Spoiler alert: Pakohuonearvosteluni eivät sisällä nopeuttavia tietoja, valokuvia huoneista eikä tehtävien ratkaisuja. Arvosteluni eivät siis auta huoneiden ratkomisessa – mutta toki ne väkisinkin kertovat huoneesta jotain yleistä. Postaukset usein esimerkiksi paljastavat, onko huone useampiosainen tai millaista rekvisiittaa siellä on. Jos et halua tietää huoneesta yhtään mitään (siis yhtään mitään), älä lue tätä postausta. Joskus saan huoneet ilmaisena näytteenä, joten kerron aina hintatiedon kohdalla, mitä olen maksanut huoneesta.

* * *

30) The Mayan Treasure, Helsinki, Room Escape

  • Tarina: Olet päässyt mayojen temppeliin. Selviätkö aarrearkun kanssa ulos?
  • Milloin: Tammikuussa 2018.
  • Ryhmä: perheemme eli kaksi aikuista sekä 10- ja 12-vuotiaat.
  • Tulos: Pääsimme ulos ajassa 58.29.
  • Käytetyt vinkit: Yhteen gadgetiin kaksi, toiseen kolme ja kolmanteen kolme.
  • Vaikeusaste palveluntarjoajan mukaan: ei määritelty, mutta ulospääsyprosentti noin 40 ja ennätysaika on parilla vihjeellä alle 40 minuuttia.
  • Hinta: neljältä hengeltä listahinta on 120 euroa, ja lapsista tulee alennusta 5 euroa per nassu. Olin saanut ihkulta Jannelta lahjakortin, joten maksettavaksi jäi 30 euroa.
  • Pulmien arvosana: 6+.
  • Huoneen visuaalisuuden arvosana: 7-.
  • Tarinan arvosana: 7+.
  • Huoneen ulkoisten fasiliteettien ja toimintojen arvosana: 6,5.
  • Perustelut: Tämä yksiosainen huone ei oikein innostanut. Ensinnäkin firman nettisivut olivat vajaat. Huoneista ei ollut saatavilla vaikeustasoja, ennätyksiä eikä ulospääsyprosentteja. Huoneiden kuvauksiin ei myöskään ollut itsenäisiä suoria nettilinkkejä, joihin voisi viitata. Lisäksi kadunvarren opasteet olivat puutteelliset, emmekä heti löytäneet oikeaa ovea, josta mennä sisään. Maksutapahtuma oli hidas, koska kassaan ei osattu lyödä yhtä aikaa lahjakorttia ja lapsialennusta. Pelin ohjaaja oli ystävällinen ja sympaattinen, ja tämä oli ainoa fakta, joka esti antamasta nelosta pelin ulkoisista fasiliteeteista ja toiminnoista. Pulmat olivat epäloogisia. Eräs tehtävä oli peilikuva, mutta sitten se ei ollutkaan ihan kokonaan peilikuva. Pelinohjaaja ei itsekään osannut ihan tarkkaan selittää, miksi osa kuvioista peilautui ja osa ei. Toisessa tehtävässä piti tietää ilmansuunnat ja tietyt kappalemäärät. Kysyimme pelin lopuksi, mistä nämä tiedot olisi pitänyt päätellä. Tätäkään pelinohjaaja ei osannut perustella, mutta hän kertoi, että useimmat muutkin tarvitsevat samassa kohtaa apua. Lisäksi huoneessa oli eräs gadget, jonka ”tulos” ei antanut minkäänlaista ääntä. Kuopus keksi nopeasti gadgetin avaustekniikan, mutta mitään ei tapahtunut. Tästäkin saimme lopulta vinkin, jossa kehotettiin kokeilemaan erästä esinettä, joka oli irronnut gadgetin ansiosta. Tässä olisi ollut hyvä kuulla jokin kolahdus, sillä muuten gadgetin toimivuudesta ei saa mitään signaalia. Pelinohjaajan vinkkitekniikka oli hieman huonoa. Saimme usein sellaisen vinkin, jota olimme jo kokeilleet. Pyydettäessä ei tullut uusia vinkkejä. Lopulta saapui taas seuraava, mutta oli turhauttavaa odotella pitkään, koska edellinen vinkki oli ollut hyödytön. Huoneen isoin hyvä piirre oli se, että huoneessa oli enemmän gadgeteja kuin lukkoja. Harmillista tosin oli, että useat pelin ”maya-symbolit” olivat niin epäselviä ja toistensa kaltaisia, että niiden vertailu oli hankalaa. Jouduimme keskustelemaan näin:
    – Seuraavaksi ota sellainen skorpionin näköinen, jolla on vähän niin kuin pupun jalat.
    – Ai siis sellainen, jolla on kolme pitkänomaista silmää?
    – Eikun tällä on kaksi alhaalla. Oisko tää sittenkin sammakko?
    Huoneen sisustus herätti kahdenlaisia fiiliksiä. Toisaalta koko seinän kokoiset printit olivat upeita, mutta toisaalta muilta osin sisustus oli ankea. ”Alttari” oli vain kiviprintillä päällystetty iso suorakulmainen vanerilaatikko, jota emme edes tajunneet alttariksi, ennen kuin vihje sen kertoi. Styroksikurpitsatkaan eivät olleet lavasteiden vahvin piirre. Se sentään oli hyvä juttu, että huoneessa ei ollut esineiden penkomista tavarakasoista. Vihjevihkon tekstit olivat epäselvät lukea, ja niistä saadut vinkit olivat osin monitulkintaisia. Tarina oli tosi ohut, eikä se edennyt huoneessa lainkaan. Pisteet siitä, että maya-temppeli oli aihepiiri, jota emme vielä olleet testanneet.

Olen hämmentynyt. Luulin, että huonot huoneet syntyvät rojukasoista tai lukkopaljoudesta. Nyt törmäsimme ekaa kertaa huoneeseen, jossa turhauma syntyi epäloogisuudesta. Myös se harmitti, että pelinohjaajan vinkkejä joutui odottamaan, ja silti vinkiksi saattoi tulla tieto, jonka olimme jo testanneet.

Mur ja plääh.

Kerro oma kantasi Kommentointiohjeet?

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.