Miten lasken tekstin pituutta? Merkkeinä, sanoina vai sivuina?

Pääsääntö on, että mitä pitempi teksti, sitä isompi mittayksikkö. Ja mitä lyhyempi teksti, sitä pienempi mittayksikkö.

Kirjat lasketaan sivuina

Uudet kirjailijakollegani kyselevät usein, montako merkkiä käsikirjoituksen pitää olla.

Tietokirjan käsikirjoitusta ei kuitenkaan mitata merkeissä. Kirja nimittäin sisältää yleensä niin paljon graafeja, bulletlistoja ja muita havaintoelementtejä, että merkkimäärä harhauttaa taittajaa. Sitä paitsi on varsin epäkäytännöllistä käsitellä niin suuria lukuja kuin 180 000 merkkiä tai 350 000 merkkiä.

Tietokirjan pituus ajatellaan mieluummin käsikirjoitussivuina.

Yhdelle käsikirjoitussivulle menee noin 1800 merkkiä (jos siis koko sivu olisi suorasanaista leipätekstiä). Usein merkkejä on kuitenkin sivulla vähän vähemmän, koska graafit ja bulletlistat syövät merkkitilaa.

Ohut tietokirja on pituudeltaan 100 käsikirjoitussivua, ja keskikokoinen on 150 tai 200 sivua. – Järkäleet ovat sitten oma lukunsa. (Muhahahaa, mikä kaksimerkityksisyys.)

Verkkotekstit ja lehtijutut lasketaan sanoina – ja joskus merkkeinä

Erilaisissa artikkeleissa lasketaan usein sanoja. Moni hakukoneoptimoija pyrkii kirjoittamaan aiheestansa 300 sanaa.

Myös toimittajalta tilataan usein lehtijuttu sanamäärän perusteella.

Sen sijaan kolumnin kirjoittajalta tilataan yleensä juttu merkkimäärän perusteella. Kolumnihan on lyhyt, eikä siihen yleensä tule kuvia tai bulletlistoja.

Tuitit, tekstarit ja muut lyhyet tekstit lasketaan merkkeinä

Twitterissä tuitin maksimimitta on 140 merkkiä, eikä sen yli mennä. Ennen vanhaan tekstarin yläraja oli 160 merkkiä.

Hyvejohtajuus-blogin vieraspostauksen pituudeksi toivottiin muistaakseni 5000 merkkiä. OP:n verkkopankin yksityisviestin mitta taitaa olla 1000 merkkiä.

Kulttuurierojakin on

Aikanaan kääntämisen ja suomentamisen oppitunneilla käytiin läpi eräs mielenkiintoinen asia: englanninkieliset kulttuurit käyttävät kaikissa lukumäärissä "tarkempaa mitta-asteikkoa" kuin suomalaiset.

Jenkkivauva voi olla 38 kuukautta, mutta siniristivauva on 2 v 2 kk [eiku 3 v 2 kk, kuten Antti kommenteissa huomautti].

Brittimiehen loma voi olla fortnight – siis 14 yötä, mutta suomipojan loma on 2 viikkoa. Toimintaleffoissa annetaan asioiden korjaamiseen aikaa 24 tuntia tai 48 tuntia, mutta Suomessa puhuttaisiin vuorokausista.

Tämä ilmiö näkyy myös tekstien mitoissa. Jenkkiläisten "Kansallisen romaaninkirjoituskuukauden" eli NaNoWriMon mukaan tavoitteena on 50 000 sanan romaani. Rapakon takana mitataan kirjaa sanoina, vaikka se on suomalaiselle vähän epäluonteva tapa. (Sitä paitsi 50 000 sanaa englanniksi on ihan eri asia kuin 50 000 sanaa suomeksi.)

* * *

Maanantain valmennuksessa eräs osallistuja kysyi, montako sanaa saisi olla pk-yrittäjän etusivun pääjutussa.

Vastasin, että noin tuhat.

Minua katsottiin epäuskoisena, ja mietin syvästi, että miksi ihmeessä.

Vasta kotona tajusin, että ajattelin tuhatta merkkiä. Sen sijaan tuhat sanaa olisi aika katastrofaalinen etusivun mitta.

8 kommenttia

  1. Tekstin ”oikea” pituus on kyllä yksi tämän hetkisen (vain tämänhetkinen?) elämäni turhista kysymyksistä. Opiskelijan arkielämässä olisi ihanaa, jos tekstiä mitattaisiin sisältönsä mukaan ei sivumäärän. Mutta ei, määrä korvaa monessa tapuksessa laadun. Esseissä ei riitä, että vastaa kysymykseen vaan siihen pitää vastata pitkästi. Päädyn aina jaarittelemaan turhia ja sanomaan samoja asioita kahdesti, vain saadakseni sivumäärään täyteen.

    Oma lukunsa on sitten proffat, joilla on ihan omat sivulayoutvaatimukset. Toinen haluaa sivulle 1500 merkkiä, toinen 3000 ja kolmas jotain ihan muuta.

    1. Olen kanssasi ihan samaa mieltä: opiskeluasioissa ei saisi olla kovin ankaria merkkimäärävaatimuksia.

      Ymmärrän hyvin merkkimäärävaateet sanomalehdessä, jossa kolumnille on varattu tietty tila. Vaatimus on järkevä myös tietokirjassa, jotta taittaja ja paino tietävät varautua tietyn mittaiseen tuotokseen.

      Sen sijaan opiskelussa pituusvaatimusten pitäisi olla lähinnä suuntaa-antavia.

    1. Heh, luin tänään lehdistä, että tänään on jaettu Vuoden isä -palkinto. Heti sen jälkeen luin täältä, että jenkkivauva on ”vuoden vanhempi”. En aluksi tajunnut ollenkaan, mihin tämä ”vuoden vanhempi” -titteli oikein liittyy…

  2. ”Myös toimittajalta tilataan usein lehtijuttu sanamäärän perusteella.”

    Jaa-a. Olen tehnyt toimittajan töitä vuodesta 1996 ja juttuja on aina mitattu merkkeinä. Sana on tosi huono mittayksikkö. Olen kuullut, että HS:ssä mitataan rivejä.

    1. Tuomo, kiitos tarkennuksesta!

      Minulta tilattiin aikanaan pitkät jutut sanamäärinä, mutta kyseessä olikin asiakas- ja henkilöstölehtimaailma. Hyvä kuulla, että sanomalehdissä tilataan merkkimääriä.

      Tuo rivimäärä oli minulle täysin uusi mitta. Kiinnostavaa!

Kerro oma kantasi Kommentointiohjeet?

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.