Mitä yhteistä on naisvihalla, miesvihalla ja kumiankoilla?

Katleena Kortesuo

Minua on usein pyydetty kirjoittamaan yhteiskunnan ”miesvihasta”. Esimerkkeinä käytetään vaikkapa epätasa-arvoista asepalvelusta, miesten itsemurhatilastoja ja miesten kuolemia henkirikoksen uhreina.

Tavallaan ymmärrän pyynnöt, mutta vieroksun puhumista ”naisvihasta” tai ”miesvihasta”. Ne ovat valtavan hähmäisiä mukakäsitteitä, joiden alle luetaan toisiinsa liittymättömiä tapahtumia ja ilmiöitä.

Niinpä päätin jaotella kaikki vihakäsitteiden yhteydessä kuulemani tapausesimerkit järkevämpiin ryhmiin. Löysin seitsemän erilaista kategoriaa, joita ei voi mitenkään koota pokkana yhden vihakäsitteen alle.

Kaikki nämä kategoriat ovat taustoiltaan hyvin erilaisia ilmiöitä. Niinpä olisi absurdia niputtaa niiden ilmentymät ”naisvihan” tai ”miesvihan” alle. Se on sama kuin jos tavaratalo jaottelisi kurkut ja tekonurmikot ”vihreiden asioiden osastolle” ja tomaatit ja tonttulakit ”punaisten asioiden osastolle”.

1) Historian heijastumat

Jotkut uskovat, että miesviha näkyy epätasa-arvoisessa asepalveluksessa ja siinä, että avioeroissa priorisoidaan naisen huoltajuutta.

Tosiasiassa nämä kankeat toimintamallit nousevat vain vanhoista sukupuolirooleista, joissa mies on suojelija ja nainen hoivaaja. Kyse ei ole miesvihasta, vaan pelkästään historian (usein tarpeettomista) heijastumista.

Vastaavia heijastumia on muitakin. Välillä neuvolan tai päiväkodin hoitaja kohdistaa sanansa äidille, ja isä jää sivurooliin. Tämä on samanlainen historian projektio, ja näihin voisimme hyvin yhteiskuntana havahtua. Taustalla ei ole nais- eikä miesviha, vaan historian pitkä painolasti. Ketään ei vihata, mutta selkärangasta vain oletetaan ihmisten olevan tietynlaisia.

2) Evoluution suomien etujen väärinkäyttö

Joidenkin mielestä miehen fyysinen väkivalta naista kohtaan on naisvihaa ja naisen henkinen väkivalta miestä kohtaan on miesvihaa.

Tosiasiassa kyseessä on vain evoluution tuoman edun vääränlainen hyväksikäyttö. Se, jolla on kielellisiä lahjoja, hyödyntää helpommin henkistä väkivaltaa. Se, jolla on fyysistä voimaa, hyödyntää helpommin fyysistä väkivaltaa. Ei ole merkitystä, keihin tämä toiminta kohdistetaan – puolisohan voi olla vallan hyvin myös samaa sukupuolta.

Kyse on väkivallan tekijän evolutiivisesta edusta, ei väkivallan kohteen sukupuolesta. Miehet ovat väkivaltaisia myös toisia miehiä kohtaan: Suomen yleisin henkirikos on tyyppiä mies tappaa miehen.

Jos tähän halutaan puuttua, pitäisi kehittää kaikkien ihmisten tunne- ja ihmissuhdetaitoja. Väkivaltaa ei saa koskaan täysin poistettua maailmasta, mutta jos se edes vähenisi, olisimme voiton puolella.

3) Kulttuuriset käytösmallit

Onko se miesvihaa, jos miehillä on synkemmät itsemurha- ja päihdetilastot? Tai onko se naisvihaa, jos naiset tekevät enemmän kotitöitä?

Kyseessä ei ole mikään viha, vaan kyse on kulttuurisista käytösmalleista.

