Vasemmistoliiton Anna Kontula on helkutin viisas tyyppi. En itse sijaitse poliittisesti vasemmalla, mutta siitä huolimatta saattaisin sortua äänestämään Kontulaa, jos hän suostuisi muuttamaan meille Hämeenlinnaan.

Viime viikolla Kontula tviittasi seksismistä ja hallituksen saamasta kritiikistä.

Kannattaa lukea läpi Kontulan koko tviittiketju. Hän luonnollisesti tuomitsee tytöttelyn ja seksistisen kommentoinnin (siis typerät kommentit luokkaa ”sukkahousuhallitus” tai ”huulipunahallitus”), mutta Kontula myös muistuttaa, että naispoliitikon saamaa kritiikkiä ei saa automaattisesti leimata seksismiksi.

Jos valtaosa hallituksen kohtaamasta kritiikistä johtuisi muka hallituksen johtoviisikon sukupuolesta, silloinhan hallitus olisi kätevästi arvostelun yläpuolella. Oppositio ei enää voisi hoitaa omaa tehtäväänsä, koska kritiikki olisi yhtäkkiä seksismiä.

* * *

Pari vuotta sitten Valtioneuvoston kanslia julkaisi tutkimuksen vihapuheesta: Viha vallassa: Vihapuheen vaikutukset yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Tutkimuksessa todetaan näin:

Merkittävän määrän vihamielisiä viestejä kohdanneista henkilöistä 41 oli miehiä ja 19 naisia. Kaiken kaikkiaan Twitter-seurannassamme miehet vastaanottivat enemmän vihamielisiä viestejä kuin naiset.

Näiden tulosten mukaan aggressiiviset viestit kohdistuvat siis enemmän miehiin kuin naisiin. (Kaiken lisäksi tutkimuksessa käytetty hälytyssanalista oli vajaa. Sanastosta puuttuivat sellaiset miehiin kohdistuvat halventavat termit kuten setämies, käppäukko ja käppäuckels. Jos nämä olisi otettu mukaan, todennäköisesti vihapuheen nähtäisiin painottuvan miehiin entistäkin enemmän.)

Tämä sama tutkimus toimi pohjana toissapäivänä julkaistulle Naton tutkimusyksikön julkaisulle. Tuoreen julkaisun nimi on Abuse of power: coordinated online harassment of Finnish government ministers.

Uusi tutkimus sai eilen laajaa huomiota suomalaisessa mediassa:

Jäin miettimään torstain uutisointia Anna Kontulan tviittiketjun ja vuoden 2019 tutkimuksen tietojen valossa. Mieleen tuli kaksi akuuttia kysymystä:

  1. Onko Naton Stratcom COE -tutkimusyksikön raportissa verrattu nykyhallituksen saamaa Twitter-kritiikkiä Sipilän hallituksen saamaan Twitter-kritiikkiin? Onko vihapuheen määrä oikeasti kasvanut naispainotteisen hallituksen myötä, vai onko kyse vain siitä, että vallanpitäjiä kritisoidaan aina? (Itse ainakin muistan Sipilän hallituksen saaneen aikamoista ryöpytystä osakseen – sekä aiheesta että aiheetta.)
  2. Jos alkuperäisen tutkimusaineiston mukaan vihapuhe kohdistuu erityisesti miehiin, niin miksi Naton Stratcom COE -yksikkö on nostanut esille vain naisiin kohdistuvan vihapuheen? Ovatko tutkimustulokset todellakin näin erilaisia?

Niinpä päätin lukea Naton Stratcom COE -tutkimusyksikön raportin hieman tarkemmin.

Sieltä löytyi kysymyksiini vastaukset:

  1. Ei, tutkimuksessa ei ollut verrattu Marinin hallituksen saaman Twitter-kritiikin määrää Sipilän hallituksen saamaan Twitter-kritiikkiin. Niinpä emme tiedä, saako naisvoittoinen hallitus enemmän kritiikkiä osakseen kuin miesvoittoinen hallitus. Tutkimus ei nimittäin käsittele sitä lainkaan.
  2. Tutkimuksesta löytyi kaavio, joka todisti, että nykyhallitus saa niskaansa suhteellisen vähän seksististä vihapuhetta. Sivulla 28 todetaan, että analysoiduista tviiteistä vain noin seitsemän prosenttia oli loukkaavia (abusive). Lisäksi sivun 29 kaavion mukaan valtaosa kohdistui huonoon hallintoon ja koronavirustilanteen hoitoon, ja selkeästi pienempi osa oli seksistisiä. Niinpä seksistisen vihapuheen osuus ei ollut mitenkään valtava.

Summa summarum: Marinin hallitus taatusti saa niskaansa myös seksististä sontaa, mutta sen suhteellinen osuus ei onneksi ole kovinkaan kummoinen. Jos vain seitsemän prosenttia sisällöistä oli loukkaavia, ja niistäkin vain pieni osa liittyi sukupuoleen, niin isot uutisotsikot eivät ole perusteltuja.

Valtaapitävät saavat aina osakseen kritiikkiä, ja osa siitä on valitettavasti asiatonta ja jopa uhkaavaa. Tämä asiattoman kritiikin määrä ei kuitenkaan liity vallanpitäjän sukupuoleen, vaan vallanpitäjän asemaan.

Veikkaan muuten, että ministereiden vastaanottama vihapuhe on lisääntynyt hallituspestin myötä. Kyse ei ole siitä, että heidän ”naiseutensa” olisi jotenkin lisääntynyt, vaan siitä, että heidän valtansa on lisääntynyt.

Vallanpitäjiä on kritisoitu, pilkattu ja solvattu kautta aikojen. Tämä ei tietenkään ole vallanpitäjän kannalta kivaa eikä kannustavaa, mutta se on väistämätön seuraus kansanvallasta ja karnevalisoimisesta.

Mitä tämä kaikki oikein tarkoittaa?

Suosittelen jokaiselle ihmiselle – naisille, miehille ja kaikille muillekin sukupuolille – tietynlaista kritiikinsietokykyä ja saamansa kritiikin analyysia.

Kaikki minun saamani kritiikki ei nimittäin johdu sukupuolestani. Päinvastoin: todennäköisesti vain murto-osa johtuu sukupuolestani.

Yleensä kritiikki johtuu siitä, että joku on eri mieltä kanssani, joku on ärsyyntynyt toimintaani, joku on loukkaantunut tai pettynyt, jollakulla on erityisen vaikeaa elämässään, joku on häiriintynyt, jonkun mielestä olen ylittänyt oikeuteni tai alisuoriutunut tai joku pitää minua erityisen typeränä tai ärsyttävänä.

Minun tehtäväni on suodattaa kritiikki, poimia siitä oleellinen ja sivuuttaa turha kiukuttelu ja alatyylisyydet.

Olisi älyllisesti epärehellistä tulkita valtaosa arvostelusta seksismiksi. Tällainen tulkinta alentaa naista: aivan kuin nainen ei voisi saada kritiikkiä substanssistaan tai poliittisista ratkaisuistaan.

Läheskään kaikki saamani kritiikki ei johdu siitä, että olen nainen.

* * *

Edit 20.3.2021 klo 12.12:

  • Tarkennettu sana aineistona sanaan pohjana. Vuoden 2019 tutkimus ei siis ollut aineisto, vaan se oli pikemminkin pohja.
  • Havaintojen kakkoskohdasta vaihdettu sana Niistäkin sanaan Lisäksi. Sivujen 28 ja 29 kaaviot käsittelivät nimittäin eri asioita.

