Aikanaan eräs kaverini oli vela eli vapaaehtoisesti lapseton. Kerran hän loukkaantui, kun häntä ei kutsuttu lapsiperheiden saunailtaan.
Enhän mä olisi sinne halunnut mennä, mutta kun ne penteleet eivät edes kutsuneet!
Sillä ei siis ollut väliä, että kaverini tahto toteutui; hänhän ei halunnutkaan keskelle huutavia kakaroita. Sen sijaan hän olisi halunnut päästä kieltäytymään. Se vasta olisi ollut kivaa.
Pitää kuitenkin tajuta, että kun valitsee jotain, luopuu jostain muusta. Tismalleen sama pätee myös valintaan yrittäjyyden ja palkkatyön välillä.
Olen niin usein puhunut yrittäjyyden puolesta, että yksikään headhunter ei lähesty minua ja tarjoa työpaikkaa. Olen sen verran monta kertaa toheltanut julkisesti, ettei kukaan uskalla ottaa minua viestintäpäälliköksi kompastelemaan sukkahousuihin.
Oleellista onkin se, etten kurkistele aidan toiselle puolelle ja etsi sieltä vihreämpää ruohoa. En havittele tasaista kuukausipalkkaa, varmaa virkaa, puolen vuoden vuorotteluvapaata saati ansaittua varhaiseläkettä. Minun nimeäni ei tulla näkemään sanomalehtien nimityspalstoilla.
Sen sijaan yritän kasvattaa aidan tällä puolella olevan ruohon mahdollisimman vihreäksi. Haluan tulla yhä paremmaksi puhujaksi, kirjailijaksi ja yrittäjäksi, jotta voin toimia asiakkaitteni apuna silloin kun tarvetta on.
Pahinta ei ole luopumisen tuska. Pystyn aivan helposti kieltäytymään kivasta tittelistä ja palkallisista sairauslomista.
Pahinta on se, että en pääse kieltäytymään, koska kukaan ei tarjoa kuukausipalkkaa.
Olen kuin entinen tyttö tansseissa, joka haluaisi ylenkatseisesti kieltäytyä paikkakunnan hurmurin tanssiinkutsusta. Mutta kun se pentele ei edes hae.
Hyvin kirjoitettu! Ruoho tosiaan tapaa olla niin paljon vihreämpää aidan toisella puolen. Palkansaaja kadehtii yrittäjän vapautta ja hiljaisempina kuukausina yrittäjä saattaa tosiaan muistella kuukausipalkkaa, vuosilomia jne.
Ainoastaan tästä kohdasta olen hieman eri mieltä: ”Olen sen verran monta kertaa toheltanut julkisesti, ettei kukaan uskalla ottaa minua viestintäpäälliköksi kompastelemaan sukkahousuihin.”
Eräs konsultti myi kerran minulle firmansa palveluja perustelemalla kokemustaan sanoen: ”Minä olen jo tehnyt kaikki ne virheet, joita joku nuorempi vasta suunnittelee!” Mielestäni se oli aika hyvä argumentti 🙂
Hahaa, osuva tarina! Tosin ehkä headhunterit tuntevat minut ”naisena, joka ei koskaan opi virheistään”.
Hee, minä olen onnistunut tekemään itsestäni ilmeisesti niin paljon yrittäjän näköisen palkkatyöläisenä, ettei kukaan tarjoile mulle mitään. Tai sitten kukaan ei vaan ihan rehellisesti halua 😉
Hehee, mä kannatan tuota ekaa vaihtoehtoa: olen itse asiassa luullut, että olet yksi Zenton omistajista.
Joo ei, mä oon vaan töissä. Pitäisköhän pistää Twitter-kuvaukseen, että ”En ole yrittäjä, olen myös pankin talkkari.”