Osa miehistä luulee, etteivät he saa olla hauraita. Tyypillisesti tavallisella tasapainoisella miehellä on muutama läheinen kaveri, joille voi puhua ongelmistaan. Mutta jos elämässä ei ole tällaisia ystäviä, liian moni mies pitää tuskansa sisällä. Se taas näkyy lopulta masennuksena, päihdeongelmina ja itsemurhina. Sitä paitsi jos oma isä on vetänyt viinaa murheisiinsa, kyllä poikakin vetää. Myös itsemurha voi olla suvusta opittu ratkaisu.

Vastaavasti osa naisista luulee, että kotityö on jotenkin välttämätön osa naisena olemista. Kodin on oltava putipuhdas, eikä muille voi ulkoistaa mitään, koska muuten homma tehdään väärin.

Nämä kaikki ovat vain kulttuurisia käytösmalleja, joita jotkut ihmiset ottavat itse itselleen kannettavaksi. Kyse ei ole kenenkään muun tuntemasta vihasta, vaan omista automaattisista toimintamalleista.

Pitää myös muistaa, että osa ihmisistä tykkää näistä malleista. Jos ihminen nauttii siivoamisesta, antaa hänen siivota.

Kulttuuriset käytösmallit johtavat helposti myös sukupuolten välisiin tuloeroihin. Jos joku nainen haluaa olla enemmän kotona tai välttää vastuullisia johtamistehtäviä, se näkyy pienempänä palkkana. Jos taas joku mies haluaa olla perheen elättäjä ja pyrkiä vaikeampiin vastuutehtäviin, se näkyy isompana palkkana. Osalle meistä tämä malli on täysin OK, ja osa taas tietoisesti tekee elämässään toisenlaisia ratkaisuja.

4) Älykkyysosamäärä ja Gaussin käyrän erot

Kuulemma on ”naisvihaa”, kun miehillä on yliedustus yhteiskunnan johtopaikoilla. Vastaavasti lienee ”miesvihaa”, kun naisilla on aliedustus kodittomissa ja syrjäytyneissä.

Tosiasiassa syynä on erilainen ÄO-jakauma. Älykkyysosamäärä jakautuu Gaussin käyrälle, ja miehet ja naiset ovat keskimäärin yhtä älykkäitä. Käyrissä on kuitenkin yksi iso ero: miehillä Gaussin käyrä on matalampi ja leveämpi.

Miehiä on siis suhteellisesti enemmän sekä huippuälykkäissä että huipputyhmissä. Se näkyy väistämättä yhteiskunnallisen roolituksen ääripäissä. Kyseessä ei ole naisviha eikä miesviha, vaan biologinen tosiasia, jolla on seurauksensa: karkeasti sanottuna naisten lukumäärä miehiin nähden on 1:5 sekä syrjäytyneissä että huippujohtajissa.

Tälle ÄO-jakaumalle emme voi mitään, mutta sen seurauksiin voimme kyllä puuttua. Yhteiskuntaan tarvitaan helppoja työpaikkoja, jotta syrjäytyminen vähenisi. Ne olisivat toki matalapalkkaisia duuneja, mutta niillä on tärkeä ihmisarvoa nostava merkitys vähäväkisten näkökulmasta. Samoin moni skarppi nainen tarvitsee ehkä hieman rohkaisua, jotta uskaltaisi pyrkiä urallaan eteenpäin: osaamista kyllä löytyy, mutta itsetunto saattaa joskus vaatia tsemppausta. Roolimalleja onneksi on jo tarjolla.

5) Mielenterveysongelmat

Monesti naisvihan olemassaoloa todistellaan sillä, osa naisista joutuu oman puolisonsa pahoinpitelemäksi tai jopa tappamaksi. Harvemmin puhutaan siitä, että osa vauvoista joutuu oman äitinsä surmaamaksi. Lapsensurman tekijähän on aina nainen. Emme silti puhu ”vauvavihasta”.

Monet henkirikokset ovat oireita mielenterveysongelmista, ei nais-, mies- tai vauvavihasta. Tämä ei toki tee toisen tappamisesta sen hyväksyttävämpää, mutta juurisyy pitää tunnistaa: se ei ole viha vaan todennäköisemmin mielenterveysongelma.

