Sain edellisen postaukseni loppuun osuvan kysymyksen nimimerkiltä Krapa:
Olet sitä mieltä, että Halla-ahon tapa "lietsoo aggressiivista ilmapiiriä ja kasvattaa vihan koulukuntaa". Mikä on oikea tapa tehdä maahanmuuttokritiikkiä? Jos vaikkapa minä ryhtyisin nyt kirjoittamaan esseitä, joissa esittäisin rankkaa kritiikkiä nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan, mitä minun pitäisi tehdä eri tavalla kuin Halla-aho?
Erinomainen kysymys, joka osui suoraan sieluuni. Millä perusteella väitän, että tiukka kritiikki ja vihapuhe ovat eri asioita?
Vihapuheella tarkoitan kieltä, joka lietsoo tarkoituksellisesti aggressioita ja pyrkii vaikuttamaan lukijoihinsa niin, että nämä ryhtyvät vihaamaan tiettyä ihmisryhmää tai organisaatiota. Vihapuhe ei ole hetkellinen kiukunpuuska, vaan se on tavoitteellista ja loogista. Vihapuhe on myös parhaimmillaan – tai pahimmillaan – pirullisen tehokasta. Sitä luo nokkela sanankäyttäjä, joka osaa vedota yhtä aikaa tunteisiin ja järkeen.
Ennen kuin menen vihapuheen ominaisuuksiin, muistutan, että tämä postaus ei käsittele Halla-ahoa tai maahanmuuttoa. Nyt puhun kielenpiirteistä ja vaikuttamisen keinoista ylipäätään. Vihapuheen piirteitä on tietenkin useita, ja mitä useampi niistä toteutuu, sitä todennäköisemmin kritiikki on aggressioita lietsovaa. Yksi yksittäinen piirre ei siis vielä tee asiallisesta kritiikistä vihapuhetta.
1. Vihapuhe jakaa maailman mustavalkoisesti hyviin ja pahoihin.
Jos kritiikki on asiallista, sen kirjoittaja ymmärtää sävyerot: tosielämässähän ei ole olemassa kahta leiriä, vaan me ihmiset muodostamme mielipiteinemme jatkumon. Sen sijaan vihapuheen tarkoituksena on löytää "syyttömät hyvät" ja "syylliset pahat". Niinpä vihapuhe jakaa ihmiset vahvasti kahtia. Joko olet puolellamme tai olet meitä vastaan.
2. Vihapuhe haukkuu ja solvaa.
Koska muut ovat pahoja ja syyllisiä, heitä voi huoletta solvata. Solvauksen keinoja ovat perinteisten haukkumasanojen lisäksi vähättely, sarkasmi ja leimaaminen.
3. Vihapuhe on pitkäjänteistä ja yksipuolista.
Kaikki meistä ovat joskus vihaisia. Sitä paitsi hymistely on tylsää. Tässäkin blogissa on monta kiukkuista postausta, joissa on vihaista kieltä. Vihapuheeksi se muuttuu vasta, kun kohdistan raivoni samaan ihmisryhmään tai organisaatioon jatkuvasti, päämäärätietoisesti ja yksipuolisesti.
4. Vihapuheessa on perusteluja, mutta ne ovat usein yksipuolisia.
Vihapuhe ei ole pelkkä kiukunpuuska, vaan kirjoittaja perustelee väitteensä analyyttisesti. Perustelut ovat yleensä yksipuolisia: vastakkaista näkökulmaa edustavia tutkimuksia tai näkökohtia ei mainita. Vihapuhe ei tee myönnytyksiä, eikä se ymmärrä vastapuolta.
5. Vihapuhe on tietenkin kärkevää.
Kielellisiä keinoja ovat sarkasmi, ironia, kärjistykset, yleistykset ja yksinkertaistukset sekä syiden ja seurausten yksipuoliset oikomiset.
6. Vihapuhe kohdistuu aina ihmiseen, ihmisryhmään tai organisaatioon.
Vihapuhe ei hauku lakia vaan poliitikkoja. Vihapuhe ei kritisoi kaupan käytäntöjä vaan myyjää. Vihapuhe ei solvaa tuotoksia vaan niiden tekijää. Tarkoituksena ei ole väitellä tai keskustella asioista vaan etsiä syyllisiä.
7. Vihapuhe esiintyy useimmiten omissa, yhden asian foorumeissaan.
Vihapuheen täytyy saada vahvistajia ja kannattajia. Niinpä sitä esiintyy eniten yksipuolisilla foorumeilla, joissa muut äänet vaimennetaan porukalla tehokkaasti. Neutraali ja moniääninen foorumi ei ole luontevin paikka vihapuheelle.
* * *
Jos haluaa kirjoittaa tiukkaa kritiikkiä ilman vihapuheen leimaa, kannattaa karsia nämä piirteet minimiin – tai käyttää niitä harvakseltaan. Onneksi on olemassa muitakin keinoja, joilla tekstistä saa elävää ja mielenkiintoista.
Huomaathan, että vihapuhe voi edustaa mitä kantaa tahansa. Jos maahanmuuttoa käyttää esimerkkinä, niin vihapuhetta on sekä yhtäällä että toisaalla.
Edit 28.7.2011 klo 8.15:
Noista tekstinäytteistä kumpuaa vielä yksi piirre:
8. Vihapuhetta ei ole helppo tunnistaa, jos allekirjoittaa sen kannan.
Noista viimeisistä linkeistä en ensin suostunut myöntämään vihapuheeksi jälkimmäistä, koska jaoin sen kannan. Vihapuheen tunnistaa todennäköisemmin, jos on eri mieltä kirjoittajan kanssa. Silloin aggressiot ja yksipuolisuus pistävät helpommin silmään. Jos taas kannattaa kirjoittajaa, vihapuhetta pitää vain napakkana, osuvana ja ehkä vähän provosoivana tekstinä.
Edit 1.8.2011 klo 8.05:
Jotkut lukijat ovat erehtyneet luulemaan, että haluan kieltää vihapuheen lailla. Väärin luettu. Minä haluan vain määritellä vihapuheen, jotta pystymme yhdessä toteamaan sen moraalisen arveluttavuuden. Sitä kuitenkaan EI pidä kieltää lailla – niin kuin ei nakkikioskijonossa tönimistä tai nenän kaivamistakaan.
Etkö kuvaa tässä minkä tahansa poliittisen puheen (siis jos muuttaa termin vihapuhe termiksi poliittinen puhe…) tarpeelliset ainesosat?
Hyvä kysymys. Mielestäni poliittiseen kritiikkiin eivät mitenkään välttämättä kuulu solvaukset, mustavalkoinen kahtiajako ja pitkäkestoinen yhden asian ympärillä pyöriminen (aivan kuin muita tärkeitä teemoja ei olisikaan).
Jos jonkin poliitikon argumentointi perustuu pitkäkestoisesti luettelemiini piirteisiin, niin sitten luokittelen sen jo vihapuheeksi.
Katleena,
Hyvin eritelty ja jäsennelty kuvaus vihapuheen ominaisuuksista. Mielestäni tällaisen keskustelun käyminen on tärkeää myös yleisen medialukutaidon kehittämiseksi. Oman mielipiteensä kriittinen tarkastelu on hyvin haastavaa, varsinkin kun usein voi joutua myöntämään olleensa väärässä.
Sknasi, kiitokset! Avainsana on juuri medialukutaito. Jos ei tunnista kärkevän tai manipuloivan kielen elementtejä, voi päätyä täysin toisten ihmisten vietäviksi.
Luin edellisen postauksesi Mikä on yllytystä? Koskien Halla-ahoa ja mielestäsi lähes kaikki tässä kirjoituksessa keksimät pykäläsi toteutuvat siinä. Ei sillä, että pitäisin pykäliäsi ja jaotteluasi mitenkään järkevinä.
Anonyymi_, kiitos kommentistasi ja tervetuloa blogiini!
Millaista jaottelua pitäisit järkevänä? Miten erotat vihapuheen ja tiukan kritiikin toisistaan?
Aivan varmasti edellinen postaukseni täytti 2-4 vihapuheen kriteeriä. Kuten tuoreemmassa postauksessani sanoin, tässäkin blogissa on kiukkuisia kirjoituksia. Olennaisinta on, että en jatka samasta aiheesta ja samaa kohderyhmää vainoten vuodesta toiseen. Tarkastelen kieltä ja viestintää, ja tarkastelun kohteena on mikä tai kuka milloinkin.
Bush lanseerasi ”terrorismin vastaisen sodan” joka oikeuttaa lähes mihin tekoon tahansa ja nyt on lanseerattu ”vihapuhe” jolla voidaan tuomita esimerkiksi jokainen vähänkin maahanmuuttokriittinen keskustelu alkuunsa.
