Oletko treenannut Twitterin käyttöä? Tiedätkö jo perusteet: retweettaukset, verkoston laajentamisen, yksityisviestit ja hashtagit (eli tunnisteet)? Onko kuvasi tunnistettava kasvokuva, joka on tuttu muistakin somepalveluista?
Oletko kenties edistynyt käyttäjä? Kirjoitat aina linkkiin saatteen? Tilisi ei tulvi automaattisia 20ft- tai Foursquare-päivityksiä? Otat osaa keskusteluihin? Et ainoastaan mainosta firmaasi? Et kiroile ja haasta riitaa? Tekstistäsi saa selvää?
Mahtavaa.
On aika siirtyä uudelle tasolle. Jatkovinkit, ole hyvä:
1a) Tviitin ja siinä jaetun linkin pitää olla samaa kieltä.
Olen pettynyt muutaman kerran, kun linkin saate on englanniksi, mutta linkki osoittaakin japaninkieliselle sivulle. (Ja minä ymmärrän japania yhtä sujuvasti kuin udmurttia.)
Jos siis jaat vaikkapa englanninkielisen linkin, kirjoita myös sen saate englanniksi. Muuten ulkomaiset seuraajasi eivät ymmärrä suomenkielistä tviittiäsi ja jättävät arvokkaan linkin klikkaamatta.
Palvelet seuraajiasi parhaiten, kun käytät koherenttia kieltä: mitä kieltä linkissä, sitä kieltä tviitissä.
1b) Kirjoita esittelytekstisi sillä kielellä (tai niillä kielillä), joita käytät tviitissä.
Moni suomeksi tviittaava tuhlaa biostaan arvokkaita merkkejä lausahdukseen ”Tweets mainly in Finnish”. Ei kannata. Lukija nimittäin huomaa tämän faktan ihan itsekin nähdessään kolme tuoreinta tviittiäsi. Yhtä hyvin voisit kirjoittaa bioon ”Kuvani on tuossa yläpuolella”. No shit, Sherlock?
Ja jos kirjoitat pääasiassa suomeksi, tästä asiasta on turha varoittaa englanninkielisiä. He eivät muutenkaan ole kohderyhmääsi.
Sen sijaan mikäli kirjoitat englanniksi ja suomeksi, käytä näitä molempia biossasi. Jos taas tviittaat kolmella tai useammalla kielellä, kannattaa mieluummin perustaa kaksi tai kolme tiliä, joille jakaa eri kielet.
2) Älä turhaan mene keskusteluihin, joissa on jo neljä ihmistä tai enemmän.
Twitterissä on lupa osallistua toisten keskusteluihin. Sitä ei kuitenkaan kannata tehdä silloin, jos mukana on jo neljä ihmistä tai enemmän. Heidän käyttäjätunnuksensa nimittäin vievät niin paljon tilaa, että keskustelu tyrehtyy väistämättä: vastaanottajia on enemmän kuin sisältöä.
Jos neljän ihmisen keskustelu on kiinnostava, voit retweetata parhaat tviitit tai merkitä ne suosikeiksi. Näin osoitat olevasi mukana.
Samalla säilytät keskustelun elävänä. Liian monta osallistujaa tappaa keskustelun – vaikka tarkoitus oli päinvastainen.
3) Mieti tarkkaan, mitä retweettaat.
Retweettaa vain sellaisia tviittejä, jotka ovat ymmärrettäviä sinällään myös seuraajillesi.
Joskus kaverilta tullut yhden sanan tviitti (vaikkapa ”Keltavahvero!”) voi olla hulvattoman hauska asiayhteydessään, mutta sen retweettaaminen ei tuota mitään lisäarvoa seuraajillesi. He joutuvat avaamaan aiemman keskustelun, jotta yksisanaisen tviitin sanoma selkiytyy.
Niinpä tällainen tviitti kannattaa vain merkitä suosikiksi – se tarkoittaa monesti samaa kuin peukuttaminen Facebookissa.
Toisaalta ei kannata retweetata niitä tviittejä, joiden sisällön olet jo itse jakanut aiemmin. Jos siis verkostostasi viisi ihmistä suosittelee jotain linkkiä, älä retweettaa niistä jokaista. Jaa mieluummin yksi eteenpäin ja merkitse loput suosikeiksi.
4) Harkitse käyttäjätunnuksesi uusiksi.
Mitä pitempi käyttäjätunnus, sitä enemmän se syö tilaa. Jos keskustelussa on monta osanottajaa eivätkä kaikki mahdu yhteen tviittiin, lähettäjä saattaa karsia pois pisimmän tunnuksen.