Tämä on jo viides kategoria, jossa nais- tai miesvihaksi koetut ilmiöt saavat toisen selityksen. Meidän on helpompi lähteä taistelemaan mielenterveysongelmia vastaan kuin väärin pääteltyä ”vihaa” vastaan.

6) Tulkintaerot

Välillä naisviha perustuu ihmisen omaan tulkintaan. Esimerkiksi jos joku putoaa pois rekrytointiprosessista, hän saattaa keksiä ulkoisen syyn. ”Kyse oli naisvihasta, koska mieshakija voitti.” ”Kyse oli ikäsyrjinnästä, koska nuorempi hakija voitti.” ”Kyse oli rasismista, koska kantasuomalainen hakija voitti.” ”Kyse oli miesvihasta, koska naishakija voitti.”

Tosiasiassa ihmisen oma tulkinta voi kuitenkin mennä metsään. On täysin mahdollista, että voittanut hakija oli kerta kaikkiaan parempi. Olisi absurdia tilastoida jokainen noista tapauksista joksikin vihaksi pelkän oman pettymyksen perusteella.

On toki selvää, että meillä on yksittäisiä idiootteja, jotka vihaavat miehiä, naisia, vauvoja, perheitä, maahanmuuttajia tai vaikkapa seksuaalivähemmistöjä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että viha olisi jotenkin rakenteellinen ilmiö yhteiskunnassamme. Tuo vihaajaporukka on totaalista vähemmistöä.

Ja tästä pääsemmekin seuraavaan kategoriaan:

7) Kusipäiset yksilöt

Jokainen meistä on kohdannut joskus kusipään. Kyseessä voi olla vaikkapa naisia kopeloiva mies, yleisesti jokaiselle ilkeilevä nainen, miehiä huijaava nainen tai kaikkia kohtaan väkivaltainen mies.

Olisi kuitenkin väärin tulkita, että kaikkien näiden yksilöiden toiminta johtuisi sukupuolittuneesta ja rakenteellisesta vihasta. Kyse voi toki olla kusipään tuntemasta vihasta, mutta yhtä hyvin taustalla saattaa olla vaikkapa surkea itsetunto, heikot tunnetaidot, patologinen narsismi, vallanhimo, manipuloinnin halu, ylimielisyys tai mielenterveysongelmat.

Ilkeän ihmisen teot eivät mitenkään välttämättä johdu hänen omasta sukupuolestaan saati kohteen sukupuolesta. Kun ymmärrämme tämän, on helpompi vaikuttaa ongelmaan. Eli sulkea kyseinen kusipää pois omasta elämästä.

Sen sijaan jos luulemme, että nais- tai miesviha on jotenkin yhteiskunnan läpileikkaama ongelma, emme ehkä jaksa pistää kusipäätä pihalle. Ihminen voi tosissaan luulla, että ”ei tää tästä muuksi muutu” ja ”seuraava mies on ihan samanlainen” – ja niin hän tyytyy tilanteeseensa.

Siksi on tärkeää muistuttaa itseään ja muita, että kyseessä oli vain yksi kusipäinen yksilö. Tilastollisesti on todennäköisempää löytää hänen tilalleen kiva tyyppi kuin idiootti, olipa kyse puolisosta, esihenkilöstä, työntekijästä tai yhdistyksen puheenjohtajasta.

* * *

Jokainen näistä kategorioista tai taustailmiöistä tuottaa eri sukupuolille jotain hyötyä ja jotain haittaa. Osaan voimme vaikuttaa ja osaan emme.

Tärkeintä olisi kuitenkin lopettaa ”naisvihasta” tai ”miesvihasta” puhuminen, koska ne ovat epäloogisia ja epätarkkoja kategorioita. Niiden alle on vain poimittu satunnaisia anekdootteja seitsemän eri luokan alta, jolloin kokonaiskuva ei enää ole selkeä ja juurisyitä on liikaa.

Vasta kun puhumme tarkkarajaisista ongelmista ja ilmiöistä, silloin pystymme tunnistamaan, mihin voi tarttua ja mihin ei.

Termit ”miesviha” ja ”naisviha” ovat valideja sinä päivänä, kun supermarketissa banaanit ja kumiankat ovat ”keltaisten asioiden osastolla”.