Maassa maan tavalla mutta täällä muiden maiden tavalla? En voi sille mitään mutta yleisesti ottaen ärsyttää kun vähemmistön ääni ratkaisee niin monessa asiassa. Helsingissä päätettiin, että meiran tehtaalle tulee hankkia paremmat suodattimet kun yksi(!) ihminen valitti kahvintuoksusta. Iso osa muita helsinkiläisiä piti kyseistä hetkittäin tuprahtelevaa kahvintuoksua päivänsä kohokohtana.
Lopetetaan lasten pikkujoulujuhlat tarhoissa kun siellä on maahanmuuttaja ja halutaan olla niin suvaitseva ettei toinen pahastu meidän tonttuleikeistä. Ja kaiken keskellä tämä maahanmuuttaja jolta ei edes olla kysytty pahastuuko tonttuleikeistä ja tiptapeista, haluaako osallistua juhlaan tai olla toisessa huonessa piirtämässä ja leikkimässä.
Ollaan yli suvaitsevia ja yli huomioon ottavia. Sama suvivirren kanssa…Lauletaan auringon suomasta siunauksesta. Hyi hyi, tästäkin voi joku pahastua, sukupuoleen, uskontoon tai kansalaisuuteen katsomatta.
Mut auta armias jos on kyse koulun tai terveyskeskuksen lakkauttamisesta niin yksikin ylimääräinen ääni lakkauttajien puolella jyrää ja laitetaan lappu luukulle. Kiukuttaahan tällänen.
Huonosti kirjoitettu, liian aikanen herätys ja liian vähän kahvia…Katleena on hyvä vaan ja poistaa tämän jos haluaa…en suutu enkä kirjoita vihapuheita asian tiimoilta 😉 Halusin vaan tuoda toista vinkkeliä tähän ”kriittisten mielipiteiden” kohteluun. Menee elämä ihan hassuksi kun ei mistään sais mitään sanoa ettei toinen pahastu…viittaan tällä myös tuohon lapti-lapsiparkki tapaukseen jossa et olis saanut toisen virheestä mitään mainita.
Teija, minäkään en pidä siitä, että kaikesta ollaan hys-hys, eikä mitään saisi kritisoida.
Taannoin olin tapahtumassa, jossa oli yleisönä 200 ihmistä. Heistä yksi (1) valitti eräästä osuudesta, joten osuus karsittiin pois tämän yhden mielipiteen takia. Sillä ei ollut väliä, että kaikki muut pitivät kyseisestä osuudesta.
Olemme usein aivan liian herkkiä kritiikille, ja yksi negatiivinen ääni painaa vaa'assa enemmän kuin sata positiivista.
Sen sijaan vihapuhetta vastustan. Vihapuhe on eettisesti arveluttavaa, koska se luo aggressioita kokonaista ihmisryhmää kohtaan ja kulkee koko ajan lain rajamailla (kunnianloukkaus, rikokseen yllytys).
Muuten – tässä blogissa en poista vastakkaisia mielipiteitä. 🙂 Poistan vain alatyyliset, mainostavat tai rikolliset kommentit, olivat ne sitten samaa tai eri mieltä kuin minä.
Otat esille esimerkkejä, josta voi hyvinkin keskustella, mutta kun puhutaan vihapuheesta ei ole kyse enää keskustelusta, koska silloin ei edes yritetä ymmärtää toisen näkökulmaa. Huudellaan vaan jatkuvasti sitä omaa linjaa, nimitellään ja demonisoidaan. Muistuttaa amerikkalaista talk-show meininkiä. En loukkaannu siitä, se on vain äärimmäisen turhauttavaa ja on pitänyt ainakin minut pois monestakin nettikeskusteluista. Eli ei ole siitä kiinni että nyt taas on jotain jota ei suvaita, vaan siitä että jos molemmat huutavat, kukaan ei kuuntele, ja kaikki vain muuttuvat vihaisemmaksi eikä mitään ratkaisuja tule.
Minusta tässä on aika hyvin kuvailtu millaista se turhauttavaa keskustelu on, ja miten sen voisi välttää. Minusta asiallisen keskustelun nousu olisi tälle maalle hyväksi. Ja minä puhun nyt kaikista, en ainoastaan tietyn näkökulman edustajista. Minäkin olen ollut tämmöisestä syyllinen, ja pyrin jatkossa sitä vähentämään.
Spongefile, hyvin puhuttu. Niin kauan kun kumpikaan osapuoli ei pysty joustamaan lainkaan omista asenteistaan, keskustelu on hyödytöntä.
Kuten ehkä huomasit, tähänkin postaukseen on jo saatu "ajatuksesi eivät ole järkeviä" -kommentteja ilman perusteluita. Sellaisella syyttelyllä ja argumenttien puutteella ei pitkälle pötkitä. Tuollaisia harva kehtaa laukoa kasvokkain sukujuhlissa omalle tädille, mutta netissä on helppoa nimimerkin takaa arvostella tuntemattomia.
Itsekin tiedän käyttäväni usein vihapuheen retorisia keinoja – joskus kiukuspäissäni ja joskus tarkoituksellisesti – mutta toistaiseksi en ole saanut itseäni kiinni siitä, että syyttelisin pitkäkestoisesti samaa ihmisjoukkoa.
Ja sitten tullaan siihen asiaan, miksi vihapuhe on niin suosittua. On mahtavaa, kun joku osaa kärjistää omat ajatukseni niin nasevasti, sarkastisesti ja pilkallisesti, että jaan hetken aikaa kirjoittajan kanssa yhteisen ylemmyydentunteen. "Onneksi en ole yksi niistä typeristä tämän tekstin kohteista, vaan olen kirjoittajan kanssa samalla puolella." Lisäksi tästä syntyy pelko, joka pakottaa olemaan samaa mieltä: "En voi vaihtaa mielipidettä, koska sitten saan samanlaista puhetta omaan niskaani.”
Kiitos tuosta listasta, se oli erinomaisen osuva ja ajatuksia herättävä.
Kuitenkin tulee mieleen, missä määrin tämän listan kohdat poikkeavat normaalista poliittisesta retoriikasta, jossa kärjistäminen, mustavalkoisuus ja teeman pohtiminen vain yhdeltä kannalta ovat melkoisen yleistä.
Ehkä tässä olennaista on tuo tiettyyn ryhmään tai ryhmiin kohdistuminen – ei jonkin selkeän ryhmän puolustaminen vaan toisia kohtaan hyökkääminen. Ja tässä tietysti ollaan vaarallisten asioiden kanssa tekemisissä, koska ihmisillä on sisäänrakennettuna ”toiseuden pelko”, ja vihaa on helppo lietsoa, vähän vähältä ja osin huomaamattakin. (Vrt. esim. koulukiusaaminen.)
Ja kontrolloimattomana tämmöinen retoriikka voi rynniä läpi koko yhteiskunnan. Emmeköhän me jokainen ole jollain tavalla ”toisenlaisia” jonkun toisen mielestä. Jos ensin vihataan ryhmää X ja hyökätään sitä kohtaan, seuraavaksi hyökätään ryhmää Y kohtaan jne. jne. Aina on löydettävissä joku toinen joka on omaan mielipahaan syypää.
Sekin tässä on vielä kummallista, että osa vihapuheen lietsojista tuntuu olevan hyvinkin taitavia kirjoittajia, jotka ovat lukeneet esimerkiksi sosiologien tekstejä ja ottaneet niistä aseita itselleen.
Tähän liittyen Wikipediassa on mainioita huomioita artikkelissa Postmoderni filosofia: ”[P]ostmoderni filosofia nähdään yleisesti avoimuutena odottamattomista paikoista nousevalle merkitykselle tai auktoriteetille.” Ja: ”Kriitikoille postmoderni skeptismi näyttäytyy kuitenkin relativismina tai nihilisminä.”
Toisin sanoen: filosofinen suuntaus joka pyrki löytämään harmaan sävyjä mustavalkoisesta ajettelusta on käännetty välineeksi lietsoa mustavalkoisuutta.
Kiitos itsellesi asiallisista lisäyksistä. Määrittelit hyvin vihapuheen ajatusten ytimen: vika on toisissa, joten toisia pitää muuttaa.
Politiikka on oman ryhmän etujen puolustamista, mutta vihapuhe on sen lisäksi halua rajoittaa toisen tahon oikeuksia.
Kuten sanoit, moni vihapuheen tuottaja on taitava kirjoittaja. Se on itse asiassa edellytys vihapuheen leviämiselle. Harva kannattaa "neekerit on paskoi" -tyylistä aivotonta uhoamista, mutta älyllistetty vihapuhe on paljon vaikuttavampaa ja tehokkaampaa.
Kiitos vihapuheen määrittelystä – mikä varmasti oli hankalaa, mutta onnistuit mielestäni hyvin. Tulkinnanvaraa jää aina. Jos vihapuhe rikkoo lakia, niin työkalut sen poistamiseen netistä ovat olemassa – jos ei riko, niin se menee sananvapauden piikkiin. Kirjoitin pidemmin blogiini ja lainasin sinun määritelmääsi: http://harto.wordpress.com/2011/07/28/missa-kulkee-anonyymin-nettikeskustelijan-sananvapauden-rajat/
Kiitos itsellesi linkkauksesta!
