Olin menossa palaveriin WSOY:lle, mutta olin hieman ajoissa. Istahdin vähäksi aikaa vastapäätä olevan vanhan hautausmaan penkille.
Vieressäni oli hautakivi, jossa oli avioparin nimet: Carl Johan Nordenstam ja Maria Charlotta Standertsköld.
Kivestä näkyi kiehtova tarina, jolla sattui olemaan muutama yhtymäkohta omaan elämääni.
Maria oli syntynyt samana päivänä kuin minä, mutta 199 vuotta aikaisemmin. Hänkin oli kotoisin Hämeen linnan kupeesta, mutta Vanantaan kartanosta.
Maria oli mennyt naimisiin itseään 22 vuotta vanhemman tukholmalaisen everstiluutnantin (vai yliluutnantin?) kanssa. Nuori vaimo kuoli Suomenlinnassa vain 30-vuotiaana. Mies sen sijaan eli varsin iäkkääksi, 69-vuotiaaksi.
On itse asiassa kurjaa, että nykyiset hautakivemme kertovat usein vain nimen ja päivämäärät. Miksi ei voisi kertoa myös ammatteja, paikkakuntia tai muita tuleville polville kiinnostavia tietoja? Täytyykin muistaa vihjata omalle perikunnalle, että kivessä saa olla kokonainen tarina.
Voi olen niiiin samaa mieltä sun kanssasi! Nykyiset hautakivet (ja hautausmaat samaten) ovat äärettömän tylsiä. Säännöllisiä harmaita kuutioita suorissa riveissä, tekstinä nimi ja pari päivämäärää. Plääh! Sen takia itsekin aina intoilen vanhoilla hautausmailla, sillä paradoksaalista kyllä, niillä tuntuu olevan elämää. 🙂
Kyseessä on everstiluutnantti. Yliluutnantin arvo on tullut Suomeen vasta 1950-luvulla.