9 kommenttia

  1. Allekirjoitan täysin tuon näkemyksen, että moni asia joka koetaan muka vihaksi on vain heijastumaa entisistö toimintamalleista jotka ovat olleet ajalleen tyypillisiä. Omakohtaisia kokemuksia moisesta käyttätymisestä on.
    Kun vanhempi tyttäreni oli noin pari vuotias ja piti käyttää neuvolassa vuositarkastuksessa niin neuvolassa tiukattiin hyvinkin tiukkaan sävyyn, että missä on äiti. No, äiti oli töissä ja kun minulla oli vapaapäivä oli meistä luonnollista, että minä läksin lapsen kanssa neuvolaan. Se taas oli vaikeaa siellä tätien käsittää, että kun TAVALLISESTI äiti käyttää lasta eikä isä. Siis perua jostain historian hämärästä. Tai ei ehkä tuolloin hämärästäkään, onhan tuosta jo aikaa yli 50 v, eli silloin vielä hyvinkin maan tapa.
    Toinen tapaus liittyy nuorempaan lapseeni.
    Emme olleet aviossa lapseni äidin kanssa, joten paikallinen lastenvalvoja tuli käymään, että saadaan viralliset asiat, eli isyyden tunustaminen jne hoidettua. Olimme jo ennen lapsen syntymää lapsen äidin kanssa sopineet, että kun asia aikoinaan tulee ajankohtaiseksi lapsi merkitään kirjoihin ja knasiin minun nimelläni.
    Tämä aiheutti melkoista nikottelua asianomaisen virkahenkilön kohdalla. Että kun näissä tapauksissa YLEENSÄ lapsi merkitään äidin nimiin, niin minä siihen, että jos ja kun lapsi on MINUN niin hänet myös merkitään minun nimiini. Hetki siinä ”kättä väännettiin”. Asia ratkesi kuitenkin minun ja lapsen äidin kanssa sopimamme mukaan kun sanoin etten allekirjoita mitään paperia enkä tunnustusta jos ei tehdä kuin olemme keskenämme sopineet. Joutui virkahenkilö repimään valmiiksi kirjoittamansa paperit ja kirjoittamaan uudet.
    Yleensäkin tässä maailmassa ja varsinkin tässä ajassa kaikenlaiset leimakirveet heiluvat ja nimittelyt ovat liiankin yleisiä. Sen kun keksisi miten saisi lisää yhteisöllisyyttä ja toisnelaisia hyväksyvää asennetta. KAIKILLE. Me kun ollaan pohjimmiltaan samanlaisia vaiikka ollaankin erilaisia ja käyttäydytään usein eri tavalla kuin se toinen. Ei se naapuri välttämättä pahaa tarkoita, se vaan ajattelee asioista eri tavalla. Tai ei edes ajattele, mennä toheltaa vain:))

  2. Sosialistit kättävät häpeämättä kaikki oman kansan alistamis- ja halventamiskonstit saavuttaakseen punatotalitarismin.

    1. Öööh, veikkaan että näitä kuvailemiasi punatotalitarismin kannattajia on Suomessa melko vähän. Kaikkien kommunististen puolueiden äänestäjämäärä on surkea, eivätkä ne pääse edes eduskuntaan asti.

  3. Ihmisen ongelma on liian nopea ja luonnoton kehittyminen laumaeläimestä yhdyskuntaeläimeksi.

    Ihmisen luontaisessa elinympäristössä miehet lähtivät aamulla metsästämään mammuttia ja naiset keräilemään kasviksia samalla kun hoitivat lapsia ja selvittivät riitelemällä keskinäisen hierarkiansa;
    se ei ollut naisilla selkeä samalla tavalla kuin miehille, joilla se muodostui metsästyksen ja taistelun tarpeisiin.
    Luolalle palattuaan miehet toimivat naistensa riitojen erotuomareina, sitten syötiin lihaa ja kasviksia kunnes päädyttiin taljojen väliin yöpuulle keskinäisessä harmoniassa.