Yksi vihapuheen määritelmistä voisi olla se, että se on hyvin lähellä lain rikkomista (kunnianloukkaus tai rikokseen yllyttäminen). Se ei siis ole rikos, mutta arveluttavan lähellä sitä.
Luin tuon Halla-Ahon blogikirjoituksen, joka ilmeisesti on tämän sivun pitäjän mielestä tätä tämän hetken ns. vihapuhetta.(mitä se nyt sitten onkaan, kukaan ennen ollut kuullutkaan) Mutta kuitenkin niin täytyy sanoa, että Halla-Aho kirjoittaa mielestäni erinomaisen hyvin ilman mitään vihaamista. Hän kertoo mitä on tapahtunut suorin lainauksin asianomaisilta henkilöiltä, näitä lauseita on vaikea kenenkään kiistää. Hän käsittelee asiat järjestelmällisesti ilman raivoamista. Ainut tekstin huono puoli on, että laittaa ärsyttämään miten asiat voivatkin olla näin hölmön huonosti. Joten en voi kuin ihmetellä mitä Katleena Kortesuo siinä vihana pitää.
On uskomatonta miten maahanmuuttoon ja muuttajiin saa suhtautua vain yhdellä tavalla. Jos olet muuta mieltä niin olet rasisti-vihaaja-äärioikeistolainen-juntti-sisäänpäinkääntynyt-varmaan kohta terroristikin vaikka ääri-islamistit sillä saralla ovatkin enemmän kunnostautuneet. Sanomattakin on selvää, että olet myös tietysti silloin Perussuomalaisten kannattaja. Merkillepantavaa on, että Persuista saa mediassa sanoa ja kirjoittaa melkein mitä vaan negatiivista eikä se ole kuitenkaan vihapuhetta. Esim. Teuvo Hakkaraisen ajojahti. Mutta Jani Toivolasta kerrotaan vain, että mistä hän on tällä kertaa järkyttynyt, ei puhettakaan mistään kansanedustamistehtävistä.
Onkohan tämä kommenttikin jo vihapuhetta:)
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tino+Singh+Vihakirjoittelussa+on+kyse+rodusta/1135268136435
Apuuva, kiitos kommentista ja tervetuloa blogiini!
Kiinnostavaa, että kirjoitit blogiini mutta puhuit minusta kolmannessa persoonassa. Minua saa kuitenkin sinutella aivan vapaasti.
Kommenttisi ei missään nimessä ollut vihapuhetta. Toki siinä oli hieman vihapuheen elementtejä (kärjistys), mutta niin on usein minunkin teksteissäni.
Mitä tulee Halla-ahon blogiin, niin vihapuheen kriteerit täyttyvät varsin usein.
Jos et ole kuullut vihapuhe-termiä, niin kannattaa googlata. Osumia tulee yli 200 000. Määritelmiä ei juuri vielä ole, joten halusin kantaa korteni kekoon ammattikirjoittajan näkökulmasta.
Miten itse määrittelisit vihapuheen?
Mikä mahtaa olla näkemyksesi lehdistön ja Perussuomalaisten suhteesta? Mainitsemistasi vihapuheen tunnusmerkeistä lähes kaikki ovat täyttyneet:
1. Jako hyviin (”avoimiin, kansainvälisiin”) ja pahoihin (sulkeutuneisiin, ”impivaaralaisiin”)
2. Haukkuminen / solvaus. Mainitsemistasi alalajeista ainakin vähättely ja leimaaminen on ollut yleistä.
3. Pitkäjänteisyys. Perussuomalaisia on pyritty nostaamaan hieman aseentellisen suurennuslasin alle kuukaudesta toiseen. Varsinkin ennen vaaleja oli n. 2 viikon jakso, jolloin käytännössä joka päivä iltapäivälehdissä oli jokin ”negatiivissävyinen” lööpinpoikanen Perussuomalaisista.
4. Yksipuolisuus. Hyvin vähän on näkynyt kirjoituksia, joissa puolustettaisiin perussuomalaisten näkemyksiä.
5. Kärkevyys (ainakin alalajiksi mainitsemasi yksinkertaistus, syiden ja seurausten oikominen): Perussuomalaisten suosion kasvu on leimattu hyvin yksinkertaistavalla tavalla pelkäksi ”protestiksi”, yrittäen nakertaa perussuomalaisten legimiteettiä aidosti asioihin kantaa ottavana osapuolena. Varsinkin vaalien aikoihin tämä oli kirjoitusten yleinen sävy.
6. Kohdistuminen: jo lähtökohtaisesti Perussuomalaisiin kohdistuva mollaus kohdistuu ihmisjoukkoon / organisaatioon
Ainoastaan mainitsemasi kohta 7 ei täyty, mutta se lienee jo lähtökohtaisesti selvää, kun tarkastellaan ”valtamediaa”.
Hyviä pointteja! Kuten jo postauksessani sanoin, vihapuhetta esiintyy "raja-aidan" molemmilla puolilla.
Tosin en aivan yleistäisi "valtamediaa" yhdeksi kokonaiseksi tahoksi. Sen sijaan on aivan varmasti poimittavissa yksittäisiä lehtiä ja toimittajia, jotka ovat perussuomalaisia vastaan – ja myös hyödyntävät vihapuhetta.
Tuota pitkäjänteisyyttä pitää vielä tarkastella uudelleen muutaman kuukauden päästä. Oliko kyseessä vain jokin vaalien alla esiintynyt piikki, vai jatkuuko sama toiminta tiettyjen lehtien tai toimittajien kohdalla pitempään – kenties vuosikaupalla?
Mainitsit kommentissasi iltapäivälehdet. Ne ovat journalismin yksi turhimmista ilmiöistä. Keltainen lehdistö repii lööppinsä irti sieltä mistä saa. Itse en juuri anna arvoa niiden jutuille – siellä panetellaan ja kauhistellaan milloin mitäkin, koska lehti pitää saada myytyä.
Huomattavaa perussuomalaisten osalta lienee se, että he itse käynnistivät pelin ja vetivät itseltään alibi-maton altaan, menemällä noitten mainittujen asioiden ja luomiensa sääntöjen käyttöön – heillä ei ole enää uskottavuutta vedota niihin, itseään kohtaan kohdistuvan kritiikin osalta tai etteikö peliä voisi kaikki käydä niillä säännöillä. Nyt muut ovat koettaneet ehdottaa pelisääntöjen säätämistä sellaisiksi, että ne olisivat kaikille yhteneväiset, jotta jäähylle voisi laittaa kaikki samasta syystä.
He eivät voi odottaa tai vaatia enää muita tekemään ja toimimaan toisin kuin itse lähtivät tekemään. Akilleen kantapään esilletulo on tyypillinen heikko kohta, jota kanta-astujat eivät huomaa useinkaan ajatella.
Olen koko päivän pohtinut vihapuhetta ja -ideologioita ja niiden suhdetta ilmaisunvapauteen yrittäen muodostaa koherenttia tekstiä aiheesta. Minusta vihapuheen määritelmäsi esittää asioita vihapuheen ympäriltä, mutta jotain ytimestä jää sinullakin tavoittamatta.
Omissa pohdinnoissani huomasin pitäväni aika keskeisenä kriteerinä sitä, että puhetta ohjaavat enemmän arvot ja uskomukset kuin tieto. Vihapuhe voi käyttää tietoa ja tilastoja (tärkeä erotus!) hyväkseen, mutta tekee sen nimenomaan tarkoitushakuisesti valikoiden ja esittäen aina ikävimmällä mahdollisella tavalla. Pahantahtoisuus on määräävä tekijä vihapuheessa. Vihapuhe jättää myös tarkoitushakuisesti huomioimatta ja pohtimatta asioita syvemmin. Vihapuheen tuottaja on opportunisti ja käyttäytyy tässä merkityksessä sosio- tai psykopaattisesti. Uskomus vihapuheen takana on tietoa tärkeämpi. Tieto ei muuta vihapuheen tuottajan asennetta.
Vihapuheelle on hyvin olennaista, että se muodostaa yhdenvertaisuus- tai ihmisoikeusgradientin, jossa puheen kohteena oleva joukko ei ole yhdenvertainen puhujan kanssa. Vihapuhe kieltää ihmisoikeuksia ja ennen muuta kohteen yhdenvertaisuuden. Se on jossain määrin samanlaista kuin koulujen käytävillä kuulta homottelu ja huorittelu, se ei aina tarkoita mitä sanoo vaan pyrkii nostamaan itseään alentamalla muita.
Merkittävä ero on se, että minusta yksilöön kohdistuva puhe ei ole vihapuhetta, vaan vihapuhe kohdistuu aina joukkoon. Tämä johtuu vihapuheeseen aina sisältyvästä perusteettomasta yleistyksestä, siinä asetetaan joukolle ominaisuuksia yleistäen ilman osoitusta yleistettävyydestä. Se on siis aina ennakkoluuloa. Yksilöstä puhuttaessa kyse on mustamaalaamisesta tai puhe voi olla vihapuhetta ryhmää kohtaan yksilöä surrogaattina käyttäen.
Vihapuheelle näyttäisi myös olevan jossain määrin tyypillistä epämääräisyys kohteen suhteen. Vihapuheen kohteena ei minusta ole myöskään koskaan täsmällinen organisaatio vaan organisaatioitakin käytetään jonkin yleensä kuvitellun ryhmän edustajana. Epätäsmällisyys tuo usein puheen kohteiksi henkilöitä joita puhuja ei tarkoita. Puheen kohteen erittely on usein haastavaa puhujan tietojen vajavuuden ja pahanolon erittelemättömyyden vuoksi. Vihapuhe kohdistuu epämääräiseen pahaksi/synniksi/rikokseksi/sairaudeksi koettuun, mutta puhuja ei kykene tekemään eroa näiden negatiivisten leimojen välillä.
Upea yhteenveto. Kiitän ja kumarran.
Nyt melkein pitäisi laatia uusi lista, jossa vanha lista täsmentyy kommenttisi pointeilla. Ainoa ongelma on se, että en viitsi kirjoittaa kolmatta postausta peräkkäin samasta teemasta. 🙂
”Merkittävä ero on se, että minusta yksilöön kohdistuva puhe ei ole vihapuhetta, vaan vihapuhe kohdistuu aina joukkoon.”
Eli sittenhän Stalin, Hitler, Halla-aho, jeesus, muhammed, … o(lisi)vat legitiimisti täysin vihapuheiden ulkopuolella, vapaata riistaa ja kun muistaa vain kohdistaa kaiken puheensa yksilöön, niin erottuisi edukseen kaikista joukkovihapuhujista.
Tuolta pohjalta myöskään Norjan Breivikistä kirjoittelua ei voisi leimata vihapuheeksi, häntä voisi haukkua ja syytellä vaikka miksi, mutta hänen aatemaailmansa tausta-aatteita kritisoivat voisi leimata vihapuhujiksi.
Tämähän on vain määrittelykysymys. Voisi myös ajatella, että vihapuhe kohdistuu tyypillisesti joukkoon (usein täsmentymättömään), mutta se voi myös kohdistua yksilöön.
Sääliksi muuten käy vaikkapa jonkin jääkiekkojoukkueen puolustajaa, joka tekee loppuottelussa niin valtavan mokan, että vastapuoli tekee voittomaalin ja saa kultaa. Tähän puolustajaraukkaan kohdistuu melkoinen määrä vihapuhetta, mutta se ei onneksi koskaan jää pitkäkestoiseksi.
Niin juuri. Unohdin tuolla edellä kommenttini alussa olevasta lainauksesta mainita, että se oli siis lainaus edellisen kommentoijan, terokankaanperan 4. kappaleessaan vihapuheen määrittelystä mielestään poissulkema.
Ja siis olen hänen kanssaan tuosta toista mieltä eli että vihapuhe voi kohdistua omasta mielestäni sekä ryhmään että myös yksilöönkin, tapauksesta riippuen. Kerrallaanhan esim. vallassaolevia presidenttejä ei ole maassa(mme) yhtä enempää.
Jos ja kun vihapuheita aletaan kriminalisoida ihan oikeasti, niin olisi vähintäänkin kohtuullista kertoa kansalaisille, mitkä ovat vihapuheen kriteerit ja mitkä puheet ja kirjoitukset vain normaalia typerää käytöstä tai älyvapaata möläyttelyä. Eva Biaudet´n vaatimukset vihapuheiden nollatoleranssista eivät ole tästä maailmasta tässä yhteiskunnassa. Meillä on hyvin pitkälle ulottuva sananvapaus ja erilaiset ”nollatoleranssit” tarkoittavat käytännössä sitä, että eri mieltä olevat voidaan vaientaa yhteiskunnan vihollisina kommunistivaltioiden tapaan. Jäljet ovat tuoreet ja pelottavat.
Otin vapauden siteerata linkittäen Katleenaa omassa blogissani, jossa ”normaalien” poikkitieteellisten teemojeni ohessa en voinut olla ottamatta kantaa Norjan tragedian jälkipyykin pesuun – lähinnä kotimaiseen pyykinpesuun.
Timo, tervetuloa blogiini! Postaukseni kopioiminen ja linkittäminen on aivan OK, koska blogisi ei ole kaupallinen taho. Kiitos viittauksesta!
Vihapuheen kriteerit olisi hyvä määritellä, mutta rikokseksi en sentään ryhtyisi sitä kirjaamaan. Pidän sitä lähinnä eettisesti arveluttavana myyräntyönä.
”Meillä on hyvin pitkälle ulottuva sananvapaus ja erilaiset ”nollatoleranssit” tarkoittavat käytännössä sitä, että eri mieltä olevat voidaan vaientaa yhteiskunnan vihollisina kommunistivaltioiden tapaan. Jäljet ovat tuoreet ja pelottavat.”
Unohtamatta tietenkään natsi-Saksan, Chilen, … Yhdysvaltain ja monien muiden maiden kommunistivainotekoja – eikös vaan? Vähintään 8- ja 1-kohtiin ja listalla moneen muuhunkin siis omaan ruutivarastoon osui ja upposi.
Hyvä aloite määritellä tätä nyt tunteita kuumentavaa vihapuhetta. Sinällään en itse kyllä kauheasti suitsisi julkista kirjoittelua. Julkista kirjoittelua on helpompi valvoa ja tarvittaessa vasta-argumentoida isoonkin ääneen. Esim. paljon puhuttua Homma-forumia ja Halla-ahoa vastaan argumentoidaan ahkerasti niin palstoilla kuin julkisuudessa.
Avoimet foorumit kuitenkin tuo mahdollisuuden kaikille ottaa kantaa asiaan. Voisi olla ”kukkahattutädille” vaikeampi kirjautua vaikka homma-forumille, jos omalla nimellä se pitäisi tehdä. Anonymiteetin aikanakin nähdään, että tuollainen palsta ei pysty saamaan houkutelluksi riittävästi vasta-argumentoijia, vaan aika homogeeninen joukko ylistelee ja toistelee toistensa ajatuksia.
Enemmän pelkäisin epämääräistä lainsäädäntöä, jossa vihapuhesakon pelko johtaisi suljettujen ”klubisivustojen” syntymiseen joissa sitten kahelimmat ajatukset saisivat kasvaa ilman vasta-argumentointia. Julkisilla sivuilla taas siirryttäisiin helposti jonkinlaiseen uusiokieleen, joka vasta medialukutaitoa vaatisikin kun asioista puhuttaisiin milloin milläkin nimellä.
Kiitokset! Halusin yrittää määritellä vihapuheen juuri siksi, että siitä keskustelevilla on selvästi erilaiset mielipiteet siitä, mitä vihapuhe oikein on. Tämä määrittelyhän oli vasta ensimmäinen yritys, ja odotan innokkaasti muita, täsmentyneempiä kuvauksia.
Vihapuhetta ei kuitenkaan voi kriminalisoida, koska aina kun puhumme tekstin merkityksistä, piirrämme veteen viivoja. Jonkun mielestä "vanhus", "homo" tai "neekeri" ovat haukkumasanoja, ja toisen mielestä ne ovat neutraaleja nimityksiä.
Upeinta olisi, jos meillä olisi enemmän neutraaleita, ei-valtamedian ylläpitämiä keskustelufoorumeita. Kuten sanoit, kukkahattutäti ei hevin uskaltaudu Hommafoorumille, ja kyllä se minultakin vaatisi paljon rohkeutta. Se on sama kuin menisi Liverpoolin kannattajien suosikkipubiin ManUn fanipaita yllään.
Sen sijaan että vihapuhe kriminalisoitaisiin tai kiellettäisiin, se pitäisi vain saada yhteisesti määritellyksi: jokaisen pitäisi ymmärtää sen mahdolliset seuraukset ja sen vaikutusvallan. Pahinta on vihapuheen vähättely ja moraalinen muka-oikeuttaminen.
Antaakseen kriittistä palautetta on vaikea olla vaikuttamatta kärkevältä, ylläpitää itselle tärkeää aihetta tai kohdistaa sitä johonkin laajempaan kuin kritiikin kohteeseen (sikäli kuin kyseessä on joku henkilö tai ryhmä). Siksi kaipaisin samanlaista postausta aiheesta ”kuinka laatia kriittinen palaute”, ilman, että vaikuttaisi vihapuhetta tuottavalta. Tosin sellainen taitaa olla saivartelua.