 

63 kommenttia

  1. Jopas. Olet kriisiviestinnän asiantuntijana siis sitä mieltä, että loukkaava ja alatyylinen viestintä on hyväksyttävää, jos sitä on ainoastaan 7 % sisällöstä, ja hallituksen naisministeriä on sopivaa huoritella, koska oletat että edellisen hallituksen miesoletetut ministerit ovat saaneet sedittelyä saman verran? Oletko myös ihan oikeasti sitä mieltä, että alatyylinen viestintä on vastaanottajan vastuulla? Omien kommentointiohjeidesi perusteella karsit kaikki alatyyliset kommentit jo etukäteen. Jos tähän loppuun nyt viittaisin sukupuoleesi ja seksuaaliseen käyttäytymiseesi yhdellä sanalla, alatyylistä kommentointia tässä viestissä olisi alle 2 % sisällöstä. Olisiko se tässä tapauksessa hyväksyttävissä oleva määrä, jos kritiikki muuten on asiallista?

    1. Hups, nyt teit tosi monta virhepäätelmää tekstistäni. Halusitko jostain syystä lukea tekstiäni pahantahtoisesti?

      En ole missään vaiheessa väittänyt, että loukkaava viestintä olisi ”hyväksyttävää” tai ”huorittelu on sopivaa”. Luehan tekstini uudelleen. Puhuin postauksessa nimenomaan ”seksistisestä sonnasta”. Kuulostaako se sinun mielestäsi siltä, että hyväksyisin sen?

      Teet virhepäätelmän myös siinä, kun vertaat Twitteriä ja minun blogiani. Tämä blogi on minun hostaamani alusta, jonka sisällöstä olen vastuussa myös juridisesti. Sen vuoksi täällä pätevät minun laatimani säännöt. Twitter laatii omat sääntönsä.

      (Sitä paitsi kuonan ja sonnan määrä ei pienene sillä, jos Twitterissä olisi tiukemmat sisältörajoitukset. Se sonta vain siirtyisi muualle.)

      Kertaan vielä kerran tekstini pointit:

      1) Naiset eivät saa sen enempää sontaa niskaansa kuin miehetkään. Itse asiassa miehet saavat enemmän.
      2) Kaikki sonta on tietenkin typerää, ja siksi se kannattaa ohittaa.
      3) Valta lisää aina vallanpitäjään kohdistettua pilkkaa ja kritiikkiä. Se kuuluu valitettavasti vallan luonteeseen. Se ei ole kivaa, mutta se on osa kansanvaltaa.

      Saat ilman muuta kritisoida tekstejäni, ja kritiikki on erittäin tervetullutta. Esitän sinulle kaksi toivetta:
      1) Kohdista kritiikki ensi kerralla tekstiini ja siihen, mitä olen oikeasti sanonut. Älä rakentele olkiukkoja, joissa minä muka hyväksyisin seksismin tai huorittelun.
      2) Kritiikki kannattaa esittää omalla nimellä. Itse kunnioitan paljon enemmän sellaista kriitikkoa, joka keskustelee avoimesti ja omilla kasvoillaan. Niin minäkin teen.

      1. Hyvä Katleena, erinomaisesti perusteltu teksti ja wow, että jaksat vielä vastata kommenttiin, joka ei jaksa edes argumentoida tarkoituksella väärin ymmärrettyjä väitteitään

        1. Ehkä nimimerkki ”Ei tarvitse julkaista” onkin jonkun ministerimme alter ego. 😉

    2. Ehkäpä kirjoituksen pointti on se, että KAIKKI kommentointi ei ole seksististä, eikä kommentointia pidä ilman muuta olettaa sukupuolesta johtuvaksi. En myöskään löydä tekstistä tuota oletustasi, että seksistinen kommentointi olisi hyväksyttävää, kun sitä on vain vähän. Onko oma kommenttisi kirjoittajan sukupuolesta johtuva?

      1. Raportissa ei väitetty että kaikki sonta olisi sukupuoleen liittyvää, mutta silti on kiire päästä vetämään aasinsiltoja ja sanomaan ettei kaikki aina liity sukupuoleen. No ei liity ei mutta vähäistä merkittävämpi osa liittyy, miksi sitä asiaa pitää vähätellä. Kummeksun todella että raportti ei nostanut kriisiviestijässä tuon kummempia näkökulmia.

        1. Kiitos kommentista! Näemmä kirjoittelet kommentteja eri nimimerkeillä. Tiedoksi muille, että ”Pohdiskelija” on sama kirjoittaja kuin ”Näkemyksensä kullakin”.

          Raportissa ei väitetty mitään tuollaista, enkä ole niin sanonutkaan. Sen sijaan julkisessa keskustelussa on iso osa hallituskritiikistä leimattu ”seksismiksi”, vaikka oikeasti kyse on ollut validista kritiikistä.

    3. Miksi joku huulipuna ja huoraaminen kuuluu vain naisille ? Eikö tässä ole tasa-arvoa loukaava kuilu jossa miehiltä kieletään kaikki ne asiat jota mainostetaan pelkästään naisille =D

      1. Tavallaan tajuan sun tavoitteen, mutta ehkä nyt on parempi pysyä asiassa, kun aihe on melko sensitiivinen.

  2. Ihmettelen miksi mediat tuo suureen ääneen esille tämän ”naisvihan” mutta jättää oleellisemman kertomatta. Kiitos tästä kirjoituksesta niin ja olen nainen 🙂

  3. Esko Ahon halltuskaudella viereeni Finskin koneessa istui minulle tuntematon nainen. Luin Hesaria, jossa oli esillä Ahon kuva. Vierustoverini osoitti kuvaa ja lausui; ”Toi on täys paskiainen.” Tällaisia vallanpitäjiin kohdistuvia epäasiallisia perustelemattomia jupinoita on aina ollut. Nyt some tarjoaa niille jonkin verran näkyvyyttä. Ahoa kyllä ryöpyttivät sen ajan lama-Suomessa aika rankasti myös ne vakiintuneet valtamediat, jotka nyt ovat lähinnä suitsutelleet Marinia.

    1. Näinhän se menee. 🙁 Mitä enemmän valtaa, sitä enemmän sontaa.

      Ei se sonta koskaan ole fiksua enkä mä kehota ketään tuottamaan sellaista. Asiallinen kritiikki on paljon fiksumpaa ja hyödyllisempää.

      Silti on täysin väärin väittää, että nykyhallituksen saama kritiikki johtuu heidän sukupuolestaan. Kyse on vallasta, ei sukupuolesta.

  4. Hienosti kirjoitettu asiat tekstimuotoiseksi ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi. Samalla tavalla mitä Itsekin yritin päässäni hahmottaa, silti saamatta niitä lähellekkään näin jäsennellyksi kokonaisuudeksi.

  5. Käsittämättömästi ohjattu tuo tutkimus pois olennaisesta, eli miten hallitusta parjataan. Huomio vain ja ainoastaan marginaali jutussa

  6. Kun tutkitaan verkkohäirintää, pitäisi tutkia myös muita kanavia kuin Twitteriä. Minun tutuista esimerkiksi yksikään henkilö ei käytä twitteriä. Facebookkia, IG:tä sen sijaan useampi. Ja varsinkin facebookissa ja sen ryhmissä kommentointi on kyllä järkyttävää katseltavaa, etenkin naispoliitikkojen tileillä (oli puolue mikä tahansa ja oltiin sitten hallituksessa tai ei).

    1. Olet ihan oikeassa, että kanavissa on valtavasti eroja. Esimerkiksi Instagramissa on enemmän sydämiä ja haleja, ja Linkedin taas pyörii asialinjalla.

    2. Samaa mieltä. Naisista alatyylisesti puhuvien/naisvihaa levittävien ensisijainen forum ei ole twitter, vaikka sitä sielläkin on. Jotta saataisiin aidosti vertailukelpoinen tulos, mukaan tutkimukseen olisi hyvä ottaa kaikki sosiaalisen keskeiset alustat.

  7. ”Merkittävän määrän vihamielisiä viestejä [Twitterissä] kohdanneista henkilöistä 41 oli miehiä ja 19 naisia.”

    Nopeana kommenttina, että jos Twitterissä olisi esimerkiksi kolme kertaa niin paljon miehiä kuin naisia, niin vihamielisiä viestejä kohdanneiden naisten suhteellinen osuus olisi suurempi kuin miesten. Nuo luvut pitäisi siis suhteuttaa siihen perusjoukkoon, jota tutkitaan, jotta tiedettäisiin, saako nainen keskimäärin useammin vihamielisiä viestejä kuin mies.

    Toisena nopeana kommenttina, että uskon, että osa naisille kohdistuneista negatiivisista viesteistä, jotka eivät ole suoranaista sukupuoleen kohdistuvaa vihapuhetta, johtuu myös sukupuolesta. Naisia saatetaan esimerkiksi kritisoida kevyemmin perustein kuin miehiä samasta asiasta. Vaikeaa todistaa, mutta vaikeaa myös todistaa, että näin ei olisi! Oma kokemukseni työelämästä on, että miehille sallitaan usein käyttäytymistä, josta monia naisia nuhdeltaisiin.

    (Pahoittelen nimimerkillä kommentointia.)

    1. Kiitos kommentista! Tällainen asiallinen kritiikki nimimerkin takaa on paljon merkityksellisempää kuin asiaton. 🙂

      Meillä kaikilla on kokemuksia siitä, että naisia saatetaan kritisoida kevyemmin perustein – mutta keissejä on myös toiseen suuntaan. Lähiaikoina olen esimerkiksi nähnyt sellaista ajattelumallia, jossa ”jokainen mies on potentiaalinen raiskaaja kunnes toisin todistetaan”. Näitä haitallisia ajatusmalleja on siis valitettavasti kaikkiin suuntiin. 🙁

      Se on selvää, että isompi määrä miehiä kerää myös isomman määrän solvauksia. Silti peruspointti ei muutu: jos naiseus jotenkin altistaisi solvauksille, silloin solvauslistan kärjessä luulisi olevan enemmän naisia.

      1. Tässä kohtaa on pakko muistuttaa, että lähiajat ovat vasta edessä päin. Jos et ole aikamatkustaja, et ole voinut törmätä lähiaikoina tapahtuviin asioihin.

        Miksikö puutuin tähän? Koska kirjoituksessasi ja vastauksissasi sen kirvoittamiin kommentteihin ei ole muutakaan kritisoitavaa. Ne ovat täyttä rautaa. 👍🏻

        1. Hahaa, kiitokset!

          Mä käytän tietoisesti lähiaikoina-sanaa menneestä ajasta, koska imperfekti kertoo, että viittaan ajassa taaksepäin. Saan tästä säännöllisesti palautetta lukijoilta. 🙂

          1. Aa, mä en edes kurkannut siihen kohtaan postausta, jossa mä olin käyttänyt lähiaikoina-sanaa. Mutta enivei, aikamuoto kertoo oikean tarkoitteen.

  8. Tuossa esiinnostamassasi valtioneuvoston kanslian julkaisemassa ”Viha vallassa: Vihapuheen vaikutukset yhteiskunnalliseen päätöksentekoon”-tutkimuksesta olet nostanut esimerkiksi sellaiset johtavat poliittiset nimet, joista useat ovat twitterissä aktiivisia ja osallistuvat keskusteluihin ärhäkkäästikin, kuten Tere Sammallahti, Jani Mkelä, Iris Suomela, Sebastian Tynkkynen jne. Tuo aktiivisuus twitterissä vääristää kuvaa ja nostaa vihapuheen kohteeksi twiittailijoita, jotka myös itse kärjistävät, ja poikkeaa tutkimuksen yleisestä linjasta, joka toteaa:

    ”Kyselyvastausten perusteella suomalaisista kuntapäättäjistä naiset kokevat vihapuhetta huomattavasti miehiä enemmän. […] Tutkimukseen osallistuneet naiset kertoivat, että usein heidän kohtaamansa vihapuhe liittyy nimenomaan heidän sukupuoleensa.”

    Tuossa otannassa miehiä on 670 ja naisia 572. Naisista 42 % on ollut vihapuheen kohteena kun miehillä luku on 28 %.

    Kirjoitat: ”Jos vain seitsemän prosenttia sisällöistä oli loukkaavia, ja niistäkin vain pieni osa liittyi sukupuoleen, niin isot uutisotsikot eivät ole perusteltuja.”

    Jos esimerkiksi miljoonasta twiitistä 70 000 on vihapuhetta niin onhan se paljon?

    Tämän jälkimmäisen tutkimuksen perusteella näyttää myös siltä, että tämä nykyiseen naisvetoiseen hallitukseen kohdistuva vihapuhe sitten tuon aiemman tutkimuksen on viitisen prosenttia korkeampi.

    1. Nyt pääsemmekin kiinnostavaan pointtiin:

      Vuoden 2019 tutkimuksessa määrällisesti eniten sontaa saavat miehet – mutta silti naiset uskovat kokevansa sitä enemmän.

      Itse puhun nyt faktisista määristä, en siitä miten asiat koetaan.

      Faktaa on, että
      1) miehet saavat enemmän vihaa kuin naiset Suomi-Twitterissä
      2) uusimmassa tutkimuksessa vain 7% viesteistä oli loukkaavia.

      En itse usko (tai toivo), että naiset olisivat sen herkempiä kuin miehetkään. Silti he kertovat kokevansa enemmän häirintää kuin miehet. Onko niin, että miehet kohauttavat herkemmin olkiaan asialle?

      1. ”Faktaa on, että
        1) miehet saavat enemmän vihaa kuin naiset Suomi-Twitterissä”

        Tutkimus ei osoita tuota. Tutkimus kävi läpi 375 000 maalis–elokuun aikana lähetettyä Twitter-viestiä, joiden perusteella tutkijat poimivat noin 60 eniten vihamielistä viestiä saanutta poliitikkoa, Siitä, että kärkipää joukkoistui niin, että poliitikoista miehet saivat naisia enemmän vihamielisiä viestejä ei seuraa, että miehet saavat Suomi-Twitterissä enemmän vihaa kuin naiset.

        Tuota kärkipään muodostumista selittää ensimmäiseksi se, että oma aktiivisuus sosiaalisessa mediassa näyttää liittyvän vihamielisten viestien kohteeksi joutumiseen. Tutkimuksesta lainaus:
        ”Aktiivisuus sosiaalisessa mediassa näyttää liittyvän vihamielisten viestien kohteeksi joutumiseen: vain harva yli 500 tweettiä tarkastelujakson aikana lähettänyt kansan-edustaja ei kohdannut merkittävää määrää häirintää.”

        Toiseksi noihin liittyy ”niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan”-efekti. Listalla puolet nimistä provosoi itse twitterissä. Sieltä löytyy Kärnää, Mäkelää, Sammallahtea, Tynkkystä, Kalevaa, Silvennoista, Veikko Vallinia.

        Kolmanneksi siihen liittyy noiden kohteeksi joutuneiden poliitikkojen roolit. He ovat usein varsin näkyvillä paikoilla, ja vielä tuossa vaiheessa näkyvimmillä paikoilla oli naisia vähemmän kuin miehiä. Sittemmin Suomi tuli kansainvälisesti kuuluisaksi hallituksesta, joiden puolueita johtivat useimmiten nuoret naiset.

        ”2) uusimmassa tutkimuksessa vain 7% viesteistä oli loukkaavia.”

        Ja tuossa aiemmassa tutkimuksessa luku oli vajaat kaksi prosenttia. Se, johtuuko viiden prosenttiyksikön kasvu siitä, että nyt kohteena ovat erityisesti hallituksen naiset, emme suoraan tiedä. Jotta se saataisiin selville pitäisi verrata poliitikkojen Sipilän, Soinin ja Orpon saamaa vihaviestintää ja verrata sitä Marinin, Anderssonin, Kulmuni/Saarikon, Ohisalon ja Henrikssonin saamaan vihaviestintään.

        1. Hyviä näkökulmia, kiitokset!

          Nyt pääsemme oleelliseen pointtiin: vihaista puhetta saavat a) näkyvät poliitikot ja b) kärkkäät poliitikot. Niinpä sukupuoli ei näytä tässä olevan oleellinen tekijä.

          Lisäksi pitää yhä muistaa, että tutkimuksen ”hälytyssanalista” oli vajaa. Jos siihen lisäisi käppäukot ja setämiehet, niin tulokset saattaisivat täsmentyä.

          1. ”Nyt pääsemme oleelliseen pointtiin: vihaista puhetta saavat a) näkyvät poliitikot ja b) kärkkäät poliitikot. Niinpä sukupuoli ei näytä tässä olevan oleellinen tekijä.”

            Yleensä kylläkin näyttää olevan, myös tuon tutkimuksen mukaan. Tuosta on useita muitakin tutkimuksia, mm. Amnestylta ja YK:lta. Institute for Strategic Dialogue ja BBC:n Newsnight (sen tutkivaa journalismia) tutkivat myös aihetta tällaisin löydöksin:

            ”According to Newsnight’s investigation, which used comparative studies of politicians in the UK and Europe, the abuse aimed at female MPs exceeds that directed at their male counterparts, and differed in its focus and content.

            Newsnight and the ISD [Institute for Strategic Dialogue] then analysed political figures who were of a different gender, heritage or political background to determine differences in the nature of the abuse they received.

            The investigation revealed evidence that female figures receive proportionately more abuse than their male counterparts – and that a significant proportion of it takes the form of misogynistic and violent anti-female vitriol.”

            Ei tästä tämän enempää. Kiitoksia keskustelusta.

          2. Aa, nyt sä viittaat kansainvälisiin keskusteluihin. Se on selvää, että seksismi kukoistaa valitettavan monessa maassa.

            Mun konteksti oli Suomi ja suomalainen Twitter.

  9. Jotakuinkin suurin ja piirtein asia on noin kirjoitat, eipä kahta puhetta enempää.
    Valitettavasti lukemisen ymmärtäminen ei enää onnistu kaikille.

    Tietenkin politiikan kritisointi vaikuttaa ilkeilyltä kun se itsellisen ihmisen toistaiseksi tallella olevalla järkirievulla katsottuna vaikuttaa pääosin siltä että yläkerrassa on vain toinen toisensa kampittamista, valtapeliä, ahneuden ja vallanhimon sosiopatiaa, jopa Narkissoksen tautia enteileviä ennusmerkkejä sen sijaan että siellä hoidettaisiin varsinaisen kansan varsinaisia asioita.

    Ei hallituksen naismäärä tee hallitsemisesta parempaa jos ei huonompaakaan. Tyhmyyden ilmeneminen kun on riippumatonta asiasta, sukupuolesta, ajasta ja paikasta, se on ajatonta ja universaalia, vaikkakin tietyn ajan ja paikan tavat ja uskomukset määrittelevät sen muodon, minkä se ottaa ja – onko se lainkaan tyhmyyttä, jos osaa keplotella itsensä vallankahvaan.

    Meneillään oleva hui-hai on riippumaton hallitusmuodosta: monarkia, oligarkia ja demokratia voivat kaikki tuottaa mieletöntä hallintoa. Eikä mikään kansakunta tai luokka ole siitä vapaa. Valta jakaa toistuvasti käskyjä, aiheuttaa ajattelusta luopumista.

    Länsimainen demokraattinen lääketiedehän tunnustaa sosiopatian mielisairaudeksi jo nykyään.

    Mitä eroa on oikeasti siinä, kenen käsi on kansakunnan yhteisessä kassalaatikossa? Miten poliittinen korruptio voitaisiin kitkeä, kun siihen pitäisi säätää laki ja laki koskisi lainsäätäjiä itseään?

    Minusta iloisinta tässä hupsussa loukkaantumiskulttuurissa on se, että väärät ihmiset ovat oikeassa.

    Procul harum.

  10. Kiitokset analyyttisestä ja asiallisesta kirjoituksesta.

    Täysin asialliseen keskustelukulttuuriin lienee mahdotonta päästä somen vuoksi: Silti siihen tulee sinnikkäästi pyrkiä, koska muuten vastakkainasettelut vain kärjistyvät.

    Korostan myös toimittajien, tutkijoiden ja muiden vaikuttajien vastuuta. Jos toimittaja vain metsästää klikkejä ja tahallaan poimii ääri-ilmiöt keskusteluun, hän toimii vastuuttomasti. Jos tutkija tietää etukäteen haluamansa lopputuloksen ja tekee kysymykset ja aineistovalinnat palvelemaan sitä, hän toimii vastuuttomasti.

    Jos viestinnän ammattilainen analysoi ”tutkimusta” huolellisesti, osoittaa siitä ongelmia ja esittää perusteltuja näkemyksiä, hän toimii vastuullisesti. Näin on tässä tapauksessa. Esimerkiksi tekstin viimeinen kappale on mielestäni erittäin osuva.

    Siis kiitos tarpeellisesta tekstistä.

  11. Hei, oletko mahdollisesti väärinymmärtänyt hiukan tämän kohdan raportista? Sanoit:

    ”Tutkimuksesta löytyi kaavio, joka todisti, että nykyhallitus saa niskaansa suhteellisen vähän seksististä vihapuhetta. Sivulla 28 todetaan, että analysoiduista tviiteistä vain noin seitsemän prosenttia oli loukkaavia (abusive). Niistäkin sivun 29 kaavion mukaan valtaosa kohdistui huonoon hallintoon ja koronavirustilanteen hoitoon, ja selkeästi pienempi osa oli seksistisiä. Niinpä seksistisen vihapuheen osuus ei ollut mitenkään valtava.”

    Se, että kaikista tutkimuksen aineiston käsittävistä twiiteistä noin 7% oli häiritseviä (abusive) pitää paikkansa, mutta tuo mitä sanot sivun 29 kaaviosta ei ymmärtääkseni ihan pidä paikkaansa. Se sivulla 28 määritellyt ”topic”-kategoriat on eri asia, kuin se, että sisälsikö häiritsevä retoriikka seksistisiä elementtejä. Siinä kohtaa tutkijat vaan määritteli aineiston twiittien aihealueen (Bad Government – Sexism – Racism – Covid-19 – Education) koska heitä kiinnosti tietää, millaiset aiheet erityisesti inspiroivat häiriköintiä. Oli siis olemassa myös twiittejä joiden aihealue (”topic”) oli seksismi ja homofobia, mutta jotka eivät olleet häiritseviä. Mutta siis jos twiitin aiheena/topiccina oli vaikka hallituksen ”kritisointi” suhteessa vaikka pandemian käsittelyyn, niin se miksi twiitti kategorisoitiin häiriköintinä saattoi sisältää seksistisiä elementtejä, mutta tuossa sivun 29 kaaviossa oltiin kiinnostuneita vertaamaan vaan aihealueita, ei häirikköretorikaan ”genreä”.

    Jos luet sieltä sen analyysin ja loppusanat, niin tutkijat erikseen painottaa, että oli twiitin aihelue eli ”topic” (joita sivulla 29 määritettiin” mikä tahansa, niin naispolitiikkojen saama häirintä oli ”in startling proportion” luonteeltaan seksististä (s. 50).

    1. Kiitos kommentista ja tervetuloa EOT-blogiin!

      Tuo toinen kaavio on ilman muuta tulkinnanvarainen. Moni muukin on pohtinut topic-termin suhdetta abusive-kriteeriin.

      Silti pääpointtini ei muutu. Vain 7 % viesteistä oli loukkaavia (eikä kaikki niistäkään ollut seksistisiä). Niinpä kyseessä ei ole mikään ”laaja häirintäkampanja”, kuten on uutisoitu.

  12. Voitanee olla montaa mieltä siitä onko merkittävää vai ei että 7 % koko Suomen Twitter -liikenteestä on pääosin hallitukseen kohdistuvaa törkyä.

    Näkemyksiäsi valikoiduin osin floodataan tällä hetkellä myös eteenpäin tutkimuksen vähättelytarkoituksessa.

    1. Kiitos kommentista! Kirjoittelet kommentteja eri nimimerkeillä, joten tiedoksi muille, että ”Näkemyksensä kullakin” on sama kirjoittaja kuin ”Pohdiskelija”.

      Oletkohan lukenut tutkimusta kunnolla? Kyse ei ole siitä, että *kaikesta* suomalaisesta Twitter-viestinnästä 7% olisi hallitukseen kohdistuvaa törkyä. Aineisto käsitti vain *hallitukselle suunnatut* viestit, ja niistä 7% oli loukkaavaa törkyä. Suomenkielinen Twitter kattaa valtavasti muutakin kuin vain hallituksen saamat viestit.

      Tutkimusta itsessään ei kannata vähätellä, mutta siitä on kyllä uutisoitu turhan puolueellisesti. Jos uutisointi olisi analyyttisempää, tutkimusta itsessään ei kannattaisi kumota mihinkään.

  13. Hieman hämmentävää se, että nykyään keskimäärin kaikessa keskitytään siihen, mitä naisista puhutaan ja miten heihin suhtaudutaan, niin silloin kun julki tulee tutkimus suhtautumisesta naisjohtoiseen hallitukseen, mitä naisjohtoinen hallitus ei ole tilannut, niin naisten johtamana ja alulle panemana reaktio on, että ei tämä johdu siitä, että ovat naisia. Mitä tässä loppujen lopuksi haettiin – poliittisesti motivoituneita perusteita sille, että (tässä tapauksessa naiset) ovat ansainneet vihapuheensa, mutta jos eivät olisi hallituksessa, asenne olisi, että meistähän ei saa pahaa puhua. Melkoisen hyvä esimerkki naisten välisestä solidaarisuudesta..

    1. Nyt kannattaa muistaa, että naiset eivät ole mikään yhtenäinen ryhmä, joilla olisi suuria ja kollektiivisia solidaarisuusajatuksia. Itse asiassa kyse on valtavan heterogeenisesta ryhmästä, jolla on erilaisia poliittisia mielipiteitä, erilaisia koulutustaustoja, erilaisia elämäntilanteita, erilaisia henkilöhistorioita ja erilaisia persoonallisuuspiirteitä.

      Sama pätee mihin tahansa isoon ihmisryhmään. Ei suomalainen mitenkään välttämättä ole solidaarinen suomalaiselle eikä helsinkiläinen helsinkiläiselle eikä mies miehelle, ellei tilanne tai roolit tai tuttuus luo solidaarisuutta.

      Mä en itse oikein usko kollektivisoivaan naispuheeseen, jossa naiset julistetaan vahvoiksi tai heikoiksi tai sorsituiksi tai juhlituiksi.

      Mä näen vain valtavan määrän yksilöitä, joilla on tosi erilaiset tarpeet ja mielipiteet.

  14. Syyllistäminen on tehokas vallan käyttömenetelmä. Ennen oli syntiä olla ”neuvostovastainen”, nyt on syntiä olla sovinisti/rasisti/vihapuheenkirjoittaja. Väärä syytös tehoaa parhaiten. Uhriutumalla väärästä syytöksestä käytetään valtaa.
    Nettikirjoittelu ja netin kautta vaikuttaminen on kärjistänyt asioita, sillä siellä heitetään kommentteja kasvottomasti; ihmisten välisestä kommunikoinnista tärkeintä on sanaton viestintä, ilmeet ja eleet, jotka jäävät näkymättömiin.
    Julkinen sana repii otsikoita kärjistetystä puheesta, ja jos vain niitä kommentteja lukee, tuntee olevansa kuin keskiaikaisella torilla, jossa kansa huutaa innoissaan kun pahantekijä teilataan.
    Jos joku moittii poliittista päättäjää sukupuolen takia, niin sehän kertoo moittijasta, ei päättäjästä. Jos moittija ei pidä hyvänä sitä, että nainen/mies/nuoreksi koettu/”osaamaton” henkilö päättää moittijan puolesta, niin entä sitten? Demokratiassa on lupa olla eri mieltä asioista ilman sanktioita.
    ”Hyvät tavat” ja muiden ihmisten kohtelias ja empaattinen huomioiminen opitaan lapsuudessa ja nuoruudessa, kaikki eivät opi koskaan. Miten voi osata, jos ei osaa?
    Ministeriksi asti edennyt päättäjä on velvollinen ymmärtämään sen, että demokratiassa hän on tökerönkin arvostelun kohteena, sillä osa äänestäjistä pitää häntä monista eri syistä johtuen kelvottomana tehtäväänsä.
    Yhtä lailla kuin perheessä äiti /isä käyttää valtaa pyrkien koko perheen parhaaseen huolimatta kakaran kiukuttelusta tai murkkuikäisen haistattelusta.
    Kiitos kirjoituksestasi. Todellakin: On valtava määrä erilaisia eri tavoin ajattelevia yksilöitä erilaisine toiveineen ja tarpeineen, sukupuolesta riippumatta.

  15. Huomioisin, että tutkimuksen mukaan ainoat miehet, joihin liittyvästä keskustelusta (oliko tuossa tägäykset ja ketjut) vihapuheen osuus viesteistä oli yli 5%, oli Haavisto (14%) ja just ja just Harakka (6%). Kaikilla muilla miehillä vihapuheen määrä oli pienempää kuin 5%. Esimerkiksi Ohisalolla vihapuheen osuus oli 11% viesteistä, Tuppuraisella 13%. Vaikea tuossa on olla vetämättä johtopäätöstä, että naiset ja vähemmistöt kohtaavat vihapuhetta enemmän.

    Eikä vihapuhe tosiaan ole mitään pelkkää ”rivihuorittelua”, raportissa mainitut esimerkitkin olivat todella ihon alle meneviä ja iljettäviä.

    1. Ministerien salkun painoarvo vaikuttaa ilman muuta solvausten määrään. Pääministeri saa eniten sontaa, ei siksi että hän on nainen, vaan siksi että hän on pääministeri.

      Sama ilmiö kävi Sipilän aikana: Sipilästä tehtiin enemmän pilkkameemejä kuin muista ministereistä.

  16. Tosi hyvä kirjoitus. On mahtavaa huomata, että et provosoidu ja, että jaksat perustella ja keskustella asioista.

  17. Jos data on roskaa on myös tulokset roskaa. Tästä hyvänä esimerkkinä juurikin nostamasi puutteet alkuperäisessä tutkimuksesta, jossa oli selkeästi painotettu naisiin suuntautuvia loukkauksia ja unohdettu mieskeskeiset loukkaukset pitkälti.

    Kuten vanha sanonta menee: ”Vale, emävale, tilasto” eli tilastot saadaan usein näyttämään juuri sitä mitä niillä halutaan.

    Miten tässä sitten onnistutaan? Jätetään vain tarkoituksellisesti tietty osa pois tai vääristellään dataa.

    Valitettaan usein tähän törmää varsinkin näissä feministipainotteisissa tutkielmissa, mutta onneksi näihin osataan nykyään puuttua herkemmin ja jolloin nämä ”tutkimukset” (jos niitä edes sellaisiksi kehtaa kutsua) osataan suoraan vetää pöntöstä alas ja näin estää niiden virheellinen käyttömyöhemminkin… vaikka moni feministi näihin yrittääkin tukeutua myöhemminkin vain tullakseen taas tyrmätyksi.

  18. Erinomainen kirjoitus! Tämän kaltaisia objektiivisia, faktoihin pohjautuvia ja kiihkottomia kannanottoja lukisi mieluusti useamminkin.

  19. Minulle jäi epäselväksi, onko joku todella ollut sitä mieltä, että _kaikki_ naisten kritisointi olisi seksismiä.

    Nato-raportin sivujen 35 ja 36 graafeista paistaa, että sukupuoli määrittää saadun vihaviestinnän määrää sekä osuutta enemmän kuin salkun paino. Muuta päätelmää on vaikea tehdä. Raportin mukaan joiltain yksittäisiltä lähettäjiltä tuli merkittävä määrä törkyä tietyille ministereille. Pitäisin sitä kampanjointina.

    Nojaudut vahvasti vuoden 2019 tutkimukseen. Sen mukaan (s. 25) vihapuhetta on kokenut naisista 42 % ja miehistä 28 %. Selvä ero.

    Siteeraat saman tutkimuksen tulosta (s. 83), jonka mukaan kuitenkin miehet saavat enemmän törkyä twitterissä. Tutkimuksessa todetaan samassa yhteydessä, että miehet ovat ylipäänsä aktiivisempia twitterissä. Se ei tule ilmi, oliko näkyvissä asemissa enemmän miehiä vai naisia. Mahdolliset törkyviestit oli seulottu ns. hälytyssanojen perusteella; raportissa todetaan se ilmeinen seikka, että viesti voi olla vihamielinen ilman yhtäkään hälytyssanaa. Kysesinen tulos sisältää siis paljon epävarmuutta.

    1. Hei Mirja ja tervetuloa EOT-blogiin!

      Se on selvää, että kukaan tuskin luulee *kaiken* kritiikin olevan sukupuolesta johtuvaa.

      Silti tarjolla on paljonkin näkökulmia, joissa laaja kritiikki leimataan seksismiksi:

      Yle 21.3.2021: Kriisiviestinnän asiantuntija hämmästelee hallituksen saamaa kritiikkiä: ”Ei luoteta johtavien naispoliitikkojen sanaan ja pidetään rajoituksia jopa hysteerisenä”

      Vihreiden poliitikko Twitterissä 21.3.2021: ”Joillain miestoimittajilla tuntuu silti edelleen olevan isoja vaikeuksia hyväksyä naisten johtajuutta. Halu vähätellä on suuri.”

      Tällainen viestii kritiikin ohittamisesta ja näennäis-sukupuolittamisesta.

  20. Lopputulema kuitenkin on, että naiset vastaanottavat miehiä enemmän seksistisiä kommentteja. Poliitikkoihin kohdistuvan kritiikin ja muun ilkeilyn määrä johtuu varmasti monesta asiasta, kuten asemasta, aktiivisuudesta somessa yms yms. Mutta seksistisiä kommentteja vastaanottavat pääasiassa (jollei pelkästään) naiset.

    1. Tätähän ei tutkittu, joten emme osaa sanoa tähän vastausta.

      Enivei, vallanpitäjät saavat aina valtavat määrät sontaa niskaansa. Jos olisin itse ministeri, minulle olisi aika sama, olisiko se sonta seksismiä, tappouhkauksia, väkivallalla pelottelua, somekiusaamista, valerikosilmoituksia tai julmia solvauksia. Somesonnan laji ei juuri tuossa enää paina.

      Oleellista oli se, että tutkimuksessa loukkaavia sisältöjä oli vain 7 %. Ei siis mikään mahdoton määrä.

      1. Itse kyllä juuri tässä jutussa kirjoitit, että osa nykyhallitukselle suunnatusta vihapuheesta oli kuin olikin seksististä. Se, että sinua ei henkilökohtaisesti kohtaamasi seksismi häiritse, on aika huono peruste asian vähättelyyn. Seksismi ja seksistiset asenteet luovat pohjana esimerkiksi raiskauskulttuurille. Asiat ja asenteet vaikuttaa toisiinsa ja näin ollen jos naisten asemaa ja turvallisuutta halutaan Suomessa parantaa, kaiken taustalla vaikuttaviin asenteisiin on puututtava. Olisi absurdia olettaa, että voi viitata kintaalla seksismille mutta kaikki tältä pohjalta kumpuava naisviha ja naisiin kohdistuva väkivalta vain jostain syystä itsekseen katoaisi.

        1. Jes, osa vihapuheesta oli seksististä, mutta mittaristo osoittaa, että sen rooli oli tosi pieni. Media uutisoi asian pahempana kuin mitä se oikeasti oli.

          Tuo mainitsemasi naisvihan käsite on varsin värittynyt, eikä sille taida olla tieteellistä, vertaisarvioitua mittaria. Se pikemminkin on tietynlainen ajatuskehikko, mutta ei sinänsä mitattava fakta. Esimerkiksi miehet kuolevat todennäköisemmin väkivaltaan kuin naiset, joten ”miesvihan” luulisi olevan isompaa kuin naisvihan.

          Samanlainen epämääräinen sana on ”raiskauskulttuuri”. Se on värittynyt termi, joka perustuu kaltevan pinnan argumentille. Ei ole mitenkään niin, että kaikki seksismi johtaisi raiskauksiin (ei onneksi edes merkittävä osa seksismistä muutu raiskauksiksi).

          Huom: jos ”asiat ja asenteet vaikuttavat toisiinsa”, niin myös tasa-arvopuhe lisää tasa-arvoa. Tällä hetkellä tasa-arvopuhe on onneksi voitolla, joten sen myötä tasa-arvo lisääntyy ja seksismi on marginalisoituva ajattelumalli – ja hyvä niin.

          1. Naisviha, eli misogynia, ole mitenkään sen kummemmin ”värittynyt” käsite, vaan sosiaalipsykologinen ilmiö patriarkaattisessa yhteiskunnassa, josta on tehty paljonkin tutkimuksia.

            Myöskän raiskauskulttuuri ei tarkoita raiskauksia pelkästään, vaan myös asenteita sekä lainsäädäntöä ja esimerkiksi seksismi on osa raiskauskulttuuria. Käsitteenä tämä on siis hyvin laaja, eikä liity pelkästään raiskauksiin. Sanoit, että kaikki seksismi ei johda raiskauksiin. Ei niin, mutta kaikki raiskaukset johtuvat mm. seksisimistä. Molemmista yllä mainituista käsitteistä löytyy kattavasti tietoa ja tutkimusta jos haluaa etsiä.

            Ja lisään vielä, että on mielestäni perin kummallista, että otat miesvihan puheeksi tässä kontekstissa. Oliko aiheena nyt naiset ja naisiin kohdistuva seksismi? Ja jos oli, miten miesviha tai miesten kokema väkivalta liittyy asiaan? Miesten kokema väkivalta on tietysti ongelma ja huomion tarpeessa, mutta miesten kokema väkivalta ei mietenkään ”kumoa” naisten kokemaa väkivaltaa tai ”neutralisoi sitä”. Joten en ymmärrä miksi käytät sitä argumenttina tässä asiayhteydessä?

          2. Nyt puhut yhden tutkimussuunnan käsitteistöstä ja kyselytutkimuksista, et toistettavista, objektiivisista ja mittaroitavista tutkimustuloksista.

            Esimerkiksi ”raiskauskulttuuri” on leimaava termi, jossa vakava rikosnimike laajennetaan yhtäkkiä koskemaan kaikkea vähänkään ikävää ilmiötä. Se on sama kuin jos kutsuisi liikennemerkkien töhrimistä ”päälleajokulttuuriksi” tai lasten vesipyssyjä ”tappamiskulttuuriksi”. Termi on värittynyt ja kantaaottava, ei objektiivinen.

            Itse asiassa ns. ”miesviha” ei ole lainkaan kummallinen käsite tässä yhteydessä. Se osoittaa, kuinka marginaalinen ilmiö ”naisviha” on. Meillä on Suomessa naisvihaajia onneksi aivan marginaalinen sakki: ehkä tuhat turhautunutta inceliä ja tuhat kärttyistä peräkamarinpoikaa. On absurdia mainita omassa kommentissa ”kaikki tältä pohjalta kumpuava naisviha”, kun kyse on äärimmäisen mitättömästä ilmiöstä (joskin toki turhauttavasta ja vastenmielisestä sellaisesta).

