Eräs EOT-blogin lukija lähestyi minua ongelmallaan: hänen omaan blogiinsa on alkanut tulla anonyymejä, asiattomia kommentteja.
Niinpä kokosin parhaat vinkkini asialliseen blogikeskusteluun.
1) Älä ikinä, koskaan mene riitaan mukaan.
Älä riitele, älä provosoidu. Viisaampaa on jättää kommentoimatta kuin kettuilla takaisin.
Jos ryhdyt kinaamaan blogissasi, sen ilmapiiri heikkenee ja asialliset lukijat kaikkoavat. Blogin tunnelma kannattaa mieluummin pitää positiivisena ja rakentavana.
2) Tarkenna negatiivista kommenttia neutraalilla kysymyksellä.
Jos haistat kettuilua rivien välissä, kysy asiaa suoraan. Kun anonyymi kommentoija vain kiukkuaa perustelematta, pyydä perusteluita. Muista pitää sävysi neutraalina ja vilpittömän kiinnostuneena.
Useimmiten et saa vastausta, koska alkuperäistä kommentoijaa alkaa hävettää oma tyylinsä. Monesti hänellä ei edes ole perustelua äyskäisylleen.
3) Lisää kommenttilomakkeen yhteyteen kommentoinnin säännöt.
EOT-blogissa säännöt ovat seuraavat:
Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä, omalla nimimerkillä tai anonyyminä. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Poistan jälkikäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi. Arvostan eniten sellaista kritiikkiä, joka annetaan omalla nimellä.
Sen jälkeen kun otin tämän käyttöön, asiattomuudet ovat vähentyneet huomattavasti. Eipä niitä tosin koskaan paljoa ollutkaan.
4) Salli myös anonyymit kommentoijat.
Kun sallit anonyymit kommentit, lisäät blogisi keskustelua. Moni asiallinen kommentoija ei jaksa kirjautua sisään, jos hän haluaa jättää vain lyhyet terveiset.
5) Älä käytä esihyväksyntää, vaan julkaise kaikki kommentit automaattisesti.
Suora julkaisu pitää keskustelun ajantasaisena. Voit jälkikäteen poistaa asiattomuudet.
6) Jos kommentissa on kirosana tai solvaus, poista se.
Voit kirjoittaa tilalle viestin, jossa kerrot poistaneesi kommentin asiattoman sisällön vuoksi. Älä edes kuvittele jättäväsi solvausta näkyviin tai vastaavasi siihen.
7) Ota iloiten vastaan asiallinen kritiikki ja kehitysehdotukset.
Ne ovat taivaan mannaa! Asiakritiikkiin kannattaa aina vastata: voit kiittää ja kehitellä ideaa pitemmälle yhdessä kommentoijan kanssa.
8) Kasvata parkkiintunut nahka.
Jokaisesta satunnaisesta kiusaajasta ei kannata pahoittaa mieltään. Voit nousta heidän yläpuolelleen ja suhtautua kiukutteluihin kuin hyttysen ininään. Anonyymit solvaajat jättävät pian blogisi, kun he huomaavat, ettet lähde riitaan mukaan.
9) Älä karta provosoivia aiheita.
Jotkut bloggaajat pelkäävät ilkeilyä niin paljon, että he yrittävät olla postauksissaan ylineutraaleja ja varovat jokaista sanaansa. Turha vaiva.
Sitä ei tarvitse pelätä, että joku on eri mieltä. Päinvastoin – siitähän syntyy hyvä keskustelu.
10) Voit väliaikaisesti muuttaa näitä käytäntöjä.
Reilu vuosi sitten blogini herätti sen verran kohua, että jouduin vähäksi aikaa estämään anonyymit kommentoijat. Kun pöly laskeutui, avasin jälleen keskustelun kaikille.
Yritin kirjoittaa erilaisia asiallisia kommentteja anonyymisti, mutta sain vain viestin että kirjoitukseni jäävät jonkinlaiseen spämmifiltteriin.
Sen sijaan päätinkin rekisteröityä ja haukkua sinua omien sääntöjesi noudattamatta jättämisesti. Ryhdyt toistuvasti väittelyyn blogisi kommentoijien kanssa. Käyttäydyt kommentoijia kohtaan pompöösin timorätymäisesti ja ainoa tavoitteesi on väittelyn voittaminen.
Pahus, olen pahoillani, että spämmifiltteri on ollut ylitehokas.
Myönnän auliisti, että en itsekään onnistu aina noudattamaan noita neuvojani. Siihen kuitenkin pyrin.
Väittelyä en missään vaiheessa oli kieltänyt – väittelyhän on hauskaa. Pidän itsestään selvänä, että kaikki osallistuvat väittelyyn vertaillakseen kantojaan ja puolustaakseen omaansa. Tuskin kukaan haluaa lukea tuuliviiribloggaajan tekstejä. Todennäköisesti sinäkin olet valmis seisomaan sanojesi takana ja puolustamaan niitä?
Lähinnä postaukseni oli ajateltu avuksi siihen, kun joku ampuu puskista asiattomasti ja vain loukatakseen. Esimerkiksi muotibloggaajat saavat joskus sellaisia kommentteja kuin "Läski akka, lopeta ittes esittely". Tällaiseen ei kannata missään nimessä mennä mukaan.
PS. Tällä kertaa jätän poikkeuksellisesti kommenttisi näkyviin, vaikka haukut minua "pompöösin timorätymäiseksi". Jos jatkat haukkumasanoilla, joudun poistamaan loput kommenttisi.