Viime päivien uutisoinnin jälkeen olisi erityisen mielenkiintoista saada viestinnän alan ammattilaisen postaus siitä, mikä merkitys on uutisoinnilla tietynlaisten aatteiden kasvamisella. Uutiset ovat usein kärkeviä, mutta tuovat ”oahantekijän” itse asiassa aika sankarillisessa valossa esiin. Esimerkiksi koulusurmien kasvava lukumäärä tuskin olisi mahdollista, elleivät kyseisten hirmutekijöiden tekijät saisi niin suurta julkisuutta ympäri maailman.
Silmiinpistävää on median antama arvo hommafoorumilaisten kommenteille, Melkein mikä tahansa julkinen kommentti maahanmuutosta tai monikulttuurisuudesta rinnastetaan hommafoorumilaisten mielipiteisiin ja verrataan heidän kommenttejaan po. asiasta. Eikö tämä ensisijaisesti sada hommafoorumin laariin erityisesti ilmaisen mainostamisen muodossa sekä heidän saamasta jonkinlaisesta asiantuntijan manttelista?
Kiitos kommentista! Kyllähän kriittisessä palautteessa voi onneksi olla kärkevyyttä. Ajattelen itse niin, että pari kolme vihapuheen piirrettä ei vielä tee tekstistä vihapuhetta. Kaikki nuo listaamani pirteethän ovat yleisiä retorisia keinoja, joita jo antiikin ajoista on luokiteltu.
Vihapuheen tyypillisimmät piirteet ovat pitkäkestoisuus ja yhteen teemaan kohdistuminen. Lisäksi poimisin Kankaanperän Teron piirrelistasta uskomus- ja asennepohjaisuuden sekä sen, että vihapuhe kohdistuu epätarkkaan ryhmään.
Olet aivan oikeassa siinä, että media tuo (tahattomasti tai tahallaan) joukkosurmaajat esiin sankarillisessa valossa. Televisio ja lehdet näyttävät katsojille ja lukijoille niitä ihannoivia kuvia, joita surmaajat ovat ottaneet itse itsestään. Näin surmaajat pääsevät itse päättämään omasta medianäkyvyydestään – jopa kuolemansa jälkeen. Viisaampaa olisi julkaista kuvia, joissa tekijä on kuvattu neutraalisti. Mieluummin passi- tai koulukuva kuin poseeraus aseen kanssa.
Kaikessa uutisoinnissa – oli aihe mikä tahansa – on omituista, että nettikeskustelijoiden mielipiteitä siteerataan kuin asiantuntijaa. Jos keskustelijat esiintyvät nimimerkkien takaa, on aika säälittävää viitata heihin uutisissa tietämättä lainkaan, kuka puhuu. Kyllähän toimittajien pitää osata lähdekritiikki. Minua ei kiinnosta lainkaan keltaisen lehdistön otsikot "Nettikeskustelijat raivostuivat Tarja Halosen hatusta: katso kommentit!" (Tästä muuten täytyy tehdä aivan erillinen postaus.)
Mielestäni tuossa ”1. Vihapuhe jakaa maailman mustavalkoisesti hyviin ja pahoihin.” -kohdassa vihapuheen eroa muusta voisi kuvata myös niinkin, että vihapuhe pyrkii tekemään asioista vastakkainasettelun 2-päistä, jatkumoakin ääripäineen, tankomaista lyöntiasetta tappelupukareille, kun muunlainen keskustelu erottuu siitä useimmiten moniulotteisuudellaan, monisuhteisempana, sellaisena, jolla ei voi niin lyödä.
”Hyvä” tai ”paha” ovat myös useimmiten varsin subjektiivisia asioita, riippuen henkilöstä tai tahosta. Toisen ”hyvä” voi useinkin olla toisen ”paha” eli ”hyvää” / ”pahaa” ei oikeasti ole monestikaan objektiivisesti ajateltuna olemassakaan.
Susi leimataan usein ”pahaksi” ja suden tappava metsästäjä ”hyväksi” – asiasta voi kuitenkin olla montaa mieltä, sortumatta yksipuolisiin vihapuheisiin susia tai metsästäjiä kohtaan.
Tervetuloa blogiin! Analogiasi oli erinomaisen osuva: yksiulotteisella ja mustavalkoisella ajattelulla saadaan aikaan lyömäase.
Kuten sanoit, hyvyys ja pahuus ovat aina suhteessa puhujaan ja hänen asenteisiinsa. Vihapuheen ylläpitäjä osaa katsoa asiaa vain omasta näkökulmastaan, jolloin pahuus ja hyvyys näyttävät helposti absoluuttiselta totuudelta.
Itselleni on myös tullut mieleen, että maailmassamme taitaa olla liiaksi 2-päistä, bipolaarista putkiajattelua, monessakin mielessä. Ja se on ongelmallista.
Opeissa, ideologioissa, uskonnoissa keskitytään paljolti asioiden vastakkainasetteluun 1-ulotteisesti ja myös liikaa tavallaan yksilökeskeisyyteen – vaikka meitä on täällä oikeasti jo liki 7 miljardia ja siinä mittakaavassa yksilöajattelu kovin täysin keskeisenä ei ehkä ihan onnistu toimimaan. On muka ”hyvää” tai ”pahaa” välijatkumoineen, on muka ”oikeaa” ja väärää välijatkumoineen jne.
Itselleni on tullut mieleen, että esim. jonkinlainen vähintään kolmio-ajattelu voisi olla ihmiskunnalle turvallisempaa ja hedelmällisempää.
Sitä voisi ajatella myös vaikkapa rakkauden kolmiona, jossa kulmissa olisi näkökulmaa 1) kykyä rakastaa itseään, 2) tarvetta rakkauteen myös toisilta 3) halua rakastaa myös toisia.
Enkä tarkoita tuolla vain ihmisten läheistä kanssakäymistä, missä siinäkin tuo on varsin hedelmällinen ajattelu- ja toiminta-asetelma, vaan kaikkea muutakin.
Työelämä varmasti toimisi ainakin kohtuuhyvin, jos 1) työtään rakastaa, 2) työlle saa arvostusta ja 3) toistenkin töitä arvostaa. Samoin talouselämän toimintaperiaatteissa. Taloustoiminta olisi ehkä ihmiskunnan kannalta sopivassa kurssissa, jos se nojaisi enempi panostuksiltaan 3-pilarille, jollain tavoin kohde, muillekin ja muiltakin -mallilla. Nykyinen poliittinen elämäkin on ikään kuin betonoinut itsensä vanhalle viuhkajatkumomallille, joka ei oikein johda vastakkainasettelun ajasta uusille urille. Eduskuntaammekin olisi pitänyt tehdä Lisärakennuksen sijaan päärakennuksen istuntosalin remppa, missä kansanedustajat olisi uudelleensijoitettu pyöreän pöydän ääreen, pois vanhasta takinkääntö-, silmälappu- ja niskaantuijotus-asetelmasta.
Mutta summa summarum, rakkaus-kolmikanta-ajattelusta: kun asiassa rakastaa sitä itseä, saa siihen rakkautta muiltakin ja sekin muistaa rakastaa muitakin, luulisi asiasta tulevan helpommin ainakin melko hyvän, eikä jää niin pahasti valittamisen aihetta, eikä kerry niin vihaa muitakaan kohtaan tai muiden kanssa. Siinä kolmiossa kun yhdestä kannasta kun asiaa ajattelee, ei ole vain yhtä vastapäätä, vaan aina kaksi muuta käsinkosketeltavaa ulottuvuuttakin. Toki se vaatii tuollaiseen moniulotteisempaan ajatteluun totuttautumista jo alusta pitäen, sekä puutteellisiksi osoittautuneista bipolaarisista opeista irrottautumista. Tosin, useimmissa käytössä olleissa opeissa, aatteissa, ideologioissa ja uskonnoissakin tuontyyppinen rakkaus- ja moniulotteinen ajattelu on ainakin vähän sinnepäin hahmotelmana mukanakin, muttei sinä keskeisimpänä asiana kaikkeen siihen 2-päiseen putkiajatteluun verrattuna.
Putkahti tässä mieleen joskus esitetty miesten putkiajattelu -orientoituneisuus… mutta onhan noita vihapuheita tullut naisiltakin.
Pidän ajatuksestasi. Jos ihminen oppisi katsomaan eri suuntiin ja pohtimaan toimintansa vaikutusta muihinkin kuin itseensä, saisimme vähennettyä yksiulotteista ajatusmallia.
Tästä löytyi kiinnostava analogia arkeeni. Pidän joskus kielioppivalmennuksia, ja niissä osallistujat esittävät usein yksiulotteisia kysymyksiä: "Onko oikein sanoa X vai Y?" Kun yritän ehdottaa, että vaihtoehto Z olisi parempi, kysyjä jää tinkaamaan: "Mutta kumpi on oikein, X vai Y?" Kysyjä haluaa siis pysyä omalla yksiulotteisella jatkumollaan, ja vastauksen pitää löytyä sieltä.
Kolmiulotteinen ratkaisumalli koetaan usein täysin mahdottomaksi, vaikka se ratkaisisi itse asian paremmin.
