Partiolaisten Facebook-keskusteluryhmässä oli tänään keskustelu, jollaisia on nähty pitkin somea. Keskustelun kulku menee aina näin:
Henkilö 1 ihmisryhmästä A: – [kommentti, jossa puhutaan ihmisryhmä A:n tarpeista]
Henkilö 2 ihmisryhmästä A: – Entä ihmisryhmä B?
Henkilö 1: – Toki B:kin on kiva, mutta nyt on kyse A:stä, koska on syy S.
Henkilö 2: – Mieti, miltä nyt B-ryhmästä tuntuu!
Henkilö 1: – No ei täällä nyt ole ketään B-ryhmästä paikalla loukkaantuneena…
Henkilö 2: – Ne eivät kehtaa sanoa loukkaantuneensa! Minä puolustan heitä!
Henkilö 3: – Minä olen ryhmää B, mutta en loukkaantunut.
Henkilö 2: – Sinä olet poikkeus! Taatusti joku loukkaantui!
Henkilö 4: – Minäkin olen B, mutta en loukkaantunut.
Henkilö 5: – Minäkin olen B, mutta en loukkaantunut.
Henkilö 6: – Minä olen B, ja minua kyllä vähän harmitti.
Henkilö 2: – No niin! Mitä minä sanoin! Henkilö 1:n pitää nyt korjata viestinsä!
Henkilö 1: – No mutta kun minun piti nyt puhua ihmisryhmä A:stä…
Henkilö 2: – Korjaa viestisi! Puhu B:stä!
Jokainen on nähnyt näitä keskusteluita. Ennen kuin menemme eteenpäin, esitän kaksi disclaimeria:
- Ensinnäkään näissä keskusteluissa kyse ei ole siitä, että joku solvaa ihmisryhmää B. Solvaaminenhan on aina selkeä ja tahallinen loukkaus, eikä sellaista tarvitse kuunnella.
- Toisekseen ihmisryhmä A on jostain perustellusta syystä puheenaiheena. Valinta on siis argumentoitu, eikä sitä ole tehty siksi, etteikö ihmisryhmä B kiinnostaisi tai että ihmisryhmä B olisi muka turha. Tällä kertaa vain sattuu olemaan puhe A:sta.
Tutkitaanpa näitä tilanteita hieman enemmän. Milloin on syytä korjata alkuperäistä lausuntoa ja milloin pitää pyytää anteeksi? Milloin taas voit jatkaa huoletta eteenpäin?
Asia selviää kahdella muuttujalla ja niiden vaihtoehdoilla:
1) Loukkaamisen tahallisuus ja tahattomuus sekä oma asemasi suhteessa kohderyhmään
1a) Olet aikonutkin loukata jotakuta. (Silloin on muuten parempi loukata itseään isompia tai itsensä vertaisia, eikä missään nimessä pienempiä. Tämä analyysi ei auta sinua tippaakaan, jos olet invalideja solvaava huippu-urheilija tai lapsia kiusaava iltapäiväkerhon hoitaja.)
1b) Joku loukkaantuu, vaikket vilpittömästi ole tarkoittanut sitä.
2) Loukkaantujien ja puolestaloukkaantujien määrä
2a) Joku ihmisryhmästä A spekuloi loukkaantumisesta tyyliin ”kyllä joku nyt ihmisryhmästä B loukkaantui”. Kyseessä on siis puolestaloukkaantuminen.
2b) Ihmisryhmä B:n loukkaantujia on vain yksi tai kaksi.
2c) Suuri osa ihmisryhmästä B ryntää paikalle ja osoittaa loukkaantumisensa.
Ratkaisuvaihtoehdot kriisiviestinnän kannalta menevät näin:
- 1a + 2a: Olet aikonut loukata isompiasi tai samanarvoisia, ja puolestaloukkaantujat ovat jo paikalla. Seuraa tilannetta tarkasti: olet saamassa sitä mitä olet tilannut.
- 1a + 2b: Olet aikonut loukata isompiasi tai samanarvoisia, ja jäljet ovat nyt näkyvillä. Oletko varma, että tämä on juuri se tapa, jolla sinun kannattaa edetä? Vielä ei kuitenkaan tarvitse tehdä mitään.
- 1a + 2c: Olet aikonut loukata isompiasi tai samanarvoisia – ja olet onnistunut siinä. Jos tämä kuuluu strategiaasi, voit ehkä jatkaa. Et kuitenkaan vaikuta kovin fiksulta ulkopuolisten silmissä, joten varaudu esittämään kunnon anteeksipyyntö.
- 1b + 2a: Et aikonut loukata, mutta puolestaloukkaantujat ovat saapuneet. Sinun ei tarvitse tehdä yhtään mitään.
- 1b + 2b: Et aikonut loukata, joten onneksi vain pari otti nokkiinsa. Jos he ovat asiallisia, voit pyytää heiltä anteeksi. Todennäköisesti voit säilyttää alkuperäisen viestisi. Ota huomioon, että aina joku loukkaantuu. Aina.
- 1b + 2c: Et aikonut loukata, mutta onnistuit siinä silti. Pyydä anteeksi ja korjaa mokasi.
Tyypillisin tulos näissä keisseissä on 1b + 2a, eli mitään viestinnällistä katastrofia ei ole tapahtunut. Ihmisryhmä B syö samaan aikaan popcornia eikä ole läsnä kärsimässä yhtään mistään.
Avasin tuon kaiken tekstiksi, sillä blogillani on näkövammaisia lukijoita. Tässä vielä sama kuvana:
