Kauppalehti haastatteli neljää suomalaista kirjailijaa kirjojen tulevaisuudesta. Yksi kysymys oli hieman ladattu:
Tuleeko lukemisesta tulevaisuudessa vain eliitin harrastus?
Jari Tervo meni halpaan ja vastasi näin:
Lukemisen kaventuminen vain eliitin harrastukseksi tappaa ennen pitkää kirjallisuuden. Nyt uutisten loppukevennyksenä kerrotaan hassusta ihmisestä, joka keräilee posliinisia porsaita. Sadan vuoden kuluttua ankkurit hymähtelevät ihmiselle, jonka koti on täynnä kirjoja.
No voiny jumankekkuli tuota lausuntoa.
Kyllä minäkin nauraisin sadan vuoden päästä ihmiselle, joka varastoi kirjoja. Asuinneliöt ovat kalliita, eikä niitä kannata uhrata paperille.
Sen sijaan lukijalle en naura koskaan. Lukeminen (varsinkin laadukkaiden tekstien lukeminen) tekee ihmiselle hyvää. Sitä voi onneksi harrastaa muutenkin kuin paperikirjoja hamstraamalla.
Käydäänpä vielä kerran läpi tärkeä fakta:
Jos paperikirjojen ostaminen, lukeminen ja hyllyyn hilloaminen vähenee, se ei suoraan tarkoita sitä, että itse lukeminen vähenisi saati että kulttuurimme romahtaisi. Paperikirjojen väheneminen voi nimittäin tarkoittaa myös sitä, että lukija tekee ekologisen valinnan ja siirtyy käyttämään e-kirjoja.
Pitkä kirjahylly ei ole enää sivistyksen mittari. Jos haluat arvostella ihmistä hänen lukeneisuutensa mukaan, kannattaa mieluummin kurkata hänen nettiselaimensa historiaan, kirjastokortin viilausasteeseen, käynteihin bookcrossing-sivustossa ja läppärillä olevaan e-kirjavalikoimaan.
Eikä kirjaa ole edes mikään pakko lukea, jos käyttää äänikirjoja. Kirja on vain yksi alusta yhdelle käyttöliittymälle.
Lopetin viisi vuotta sitten paperikirjojen hamstraamisen, mutta äänikirjoja on tällä hetkellä mukana kännykässä 32 ja Kindle-kirjoja 76. Aina tekemistä reissuilla ja jotenkin kevyempi olo!
Kyllä. Äänikirjat kuuluvat ehdottomasti siihen kategoriaan, joka tekee kirjahyllyt tarpeettomiksi.
Kirjoille annettu tila ei ole koskaan uhraamista. Lapsia ja muita eläimiä uhrataan 😉
Muhahaaa!
Ei ole paperisen kirjan käyttöliittymän voittanutta. Ei mene silmät pilalle. Toimii miten päin vain, ei lopu lukuaika sähkövirran loppuessa, eikä tarvitse erillistä lukulaitetta jonka voi pudottaessaan hajottaa.
Sähköisiä formaatteja käytettäessä pitää tosissaan haluta tiettyä julkaisua ja tehdä sen eteen töitä että sen saa eteensä luettavaksi. Perinteinen kirja on casual formaattina, niitä saa ilmaiseksi käytettyä kierrosta ja sen saa helposti lahjoitettua eteenpäin kiertoon.
Ongelma ei ole formaatti vaan se että ei enää opita ollenkaan lukemaan. Niin kauan kun luetut tekstit luetaan ruudulta tweetteinä, tekstiviesteinä tai tilapäivityksinä niin menee sukupolvien sivistys yhdessä sukupolvessa pöntöstä alas. Keskittymiskyky, lukutaito ja yhtään pidemmän luetun kokonaisuuden ymmärtäminen heikentyy ja samalla tekstin tuottaminen vaikeutuu.
Mika, ilman muuta saat käyttää paperikirjaa, jos haluat.
Pointtini oli se, että paperikirjojen puute ei ole todiste lukemattomuudesta saati sivistymättömyydestä. Paperikirjojen puute on todiste vain paperikirjojen puutteesta.
Itse en yleistäisi niin, että ”enää ei opita ollenkaan lukemaan”. Ihminen voi lukea pitkiä tekstejä myös ruudulta. Itse suosittelen ostamaan kirjat e-kirjoina niiden ympäristöystävällisyyden vuoksi.
Se, joka rajoittaa lukemisensa vain tekstiviesteihin ja Facebookiin, ei olisi koskaan kirjaan tarttunut muutenkaan.
Minä en usko paperisen kirjan kuolemaan. Sähkökirjat eivät ole lyöneet itseään läpi odotetulla tavalla, enkä usko, että tulevat kokonaan lyömäänkään.
Aina tulee olemaan ihmisiä – minä mukaan lukien- jotka rakastavat kirjan tuntua, tuoksua, sivujen kääntelyä, kirjoja kirjahyllyssä. Kirja on minulle paljon enemmän kuin vain teksti. Se on muun muassa myös esteettinen ja visuaalinen esine.
Ja ekologisuudesta puheen olleen: Kaikkien sullominen samaan ekologiseen muottiin puistattaa minua. Olen ekologinen joissakin muissa asioissa, kaikkien ei tarvitse säästää luontoa juuri samalla tavalla. Sitä paitsi kirjojakin voi ja kannattaa kierrättää.
Toki saat käyttää paperikirjaa ja fiilistellä sen kanssa.
Postaukseni aihe oli se, että kirjahyllyn puute ei kerro lukemattomuudesta.
”Naura kirjoille” ei ole kuitenkaan maailman arvostavin lause meille paperikirjoista nauttiville.
Eevastiina, älä turhaan harmistu. Käskin nauramaan kirjoille, en niistä nauttiville.
Eevastiina on aika tarkkaan asian ytimessä. Kirjaa on mukava hypistellä ja käpälöidä. Se on ”elävä” ihan eri tavalla kuin e-kirja tai tietokone. Itselläni tietysti on lisänä se, että kun tekee kymmenkunta tuntia päivässä tietokoneella töitä, niin ei siitä enää lukea viitsi.
Sen vielä lisäisin tuohon litaan, että kirjoilla (varsinkin jos ne hankkii käytettynä tai lainaa) on historia. Joskus on mukava miettiä, millaisia edelliset lukijat ovat olleet tai miksi ovat juuri sen kirjan päättäneet lukea.
Olen vähän miettinyt jo aiemmin: mielestäni fyysisten kirjojen väheneminen on (ainakin osin) osoitus lukutaidon vähenemisestä. Lukeminen opitaan usein aika nuorena, ja silloin – voisin kuvitella – opetellaan kirjoista. Ja jos siihen tottuu, se on kyllä mukavaa jatkossakin. En nyt tarkoita haukkua kaikkia, mutta jonkun ikäluokan vierestä seuranneena, niin kyllä on ihmisten luku- ja kirjoitustaito heikentynyt jossain matkan varrella. Mistä se johtuu? En minä vaan tiedä. Tai no, jos vaatimustasoa koulussa lasketaan ”kun ei muuten osata”, niin se osaamisen keskiarvokin kyllä putoaa. (sori, lähti vähän sivuraiteelle, vaikka kyllä lukeminen ja kirjoitustaito vähän käsikkäin kulkevatkin)
”Paperikirjojen väheneminen voi nimittäin tarkoittaa myös sitä, että lukija tekee ekologisen valinnan ja siirtyy käyttämään e-kirjoja.”
Voi tarkoittaa muttei välttämättä tarkoita. Eikä välttämättä, että uusi sukupolvi lukisi sähköisenäkään yhtä paljon kuin vanha paperilta.
Tutkimustietoa odotellessa.
En väitäkään, että kaikki siirtyvät käyttämään paperin sijaan e-kirjoja. Juuri siksi käytin ilmaisua ”voi tarkoittaa”.
Sen sijaan väitän, että kirjahyllyn pituus ei välttämättä kerro mitään ihmisen lukeneisuuden tasosta.
Vähän samaa mieltä, mutta en ole niin varma sähköisten välineiden ekologisuudesta: harvinaiset metallit, muut ei niin ekologiset/eettiset materiaalit, valmistuksen vastuullisuus jne. – paperin tuotanto kuitenkin on hiottu varsin ekologiseksi ja paperilla on omat ylivoimaiset ominaisuutensa käyttöliittymänä
Puhumattakaan siitä, että meidän asuntomme seitsemässä kirjahyllyssä olevista kirjoista huomattava osa on joko peritty tai antikvariaatista ostettu. Toki uusinakin hankittuja löytyy.
Pitäisikö kaikki vanhat kirjat polttaa ja hankkia tilalle sähköisiä?
Riitta, on meilläkin vielä paperikirjoja. Olen tehnyt niiden suhteen tällaisen kriteeristön:
1) Isoäidin ja isosedän kirjoittamat kirjat pitää säilyttää paperiversioina.
2) Omat kirjat pitää säilyttää paperiversioina.
3) Kirjailijalta omistuskirjoituksella saadut pitää säilyttää.
4) Keräilyharvinaisuudet (kuten Suomen kansan vanhat runot) pitää säilyttää.
5) Lasten suosikit pitää säilyttää (koska muuten täppäristä loppuu akku jatkuvasti).
Muista kirjoista olen aktiivisesti pyrkinyt luopumaan. Jos minua ei kiinnosta palata johonkin kirjaan eikä sillä ole myöskään rahallista arvoa, lahjoitan sen divariin.
Meidän seitsemässä kirjahyllyssä on vain sellaisia kirjoja, joihin haluamme palata. 😉 Jossain kohtaa päätettiin, että uusia ostetaan vain, jos joku vanha lähtee kiertoon.
Olin tuossa jo luopua paperisen sanomalehden tilaamisesta, kun tajusin, että lapsihan (9v) lukee sitä päivittäin. Minusta on parempi, että lapsi lukee uutiset paperisesta lehdestä kuin selaa vapaasti nettiä, netin uutispalstoja ja kommenttipalstoja.
Kirjojen kanssa lapsiperheessä on sekin puoli, että kun lapsi näkee vanhemman lukevan kirjaa, hän näkee tämän lukevan nimenomaa kirjaa. Sähkökirjaa lukeva isä näyttää ihan samanlaiselta, kuin tabletilla pelaava isä. Molemmat ovat toki ihan kivoja harrastuksia, mutta haluan silti lapsen saavan mallin siitä, että lukeminen on kivaa.
Tuo sanomalehden lukeminen on muuten hyvä pointti. Ei tullut mieleenkään, että meidänkin oerheen laspet on tällä hetkellä eristetty sanomalehdestä aikuisten ”täppäreiden” taakse. Pitkääkin ehdottaa sanomalehdille, että tekevät appsukkaansa vanhempainnapin, jotta lapsi voi lukea mutta vanhempi ”sensuroida” pois mm. nuo kommenttipalstat. ja K16 uutiset. Ei sinne paljoa sitten kyllä jää.
Turkka, useimmat täppärit ja kännykät hankitaan muihin tarkoituksiin. Ihmisillä on ne *joka tapauksessa*, ja kirjan lukemismahdollisuus on vain bonusta.
Tietokonenäytöltä en tahdo llukea, siinä on jotain häiritsevää. Taustavalaistu sähkömuste toimii hyvin, mutta lukulaitteet ovat keskimäärin liian pieniä, eikä tavutus ja reunojen tasaus toimi epubissa.
Sähköinen lukeminen ei kuitenkaan lukemista pelasta. Lukemisen määrä vähenee koko ajan.
Kiitos kommentista ja tervetuloa EOT-blogiin! Hauska saada mukaan uusia lukijoita.
Oletko muuten testannut Kindleä? Minä ainakin olen ollut siihen tosi tyytyväinen.
Kindle on pop. Mulla on niin paljon kirjoja että pitäisi ostaa toinen kirjahylly, mutta ei viikon matkalle oikein viitsi paperikirjoja pakata tällä lukutahdilla.
Kun vielä hankkii siihen kannet lukuvalolla niin avot.
Se, että tavallinen kadunmies lukee kirjoja (tai ylipäätään pystyy halutessaan lukemaan), on ehkä noin sata vuotta vanha keksintö. Voi hyvinkin olla, että lukeneisuuden arvostus on vain ohimenevä sykli historiassa. Valistus ja romantiikka menevät vuorotellen ja jotenkin voi olla, että jälleenrakennuksen valistushenkisyys on pikkuhiljaa vaihtumassa pölhöpopulismin ajan romantiikaksi.
Haa, kiinnostava pointti!
Kirjahan syntyi alun perin tiedon levittämiseen ja ikään kuin livekohtaamisen korvikkeeksi. Jos meillä on nykyään muita keinoja hoitaa tämä, niin mihin toisaalta tarvitaan paperikirjaa?
Yhteiskunta ja ympäröivä maailma on muuttunut sivistyksen vastaiseksi. Kamelikuskit tuhoavat muinaismuistoja ja meillä pyritään ajamaan kaikkea mahdollista ja täysin turhaa tablettikäyttöä jo esikoululaisille. Hyötyjänä tässä on vain ja ainoastaan laitetoimittajat.
Sen mitä seurasin nyt 19 vuotiaan koltiaisen koulunkäyntiä, niin ei lukemiseen ja kirjoittamiseen panostettu koulun osalla yhtään. Omassa nuoruudessa luettiin ja kirjoitettiin paljon enemmän.
Televisiossa joskus oli ohjelmia joissa esiintyi visailuissa tietäjiä, nykyään esillä ovat mahdollisimman hölmöt joille voi nauraa ”ainakin minä olen fiksumpi kuin tuo” tai sitten ajatella ”jos tuo pääsee televisioon niin kyllä minäkin voin päästä”.
Hitler poltti kirjoja, vangitsi väärinajattelijat ja valjasti television propagandakoneistonsa käyttöön ensimmäisenä maailmassa.
Se joka vähättelee oikean kirjan merkitystä, vihaa sivistystä. Jos kirjoitettu sivistys häviää marginaaliin niin ollaan matkalla kohti kovin synkkää maailmaa. Terveisin Fahrenheit 451.
Nyt tuli Mikalta vähän turhan paksua tekstiä.
Ihan ensimmäiseksi voisit miettiä uudelleen tuon toisen lauseesi. On aika epäintellektuellia mustamaalata kokonaisia kulttuureja muutaman fanaatikon toimista. Niputatko myös kaikki suomalaiset miehenalut yhteen Pekka Erik Auvisen kanssa?
Toisekseen, sivistyksen määritys ja riippuvuus kirjallisuuden olemassaolosta tai arvostuksesta on myös mielipidekysymys. Tutustupa vaikka Australian aboriginaalikansojen kulttuureihin. Kirjoitusta ei ollut heillä pitkään, mutta kuka kehtaa väittää heitä sivistymättömiksi. Sama juttu meillä itämerensuomalaisilla.
Mitä tabletteihin tulee, niin se asia nyt vaan on niin, että internet on nyky-yhteiskunnan kulmakivi. Internetin välityksellä haetaan töihin, osin tehdään ne työt, ollaan yhteydessä muihin ihmisiin, ostetaan ruokaa, ostetaan palveluita, ostetaan tavaraa; eikö siis ole täysin järkeen käypää harjoitella tekniikkavälineiden käyttöä jo pienestä pitäen.
Lopuksi vielä, että ihmiset eivät ole mustavalkoisia. Se, että tykkää katsoa tosi-tv:tä ei tee kenestäkään ”sivistyksen vastaista”, saatikka lukutaidotonta. Tutustu ihmiseen ennen kuin arvostelet.
Minä tykkään lukea tabletiltani fanfikkejä AO3:sesta, opiskella taidehistoriaa isoista paperisista kokoomateoksista ja kuunnella Harry Potteria äänikirjana. Kaikkia pidän samanarvoisena kirjallisuutena, ja itseäni hyvinkin sivistyneenä.
En omista yhtäkään e-kirjaa enkä tule koskaan omistamaan. Kyse ei ole pelkästään perinteisen kirjan ja paksun kirjahyllyn verrattomuudesta esteettisyyden ja romanttisuuden suhteen – kas, joillekin käytännöllisyys ja modernius eivät ole arvoista korkeimmat -, vaan olen huomannut omalla kohdallani sähköisen muodon huonontavan tekstiin eläytymistä ja sen omaksumista sekä riipivän silmiäni. Jopa siinä määrin, että luen nettiartikkeleitakin mieluummin printattuina kuin suoraan ruudulta. Ja kuten moni on jo huomauttanut, ekologisuudesta on tässä yhteydessä aika turha hurskastella.
Ei sinun tarvitsekaan omistaa e-kirjaa, jos et halua.
Pointtini oli, että jos jollakulla ei ole kirjahyllyä, hän silti saattaa olla hyvinkin lukenut ihminen. Kirjahyllyn pituus ei enää kerro kaikkea.
Sadan vuoden päästä paperikirjat ovat taas harvinaisuuksia ja niistä maksetaan huikeita summia. Pidä hyvää huolta kirjahyllystäsi.
