Eilen Kokoomuksen Twitter- ja Facebook-tileillä tapahtui jotain outoa. Koko muu maailma järkyttyi Brysselin terrori-iskuista, mutta Kokoomus levitti omaa rasisminvastaista kampanjaansa ja työpaikkailmoitteluaan ennalta suunnitelluin sisällöin.
Hashtag #ratkaisujarasismiin oli todennäköisesti mietitty ennakolta, kuva oli laadittu ja julkaisupäivä päätetty. Sitten kun samana päivänä media uutisoi terrori-iskusta, Kokoomus piti julkaisupäätöksensä yllä ja muokkasi ankeasti saatettaan siihen suuntaan, että kyllä me hei ollaan toi Brysselkin huomattu.
Yhtä kolhosti toimittiin työpaikkailmoitusten kanssa:
Nyt tietenkin väitettäni voi opponoida. Pitääkö joka kohu muka huomioida? Onko julkaisuaikataulua muutettava heti, kun jotain tapahtuu maailmalla? Pysäyttääkö terrori-isku normaalin arjen?
Tähän on onneksi ratkaisu, jota olen jo vuosia kutsunut Nolouden nelikentäksi. (Oikeasti nelikenttäni on elänyt anonyyminä piirroksena koulutuksissa, mutta keksin nimen juuri äsken.)
Ensin pitää pohtia, koskiko Brysselin terrori-isku Kokoomusta. Jos ajattelemme, että terrori on politiikkaa ja että kokoomuslaisia on Brysselissä, niin kyllä isku koski Kokoomusta. Toisaalta voimme myös väittää pokkana, että Belgian tapahtumat eivät kosketa Suomea.
Joka tapauksessa liikumme Nolouden nelikentän ylälaidassa.
- Jos terrori-isku oli Kokoomusta koskeva kriisi, Kokoomuksen olisi pitänyt lopettaa kaikki julkinen normaaliviestintä ja keskittyä kriisiin.
- Jos taas terrori-isku ei koskenut Kokoomusta, Kokoomus ei silti olisi saanut ratsastaa sillä tuodakseen omaa hashtagiaan esille.
Lopputulema on, että Kokoomuksen viestintä oli noloa. Se oli niin noloa, että omatkin hermostuivat:
Itse en pidä julkisesta likapyykin pesusta, joten en juuri arvosta Rydmanin ulostuloa. Rydmanin mielipiteessä on kuitenkin pointtinsa.
Kriisin aikana on noloa promota omaa kampanjaa ja kaupata työpaikkoja, aivan kuin terrori-isku olisi pikkujuttu.
Hyvä postaus, jopa erinomainen.
Olen kyllä tavallaan vähän eri mieltä likapyykistä. Lähtökohtaisesti se kuuluukin pestä omassa piirissä, mutta kun aina se ei onnistu. Varsinkin isommissa organisaatioissa luokattoman huonoon toimintaan suhtaudutaan kuin fysiikan lakeihin, eli niitä ei voi muuttaa. Silloin voi olla tarpeellista käyttää julkisuutta. Tietysti myös puolueiden pitää yhteiskunnallisina vaikuttajina myös kestää julkisuutta niin hyvässä, kuin pahassa.
Julkisella likapyykillä voi olla paikkansa silloin, kun ihminen on äärimmäisessä hädässä. Esimerkiksi Hilkka Ahteen ulostulo työpaikkakiusaamisesta taisi olla jo välttämättömyys.
Sen sijaan puolueen viestinnän julkinen arviointi ei oikein kuulosta hätätilanteelta, vaan vain irtisanoutumiselta ja kosiskelulta.
Mitä ehdotat siinä tapauksessa, jos sisäinen likapyykki ei toimi?
Isoissa asioissa on pakko tulla ulos ja joskus jopa tehdä rikosilmoitus.
Pikkuasioissa kannattaa vain niellä harminsa ja todeta, että ”ahaa, muu porukka on tästä asiasta eri mieltä kuin minä”. Tämä Rydmanin keissi on nimenomaan näitä tapauksia. Julkinen likapyykin pesu on vain haitaksi Rydmanin omalle maineelle.
Se on tietty rajanvetokysymys, onko noin nolo viestintä iso asia vai ei. Varsinkin, kun tuota voi ihan perustellusti pitää haitallisena toimintana. Joku ehkä jopa aatteen vastaisena. Toisaalta sitä voi myös pitää normaalina kämminä.
Vaikeneminen olisikin perusteltua, jos olisi selvästi kyse siitä, että Rydman olisi jäänyt vähemmistöön mielipiteensä kanssa. Viestintäpäällikkö ei kuitenkaan ole sama kuin ”muu porukka”. Järjestöissä valitettavasti käy väillä niin, että yksi toimihenkilö tai toimielin pääsee käyttämään enemmän valtaa kuin pitäisi. Silloin jäsenistön on otettava valta takaisin. Mieluiten hiljaa, mutta äänellä voi olla paikkansa, jos haluaa julkisesti irtisanoutua ns. väärästä linjasta. Vaikeneminen on myöntymisen merkki, olisihan hiljainen Georg C. Ehrnrooth olisi ollut yksi suomettuja muiden joukossa.
Tarkalleen ottaen mehän emme tiedä, onko Rydman mielipiteensä kanssa vähemmistö vai ei. Veikkaan, että jos enemmistö haluaisi viestintäjohtajan väistyvän, asia olisi jo hoidettu.
Jos viestintää tarkastelee puhtaasti tuloksen näkökulmasta, niin Rydmanin viesti ei tue häntä itseään vaan tuottaa vain negatiivista julkisuutta sekä hänelle että puolueelle.
Totta, sitä emme tiedä. En vaan jaksa, yleisen järjestökokemuksen pohjalta, uskoa jäsenistön mielipiteen näkymiselle toimistoissa, pl. ehkä toiminnanjohtajat.
En vieläkään ihan ymmärrä, miten tuo on Rydmanille huono asia. Näkyvyyttä johdonmukaisen poliittisen linjan mukana. Varsinkin, kun siinä puututaan selkeään mokaan.
Sisäiseen mokaan puuttuminen julkisesti on jo moka sinänsä. Itse en missään nimessä tekisi yhteistyötä ihmisen kanssa, joka on arvostellut kollegoitaan julkisesti. Häneltä puuttuu solidaarisuutta ja pelisilmää.
Terrorismi ja rasismi liittyvät toisiinsa mitä suurimmassa määrin — ISIS haluaa juuri sitä, että vihaisimme ja pelkäisimme toisiamme. Rasismin vastainen taistelu on kaikkein tärkeintä juuri terrori-iskujen jälkeen, en näe mitään syytä peruuttaa tai siirtää siihen liittyvää viestintää. Se on paras keino näyttää terroristeille, etteivät he saavuta toiminnallaan yhtään mitään.
Jes, olet ilman muuta oikeassa ISIS:in tavoitteiden suhteen. Silti on tunteetonta ohittaa terroristi-isku viestinnässä ja pokkana siirtyä vastustamaan rasismia.
Kokoomuksen rasismikamppis ei liittynyt terrori-iskuun, koska se oli suunniteltu jo etukäteen. Siksi se olisi pitänyt muuttaa kokonaan vaikkapa niin, että terrorismin ja rasismin yhteys olisi tuotu eksplisiittisesti esiin.
Rydmanin hyökkäys Pauliina-parkaa kohtaan on ala-arvoinen. Olen pyrkinyt noudattamaan ohjetta antaa kehut julkisesti ja moitteet kahden kesken.
MK, tämä on helkutin hyvä sääntö, kun puhutaan sisäisistä konflikteista ja niiden käsittelystä.