Ota mallia kaveristani Leeasta. Hänen vanha tunnuksensa oli @leeaseppanen, mutta nykyään hän on @se_leea. Leea silti ilmoittaa koko nimensä profiilikuvan alla, joten hänet löytää myös hakemalla oikealla nimellä.
Kannattaa toki pitää käyttäjätunnus jotenkin ymmärrettävänä. Jos olet @7kd49eg9, kukaan ei muista sitä ulkoa.
5) Sulje sosiaalinen ikkuna tyylikkäästi.
Vuorovaikutustilanne päättyy tyypillisimmin niin, että keskustelupuheenvuorot lyhenevät loppua kohti. Sosiaalinen ikkuna siis sulkeutuu vähitellen. Tästä näet mallin:
Kahdenvälinen keskustelu siis usein alkaa laajemmalla kysymyksellä tai alustuksella, ja se tihentyy loppua kohti, kun vastausta haarukoidaan.
Kun keskustelu on päättymässä, yleensä viimeiset tviitit ovat yksinkertaisesti hymiöitä, kuittauksia tai kiitoksia. Myös suosikiksi merkitseminen tai retweettaus ajaa saman asian.
Älä siis paukauta sosiaalista ikkunaa kiinni. Jos olet keskustellut jonkun kanssa ja sinun on pakko lopettaa, kannattaa mainita, että joudut poistumaan linjoilta.
Jos olet sorsastanut ja joku vastaa kysymykseesi, kiitä tai vähintään merkitse tviitti suosikiksesi. Muuten olet lyönyt sosiaalisen ikkunan toisen sormille.
Lisäys to 3.10.2013 klo 00.05:
Maria Hakkalan muistutuksesta lisävinkki:
6) Keskusteluista voi pudottaa ne pois, jotka eivät enää osallistu.
Kaikilla ei ole aikaa olla mukana laajassa keskustelussa. Niinpä tviiteistä voi pudottaa pois ne nimet, jotka eivät enää ole vähään aikaan osallistuneet keskusteluun tai ovat sanoneet poistuvansa linjoilta. Näin jää enemmän tilaa itse asialle.
Edit 16.9.2019: Muutin vanhentuneen tuitti-termin tviitiksi. Sen sijaan en ryhtynyt päivittämään niitä sisältöjä, jotka liittyvät vuonna 2013 voimassa olleeseen Twitter-tekniikkaan.
Eh… rupeankin tästä vähän viilaamaan twitteröintiäni… Ei vaan, vilpitön kiitos. Olen jo pidemmän aikaa koittanut ottaa twiittaamista haltuun, ja pikkuhiljaa jotain tajunnutkin, mutta yllättävän haastavaa se on ollut. Vaan en ole halunnut antaa periksi. Nyt tuntuu että oma ”tuittausjälki” alkaa löytyä. Vinkkilistastasi on hyötyä.
Upea juttu, että listasta on hyötyä.
Kun tuittailuun pääsee kiinni, se vie helposti mennessään. Oleellisinta on löytää itselleen sopiva käyttötapa ja itseä kiinnostavat seurattavat. Muu tulee itsestään.
Hei Katleena,
hienoa kuulla, että olet yksi meitä Suomen udmurtin- ja japanintaitajia!
Tiesitkö, että meitä varten on jopa perustettu yhdistys Suomen japanin ja udrmurtin kaksikieliset ry.? Liittymällä yhdistyksemme voit keskustella muiden sujuvasti udmurttia ja japania osaavien kanssa. Yhdistyksemme järjestää myös kuukausittaisia teeiltoja. Tervetuloa!
Oih, kuulostaa ihanalta! Osaan tosin ainoastaan eteläudmurttilaista murretta ja erityisesti sen alkoholipainotteista sanastoa. Druknaja tört glumps vy frindos boj?
Hyviä pointteja! Oma ”pet peeve” on Twitter bio -klisee ”tweets are my own”. Aika harvalla yksityishenkilöllä on kuitenkaan omaa community manageria edustamassa, joten tottakai ne tekstit ovat omiasi. Lisäksi ”tweets are my own” -tyypit tuppaavat hyvin usein retweettaamaan muiden sisältöjä…
Oijoi, tuo on ehdottomasti vinkki numero kuusi.
Asia ei ole ihan aina ihan niin yksinkertainen. Voi olla tarpeen pyrkiä alleviivaamaan eroa työnantajan ja itsen välillä – etenkin jos kertoo ammattinsa ja työnantajansa esittelytekstissä. Ja se on usein relevantti juttu kertoa. Osa työnantajista toivoo, että yksityishenkilönä twiittaminen mainitaan ns. varmuuden vuoksi. Pätee mm. erilaisiin viestinnän ammattilaisiin.
Moikka Katleena,
hyvää pähkäilyä! Pari kommenttia:
1a) Minusta joskus puolustaa myös paikkansa se, että kirjoittaa saatteen yleisimmällä tweettauskielellään ja sitten laittaa ennen linkkiä vaikkapa (in Udmurt) tai (udmurtiksi). Halukkaat voivat sitten käyttää vaikkapa Google Translatea, jos saatteen perusteella kokevat aiheen riittävän kiinnostavaksi.
3) Olen ehdottoman samaa mieltä, että hyvää Twitter-käytöstä on palvella seuraajia niin, etteivät he joudu navigoimaan eestaas keskusteluketjussa yksittäisten tweettien merkityksiä ja kontekstia selvitellen. Mutta olen huomannut, että tämä jakaa kansaa. Jotkut jakavat omat yksittäiset mielipiteensäkin useaan tweettiin ilman mitään 1/3 tai [jatkuu] tai … -indikaattoreita. Ehkä tämä onkin ovela keino saada ihmiset ”viettämään aikaa” juuri sinun tweettiesi parissa, hahmotellen kokonaisuutta. Eyeballs.
5) Itselleni on valikoitunut juuri suosikin käyttäminen keskustelun kohteliaana lopetuksena. Olisi tosin parempi, jos sillä olisi joku muu nimi, vaikka ”kuitti”. Nimittäin suosikki antaa sen sivumaun, että olisin samaa mieltä kuin suosikiksi merkkaamani tweetin sisältö, mikä ei aina pidä paikkaansa.
Yleiskommentti: puhut tuittaamisesta ja retweettaamisesta. Saanko ehdottaa, ota jälkimmäisen tilalle suomennokseni ”ritvaaminen”. 🙂 Itsehän olen vielä kiinni tweettaamisessa, en ole päässyt edes twiittaamiseen vielä.
Kiitos Santtu! Hyviä kommentteja.
1a) Juu, tuo ehdottamasti lisätarkennus on toimiva ratkaisu. Silloin lukija osaa ennakoida kielen vaihtumisen.
3) Kiinnostava huomio: voi tosiaan olla, että tuittien katkominen noudattaa samaa keinoa kuin jenkkisarjat televisiossa. ”Ensin kerron, mitä kohta tapahtuu, ja sitten on mainoskatko, ja sitten se tapahtuu. Stay tuned!”
5) Olet aivan oikeassa. Suosikki-toiminto on alun perin ollut muistiinmerkkaamista varten. Nykyään sen käyttö on laajentunut peukuttamiseksi, joten toiminnon nimi kannattaisi muuttaa. Tai sitten tuoda uusi toiminto rinnalle. (Vrt. ”Arkistoi” ja ”Peukuta”.)
Muhahaaa, ritvaaminen on hulvaton termi. Ties vaikka joku ritvaa tämän keskustelun.
Mitäs jos twiittaa (en vaan osaa käyttää sanaa tuittaa!) suomeksi ja englanniksi ja sitten bio on englanniksi – näin ratkaisin asian ainakin itse, koska oletan, että suomenkieliset ovat suurilta osin myös englanninkielentaitoisia. Oletko sitä mieltä, että kaikki ”tweets in language” maininnat ovat turhia?
Juu, tuo toimii silloin, jos kirjoittaa paljon englanniksi. Sen sijaan jos 70 % sisällöstä on suomeksi, ulkomainen seuraaja voi turhautua, kun ei ymmärrä puoliakaan.
Keskustelua saa mielestäni laajentaa. Jos keskustelijoita on jo paljon, keksii vaan hashtagin keskustelulle ja heittää sen peliin. Enää ei tarvitse kaikkia mainita joka twiitissä.
Tarmo, tuo toimii tietyin edellytyksin:
a) Kaikki osapuolet osaavat hakea tietoa hastagilla.
b) Hashtag-tunniste on uniikki, jolloin keskusteluun ei sekaannu muita aiheita.
c) Kukaan osapuoli ei jätä tuitteihinsa mukaan muiden käyttäjätunnuksia, koska muuten ollaan pian taas lähtötilanteessa.
Tämä on ehdottomasti ikään kuin Sudenpentujen Käsikirjan uusi osio Twitter-käyttäytymisestä. Kiitos!! Ja jakoon taas 🙂
Kysymys liittyen kirjoituksessasi käytettyyn termistöön, itselle twitteröintini ja etenkin sen suomenkielinen sanasto on vielä vähän vierasta.
Eikö retweetkin kaipaisi oman suomenkielisen vastineensa? Jos tweetti on tuitti, onko retweet uustuitti, jatkotuitti, jakotuitti vai kenties urheiluhenkinen pompputuitti?
Ja onko twitteriin kirjoittelu sitten tuittuilua?
– SPy –
Oooh, jakotuitti olisi hauska!
Olen pohtinut ihan samaa termiongelmaa, mutta ongelmaksi muodostuu suomen kielen pituus. Toimisikohan retuitti? Aika näyttää.
Onko tuo tuitti yleisestikin käytössä oleva termi? Kuulostaa vähän hassulta: tuitui! & tuittaillaan! Toki on aina mukavaa, jos asioilla on suomenkielinen nimi: esim. vältän edelleen käyttämästä termiä printteri, koska sille on oiva vastine: tulostin. Taidan toistaiseksi kuitenkin vielä twiittailla. Vaikka yhdellä veellä puhekielessä. 🙂
Hanna-Riikka, tähän ei ole vakiintunut vielä mitään käytäntöä. Käytän tarkoituksella ”ylisuomalaistettua” sanaa, koska se auttaa myös tviittaamisen leviämistä.
Heti kun vierassana asettuu suomen kieleen äänneasultaan, siitä on tullut vakiintunut yleiskielen sana. Niin kauan kuin puhumme ”tweettaamisesta”, olemme ammattikielen puolella, eikä Twitter tule tutuksi maallikolle.
Tuitti on sen verran kamala ilmaisu juuri sen takia, että ”tuitui pikkukakara/koira/kissa”, että käytän tuitin sijasta ilmaisua tviitti. Sopii yhtä hyvin suomalaisen suuhun, kuin puhelimen ja tabletin välimuoto publetti.
Veera, hassuja assosiaatioita voi tulla kaikesta. Yhtä hyvin sanasta ”kakku” voi tulla mieleen ”kakka”, ja silti me käytämme näitä sanoja ilman ongelmia.
Tykkään sekä tuitista että tviitistä. Tuitin pieni lisähyöty on yhden merkin säästäminen – se kun on Twitterissä varsin hyödyllistä.
Itse en muuten käytä publetti-sanaa, koska en käytä myöskään tablettia. Tablettihan on paitsi lääkenappi, myös kattausliina, joten sille sanalle ei kannata sälyttää enää kolmatta merkitystä. Sen sijaan puhun täppäristä. Tai toki voi käyttää myös tuotenimiä, joita jotkut haluavat korostaa.
Täppärin ja puhelimen välimuoto on sitten siis… Tähelin! Voi itku, ei ikinä! 😀
mä koen että tuo #1 ei ole niin tarkkaa – riippuu paljon kohdeyleisöstäkin. jos esim. mun kohdeylöisö ja seuraaja on kaikki suomalaisia mutta aihealueeni vaikka lääketiede jossa usein uutiset englanniksi, niin olisi ihan luontevaa kirjoittaa saate suomeksi vaikka linkki on englantia. jos joku suomalainen pahoittaa mielensä kun ei osaa englantia (tai järkytys siitä kun kieli vaihtuu, vaikka osaakin) niin sitten ei voi mitään 🙂
eli ehkä voisin muotoilla näkemykseni niin että jos voin olettaa kohdeyleisön/seuraajien osaavan kys. kieltä, niin sitä ei tarvitse saatteessa tuoda ilmi. näin ollen, jos linkki on suomalainen ja kohdeyleisöni ja seuraajat sekä suomalaisia että englanninkielisiä, niin sitten saate suomeksi jottei ulkkarit tuhlaa aikaansa.
Jenni, ilman muuta jokainen voi valita käyttämänsä kielen miten haluaa.
Jos kuitenkin kirjoitat saatteen suomeksi, ulkomainen seuraajasi ei klikkaa linkkiä, koska hän luulee sen olevan suomeksi, eikä hän ymmärrä edes saatetta. Kyse ei siis pelkästään ole siitä, että ”suomalainen pettyy väärään kieleen”, vaan siitä, että englanninkielinen ihminen jää paitsi häntä kiinnostavasta tiedosta.
Meitä joitan nuorehkojakin suomalaisia on, joille ei ole jäänyt englannin, saati muun kielen, opetuksesta päähän mitään. Ehkä olemme harvinainen vähemmistö, mutta tämän takia en käytä Twitteriä, kun tulisi kuitenkin liikaa kielimuureja.