Äitini oli pakannut mökkipeittoja vakuumipakkauksiin. Ihailin käteviä litteitä pakkauksia, mutta yksi asia piti varmistaa:
Minä: Miten sä saat näistä ilmat pois?
Äitini: Imurilla.
Minä *osoitan tarkkaavaisuuteni ja älykkyyteni*: Onko siinä joku imutoiminto?
Äitini *pyörittelee silmiään ja vastaa hitaasti*: Mietihän, miksi sitä sanotaan imuriksi…
Joskus en vain voi tajuta itseäni.
Pääsisiköhän tällä suorituksella Mensaan?
Ei tuo niin harvinaista ole. Itsekin katsoin kerran lapsena vastaavan tuotteen tv-shop-mainosta, jossa imurilla imettiin ilmat pois pussista. Ja mietin, että niin niin, pitäisi vain olla imuri, joka tukee imemistä. Sitten muistin, että kyllähän ne melkein kaikki imurit taitavat imemisen osata ja puhalluskyky on harvinaisempi.
Sinun pitää lopettaa tällaisten juttujen kertominen, meinasin tukehtua nauruuni. Ei sillä, etten itsekin viskoisi suustani kuulijakunnan (ja itseni) hämmentäviä sammakkopesueita. Mutta tämä sananvaihto äitisi kanssa on ehdottomasti dialogien eliittiä. 😀
Kiitos lohdutuksesta! Mä ehkä perustan Mensan vastakohdan, Könsän, jonka ehtona on älykkyysosamäärä alle 30.
😀 *Hihittelee itekseen*, Tämä pelasti päivän, kiitos! Pystyin helposti kuvittelemaan itseni tuohon neropatin rooliin. Liityn ehdottomasti tuohon könsään.. (könsikkääksi?)
Jokaisella meistä on oma sisäinen blondinsa, joka pääsee aina aika ajoin valloilleen. Minä vielä reippaasti parikymppisenä mietin opastetaulujen kohdalla sitä 'Olet tässä' -pallukkaa tuijotellen, että mistä ihmeestä ne tietää aina, missä minä juuri sillä hetkellä olen…
Katri ja Sykerö, kiitos kommenteista! Olette lämpimästi tervetulleita Könsä ry:hyn. 🙂
Jokaisessa mensalaisessa asuu pieni könsäläinen. 🙂