Ei oo totta -blogi käsittelee usein viestinnällistä ja muutakin mokaamista työssä. Ruotimani epäonnistumiset ovat joko minun tai jonkun muun aikaansaamia.
Olen kuitenkin lahjakas tunari myös työelämän ulkopuolella. Tuplasynttäreiden kunniaksi paljastan muutaman mokan kotoa ja harrastuksistani.
Pattereiden termostaatit – katoava luonnonvara
Rikoin viikonloppuna vahingossa jo toisen patteritermostaatin kotoamme. Irrotin sen vahingossa tyynyllä (kyllä: tyynyllä), eikä sitä enää saanut kiinnitettyä paikalleen.
Ensimmäisen termostaatin löin huomaamattani sijoiltaan laudanpätkällä vuosi sitten. Uusi mottoni on: ”Termostaatti vuodessa pitää paikat vilpoisina”.
Rintaliivit hukassa
Partioleirillä yleensä kadotan tavaroitani, ja usein olen reissussa väärillä varusteilla. Kerran hukkasin rintaliivini: ne löytyivät 15-vuotiaan pojan makuupussista. Uhri heitti asusteeni inhoten pois Haglöfsistään. En vieläkään tiedä, miten liivini joutuivat vieressä nukkuvan makuupussiin.
Leikkuulauta mutkalla
Kerran olin lopettelemassa kokkaamista. Nostin leikkuulaudan keraamiselle liesitasolle ja viipaloin kurkun. Kun siivut olivat valmiita, leikkuulauta oli tietenkin sulanut keittotasoon kiinni. Olin unohtanut kahdessa minuutissa, että juuri äsken olin keittänyt hellalla pastaa.
Leikkuulauta lähti nykäisemällä irti, eikä hellaan onneksi jäänyt jälkiä. Muovilaudasta tuli kuitenkin kaareva ja toiselta puolelta rosoinen.
Kyseinen lipsahdus olisi ollut ymmärrettävissä, mutta tein tismalleen saman episodin seuraavana päivänä: hella kuumaksi, hella kiinni, leikkuulauta päälle ja jumissa on.
Taloudessamme oli pitkään kaksi kaareutunutta leikkuulautaa, joista pystyi käyttämään vain toista puolta.
Muovikulho ei käy vesihauteeseen
Vinkki: kun sulatat suklaata vesihauteessa, käytä teräskulhoa. Muovikulho nimittäin juuttuu kiinni kattilaan, ja irti repimisen jälkeen kulhosi näyttää Barbapapalta.
"Värikästä" toimintaa.Keraamisen liesitason käytöstä on meilläkin ollut "vääntöä". Minun mielestä siihen tulee suhtautua niin, että koska se voi olla kuuma, tulee aina olettaa, että se on kuuma. Miksi altistua riskille, koska sen voi välttää. Mutta ajatus malli ei ole meilläkään saanut 100% hyväksyntää.Käyttäytymismalli on peräisin sähkötöistä. Luin uutista Lahti – Helsinki oikoradasta, työmiehet siirtyivät eräänä sovittuna päivänä työskentelemään ratatöissä aivan kuin ajojohdoissa jo olisi jännite, vaikka sitä ei kyetty vielä silloin kytkemään. No tällaiseksi sitä töissä tulee, kun työtapaturman oikeuskäsittelyuutisissa aina sanotaan, että työnantajan olisi tullut tietää että…….. Töissä tulee estää ongelmaan johtava toiminta, ei niinkään väistää ongelma.
Olisiko rintaliiviepisodi ollut jotenkin miellyttävämpi, mikäli häviäminen olisi sattunut jonkun kypsemmistä naisista pitävän makuupussiin?
Voisitko kirjoittaa Twitteriin uusista blogipostauksista iskevät tiivistelmät kokonaisin lausein? Tällä hetkellä siellä on postauksesta noin 130 ensimmäistä merkkiä, sitten sana katkeaa keskeltä ja linkki postaukseen seuraa.
Kiitokset jälleen kommenteista! Vastaamiseni on hieman hidasta, mutta nyt olen taas palannut sorvin ääreen.Parrakas, olet oikeassa: keraamisen lieden päällä ei kannattaisi tehdä muita kuin keittopuuhia. Meillä liesi on silti pahuksen kätevällä paikalla, joten siihen tulee laskettua leikkuulauta. Onneksi nykyään meillä on malli, jonka varoitusvalo ilmoittaa aina, kun liesi on kuuma.Anonyymi 1, hauska kysymys. 🙂 En usko, että rintaliivien katoaminen olisi ollut yhtään sen mukavampaa, vaikka kohde olisi ollut vanhempi. Sen sijaan se olisi ollut paljon hauskempaa, jos liivien omistaja olisi ollut joku muu.Anonyymi 2, blogini syöttyy Twitteriin automaattisesti. Pyrin tekemään niin, että jos kirjoitus sisältää oikeaa asiaa, tiivistän sen heti tekstin alkuun. Sen sijaan jos kirjoitus on vain höpöhöpöä – kuten tämä postaus – teksti alkaa miten kulloinkin sattuu alkamaan.Jos siis näet epäkiinnostavan postausalun Twitter-tililläni, se sisältää hajatelmia ja kuumoria (kummaa huumoria). Kannattaa poiketa lukemaan vain ne, joiden alku kiinnostaa. 🙂