            Jos kulttuurimme olisi lähtökohtaisesti naisvihamielinen, meillä ei olisi ollut naispresidenttiä, naispääministeriä eikä naiskansanedustajia. Jos kulttuurimme olisi lähtökohtaisesti naisvihamielinen, meillä olisi naisiin kohdistuva väkivalta laajempaa kuin miehiin kohdistuva väkivalta. Jos kulttuurimme olisi lähtökohtaisesti naisvihamielinen, meillä naisten työttömyys olisi suurempaa kuin miesten työttömyys.

            Ainoa tapa perustella sitä, miksi naisviha on omituinen käsite, on verrata tilastoja miehiä koskeviin tilastoihin. Tämän takia ”miesviha” (joka on yhtä absurdi käsite) on syytä ottaa esille vertailukohdaksi.

  21. Ilmeisesti sinulla on jäänyt muutama tilasto huomaamatta. Oletko tietoinen, että Suomi on itseasiassa kaikista EU maista toisikis väkivaltaisin maa naiselle elää? Oletko tietoinen, että lähes joka toinen suomalainen nainen on jossain kohtaa elämäänsä kokenut seksuaalista häirintää/ sekksuaalista väkivaltaa? Siis lähes puolet naisista. Ja meillä on koko historian aikana ollut yksi… yksi naispresidentti, ja haluat sen siis nostaa esille todisteeksi, että suomessa naisviha/seksisimi on vain ”marginaalinen” ilmiö?

    Myöskin ministereistä Suomen historian aikana 14% on ollut naisia, ja 86% on ollut miehiä…. Asiat ovat tietysti 2000 luvulta lähteneet parempaan suuntaan. Jokatapauksessa, en ymmärrä tarvettasi vähätellä todellista ongelmaa, joka on Suomessa paljon vakavampi, kuin esimerkiksi monissa muissa Eu-maissa. Olet nyt käytännössä ottanut yhden tutkimuksen, joka perustuu vain twitteriin, ja sen perusteella päättänyt, että seksismi ja naisviha on vain marginaalinen ilmiö Suomessa. Asiasta on paljon muitakin tutkimuksia, joihin suosittelen, että perehdyt ennen tuollaisen näkökulman omaksumista.

    Ja kai ymmärrät, että miesten ja naisten kohtaama väkivalta on hyvin erilaista. Miehet kohtaavat väkivaltaa lähinnä julkisilla paikoilla, kun taas naiset kohtaavat kohtaavat väkivaltaa lähinnä kotona ja työpaikoilla.

    Ja itseasiassa, lasten pyssyleikit voisi mielestäni hyvin olla osa ”tappamiskulttuuria’, jos sellainen termi olisi käytössä.

    1. Seksuaalinen väkivalta on äärimmäisen raskas rikos. Silti se on onneksi marginaalinen ilmiö. (Tiedän, ettei tämä lohduta uhreja lainkaan, mutta avaan asiaa silti hieman.)

      Olen itse joutunut elämäni aikana kaksi kertaa fyysisen kourimisen kohteeksi. Olen kohdannut 45 vuoden aikana yhteensä kymmeniä tuhansia tai ehkä jopa satoja tuhansia ihmisiä – ja vain kaksi heistä oli ällötyksiä. Minuun kohdistuvaa puhetason häirintää on toki ollut enemmän, ehkä jotain sadan ja viidensadan väliltä. Sekin on onneksi marginaalista, kun vertaa kaikkiin niihin hyviin ihmisiin, joita olen tavannut.

      Tiedän, ettei tämä ajatus lohduta seksuaalisen väkivallan uhreja lainkaan, mutta joudun olemaan raakarehellinen kun katson tilastoja: 99 % ihmisistä on fiksuja, rehellisiä ja kunnioittavia. Loput 1 % ihmisistä tekee ällöttäviä ja vastenmielisiä tekoja, ja yhdellä rikollisella voi olla satoja uhreja. Tämä ei helpota uhrin asemaa, mutta se laittaa tilanteen oikeaan perspektiiviin. Rikolliset ovat surkea vähemmistö, joka toki aiheuttaa kokoonsa nähden suhteettomasti ongelmia.

      Kun mainitset, että ”Suomi on kaikista EU maista toisiksi väkivaltaisin maa naiselle elää”, viittaat hieman erikoiseen kyselytutkimukseen vuodelta 2014. Kyselytutkimuksessa pohjoismaat näyttäytyivät pahimpina paikkoina, ja entiset itäblokin maat hyvinä. Eikö tämä tulos yhtään herättänyt epäilyksiäsi? Perehdyin kyselyyn jo tuolloin, ja valitettavasti epäilyni kävivät toteen.

      Kyselyn tekijät itsekin toteavat erojen mahdollisiksi syiksi seuraavia (s. 16):

      Possible explanations for differences between countries
      Although differences between countries in the survey results on rates of violence against women are to be expected, in line with other survey findings, it is harder to explain and generalise from these differences across 28 diverse countries. Here are five possible explanations of observed differences between countries in prevalence rates for violence against women. They require further exploration for corroboration and can be looked at with respect to other possible explanations at the country level.

      1) In different countries, it may be more or less culturally acceptable to talk with other people about expe- riences of violence against women. When looking at the survey results, consideration needs to be given to the possibility that, in societies in which intimate partner violence is considered largely a private mat- ter, incidents of violence against women are unlikely to be shared with family and friends and are also rarely reported to the police. Such reticence may inhibit talking to survey interviewers.

      2) Gender equality could lead to higher levels of disclosure about violence against women. Incidents of vio- lence against women are more likely to be openly addressed and challenged in societies with greater equality.

      3) Women’s exposure to risk factors for violence can be examined at the Member State level with respect to factors that might increase exposure to violence. These include patterns in employment (working out- side the home), as well as socialisation and lifestyle patterns (going out and dating).

      4) Differences between countries in overall levels of violent crime need to be looked at alongside findings on violence against women. For example, more urbanisation in a Member State is generally related to higher crime rates.

      5) The survey revealed evidence of the relationship between perpetrators’ drinking habits and women’s experiences of intimate partner violence (‘domestic violence’). Different drinking patterns in Member States may help to explain certain aspects of violence against women, which, in turn, need to be looked at alongside patterns in individual perpetrators’ violent behaviour, which may not be limited to violence against women.”

      Summa summarum: kyselyn laatijat itsekin toteavat, että tulokset eivät ole vertailukelpoisia eri maiden välillä. Me emme siis missään nimessä voi väittää tämän kyselyn pohjalta, että ”Suomi on naiselle Euroopan toiseksi väkivaltaisin maa”.

      PS. Jos olet valmis kutsumaan lasten vesipyssyjä ”tappamiskulttuuriksi”, todistit juuri pointtini ”raiskauskulttuuri”-termin epätarkkuudesta. Kun värittynyttä rikostermistöä aletaan laajentaa, kohta vesipyssyt ovat ”tappamiskulttuuria” ja kirjastolainat ”varastamiskulttuuria”.

      Värittynyt termi ei koskaan ole objektiivinen termi.

    2. Vielä yksi tarkennus naisten rooliin politiikassa:

      Se on selvää, että ennen vanhaan naisten rooli oli vähäinen. Nyt emme kuitenkaan puhu historiasta vaan tästä päivästä.

      * 2000-luvulla meillä on ollut yhdeksän pääministeriä, joista kuusi miestä ja kolme naista. Otanta on toki pieni, mutta 33 % naisia on erinomainen tulos.
      * Tällä hetkellä eduskunnassa on 92 naiskansanedustajaa, eli 46 % kansanedustajia on naisia. Tämäkin on superhyvä suoritus.

      Näiden tilastojen valossa on outoa väittää, että naisviha olisi jotenkin merkityksellinen ilmiö tai trendi Suomessa. Jos olisimme naisvihainen maa, poliittisten päättäjien sukupuolijakauma olisi aivan toinen.

