Huh. Korkein hallinto-oikeus on nyt kertonut Arla Ingmanille, että Ingmariini-tuotenimeä ei saa käyttää. Nimi kuulemma on liian lähellä Valion Oivariini– ja Voimariini-nimiä.
Olen aina luullut, että Ingmariinin nimi tulee sanoista Ingman + margariini. En ole koskaan sekoittanut Valion ja Ingmanin tuotteita, koska Ingmariinin nimikin kertoo, mikä firma sen on valmistanut.
Sitä paitsi hyvällä tuotteella on aina kopioijia. Siitä tietää, että on huipulla, kun samankaltaisia tuotteita alkaa tulla enemmänkin. Olisin äärimmäisen imarreltu, jos joku alkaisi tehdä tietokirjoja nimellä Matleena Mortesuo – enkä missään nimessä haastaisi copycatia oikeuteen.
Ingmariini ja Oiva-Voimariini ovat tuotenimiä, joilla on faktisesti enemmän eroja kuin yhteisiä piirteitä. Erot syntyvät a) äänteistä b) sanan visuaalisesta ulkoasusta ja c) sanojen merkityksistä. Jos näin erilaiset tuotenimet muka "voidaan sekoittaa", niin sittenhän Kaija Kärkisen kannattaisi haastaa Kaija Koo oikeuteen. (Tai päinvastoin.)
Itse asiassa suosittelen, että Valio haastaa oikeuteen lounasravintola Vallesmannin, koska sen nimi muistuttaa Oltermannia – ja kenties Vallesmannilla on tarjolla itse tehtyä juustoa, joka ratsastaa Oltermannin maineella.
Lisäksi Valion on hyvä haastaa oikeuteen Satamaito, jolla on Casilus-piimä. Perskatti, sehän voi mennä sekaisin Gefiluksen kanssa!
KHO:n päätös on iso asia – isompi kuin ensilukemalta luulisi. Tämä vaikuttaa radikaalisti markkinoijien toimialaan. Voiko mitään uutta tuotetta enää lanseerata, jos sillä sattuu olemaan muutama yhteinen kirjain jonkin olemassa olevan tuotteen kanssa?
KHO:n kanta kertoo, että joskus päätöksiin ei vaikuta se, kenellä on parhaat perustelut, vaan se, kenellä on parhaat lobbaajat.
Kyseessä ei suinkaan ole mikään mullistava päätös. Samanlaisia tuomioistuimet suoltavat ulos lähes päivittäin; toki harvasta uutisoidaan. Nyt uutiskynnys ylittyi, koska merkit olivat yleisesti tunnettuja ja Arla Ingman ja Valio ovat tunnettuja firmoja.
Samoin asiaan vaikuttaa se, että kyse on kuitenkin käytännöllisesti katsoen samasta tuotteesta, eli vointapaisesta rasvasta. Kun tavarat ovat lähellä toisiaan, tavaramerkeiltä vaaditaan suurempaa erottamiskykyä.
”Sekoitettavuus” ei tarkoita sitä, että kyseessä olisi mikään konkreettinen vaara siitä, että joku kuluttaja erehtyisi tuotteista, vaan kyseessä on puhtaan juristikielinen ilmaus, joka voi hyvinkin täyttyä ilman että mitään konkreettista erehtymisen vaaraa olisi.
Lyhyesti: tämä ei muuta radikaalisti mitään; kertoo vain sen, että tavaramerkkien kannattaa erota toisistaan ja näin on aina ollutkin. Tai sitten kannattaa soitella tavaramerkkilakimiehelle – vaikka minulle O:)
😀 Soitan sinulle, kun kuulen Matleena Mortesuosta.
Mitä luulet, käykö Valio seuraavaksi Satamaidon Casilus-piimän kimppuun? Casilus ja Gefilus ovat lähempänä toisiaan kuin Ingmariini ja Oivariini.