    Maanviljelyn keksiminen teki ihmiselle korjaamatonta vahinkoa.
    Sen lisäksi, että se huononsi ravinnon laatua se pakotti miehen raskaaseen yksinäiseen raatamiseen metsästyksen jännittävän yhteisöllisyyden sijasta.
    Nainenkin oli yksinään talossa puurokattilan ja kirkuvien kakaroiden välissä voimatta selvittää asemaansa yhteisössä terapeuttisella riitelyllä muiden naisten kanssa luottaen siihen, että miehet viheltävät lopulta pelin poikki.
    Sen sijaan miehen palatessa kotiin puhki uupuneena raatamisesta kotiin nainen alkoi riitelyn, jonka mies lopetti käskemällä pitää turvan kiinni ta lyömällä.

    Naiset alkoivat uskoa miestensä vihaavan heitä, kun he eivät riidelleet heidän kanssaan.
    Miehet alkoivat uskoa naistensa vihaavan heitä, kun he halusivat riidellä heidän kanssaan.
    Pahinta oli, että maanviljely aiheutti ihmisyhteisöjen paisumisen luontaisen Dunbarin luvun yli muurahaiskekomaisiin mittasuhteisiin, joissa vain harvat tunsivat toisiaan.

    Cuiviéneniin ei ole paluuta.
    Ihminen on muuttunut muurahaiseksi vailla muurahaisen ominaisuuksia, eikä voi enää palata metsästäjä-keräilijäksi.
    Metsästykselle ja sotataidoille omistautuvat miesyhdistykset eivät asiaa voi auttaa enempää kuin naisten riitelemisyhdistykset.
    Asian kanssa on vain elettävä manaten maanviljelyn keksimisen kirousta.

    1. Hahahaa, nyt tuo riitelykuvio kuulostaa melkoiselta kuvitelmalta. Millä perusteella naiset eivät osanneet muodostaa toimivaa ja aktiivista yhteisöä, joissa jaettiin tehtäviä ja tehtiin yhteistyötä?

      Btw, maanviljelystä tehtiin monessa yhteiskunnassa porukalla, ei yksin. Sun teoria siis kaatuu siihen, että myös maanviljelys voi olla yhteisöllistä, siis perheen tai kylän kesken tapahtuvaa.

      Lisäksi ihmisrotu on elänyt maanviljelyskulttuurissa ja monessa muussakin kulttuurimurroksessa jo tuhansia vuosia, joten aivomme ovat kyllä sopeutuneet tilanteeseen. Jos teoriasi pitäisi paikkansa, maailma olisi täynnä tappelevia yhteisöjä ja erityisesti riiteleviä naisia.

      Mun maailmassani ei ole sellaisia, mutta onko sun elämässä siis tuollaista? Jos on, niin ootko miettinyt että vaihtaisit yhteisöä? Tuo tilanne kuulostaa kamalalta. (Ja jos sun maailma ei ole tollaista, niin miksi sitten uskot muiden elämän olevan yhtä riitelyä?)

      1. Eikö maailma sitten ole täynnä tappelevia yhteisöjä kuten nytkin parhaimmillaan Venäjä ja Ukraina ja pienimuotoisemmin Thaimaa ja Kambodža, ja eivätkö suomalaiset naiset sitten riitele miestensä kanssa antaumuksellisesti?

        1. Maailmassa on aina ollut sotia, mutta niitä oli myös metsästäjä-keräilijä-heimojen välillä.

          Taatusti jotkut pariskunnat riitelevät mutta toiset taas eivät. Olisi hassua selittää, että riitely johtuu juuri tuosta tuhansia vuosia sitten sattuneesta maatalouden murroksesta. Miksi tämä murros ei sitten kosketa kaikkia pariskuntia, jos se on niin syvällä evoluutiossamme?

          Tosiasiassa riitely johtuu a) huonoista tunnetaidoista ja b) oman lapsuuden surkeasta parisuhdemallista. Joillain on hyvät taidot ja toisilla ei. On terveitä ja keskustelevia parisuhteita, ja sitten on niitä tolkuttoman riitaisia.

          PS. On todella outoa sanoa ”naiset riitelevät miestensä kanssa”. Eihän tuo ole edes suomea. Kyllä pariskunnat riitelevät ihan yhdessä, eivätkä niin että vain naiset olisivat siinä aktiivisia.