Kuten tästäkin keskustelusta on käynyt ilmi, niin vihapuheet voidaan ehkä jotenkin määritellä ”akateemisesti” tai juridisesti, mutta so what. Ei edes totalitaarisissa kommunistivaltioissa onnistunut ihmisten ajatusten ja mielipiteiden kahlitseminen. Mitä enemmän jokin asia kielletään, sitä syvemmälle sen juuret kaivautuvat. Niin hyvien kuin pahojen asioiden, jos näissä mitään absoluuttista on olemassakaan.
Poliitikkojen kommentteja Norjan tragediaan yhdistää selkeästi yksi piirre, niin vasemmalta oikealle kuin ylhäältä alas mentäessä. Peiliin katsomisen puute. Vika on jossain muissa ja muussa kuin minussa ja siinä ideologiassa ja ajatusmallissa, mitä minä edustan. Jos mediassa esitetyt näkemykset kerätään yhteen 70-luvun peruskoulun matematiikasta tutuin termein, niin mielipiteiden unionin mukaan kaikki ovat syyllisiä ja leikkauksen mukaan ei kukaan. Totuus lienee jossain tällä välillä.
Timo, määrittely on eri asia kuin kieltäminen ja kahlitseminen.
Määrittelyllä pyritään siihen, että me kaikki ymmärtäisimme, mistä vihapuhe koostuu ja mitä sillä saattaa saada aikaan.
Kieltoon en ole pyrkimässä, vaan tavoitteeni on viestiä vihapuheen haitallisuudesta. (Kaikki haitallinenhan ei ole laissa kiellettyä, mutta se on silti typerää ja moraalisesti arveluttavaa.)
Mielipiteenvapauteenkaan en halua koskea. Mielipiteitä saa olla puolesta ja vastaan, mutta toivon vihapuheen muuttuvan asialliseksi kritiikiksi.
Peiliin katsominen olisi aivan varmasti hyväksi monelle ihmiselle.
Ilmaisin itseäni huonosti, ajatus jäi jotenkin puolitiehen, kun yritin työntää samaan virkkeeseen liian monta asiaa. Tarkoitukseni oli sanoa
1. Minusta on hyvä, että yritetään jotenkin neutraalisti määritellä,mitä vihapuhe oikein on. Pahimpia mokia tässä suhteessa ovat sellaiset maramaiset lausunnot, että nyt on hyvien, suvaitsevaisten ihmisten äänekkäästi puututtava suvaitsemattomuutta vastaan tai vihapuheen ja Jussi Halla-ahon tekstien välille lyöty identtinen yhtäläisyysmerkki (matikan tunneilta muistona kolmen vaakaviivan merkki).
2. Näin viestitetään sitä, että vihapuheita harrastavat vain muut huonot tai pahat ihmiset, en minä emmekä me muut minun kaltaiset hyvät.
3. Näin demonisoidaan myös yksi monien ihmisten jakama mielipide, maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuminen, vihapuheeksi ja siis kielletyksi tai ainakin hävettäväksi ajatusmalliksi.
En pidä Jussi Halla-ahon kirjoituksissaan välittämästä maailmankuvasta, mutta siitä huolimatta hänen saamansa syytteet ja tuomio uskonrauhan rikkomisesta oli oikeudelta ylilyönti. Se ei varmasti lisännyt kansan keskuudessa myötämielisyyttä maahanmuuttoa kohtaan. Syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sentään hylättiin molemmissa oikeusasteissa, mikä oikeuslaitokselle kunniaksi todettakoon.
Kaikesta netissä olevasta typeryyden riemumarssista huolimatta pidän tärkeänä, että siellä saa vapaasti möläytellä tuulettaa pahaa oloaan, jos siltä tuntuu. Aika monelta tuntuu tuntuvan. Myös ja varsinkin nimettömänä. Uskon tämän enemmän laukaisevan vihan tunteita kuin lisäävän niitä. Jokainen on varmaan kokenut jossain elämänsä vaiheessa, miten voimakkaana pitkään hautunut viha ja katkeruus lopulta purkautuu.
Tärkeitä täsmennyksiä – kiitokset!
Pitäisiköhän vihapuheen määritelmään lisätä vielä se, että se on nimenomaan julkista esittämistä? Jokainen meistä on oikeutettu jatkuvaan, aggressiiviseen, syrjivään ja mustavalkoiseen tilittämiseen yksityisesti, mutta julkisesti se on moraaliselta kannalta arveluttavaa. Tuntojaan voi siis purkaa perheelleen, kaveripiirilleen ja kahvilaseuralleen (jos nämä jaksavat kuunnella), mutta julkinen vihapuhe lietsoo aggressioiden ilmapiiriä koko yhteiskunnassa.
1) Kellä on oikeus määritellä mitä vihapuhe on? Sinulla? Hallituspuolueilla? Minulla? Vaalien voittajilla?
2) Miten määritellään vihapuhe? Millä asteikoilla ja perusteilla? Mitä vihapuhe on ja mitä se ei ole? Haluan kuulla käytännön esimerkkejä, jotta kansalaisille voidaan näyttää miten saa ajatella ja miten ei. Koska termi vihapuhe on niin epäselvä, olisi ehkä hyvä koota lista lauseista, jotka on kiellettyjä. Näin tietämätön kansalainen voisi helposti tarkistaa onko hänen ajatuksensa kiellettyjä, ja voisi siten vaihtaa ajattelumalliaan. Eniromaista, etten sanoisi!
3) Mitä jos syyllistyy vihapuheeseen? Mitä sanktioita on? Käsittääkseni Suomen laissa ei ole merkintää vihapuheesta. Korjatkaa jos olen väärässä.
4) Miksi puhutaan epämääräisestä käsitteestä? Miksei käytetä nykyisessä laissa käytettyjä termejä, esim. kunnianloukkaus, kiihotus kansanryhmää vastaan? Eikö laki riitä?
Kolhoosi, tervetuloa blogiini! Ohessa vastaukset kysymyksiini:
1) Määritelmiä on oikeus tehdä kenellä tahansa – mistä tahansa sanasta. Se määritelmä vakiintuu, joka tunnustetaan yleisesti kyseisen alan asiantuntijoiden keskuudessa. Joillekin sanoillehan ei vakiinnu määritelmää lainkaan, koska tutkijat ovat erimielisiä.
2) Postauksessani yritin juuri määritellä vihapuheen. En kuitenkaan missään sanonut, että se olisi kiellettyä. Se oli oma tulkintasi. En myöskään käskenyt ketään vaihtamaan ajattelumalliaan.
3) En ole kirjaamassa vihapuhetta lakiin enkä ole määräämässä siitä sanktioita. Näitä asioita ovat ehdottaneet aivan toiset henkilöt.
4) Vihapuheen käsite on tärkeä, koska haluan määritellä sen harmaan alueen, joka ei ole rikos. Vihapuhe ei siis ole lakiin kirjattu termi – eikä se sinne kuulukaan – koska se ei täytä rikoksen tunnusmerkkejä.
Kun määrittelin vihapuheen, halusin sillä tuoda esille tärkeän asian: vaikka vihapuhe ei ole lainvastaista, se on silti epäeettistä. Voit verrata sitä vaikka nakkijonossa tönimiseen. Se ei ole vielä rikos (pahoinpitely), mutta se on silti turhaa ja typerää.
Kannatan tietenkin sananvapautta ja mielipiteenvapautta. Ihminen saa olla rankankin kriittinen, mutta sen voi tehdä ilman vihapuhetta.
Tuija Aalto kommentoi Hannu Vistin Vihapuhe blogia toisaalla toteamalla vihapuhe-termin olevan tuontitavaraa englannista. Olin itse aiemmin todennut vihapuheen vielä kirjoittamattomaksi suomenkielisessä Wikipediassa. Vasta nyt älysin kuitenkin vilkaista mitä englanninkielinen Wikipedia hate speechistä sanoo.
http://en.wikipedia.org/wiki/Hate_speech
Tuon artikkelin ei-juridisen tason määrittely näyttäisi mukailevan pitkälle sitä mitä tässä on keskusteltu. Tiivistäen sen todetaan olevan mikä tahansa viesti joka mustamaalaa, halveksuu tai solvaa jotakin rodullista, sukupuolen ilmaisun muodostamaa, etnistä, kansallista, uskonnollista, seksuaalisen suuntautumisen määrittämää tai muuta piirteiden perusteella määrittyvää ryhmää.
Juridisen tason määritelmä on kuitenkin tiukempi ja kiinnittyy tekijöihin joiden perusteella yhdenvertaisuuslaki ja sen taustalla olevat EU-direktiivit suojelevat syrjinnältä. Juridisesti vihapuhe määritellään miksi tahansa puheeksi, eleeksi, toimintatavaksi, kirjoitukseksi tai esitykseksi joka kiihottaa väkivaltaan tai syrjintään näitä ryhmiä kohtaan.
