Mitä tehdä, kun kohtaat tai näet seksismiä?

Katleena Kortesuo

Eilinen tekstini hallituksen saamista loukkaavista tviiteistä sai aikaan palautevyöryn, mikä ei tietenkään ollut yllätys. En silti osannut odottaa niin isoa kehujen määrää. Sadat ihmiset kiittivät tekstistäni – ja tietenkin kymmenet moittivat tai esittivät jatkokysymyksiä. (Fun fact: etunimistä päätellen julkisia kiitoksia esittivät enemmän naiset, mutta privaviestikiitoksia lähettivät enemmän miehet.)

Sain eilen notifikaatioita, vastauksia, kommentteja ja privaviestejä yhteensä tuhansia, joten pahoittelen, etten ehtinyt vastaamaan kaikkeen. Osa meni valitettavasti väkisinkin ohi ja osaan vastasin aivan liian hitaasti.

Twitterissä keskustelimme fanittamani Mikael Nikun kanssa siitä, mitkä ovat vihapuheen kriteerit. Mikael ehdotti, että kriteerinä voisi olla vastaanottajan tunnekokemus:

Täällä Mikaelin tviitti: https://twitter.com/MikaelNiku/status/1373206172212326401?s=20

Ymmärrän tosi hyvin Mikaelin pointin. Jos emme välittäisi yhtään seksismin kohteen tunteista, pahimmillaan voisimme vain todeta ”älä välitä” ja ”ryhdistäydy”. Se olisi sama toimintamalli kuin 1980-luvulla – eikä se silloinkaan johtanut mihinkään. Tunnekokemus pitää ilman muuta huomioida. Ei koulukiusauksen kohteellekaan voi sanoa, että ”älä välitä niistä”.

Silti emme voi ottaa vihapuheen faktiseksi mittariksi kohteen tunnekokemusta. Tunteemme nimittäin ovat volatiileja ja vaikutuksille alttiita. Jokainen meistä on yhtenä päivänä heikko ja toisena vahva. Ei ole loogista, jos sama viesti on yhtenä päivänä vihapuhetta ja toisena ei enää olekaan. (Lisäksi tunnekriteeri olisi äärimmäinen vallankäytön muoto. Kuvitelkaa jos Putin vain ilmoittaisi, että hänelle tulee oppositiosta ”tosi paha mieli”, ja yhtäkkiä opposition viestit olisivatkin laitonta vihapuhetta.)

Mikael kysyi minulta tämän jälkeen täysin oikeutetusti, että mitä ehdotan ratkaisuksi. Mitä ihmettä voimme tehdä seksismille tai nettiraivolle tai vihapuheelle?

Listaan tähän Katleenan Kymmenen Kultaista Keinoa, joita usein koulutan politiikoille ja vaikuttajille. Nämä ovat tärkeä osa kriisiviestinnän osaamispalettia. Osa vinkeistä on ajattelumalleja, ja osa on konkreettisia toimintaohjeita seksismin torjumiseksi. Nämä ovat kaikki yksilöille antamiani neuvoja, jotka voi ottaa käyttöön heti ja jotka tehoavat suhteellisen nopeasti.

