Olin menossa palaveriin asiakkaan luokse. Asiakas haki minut aulasta, ja aikeenamme oli napata matkalla kokouspullat heidän työpaikkakahvilastaan.
Keskellä kahvilaa istui kaksi naista. Kun kuljin heidän ohitseen, kuulin heidän keskustelunsa varsin selvästi:
A: Mikä sua tässä pelottaa? Sä tunnut siltä, että sä arkailet jotakin.
*B ei kehtaa vastata, kun kahvilassa kulkee ihmisiä. Hän vilkuilee ympärilleen.*
A: Sun täytyy nyt pohtia, mikä siinä on niin pelottavaa. Pelot pitää voittaa.
B oli hiljaa, mutta hänellä olisi ollut täysi oikeus vastata:
Minua ahdistaa kehityskeskustelun pitäminen työpaikkamme avoimessa kahvilassa. Löytyisikö täältä rauhallisempi paikka?
Jep. Eräässä pikkuliikkeessä olen kuullut pidettävän kehityskeskusteluja kassan takana. Asiakkaiden jonottaessa 😀 (!)
Omituista. Ehkäpä kyseessä oli sama esimies, joka siirtyi vähittäismyyntialalta finanssialalle? 🙂
Kiusallinen tapaus ja huono paikanvalinta, mutta oletko varma, että kyse oli nimenomaan kehityskeskustelusta? Tai yleensä esimiehen ja alaisen keskustelusta? Onhan elämässä monia muitakin juttuja joita voi nolostella.
Anonyymi, kiitos kommentista!Olen aika varma, että kyse oli kehityskeskustelusta tai palautepalaverista. Perusteluita minulla on kaksi:Ensinnäkin kahvila on yrityksen sisäinen paikka, jonne pääsee vain kulkukortilla tai yrityksen edustajan kanssa. Siellä ei siis ole yksityistapaamisia. (Ylipäätään kahvila on tarkoitettu lähinnä palaveripullien noutamiseen. Pöytäpaikkoja on vähän, ja ne on kaikki sijoitettu kahden melko vilkkaan käytävän risteykseen.)Toisekseen nainen A tivasi niin voimakkaasti, että on vaikea kuvitella keskustelua tasa-arvoiseksi. A:lla oli enemmän auktoriteettia, joten hän oli B:n äiti, opettaja tai esimies. Veikkaan viimeistä vaihtoehtoa. :)Jos muuten olet sama Anonyymi, joka kommentoi Avaa tästä -kirjan sisältöä, niin rekisteröidy ihmeessä vaikka jollain nimimerkillä. Sinulla on hyvä tapa olla rakentavan kriittinen.
Ovatko työntekijät lopettaneet henk. koht. asioidensa käsittelyn työnantajan ajalla ?Kämppisten tms. keskustelulta tuo kuulosti tai iltayön pankkikeikan suunnittelulta mutta ei pätkääkään esimies-alainen rupattelulta.
Tuo voisi olla meiltä. Tai siis vanhasta työpaikastani. Kun esimiehet eivät varanneet neuvottelu- ym. tiloja kehityskeskusteluihin, niin kyllähän meillä pidettiin kehityskeskusteluja välillä kahvihuoneessa muiden nauttiessa siinä sivussa lounastaan.
Tästä tuli mieleeni keskustelu, jonka kuulin edellisviikolla erittäin pienessä, Helsingin keskustassa sijaitsevan pankin konttorissa. Jonottajille on varattu yksi ainoa sohva, joka on noin 1,5 metriä kassalla asioivan ihmisen takana. Palveluvuorossa oleva rouva nosti tililtään rahaa, minkä jälkeen kassaneiti tokaisi kuuluvasti, että tänne tilille jäi nyt sitten 430 euroa. Tuntui aika epämiellyttävältä kuulla toisen ihmisen tilin saldo, joten omalla vuorollani jouduin erikseen pyytämään, että sen tilille jäävän summan voi sitten kirjoittaa vaikka paperilapulle, kiitos.Hanne A