Opiskeluaikoina tein sivutöikseni kielenkorjausta. Pistin pilkut paikalleen Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen pöytäkirjoista, Kosmopolis-tiedejulkaisusta sekä monesta opinnäytetyöstä.
Hyviä ja keskinkertaisia tekstejä on helppo oikolukea, mutta huonot aiheuttavat päänsärkyä. Tuntipalkka jää mitättömäksi, kun saa oikoluettavakseen surkean tekstin. Prosessi menee näin:
Minulla on selitys päivän toiselle vuokaaviolle. Huomasin nimittäin tänään, että kaavioiden teko on kivaa. Samalla tämä on oheistoimintaa, jolla korvaan oikeat työt.
Prosessikaavioiden nirvanaa… niihin todella saa kulumaan päivän jos toisenkin mukavasti. 🙂
Hyvä että en ole ainoa, joka koukuttuu mitättömistä asioista. 😀