  1. Raportoi jokainen näkemäsi seksistinen tai aggressiivinen someviesti. Useimmissa somepalveluissa viestin voi ilmiantaa painikkeella, joka löytyy viestin ala- tai yläkulmasta. Ole kuitenkin tarkkana, että ilmiannat vain todellisia tapauksia. Jos nimittäin ihminen ilmiantaa paljon rajatapauksia, algoritmi tulkitsee ilmiantajan olevan epätarkka. Siksi kannattaa puuttua vain selkeisiin vihaviesteihin kuten huoritteluun, alatyyliseen seksualisointiin, solvaamiseen, tappouhkauksiin ja raiskausvihjauksiin.
  2. Puutu sanallisesti, varsinkin jos olet ulkopuolinen. Olen itse tänään puuttunut femakko-sanan käyttöön omalla Facebook-sivullani. Annan aina ensin varoituksen, ja jos henkilö ei tottele, blokkaan hänet pois sivultani. (Huom: sekin on OK, jos et uskalla puuttua julkisesti joka tilanteessa. Silloin voit käyttää hyväksesi tuota edellistä kohtaa.)
  3. Tyly fakta 1: muista että seksisti on säälittävä. Hän ei ansaitse huomiota. Hän ei ole sinun arvoisesi. Pyri suhtautumaan vihapuheeseen kuin koirankakkaan. Sen voi ohittaa tai korjata pois tai jopa analysoida sitä, mutta älä anna sen vaikuttaa arkeesi. Älä päästä sitä ihon alle.
  4. Tyly fakta 2: seksismiä ei saa maailmasta kokonaan pois. Tämä ei ole kiva fakta, mutta se on silti fakta: idiootteja on aina ollut ja tulee aina olemaan. Seksismi on toki vähenemässä, mutta siihen pitää silti varautua, varsinkin jos päätyy julkiseen tai vaikutusvaltaiseen rooliin. Älä anna seksismin ja solvausten yllättää sinua, vaan varaudu tilanteeseen henkisesti, ehkä jopa kyynisen katsantokannan kera.
  5. Käytä avustajaa. Ministereillä ja kansanedustajilla on avustajat, jotka perkaavat viestejä, mutta kriisin tullen kuka tahansa meistä voi pyytää avuksi kaveriaan. Pyydä luotettua ystävääsi katsomaan sinulle tulleet viestit ja suodattamaan ne tämän listan mukaan. Kun somemylly pyörii, pyydä ystävät apuun.
  6. Tee rikosilmoitus. Jokainen tappouhkaus tai raiskausuhkaus pitää raportoida poliisille. Ota kuvakaappaukset ja linkit talteen, mutta älä vastaa uhkaajalle mitään. Tee sähköinen rikosilmoitus, vaikka uhkaus tulisi anonyymina. Näitä ei läheskään aina pystytä selvittämään, mutta ainakin rikos tulee kirjattua tilastoihin. (Minun saamani tappouhkaukset ovat aina tulleet salatusta osoitteesta ilmeisesti VPN:ää käyttäen, joten tekijöitä ei tietenkään ole saatu selville.)
  7. Blokkaa seksistit, varsinkin anonyymit sellaiset. Blokkeja ei edes tarvitse perustella kenellekään. Joka kerta kun saan ”naiset on vaa seksi kiimasii” -tyyppisiä tviittejä tai näen niitä jonkun muun vastaanottamina, painan kylmästi blokki- tai estonappulaa. Minulle on aivan sama, mitä mieltä joku PenttiÄiä69 on minusta tai naisista ylipäätään, eikä minun tarvitse käyttää siihen aikaani. Muista, että tutkimusten mukaan pahimmat tilit suoltavat sadoittain viestejä. Niinpä yhden tilin blokkaaminen estää todennäköisesti sadat sontaviestit. (Sen sijaan julkisuuden henkilöitä en blokkaa, koska haluan tietää, mihin he käyttävät vaikutusvaltaansa. Tämä on henkilökohtainen valintani, joka on sidoksissa ammattiini. Jokainen tehköön blokkien suhteen omat ratkaisunsa.) HUOM: Jos olet merkittävässä julkisessa roolissa, et voi blokata kansalaisia, koska tiedon on oltava avointa. Silloin kannattaa mutettaa idiootit. Mykistyksen ansiosta heidän tviittinsä tai FB-päivityksensä eivät enää näy sinulle, mutta he näkevät kyllä sinun sisältösi.
  8. Jos vastaat, vastaa rakentavasti. Älä koskaan vajoa idioottien tasolle. Juuri äskettäin joku tosi-tv-seksisti oli saanut toiminnastaan läjäpäin tappouhkauksia. Älä koskaan tee itse rikosta tai solvaa ihmisiä puolustaessasi oikeutta. Tarkoitus ei pyhitä keinoja, joten ole mieluummin hyvä esimerkki kuin huono roolimalli. When they go low, we go high.
  9. Suojele yksityisyyttäsi: some ei ole kaverisi. Some on julkinen areena, jonne jokainen tuo harkitun osan itsestään. Älä julkaise somessa terveystietojasi, lastesi kuvia tai osoitetietojasi. Jos vahingossa kuvittelet, että some on turvallinen kotipesä, olet altistanut itsesi riskitekijöille samoin kuin maskiton ihminen kaupassa altistaa itsensä koronavirukselle. Some on tarjottimella olevaa julkisuutta, ei valitettavasti turvattua yksityisyyttä.
  10. Ota pilkka voimavarana ja ammenna siitä. Älä luovuta pilkan ja vihan edessä. Mieti Rosa Parksia, Minna Canthia, Tarja Halosta tai vaikka Antti Tuiskua. Vuonna 2019 tehdyssä tutkimuksessa moni poliitikko kertoi, kuinka vastarinta voimauttaa heitä. Siitä ikään kuin tietää olevansa tärkeällä asialla, kun saa niskaansa sontaa.
  11. Bonuskeino: älä koskaan anna seksistille sitä mitä hän haluaa. Muista, että seksistin tavoite on hiljentää, pelotella ja loukata. Jos kerrot julkisesti peloistasi, vihapuhuja on saanut tavoitteensa läpi. Voit siis kertoa läheisille privakeskusteluissa, kuinka ilkeitä ihmiset ovat ja kuinka pahalta tuntuu. Puhu luottamuksellisesti kollegoille, terapeutille ja ystäville. (Trust me, niin minäkin teen. Et arvaakaan, kuinka monta itkua olen somen takia itkenyt.) Älä silti kerro siitä julkisesti, koska se lisää sonnan määrää, ei vähennä sitä. Aina kun sikapuhuja saa kohteensa pelkäämään tai väistymään, hän jatkaa samaa rataa.