Vaikea uskoa, että kukaan nimen perusteella sekoittaisi tuotteita. Toisaalta on myös selvää, että Arla Ingman on valinnut tuon nimen hyödyntääkseen Oivariinin tunnettuutta. Näin joskus Ingmariini-mainoksen ja heti nimen kuultuani oletin, että tämä on Arla Ingmannin vastine Oivariinille. En olettanut, että nimi olisi viitannut margariiniin yleisesti.
Tämän perusteella pitäisi kai kieltää myös aspiriini.
Ihmettelen suuresti myös sitä, että ainakin puoli vuotta sitten Suomessa oli vielä myynnissä myös Dellariini -nimistä margariinia. Kovin omituista, että Dellariini ei muistuta Oivariinia…
Eiköhän se Dellariinikin joudu kohta Valion juristikomppanian uhriksi…
Minä ostin eilen viimeeksi Dellariiniä kaupasta. Eiköhän sekin kohta kielletä. En kyllä koskaan ole pitänyt Oivariiniä, Ingmariiniä tai Dellariiniä liian saman nimisinä. Margariinistähän tuo pääte minusta tulee vaikka tuote ei margariiniä olisi ja alkuhan on ihan omaa kikkailua. Omistaako Valio sitten myös oikeudet margariini-sanaan?
Oivariiniähän on monenlaista, mutta osa on ainakin kaikkea muuta kun ns kilpailijat Ingmariini ja Dellariini jotka ovat lähellä voita (eivätkä sisällä ylimääräisiä). Vai olisko Ingmariinistäkin joku kevyt-versio?
Minusta tuo pääte ei tule margariinista vaan laskisin pääteosaksi koko mariinin. Jos sana olisi Ingmanriini, voisi hyvin sanoa, että siinä on yhdistetty Ingman ja margariini, mutta kun se onkin Ingmariini, tulee ensimmäisenä mieleen, että Ingmannin perään on lisätty Voimariinin loppu.
Eikä siis sillä, että moinen minusta kieltoa oikeuttaisi. Tänään taidettiin uutisoida, ettei sitä kielletäkään. Ota tästäkin selvä.
(Tuo captcha on muuten niin alhaalla, etten koskaan huomaa täyttää sitä. Tai sitten se ei edes näy ennen kuin yrittää lähettää kertaalleen. Pitääpä tarkistaa ensi kerralla.)
Tai sitten Igmanriini on vain liian hankala lausua, Ingmariini on paljon helpompi. 🙂 Onko se sitten Voimariinin kopioimista vai yhden kirjaimen pois jättämistä, sen tietää vain nimen keksijät. Minä näen sen Ingma(n) ja perään riini margariinistä. Valio olisi voinut tehdä Voimariinistä voiriinin, mutta tietysti voima on kiva sana keskelle. Mariinia minun suuni tai silmäni ei tuohon tavuta.
Sanan hahmottuminen on tosiaan hyvin yksilöllistä. Luulen, että näen Ingmariinissa margariinin siksi, että siinä on samoja kirjaimia.
Ylipäätään pitäisi hyväksyä se, että tietyt johtimet ja sananloput ovat erittäin yleisiä. Varsin usein tuotenimi loppuu –iini, –us, –in, –ia tai -um, eikä se ole mitään kopiointia. Oleellisempaa on tarkastella sanan alkuosaa, äänteiden erottuvuutta ja nimen merkitystä.
Tuollaisissa bulkkituotteissa on katteet jyrsitty niin pieniksi, että kaikki toimet jotka on kilpailijoilta kotiin päin, ja kasvattavat oman tuotteen markkinaosuutta mietitään ja toteutetaan tarrrrkasti ja varrrrmasti. Katteiden ollessa minimaaliset, ja kilpailun olessa kova, pienilläkin teoilla on väliä.
Ikävä kyllä olet oikeassa. Todennäköisesti Valio on laskenut tarkkaan, mitä oikeusjuttuja kannattaa nostaa ja mitä ei. Todennäköisesti Oivariinia myydään niin valtavia määriä, että sillä maksetaan äkkiä muutaman juristin konsultaatiot.