Heh. Mina saan blogiini saannollisesti samasta IP-osoitteesta kommentteja joiden ainut tarkoitus on oletettavasti musertaa minut maan rakoon. Mahtaa harmittaa kun en ole lahtenyt leikkiin mukaan enka vastaa kyseisen henkilon kommentteihin ollenkaan! Jatan ne silti aina nakyviin koska ne eivat ole suoranaisesti ilkeita vaan taitavasti verhottu asiallisuuden taakse.
Olen kuitenkin saanut kuulla olevani mm.:
– Egoistinen koska kaytan blogissani kaiken muun materiaalin ohella paljon kuvia itsestani. ”Menee maku koko blogista!!!!!”
– Naiivi ja lapsellinen koska olen rakastunut ulkomaalaiseen mieheen eika ”suomalainen mies kelpaa”. Tahan liittyy myos sellainen ”tulet kylla huomaamaan kun vanhenet”-tyyppinen mukamas hyvantahtoinen varoittelu ja neuvominen.
– Oman egonsa kohottaja joka teeskentelee olevansa kosmopoliitti henkilo. En naas ilmeisestisaisi tuoda esiin sita etta asun ulkomailla. Kumma juttu, miten kerron elamastani jos tekstista ei saa kayda ilmi asuinpaikkani?
Kosmopliitin henkilon roolin vetamisesta sain moitteita kun pohdin yhdessa postauksessani oman aidinkielen ruostumista silloin kun on pitkia aikoja kayttamatta sita.
Eivat nuo kylla minua haittaa. Solvatkoon minua vaikka kuinka, mina olen onnistunut harvinaisen hyvin tuossa paksun nahan kasvattamisessa. Ei enaa jaksa hetkauttaa. 🙂 Eri asia on sitten jos joku hyokkaa esimerkiksi perhettani tai poikaystavaani vastaan – siina vaiheessa esiin nousee nollatoleranssi eli ulkopuoliset eivat saa minun blogini takia joutua karsimaan.
Sari, olet saanut blogiisi harvinaisen kurjia kommentteja. Hyvä juttu että olet paksunahkainen.
Omassa blogissani ei onneksi käy ammattisolvaajia, mutta aihepiiri onkin täysin erilainen. Tyypillisimmin solvaajat liikkuvat niissä blogeissa, joiden kirjoittaja jakaa elämästään tai töistään kertovia kuvia.
Solvaajista tulee mieleen kolme mielenkiintoista näkökohtaa:
1) Miksi ihmeessä joku käy kiukuttelemassa anonyyminä blogeissa, joita vihaa? Jos minä päädyn ravintolaan, jossa on huono palvelu, en mene sinne toiste. Jos näen tv-sarjan, joka on surkea, en katso sitä toiste. – Mutta meillä on ihmisryhmä, joka käy säännöllisesti vihaamissaan blogeissa ja haukkuu joka kerta bloggaajan. Heitä voisi ehkä kutsua itsensäkiduttajiksi.
2) Sekin on absurdia solvaajilta, että he motkottavat ratkaisuista, joita toinen ihminen on tehnyt omassa elämässään. Miten ihmeessä se haittaa kommentoijan arkea, jos sinä asut ulkomailla?
3) Solvaajasi ei selvästikään ole käsittänyt niin kutsuttua päiväkirjablogin tai elämäblogin genreä. Siinähän nimenomaan tarkoitus on jakaa asioita omasta elämästään. Jos inhoaa nähdä kirjoittajan kuvia, ei auta muu kuin lähteä haukkumaan Suomen 100 000 muoti-, matkustus-, käsityö-, sisustus- ja päiväkirjabloggaajaa. Huh, mikä urakka.
Ehkä kannattaa ajatella omaa rooliasi bloggaajana niin, että olet yhteiskunnalle äärimmäisen tarpeellinen terapeutti ja ukkosenjohdatin. Solvaajakommentoijilla on niin paljon patoutunutta vihaa sisällään, että onneksi sinunkaltaisesi ihmiset ottavat kuran naureskellen vastaan. Muuten tuo viha voisi purkautua väkivallantekona muualla. (Tämä on väkisin väännetty optimistinen idea, mutta en muutakaan hyvää puolta keksinyt saamistasi solvauksista.)
Onko todella mahdollista saada selville kommenttien lähettäjän osoite – tai kuten mainitset, että ovat samasta osoitteesta? No, kysymys on hiukan huonosti muotoiltu, enhän epäile sanojasi. Tarkoitan siis, että miten voi tarkistaa lähettäjän osoitteen?
Hahah, tämä on sen 4 vuotta vanha postaus, mutta koska tykkäsin tästä, pakko silti kommentoida:D
Mulla on koirablogi. Koiramaailma osaa olla julma, blogimaailma osaa olla julma, joten kyllähän nyt koirablogimaailmakin osaa olla julma:D Välillä tulee sellaista haukkukommenttia, että tuntuu, että miksi ihmeessä mä tätä teen. Kuitenkaan mä en IKINÄ lähde haukkumaan takaisin, enemmän mulla herää myötähäpeä näitä kommentoijia kohtaan… Anonyymit otin pois, mutta lisäsin ne juuri sinun innoittamana takaisin. Tuntuu ,että se on hyvä keino itselläkin ”karaistua”:D
Milla, tsemppiä ja jaksamista!
Itselläni on tällä hetkellä vinkki nro 10 käytössä. Yhteiskunnallinen bloggaaja saa niskaansa niin paljon trolleja, että esimoderointi on välttämätön. 🙁
Yksi voimauttava ajatus on se, että aina kun keskustelet asiallisesti solvaajan kanssa, lukijat huomaavat sinun olevan aikuinen ja hyväkäytöksinen tyyppi.