  22. En ymmärrä, millä perusteella välität seksuaalisen väkivallan olevan marginaalinen ilmiö, jos lähes puolet suomalaista naisista ovat kokeneet seksuaalista väkivaltaa?

    Tietysti tutkimuksissa voi olla heittoja, mutta sama pätee siihen tutkimukseen, johon viittaat tässä artikkelissa. Minua myös ihmetyttää se, että sinua vaikuttaa kaikkein eniten häiritsevän Suomen asema eu maiden toisiksi väkivaltaiseksi maana, ei niinkään se, että Suomessa naiset kohtaavat väkivaltaa. Jos sinua eniten häiritsee Suomen asema muihin maihin verrattuna, voit jättää vertailun sikseen tai vaikka ajatella, että Suomi on listan kuudentena (jos se sinua lohduttaa). Tästä huolimatta Suomen luvut ovat karua luettavaa. Se mitä naisten kokemaan väkivaltaan tulee, voit myös tarkastella naisiin kohdistuvan väkivallan tilastoja jos tutkimukset ovat mielestäsi puutteellisia. Tilastot ei tietenkään kerro kaikkea, koska niin suuri osa seksuaalisesta väkivallasta/parisuhdeväkivallasta jää ilmoittamatta.

    Aikaisemmin mainitsit, että se, että seksuaalinen väkivalta on marginaalinen ilmiö (sinun mielestäsi) ei ”lohduta uhreja yhtään”. Olet oikeassa, se ei lohduta uhreja yhtään, vaan päinvastoin, kommenttisi pahentaa tilannetta entisestään. Mitä luulet, että kaikki ne lähes puolet Suomen naisista (joista useimmat ovat kokeneet seksuaalista häirintää useammin kuin kerran ja teini ikäisenä ensimmäisen kerran ) ajattelevat tuosta lauseesta. Puolet Suomen naisista ei ole marginaalinen ilmiö ja sen kutsuminen marginaaliseksi ilmiöksi vähättelee ongelmaa.

    Parisuhdeväkivaltaa, seksuaalista väkivaltaa ja seksisimiä on Suomessa (jopa sen tutkimuksen mukaan, johon artikkelissasi viittaat) ja se ON ongelma. Se, että sinä näet nämä asiat ”marginaalisena ilmiönä” ei muuta sitä tosiasiaa, että asialle on tehtävä jotain, eikä se muuta sitä tosiasiaa, että puolet Suomen naisista ovat kokeneet seksuaalista väkivaltaa kerran tai useammin elämänsä aikana. Siksi kyseenalaistankin sinun motiivisi puhua marginaalisesta ongelmasta, kun todellisuudessa se ei sitä ole.

    Myöskin ”tilastosi” 99% ihmisistä on fiksuja ja 1% ällötyksiä, on hatusta vedetty ja myös kertoo sen, että näkemyksesi ihmisistä on aika kaksijakoinen. Ei asia ole niin, että ihminen on joko paha, tai hyvä. Suurin osa ihmisistä on seksistejä tai omaa seksistisiä asenteita sitä tietämättään/tiedostamatta (myös naiset). Suurimman osan raiskauksista tekee uhrin kaveri, tuttu, sukulainen yms… Eli tämä stereotypia puskassa lymyävästä hullusta raiskaajasta ei ole totta. Suurin osa raiskaajasta on ”ihan tavallisia miehiä” eikä heistä näy asia päällepäin mitenkään. Heillä on normaali sosiaalinen elämä, kavereita, perhe, käyvät töissä ymsyms.

    Raiskaukseen/seksuaaliseen väkivaltaan voi myöskin syyllistyä vain kerran elämässään ja usein raiskauksen tekijä ei välttämättä edes näe asiaa raiskauksena.

    Suosittelen vilkaisemaan sellaista Instagram tiliä kuin ”seksuaalinenahdistelu”. Lue muutama tarina ja saat käsityksen, miten eri muodoissa/tilanteissa seksuaalista väkivaltaa ilmeen (koska ilmeisesti et itse ole juuri asiaa joutunut kokemaan).

    1. Me olemme täysin samaa mieltä siitä, että seksuaalinen häirintä ja väkivalta on ongelma. Ei sinun siitä tarvitse yrittää kääntää päätäni.

      Palataanpa alkuperäiseen tekstini aiheeseen: moitin uutisointia siitä, että hallituksen kokemasta häirinnästä oli tehty iso ilmiö (vaikkei se ole) ja sitä oli kuvattu poikkeukselliseksi (vaikkei vertailua ole tehty).

      PS. Tuo esimerkkini 99 vs. 1 prosenttia oli karkea esimerkki, eikä tietenkään mikään faktinen mittaustulos. Sen tarkoituksena oli ilmaista, että pieni osa ihmisistä kykenee valtavaan määrään rikoksia – ja tästä valtavasta rikosten määrästä ei silloin saa syyttää viattomia. Muuten luomme vihan ja epäilyksen yhteiskunnan.

      1. Itseltäni taas on mennyt täysin ohi, että ketään, naiset, miehet tai media, olisi missään vaiheessa väittänyt että ”kaikki” hallituksen vastaanottama kritiikki olisi seksisimiä. Mutta seksismi on toki tullut hyvinkin selvästi esille tämän hallituksen myötä. Seksismi on ollut vahvasti läsnä monissa keskusteluissa, artikkeleissa, uutisissa, mediassa ja varsinkin sosiaalisessa mediassa. Asia käy ilmi myös tästä twitter-tutkimuksesta, johon viittaat (oli se sitten kuinka ”marginaalista” tahansa). Ei ketään missään vaiheessa ole normaalia kritiikkiä kai seksismiksi väittänytkään…

        Kokonaisuudessaan hieman ehkä ihmettelen tämän koko artikkelin motiivia. Tietenkin ymmärrän sen, että mediaa kritisoi, mutta itseasiassa median sijasta olet kohdistanut kritiikkisi naisiin.

        1. Anteeksi hidas palaamiseni asiaan – olin viikon verran pois blogin ääreltä.

          En ole itse asiassa missään vaiheessa väittänyt, että jonkun mielestä *kaikki* naisiin kohdistuva kritiikki olisi seksismiä. Otsikossakin käytän sanavalintaa ”ei välttämättä johdu”.

          Silti on paljon tahoja, jotka leimaavat asiallisenkin kritiikin ”misogyniaksi”, ja se tekee asiakritiikistä mahdotonta. Tässä pari esimerkkiä:

          Yle 21.3.2021: Kriisiviestinnän asiantuntija hämmästelee hallituksen saamaa kritiikkiä: ”Ei luoteta johtavien naispoliitikkojen sanaan ja pidetään rajoituksia jopa hysteerisenä”

          Vihreiden poliitikko Twitterissä 21.3.2021: ”Joillain miestoimittajilla tuntuu silti edelleen olevan isoja vaikeuksia hyväksyä naisten johtajuutta. Halu vähätellä on suuri.”

          Juuri tällaiset kommentit antavat ymmärtää, että kritiikki johtuisi sukupuolesta, ei itse asiasta.

          Väität, että olen kohdistanut oman kritiikkini naisiin. En pidä tuollaisista asiattomista ja perusteettomista syytöksistä. Voitko vielä yksilöidä sen kohdan, jossa teen muka näin?

  23. P.S. vesipyssyt ovat osa ”tappamiskulttuuria” eikä näin toteaminen ole mielestäni ongelma eikä termi mielestäni ole värittynyt. Kirjastolainat taas ovat asia erikseen eivätkä liity varastamiseen tai ”varastamiskulttuuriin” mitenkään.

    1. Ehkä meidän on vain syytä todeta, että olemme tästä eri mieltä. 🙂 Itse en puhuisi tappamiskulttuurista, kun puhutaan vesipyssyistä.

Kerro oma kantasi Kommentointiohjeet?

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.