Ainakin harvinaisuuksista maksetaan. Sen sijaan Valittujen Palojen Kirjavaliot tuskin koskaan nousevat arvossaan. 🙁
Minun mielestäni ne ovat ihan loistokirjoja. Saan hyvän kirjan tiivistettynä ja paranneltu. Yleensä niistä on siistitty kirosanat, turha läkätys ja turha romantiikka pois. Jännäri olkoon jännäri.
Minusta on jännä juttu, miten paperikirjojen puolesta puhujat usein nostavat itsensä e-kirjojen käyttäjien yläpuolelle. He ovat eliittia, joka sentään lukee, kehittyy ja eläytyy, kun taas ”nykyajan nuoriso” on tässäkin mielessä ihan rappiolla. On twitterit, facebookit ja kaikki! Puhumattakaan siitä, mitän kelvotonta on vaikka kindleltä lukea – koska se on kelvotonta HEILLE, sehän tarkoittaa, että laite itsessään on kelvoton, piste.
En väitä tietenkään, että kaikki ovat tällaisia, mutta esim. Tervon lausunnoista jää kyllä tällainen kuva.
FB, Twitter yms. eivät muuten korvaa lukemista. Ne ”pinnalliset” tyypit, jotka postailevat liukuhihnalta facebookiin, twitteriin ja muualle, eivät ole niitä, jotka ovat vaihtaneet lukemisen sosiaaliseen mediaan. He eivät olisi koskaan varsinaisia lukijoita olleetkaan.
Olen Katleena kanssasi samaa mieltä. Sivistyksen mittari ei ole kirjahyllyn pituus vaan se ”kuluttaako” kirjoja ja omaksuuko lukemaansa. Itse luovuin noin 5 vuotta sitten maasta toiseen muuttaessani lähes koko paperikirjastostani muutamaa klassikkoa tai tunnearvoltaa tärkeää kirjaa lukuunottamatta ja siirryin kokonaan e-kirjoihin (etenkin Kindleen). Ne kirjat joita en Kindleen saa, lainaan kirjastosta ja palautan kiertoon.
Silti luen noin 2-3 kirjaa viikossa, joskus toki enemmän, joskus vähemmän. Matkustaessa Kindle on oiva sillä yksi pieni laite korvaa viikon reissussa matkalaukullisen kirjoja. Ja akkukin kestää todella hyvin.
Minusta on jännittävää, kuten olen joutunut itsekin vastauksena useampaan kommettiin toteamaan, miten tämä aihe aiheuttaa ihmisissä reaktion, että ne jotka suosivat e-kirjoja paheksuvat paperisia versioita. Minusta kirjat ovat edelleen hienoa ja niitä on kiva hypistellä, mutta omassa elämässäni e-kirja täyttää sen tarpeen, joka minulla kirjallisuuteen on. Luen akateemista, fiktiota, asiaa ja hömppää. Ja kaikkea tabletilta tai Kindleltä. Eikä pienessä asunnnossa tarvita metritolkulla kirjahyllyä, josta pyyhkiä pölyjä.
Tärkeintä on, että jatkamme jatkossakin kirjallisuuden kuluttamista, muodolla ei liene väliä.
Sellainenko on sivistynyt, jolla on hyllyssään koko Iijoki-sarja tai kaikki maurikunnakset? Suomessa on verkosto, jonka olemassaolo on jo sadan vuoden ajan kyseenalaistanut sen, että kirjahyllyn koko olisi suoraan yhteydessä sivistyneisyyteen. Lukevan ihmisen kotona voi olla kirjahylly, mutta kirjat löytyvät yöpöydältä, laukusta, työpöydältä, ikkunalaudalta, läppäristä – ja tietenkin kirjastosta, joka myös huolehtii ”käytetystä” kirjasta.
Esimerkiksi minun Kirjastokorttini = puoli miljoonaa kirjaa yhdellä kertaa. Kenen kotikokoelma päihittää sen?
Kirjan ulkomuotojen välinen vertailu on turhaa. Kirja on tiedon käyttöliittymä niin paperina kuin bitteinäkin. Eri formaattien välinen kilpailu hyödyttää erityisesti sähköisten kirjojen kustantajia – ei lukijaa/kuluttajaa. Bittihinnoissa on vielä niin hurjasti ilmaa, että ainakin toistaiseksi ostan mieluummin E-kustantajan osakkeita (sis. osingon) ja haen kirjastosta maksuttoman paperikirjan sen sijaan, että lataisin uutuuskirjan netistä luettavaksi.