Käsittääkseni potentiaalinen työnantaja ei saa googlata työnhakijoiden tietoja. Niinpä seuraavanlainen maininta voisi olla hyväksi omassa työpaikkahakemuksessa:
Annan luvan firma XYZ:lle etsiä minuun liittyviä tietoja verkosta hakukoneilla.
Tällainen lausuma viestii, että työnhakijan verkkomaine on hyvä, ja hän on todennäköisesti itse rakentanut omaa verkkobrändiään.
Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.
Kutsutko facebookkaveriksi kans?
Yök. Verkkobrändi. Vaikka en voi tietenkään väittää, että itse en ajattele omaa mainettani kirjoittaessani verkkoon, vierastan ajatusta siitä, että kaikki julkinen kirjoittelu on itsensä mainostamista.Ehkä ymmärrän ilmauksen turhan kärkevästi?
Siis wtf? Miten niin ei saa googlata työnhakijoiden tietoja? Voidaanko se jotenkin kieltää työnantajalta. En voi käsittää moista. Jos heitto on fakta, niin arvostaisin kovasti lähdettä 😉
Tämä on hyvä 🙂 Minä olen joutunut negatiivisen verkkoviestinnän uhriksi ja jouduin hovioikeudesta asti hankkimaan luvan yksityishenkilön internet-sivun poistoon. Kun oikeuden päätös tuli, niin operaattori poisti sivun ja niin lähti suurin osa paskasta, mutta jotain jäi silti internetin ihmeelliseen maailmaan…
Kiitos kommenteista!Kalle, verkkobrändi syntyy meille kaikille, jotka verkossa pyörimme omalla nimellämme. Brändi on siis lukijoittesi saama mielikuva sinusta. Sitä ei missään nimessä pidä rakentaa keinotekoisesti, mutta tietoisesti kyllä. Jos emme tiedosta, mitä teemme verkossa, saatamme esimerkiksi turhaan osallistua aggressiiviseen keskusteluun tai hyödyttömään jankkaamiseen.Brändi-sanalla on huono kaiku, ja sen vuoksi käytän sitä mielelläni. Yritän levittää tietoisuutta siitä, että brändi on olemassa, mutta se ei ole niin keinotekoinen ilmiö kuin ihmiset luulevat.Mikko, tässä yksi asiasta kertovista linkeistä:http://www.talouselama.fi/uutiset/article160617.eceTyönhakutilanteessa tietoa saa kysyä vain työnhakijalta itseltään sekä tämän antamilta suosittelijoilta. (Vaikka googlaaminen on laitonta, sitä toki tapahtuu, koska asia on vaikeasti todennettavissa.)
Aika hämmentävä juttu. Jotenkin tuosta Talouselämän jutusta tulee sellainen etiäinen, että nämä säännökset on suunniteltu ennen kaikkea tehdas- ja virastotyötä silmällä pitäen. Äkkiseltään jos ajatellaan esimerkiksi tiimityöskentelyä, niin olisi varmaankin sekä työntekijän että työnantajan etu varmistaa kaikin mahdollisin keinoin, että kandidaatti tosiaan istuu hyvin hakemaansa työhön.Mutta että ei saisi googlata? Jopas jotakin. Tämä on kyllä taas yksi näitä ilmiöitä, joissa lainsäädäntö on hieman pudonnut kehityksen kelkasta.Loppukaneettina: ehdotuksesi on kyllä loistava. Jos asian laita on kerran näin, tässähän on erinomainen menetelmä, jolla työnhakija voi erottua edukseen.
Itselleni tuli täysin yllätyksenä tuo googlaus-kielto. Omaa verkkobrändiäni eli ns. digitaalista jalanjälkeäni pyrin tietoisesti rakentamaan juuri sitä silmälläpitäen, että voisin profiloitua asiantuntijaksi ja jopa vaikuttajaksi internetissä.Työnhakijan yksityisessä facebook profiilissa julkaistut örvellyskuvat voivat näkyä pahimmillaan Googlessa kuvahaulla haettaessa. Oliskohan tässä kiellon takana jokin yksityisyyden suojaaminen? On varmasti yleistä, että rekryssä googlataan ja pengotaan muutenkin internetistä kaikki tieto mitä työnhakijasta löytyy, vaikka suostumusta ei annettaisikaan. Toki tuo ehdottamasi "suostumus" olisi aivan kuin viesti:"Olen merkittävä persoona internetissä, googlatkaa vaikka!"
Googlaus-kiellon ihmettelijöille:Jokaisen työnantajana henkilöstö- tai hakijatietoja keräävän on hyvä perehtyä tähän lakiin:http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2004/20040759
Jep. Mikolle ja muille epäilijöille: Kyse on suomen lainsäädännössä olevasta pykälästä, joka määrää että päätös työntekijän rekrytoinnista on tehtävä niillä tiedoilla, jotka hän itse itsestään antaa. Työnantaja ei esim. myöskään saa kysyä hakijan entiseltä pomolta, että onko kaverista mihinkään, ellei hakija ole erikseen antanut tähän lupaa. Samoin rikosrekisteriä, luottotietoja tms. ei saa tarkistaa ilman lupaa (paitsi muutamissa poikkeustapauksissa). Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin myös tulkinnasta, sillä eikö voida olettaa että jos työnhakija on kirjoitellut nettiin kaikenmoista julkisesti kaikkien nähtäville, niin kyse on vapaaehtoisuudesta, eikä pelkkä Googlaus siten voisi olla vielä tuomittavaakaan? Hakijahan on itse tehnyt antamansa tiedot julkisiksi ts. antanut kaikille luvan nähdä ne, työnantaja mukaanlukien. Arvaan että lainsäädäntöä tullaan vielä tämän osalta tarkistamaan hieman.
Itse poliittisena vaikuttajana olen kyllä huomannut, että väki googlaa varmasti ja hakee kaiken mahdollisen tiedon. Ikävintä asiassa on, että näiden perusteella sitten muodostetaan mielikuva jo ennen tapaamista ja tehtävään soveltuvuus sekä yritys tai yhteisö kärsii ennakkoluuloistaan. Pelkästään olemalla poliittisesti aktiivinen luo negaatioita vaikka mm. Yhdysvalloissa olit kummalla puolen tahansa niin aktiivisuus ja kontaktit katsotaan hyväksi.Katleena, kiitos myös vinkistä lisäänkin tuon seuraavaan hakemukseeni.
Tuo googlauskielto tulee vähän ymmärrettäväksi sitä kautta, että googlatessasi henkilön nimellä et voi olla varma siitä, koskeeko jokin tieto juuri tätä henkilöä vai jotakuta toista samannimistä. Samoin tiedon todenperäisyyden ja alkulähteen varmistaminen voi olla hankalaa. Et voi läheskään kaikesta nettimateriaalista tietää, onko henkilö itse laittanut sen nähtäväksi.Merja
Merja on oikeassa. Googlaamalla voi tulla myös paljon sellaista "tietoa", jota ei ylipäänsä pidä lainsäädännön mukaan käyttää rekrytointipäätöksen perusteina ettei päätös muutu syrjiväksi.