Artikkeli sisältää koosteen useiden maiden vihapuhesäätelystä.
Hyvä oivallus kurkata hate speechin määritelmä.
Kiinnostavaa on se, että vihapuhe-termi ei esiinny Suomen laissa. Toki meillä on kielletty moni siihen kytkeytyvä asia: yllytys rikokseen, kiihotus kansanryhmää vastaan ja kunnianloukkaus. Joidenkin mielestä vihapuhe = "laissa kielletyt loukkaavan tai yllyttävän tekstin ilmentymät", mutta omasta mielestäni kyse on paljon laajemmasta asiasta.
Haluan herättää keskustelua siitä, että laki ei ole yhtä kuin moraali. Se mikä lain mukaan on vielä sallittua, ei silti ole eettistä, järkevää saati kestävää toimintaa.
Wikipedian englanninkielisen määritelmän mukaan yksittäinen kiukunpuuskakin voi olla vihapuhetta, jos se kohdistuu vaikkapa etniseen ryhmään. Itse pidän vihapuhetta pitkäkestoisempana aggressiivisena toimintana, jossa motiivina on viha, inho tai pelko ja jossa perustelut kumpuavat arvoista ja asenteista.
Ja tässä vielä linkki Hannu Vistin vihapuhe-postaukseen, josta mainitsit.
Moikka,
Eittämättä tuli mieleen noista kahdeksasta vihapuheen määrittelykritereistäsi eräs ex pressa tuolta Atlantin toiselta puolen. Aika yks yhteen menee, jos tarkemmin ajattelee..
Vaarinajattelija, tervetuloa blogiini!
Teit kiinnostavan vertauksen johonkuhun USA:n ex-presidenttiin. Voitko lähettää linkin, niin pääsemme vertailemaan ajattelumalleja? En nimittäin vielä ymmärtänyt, kenen puheisiin vertasit minua.
Erinomainen analyysi! On äärimmäisen tärkeää oppia erottamaan vihapuhe kritiikistä.
Minulle on aina opetettu, että kritiikin täytyy sisältää RAKENTAVA korjausehdotus vallitsevaan tilanteeseen. Vihapuheestahan tuota ei löydy – korkeintaan nimenomaan mustavalkoinen, omaa mielipidettä pönkittävä seikka.
Kiitokset ja tervetuloa blogiini!
Olet aivan oikeassa siinä, että kritiikissä on aina korjausehdotus, joka on nimenomaan rakentava. Vihapuheessahan muka-kehitysidea saattaa olla luokkaa "pakataan ne laivaan ja kuskataan takaisin" tai "lopettakaa se homoilu ja parantukaa". Näitä ei edes kehtaa kutsua korjausehdotuksiksi, vaan ne ovat vain osa vihapuheen aggressiivisuutta.
Itse olen seurannut pitempään tätä niin sanottua ”vihapuhetta” ja sen kehitystä internetissä. Silmiin on pistänyt sellainen seikka, että maahanmuutto kritiikille on ihan sama miten se perustellaan tai mikä ajatus se on, niin ensin se oli rasismia ja nyt kun tuo sana on kärsinyt kovan infaation johtuen sen viljelystä mitä ihmeellisimmissä yhteyksissä, niin samaa leimausta jatketaan nyt sanalla ”vihapuhe”. Olen huomannut keskustelun kärjistymistä viimeaikoina, ja mielestäni kärjistymiseen on suurimpana syynä nimenomaan ollut tämä maahanmuuttokritiikin leimaaminen rasismiksi ja sittemmin vihapuheeksi. Itse olen esimerkiksi juuri Halla-Ahon kirjoituksista käsittänyt muutaman pääpointin, jotka ovat: Suomen valtio on suomalaisten etujärjestö, kaikkien ihmisten pitää olla saman arvoisia(alkuperään katsomatta), kaikkia pitää koskea samat säännöt ja ulkomailta tulevien pitää sopeutua suomalaiseen kulttuuriin eikä päin vastoin. Ja noiden asioiden perusteella hänet on leimattu rasistiksi. Tässä on hauska asia se, kun suomalaiset juntit tuntuvat tajuavan nuo asiat, mutta suomen ”älymystö” ei. Näkisin ihan luonnollisena ilmiönä, että kun tuollaisia kirjoituksia pidetään rasistisina tai vihakirjoituksina, niin se herättää suuttumusta ihmisissä ja alkaa keräämään tukijoukkoja Halla-Aholle, kun tukijoukko on tarpeeksi suuri sieltä löytyy sitten myös niitä oikeitä rasisteja ja oikeesti ihmisiä jotka ovat valmiita muuhunkin kuin pelkkään kirjoitteluun.
Eli toisin sanoen olen aivan varma, että suomalainen äärioikeisto jatkaa niin kauan nousua, kun asiallinen maahanmuuttokritiikki leimataan rasismiksi tai vihakirjoitteluksi. Jos halutaan pitää keskustelu asiallisella tasolla ja väitellä esimerkiksi halla-ahon kanssa, niin pitäisi pystyä kirjoittamaan yhtä perusteltuja mielipiteitä kuin hän ja kumota hänen kirjoittelut muuten kuin leimaamalla rasistiksi tai vihanlietsojaksi. Tähän ei ole suomalaisella ”älymystöllä” ollut juurikaan kykyä eikä näytä edelleenkään olevan vaan lyödään lisää pökköä pesään että saadaan hiljennettyä ”väärät ajatukset” vaikka lainvoimalla. Ja ääriryhmät kiittävät.
Ja kun suomessa menty siihen, että jokainen maahanmuuttoa kritisoiva kirjoitus pitää aloittaa ”en ole rasisti, mutta..”, niin päätetään tämä nyt tuohon tokaisuun ja sanotaan, että itse keskusteluilmapiiristä huolissaan, koska satun seurustelemaan ulkomaalaisen kanssa ja pelkään pahoin, että suomalaisten ylisuvaitsevaisuus luo pohjaa vastaliikkeen synnylle ja tulevaisuudessa asiat kärjistyvät edelleen.
Erittäin hyvä kommentti, olen aivan samaa mieltä.
Asiallisen maahanmuuttokritiikin leimaaminen muukalaisvihaksi/ rasismiksi/ vihapuheeksi/ (keksi itse seuraava termi) nimenomaan johtaa sieg heil -porukoiden kasvamiseen.
Aika mielenkiintoinen yritys määritellä vihapuhetta. Sen ongelmana on sen subjektiivisuus. Esimerkiksi minun laskujeni mukaan tämä määritelmä itsessään täytti kaikki esittämänsä kahdeksan vihapuheen kriteeriä. Sen avulla voi kuka tahansa leimata kenet tahansa eri mieltä olevan vihapuheen pitäjäksi ja siten perustella itselleen miksi tätä poikkeavaa mielipidettä ei tarvitse kuunnella.
Määritelmän tulisi olla (määritelmän mukaisesti) sellainen että kuka tahansa voisi sitä käyttäen tulla samaan lopputulokseen siitä, onko jokin yksittäinen puhe vihapuhetta vai ei. Tällaiseen määrittelyyn pääseminen voi olla vaikeaa. Saattaa jopa olla että vihapuheen objektiivinen määritteleminen on mahdotonta, mutta silloin olisi selkeästi tuotava esiin, että vihapuhe on subjektiivinen käsite, eikä sellaisena voi olla esimerkiksi lainsäädännön peruste.
Moi!
Nyt en oikein ymmärrä.
Tarkoitatko, että kaikkien määrittelysi kohtien tulisi toteutua, jotta puhe olisi vihapuhetta? Ei taida löytyä kokonaista kannanottoa, jossa olisi nämä kaikki 8 kohtaa mukana.
Vai tarkoititko, että jos jotkin kohdat toteutuisivat puheessa, niin puhe olisi vihapuhetta? Tällöinhän kaikki poliittinen puhe olisi vihapuhetta.
Kaikessa poliittisessa puheessa käytetään retoriikkaa argumentoinnin välineenä. Politiikalla on tarkoituksena vaikuttaa TAVALLISIIN ihmisiin. Kuka perus-Vilbertti jaksaa kuunnella/seurata puhtaasti logiikkaan perustuvaa kannanottoa/keskustelua.
Väitöstilaisuudet ovat politiikan vastakohta. Oletteko olleet koskaan väitöstilaisuudessa, jossa opponentti esittää asioita retorisin keinoin. Ette ole! Tavoitteenahan on löytää ongelmakohtia raudanlujasta logiikasta ja esittää kritiikkiä väitöskirjaa kohtaan. Tällainen tieteellinen toimintahan on työlästä ja aikaa vievää (2-10vuotta per väikkäri).
Eli on lähes mahdotonta esittää asiat täysin objektiivisesti, eikä sitä kukaan jaksaisi kuunnella. Politiikassa nämä tieteellisen todistelun puutteet korvataan retorisin keinoin. Näin vain täytyy tehdä pakon sanelemana.
