti.

      Vastaa

      1. Minusta taas liukusäätimet antavat valheellisen kuvan tarkkuudesta. Ärsyttävät tämän takia joka kerta, kun niihin törmää esimerkiksi vaalikoneissa. Erot kahden vaalikoneen täyttökerran välillä ovat huimia, en millään kykene olemaan itseni kanssa peräkkäin samaa mieltä. Yhteisesti tunnettua asteikkoahan ei liukusäätimissä ole, ja vastaukset osuvat summittain sinne päin. Tietysti ”osittain samaa mieltä” ja ”osittain eri mieltä” merkitsevät jossain määrin eri asioita eri ihmisille myös, mutta siinä vaihtoehtojen määrä on edes jossain määrin rajattu ja sanallistettu.

        No jaa, en ole asiantuntija, joten saatan mennä tässä asiassa metsään. Olisipa hauska joskus kuulla asiasta tilastotieteilijän näkemys…

        Vastaa

        1. Olen ihan oikeassa sen suhteen, että liukusäätimet eivät sovi kaikkialle.
          Parhaiten liukusäätimet istuvat juuri mielipiteisiin, joissa ei ole absoluuttista mitattavaa arvoa. (Vrt. "osittain samaa mieltä" ja "melko eri mieltä".) Jokaisella vastauskerralla riittää, että liukusäädin on vastaajan mielestä suhteellisesti oikeassa paikassa verrattuna ääripäihin. Näissä tutkimuksissa kahden eri kysymyksen liukusäädinarvoja ei verrata toisiinsa, joten kysymysten välillä ei tarvitse olla yhteismitallisuutta.
          Sen sijaan silloin kun mitataan asioiden toistumista ("kerran viikossa" tai "päivittäin"), sanallinen arvo on parempi kuin liukusäädin.

          Vastaa

      2. Kyselyyn vastaajan näkökulma on tosiaan älyttömän usein hukassa. Tavallista on esimerkiksi vastaajan harhauttaminen kyselyyn vastaamisen vaatimasta ajasta. Useimmiten ilmoitetussa kymmenessä minuutissa ennättää klikkailla kyselyn läpi fyysisenä suorituksena, mutta vastausten ajatteluun aikaa ei ole varattu.

        Onhan tietysti vastaajaa tavallaan ajateltu, kun lupaillaan lyhyttä kärsimystä, mutta muutaman kyselyn jälkeen tunnistaa jo hölynpölyn.

        Vastaa

        1. Naulan kantaan. Suomen yleisin vale on "kysely vie aikaasi vain viisi minuuttia". Yleensä aikaa menee 15-30 minuuttia – jos siis vastaaja jaksaa loppuun asti.

          Vastaa

Kerro oma kantasi Kommentointiohjeet?

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.