Entä mikä on kantani vihapuheen kitkentäalgoritmeihin tai sanojen kieltolistoihin? Tähän on helppo vastaus: somen yhteisöpalvelut ovat yrityksiä, joten niillä on myös valta valita palvelunsa säännöt. Jos vaikkapa tietyt sanat halutaan kieltää, se on somekanavan oma yhteiskunnallinen ja liiketoiminnallinen päätös. (Se on toki selvää, että jos vihapuhe tukahdutetaan, viha ei katoa mihinkään. En ole aivan varma, onko yhteiskunnallisesti turvallista, jos vihan ilmaisut ovat piilossa eivätkä mitenkään jäljitettävissä.)

Mutta hetkinen. Miksi Katleena ei anna seksisteille sitä ohjetta, että lopettaisivat idiotisminsa?

  1. Koska he eivät lue tätä blogia.
  2. Koska kyse on koirankakkaihmisistä, joilla ei ole kapasiteettia analysoida toimintaansa.
  3. Koska seksistit toimivat alitajunnan, liskoaivojen ja mielijohteiden varassa.

Siksi me muut joudumme päättämään, miten toimimme seksismin ja vihapuheen kanssa.

* * *

PS. Keksin juuri seksistiselle vihapuheelle loistavan termin: sikapuhe.

5 kommenttia

  1. Tuo bonuskeino 11 on siitä hankala, että se on yksilölle ja varsinkin julkisuuden henkilölle oiva neuvo, mutta jos neuvoa soveltaisi koko ilmiöön, vaikeneminen poistaisi yhden näkökulman pois keskustelusta. Osalle ihmisistä empaattinen ajattelu on hyvin vaikeaa, jos tarjolla on vain kylmiä faktoja. Jos kukaan ei koskaan kertoisi kuinka pahalta henkinen hyökkäys tuntuu, tai asiasta kerrottaisiin vain kasvottoman tutkimusmateriaalin kautta, saattaisi vihapuhekeskustelu jäädä tasolle, jossa sitä ei lopulta oteta tosissaan. Sitä joku voisi jäädä miettimään, että onkohan se edes totta kun en ole kyllä itse koskaan nähnyt tai kuullut tai vastaanottanut. Ketään yksittäistä henkilöä ei silti tietenkään pidä patistella kertomaan julkisesti mistään, mitä hän ei itse nimenomaisesti halua tuoda esiin.

    1. Mä ymmärrän hyvin sun pointin, mutta valitettavasti vihapuheen mekaniikka ei toimi noin.

      Vihapuheen tavoite on satuttaa, loukata, pelotella ja ahdistaa. Vihapuhuja ei valitettavasti lopeta sillä, että hänelle kerrotaan tavoitteen menneen perille. Päinvastoin, silloin hän on onnistunut tavoitteessaan.

      Silti tämä näkökulma ei poistu julkisuudesta, koska ilmiöstä voivat yhä puhua vaikkapa psykologit, viranomaiset ja journalistit yleisellä tasolla. Oleellista on siirtää keskustelu yleiselle tasolle ja puhua ilmiön haitoista, mutta en suosittele paljastamaan omia henkilökohtaisia tunteita vihaajille.

      Tyypillisesti vihapuhuja lopettaa vasta silloin, kun hän saa oman elämänsä järjestykseen. Hän siis ehkäpä löytää parisuhteen, saa duunin, raitistuu, tulee uskoon tai kasvaa aikuiseksi. Tasapainoinen ihminen ei harrasta nettisontaa.

      1. Kiitos selvennyksestä! Eli homman voi tiivistää aika yksinkertaisesti: Terroristien kanssa ei neuvotella.
        Tilanne on hankala, koska terroristia ei voi poistaa yhtälöstä, ei henkilökohtaisella tasolla eikä yhteiskunnallisessa puheessa. Voi siis vain olla neuvottelematta.

        1. Erinomainen tiivistys. Se on juuri näin: terroristien kanssa ei neuvotella.

          Mä väitän, että ihminen muuttaa toimintamallejaan, kun vanhat toimintamallit eivät tuota tulosta. Siksi nettikiusaajille ei kannata näyttää pelkoaan, ei vihaansa eikä viestiä heidän onnistumisestaan. Niinpä kannattaa olla vastaamatta (tai joskus voi vastata superasiallisesti ja neutraalisti, omasta integriteetistä kiinni pitäen).

Kerro oma kantasi

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.