No, mitä ominaispiirteitä löytyy politiikasta sen retoriikasta verrattuna ”vihapuheeseen”:
”1. Vihapuhe jakaa maailman mustavalkoisesti hyviin ja pahoihin.”
Yleensä asioita täytyy pelkistää, jotta idea olisi ymmärrettävämpi. Toki tällainen lokerointi voi loukata.
”2. Vihapuhe haukkuu ja solvaa.”
Tämähän on väärin ja tähän syyllistyy erittäin moni poliitikko puolueesta riippumatta.
”3. Vihapuhe on pitkäjänteistä ja yksipuolista.”
Yleensä jos aiotaan saada jotain radikaalimpaa aikaiseksi, täytyy olla pitkäjänteinen, jotta muutos tapahtuisi. Normipolitiikkaa…
”4. Vihapuheessa on perusteluja, mutta ne ovat usein yksipuolisia.”
Noh, tällaiseen argumentointiin syyllistyy jokainen puolue.
”5. Vihapuhe on tietenkin kärkevää.”
Haluatko vaikuttaa ihmisiin vai et? Tieteelliset perustelut eivät uppoa.
”6. Vihapuhe kohdistuu aina ihmiseen, ihmisryhmään tai organisaatioon.”
Yleensä keskustelulla on jokin aihe. Lisäksi, politiikassahan on usein taktiikkana saada toinen näyttämään huonolta, jotta oma kuva kiillottuisi.
”7. Vihapuhe esiintyy useimmiten omissa, yhden asian foorumeissaan.”
No, ei näin voi sanoa. Eli jos jossain puhutaan yhdestä asiasta, niin silloin se saattaa olla vihapuhetta. On keskustelijoiden häpeä jos ei osata kuunnella muiden mielipiteitä, mutta ei se tarkoita mitään vihapuhetta. Ihmiset ovat vain huonoja keskustelemaan asioista rakentavasti.
”8. Vihapuhetta ei ole helppo tunnistaa, jos allekirjoittaa sen kannan.”
Se on kyllä totta, ihmisiähän me ollaan.
Eli:
Ihmiset keskustelevat retorisin keinoin vaikuttaakseen toisten mielipiteisiin helpommin
Osa ihmisistä on parempia esittämään asioita, kuuntelemaan ja kritisoimaan rakentavasti. Jotkut ovat huonompia näissä.
Mielestäni tässä vaiheessa pitäisi erottaa ”vihapuhe” pelkäksi toista loukkaavaksi solvaukseksi, jolla ei ole mitään laajempaa pyrkimystä, kuin toisen loukkaaminen. Ei siis oman aseman kohentaminen.
En tiedä miten hyvin asian ilmaisin, mutta vaikuttaa siltä että normaali ilkeiden ihmisten harjoittama solvaaminen koitetaan jotenkin kytkeä politiikaan ja kaikkeen keskusteluun, jossa kritisoidaan maahanmuuttoa, joka ei todellakaan ole solvaamista.
Ilkeitä ihmisiä löytyy aina ja niitä löytyy muualtakin, kuin maahanmuuttokeskustelusta. Ja sillä verukkeella ei voida alkaa viljelemään tätä erittäin geneeristä ”vihapuhe”-leimaa.
Ei millään pahalla, mutta mikä tahansa julkaisu on aina vihapuhetta jotain toista henkilöä, ryhmää, uskontoa (valitse omasi) kohtaan. Tätä asiaa ei oikeastaan kukaan ajattele, mutta jokainen kirjoitus jollain tavalla loukkaa jotakuta muuta.
Esim:
Joulupukki ajoi ojaan. Auto lunastukseen -> tästä voivat kaikki joulupukkiin uskovat ihmiset vetää käsittämättömän herneen nenäänsä, koska ei joulupukki voi ajaa ojaan, ainakaan autolla. Kuka vihaa niin paljon joulupukkia, että väittää moista. Toisia asia ei voisi vähempää kiinnostaa
Lumpeiden määrä sisävesillä on kasvanut ilahduttavasti -> aivan sama. Mökkiäiset jarnaa lumpeista ja niiden tarpeettomuudesta, kun toisia ei voisi vähempää kiinnostaa.
Ja millä tavalla tämä liittyy itse asiaan. Kaikki asiat herättävät tunteita. Toiset enemmän kuin toiset. Jotta asioita voi käsitellä ”asiallisesti” tulisi tunteet ensiksi erottaa keskustelusta, sekä arvostelusta. Koska em. on kuitenkin mahdotonta suurimmalle osalle ihmisistä, puhumme ”vihakirjoittelusta” jota itse asiassa oman mielipiteen puolustaminen on myös.
Neutraali huomautus täysin ulkopuoliselta henkilölta, jota kohta vihataan aivan hel****sti.
Minun on kyllä aivan mahdoton ymmärtää näkökulmaasi. Se on niin herkkä hipiäinen että mikä tahansa subjektiivisesti erimieliseksi koettu puheenvuoro määrittyy vihapuheeksi.
Minulla ei ole mitään eri mielisyyttä vastaan ja pidän politiikkamme siksikin tylsänä että kunnon poliittiset riidat ja verbaalisesti kastroivat vittuilut puuttuvat siitä kokonaan. Olisi ilo kuulla eduskunnan puheissa enemmänkin värikästä kielenkäyttöä, mutta on todella iso ero jos poliitikot sivaltelevat toisiaan mielipiteistä kuin jos he leimaavat, halveksuvat tai kiihottavat syrjintään tai väkivaltaan jotakin ryhmää kohtaan.
”Minun on kyllä aivan mahdoton ymmärtää näkökulmaasi. Se on niin herkkä hipiäinen että mikä tahansa subjektiivisesti erimieliseksi koettu puheenvuoro määrittyy vihapuheeksi.”
Tuossahan se ymmärtämättömyys juuri kukkii. Koska ihmiset käyvät keskustelua ”tunteiden pohjalta”, tunnustetaan yleisesti vain ”tunteita herättävä” kirjoittelu ”vihakirjoitteluksi”.
Katso mikä tahansa uutinen, nettikirjoitus tms. Pura se osiin ja tarkastele lauserakenetta tms. ja yllättäen huomaat asian olevan totta. Tämän jälkeen tarkastele mitä tahansa ”vihakirjoitusta” ja toimi samoin. Mikäli onnistut tekemään tämän ”ilman tunnevuoryä” huomaat, että mikään ei oikeastaan erota kahta täysin erilaista kirjoitusta toisistaan Toinen vain herättää enemmän tunteita. Jos tunteet sopii ”omaan peiliin” olet asian puolesta, jos et taas näe asioita ”omassa peilissä” kirjoitat luultavasti niitä vastaan.
Yksinkertaista ja kaunista.
Urpojen maa, nyt olet hieman hakoteillä. Listasin postauksessani vihapuheen piirteitä, mutta jokainen tunteita herättävä teksti ei sentään ole vihapuhetta. Omat esimerkkisi joulupukista ja lumpeista eivät täytä kovinkaan montaa luettelemaani kriteeriä, joten niitä on vaikea lukea vihapuheeksi.
Toki jokainen teksti voi herättää jossakussa vihaa, mutta se ei vielä tee tekstistä vihapuhetta.
Jos haluaisimme tehdä esimerkeistäsi vihapuhetta, se onnistuisi seuraavin lisäyksin:
1) Joulupukki ajoi jälleen kerran ojaan – oli todennäköisesti kännissä. Auto meni lunastukseen, ja Valtiokonttorin maksamat korvaukset tulevat meidän rehellisten kansalaisten kontolle.
2) Lumpeidenkerääjien määrä sisävesillä on kasvanut "ilahduttavasti". Enää ei sekaan mahdu soutamaan, kun nämä "lumpeidenystävät" harjoittavat taiteenlajiaan ja vievät kaikki köyhien kalastajien apajat.
Näissä lauseissa oli jo vihapuheen kriteereitä sen verran, että tekstit voi luokitella vihapuheeksi. Käytin tekstissä jaottelua, kärjistyksiä, sarkasmia ja yleistyksiä. Lisäksi vihapuheen aihe on aina ihminen tai ihmisryhmä, ei kasvi.
Usein toisinajattelevat tuomitaan vihaa lietsoviksi kun sanat loppuvat.
Muistan vaan -90 luvulta Paavo Väyrysen, Esko Seppäsen ym., kirjoituksia. Silloin sanoivat ”mihin Suomi menee”, pesemme vain toistemme paitoja jne. Varoittivat myös Suomi on saari, Suomi ei ole ilman omaa Devalvaatiota koskaan pärjännyt eikä pärjää tulevaisuudessakaan.
Vanha, edesmennyt isä ja äiti teki johtopäätöksen ja muutimme Ruotsiin, ei ole kaduttanut. he olivat olleet Ruotsissa nuoruudessaan.
Asumme 300 km päässä lähimmästä ongelma paikasta, täällä on hyvä elää.