Olin aamupäivän valmennuksen jälkeen siirtymässä Turusta Hämeenlinnaan bussilla. Flunssa oli kamala, kuumekin oli nousemassa, eikä olo ollut kaikkein skarpein.
Bussireitti ei ollut minulle kovin tuttu, mutta Lahden laiturillehan sitä piti suunnata. Onnikkakin oli jo valmiina odottamassa.
Niinpä marssin bussiin, ja koska kyydissä oli myös rahastajatäti (harvinaista nykyään), menin paikalleni ja odotin maksukierrosta. Bussi lähti ja poimi kaupunkialueelta kyytiin muutakin väkeä. Itse torkahtelin ja nuokuin, kunnes tuli kylmää vettä niskaan:
”Tervetuloa yhtiömme ExpressBus-vuorolle Vaasaan. Seuraava pysähdyspaikkamme on…”
Mietin hetken Suomen karttaa ja totesin, että Hämeenlinna ei ole Turun ja Vaasan välillä. Kun rahastaja tuli kohdalleni, kysyin, mikä olisi kätevin tapa päästä Hämeenlinnaan. Täti pohti, että kyllä kannattaa jatkaa matkaa Harjavaltaan.
ExpressBus-linjat eivät pysähdy joka mutkassa, joten jos olisin ollut vakiovuorolla liikkeellä, olisin voinut jäädä pois seuraavalla pysäkillä.
Ei auttanut muu kuin suunnata Harjavaltaan. Sieltä menin bussilla Forssaan, josta ehdin illaksi Hämeenlinnaan.
Sinä päivänä valmensin Turussa 4 tuntia, ja matkustin busseissa muistaakseni 9,5 tuntia.
Tarinan opetus: Ei ole opetusta. Joskus pitää vain olla huolellisempi.