  4. Mielestäni teksti on asian ytimessä, mutta laittaa sukupuolisia eroja ja ns kulttuurisia vaikutteita tai artefakteja liian korkealle jalustalle lopputulosten erojen manifestoitumisessa.

    Äo on tärkeä osa-alue, mutta vähintäänkin yhtä tärkeitä ovat tavotteellisuuden ja motivaation eli keskimääräisten persoonapiirteiden sukupuoliset attribuutit, jotka vaikuttavat siihen, kuka pyrkii ja minne, ja kuten ilmaisit esimerkkinä, kenellä on itsetuntoa (tai kuvitelmaa kykyihinsä) pyrkiä tiettyyn asemaan. Jo muutamien prosenttien keskimääräiset erot piirrecocktailissa vaikuttavat merkittävästi kokonaisuuksiin ääripäiden kautta.

    Hyvä esimerkki vaikkapa kotitalouden siisteydenpidon haasteelliseen konseptiin piilee muiden potentiaalisten vaikuttimien lisäksi epäsiisteyden sukupuolikeskeisessä kokemuksessa. Yksinkertaistetusti naisilla ns ’clutterin’ on mitattu nostavan selvästi stressitasoja, kun taas miehillä esille jätetyt käyttöesineet eivät herätä samaa tuntemusta, sillä niiden esillejättö rationalisoituu tarkoituksenmukaiseksi. Tämä on hyvä esimerkki ongelmasta, joka selviäisi keskimääräisten sukupuolierojen ymmärryksen lisäämisellä. Kotitalouslonfliktit voisivat vähentyä jos subjektiivisia kokemuseroja ei luettaisi automaattisesti piittaamattomuutena tai laiskuutena, vaan tarkemmin määriteltävinä sopimuksina siitä mikä on tavoiteltava siisteyden taso kotitaloudessa.

    Edellinen kuulostaa toki pilkunviilaukselta, mutta jos erot ajattelutavoissa voidaan mitata näin pienimuotoisissa kysymyksissä kulttuuripiiristä huolimatta, ei vaadi suurta ymmärrystä nähdä hyvin pienien erojen vaikutusta merkittävämpiin kysymyksiin ja käytökseen. En toki rohkaise suoraan ekstrapolointiin, mutta jos aihe vaatisi jotain niin enemmän tutkimusta ja ymmärrystä kuin viime vuosikymmenen valloilla ollutta ’suomettumista’ sukupuolierojen merkityksestä jokapäiväiseen arkeemme ja sukupuolisiin konflikteihin. Liika feministinen epistemologinen ruminointi on johtanut siihen että kulttuuritasolla naisille on uskoteltu miesten olevan keskimäärin kusipäitä ja naisten subjektiivisten mielikuvien objektiivisia ilmiöitä. Tämä mielipide toki ilmaistuna sillä varauksella, ettei enemmistö naisista välttämättä ole oikeasti sitä mieltä, muttei kuitenkaan auta asiaa että media- ja viihdekenttä on elänyt (ja elättänyt) pitkään tässä todellisuuskuvassa. Vaikka subjektiiviset mielipiteet eivät levitessään muutu postmodernissa mielessä todeksi, vaikuttavat ne ’kollektiivisessa tietoisuudessa’ oikeutuksena tiettyihin tuntemuksiin johtaen korostuvaan väärinymmärryksen kulttuuriin kaikissa sukupuolisissa aihealueissa.

  5. Paljon pseudotieteitä tästäkin aiheesta (ja tässä kommettiketjussa). Siksi onkin hienoa että nostat Katleena mitattuja ja mitattavia asioita selittävinä tekijöinä näille eroille. Tuntuu, että ihmiset tai instanssit pelkäävät nostaa niitä esille joko henkilökohtaisista syistä tai edustamansa asian takia. Siksi blogiasi on aina ilo lukea, kun siitä puuttuu poliittiseinuuden filtteri.

    Hyvää syntymäpäivää ja rauhallista joulun aikaa!

Kerro oma kantasi

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.