Poliitikon ajankäyttödilemma on jotakuinkin tällainen:

  1. ”Minun pitäisi saada duunini hoidettua, koska muuten ei hyvä helmeile. Duuniaika syö kuitenkin media-aikaa.”
  2. ”Minun pitäisi näkyä mediassa, koska muuten äänestäjät ovat epätietoisia tekemisistäni. Media-aika syö kuitenkin duuniaikaa.”

Mediayhteiskunta vaatii ensisijaisesti jälkimmäistä. Kukaan ei usko, että ykköskohta toteutuu, jos mitään ei näy ulospäin.

Kakkoskohta on itse asiassa osa ykköstä: poliitikon työn oleellinen osa on viestiä työstään kansantajuisesti ja tehdä tiliä tekemisistään äänestäjille. Kansanedustaja ei voi mennä suljettuun laatikkoon vaalikaudeksi ja tulla sieltä ulos neljän vuoden päästä valmiiden ratkaisujen kanssa.

Mitä sitten pitäisi tehdä, jos haastattelupyyntöjä on pilvin pimein, ja kaikki kissanristiäisetkin pitäisi hoitaa?

Priorisoi mediahaastattelut ja tapahtumat:

  • Mitä isompi näkyvyys tai levikki medialla on, sitä paremman hyötysuhteen saat. Sama pätee isoihin yleisötilaisuuksiin.
  • Valemediaan ei tietenkään mennä antamaan lausuntoja ikinä.
  • Mitä laajemmin saat selitettyä oman näkemyksesi, sitä parempi. Suosi siis pitkiä ajankohtaisohjelmien haastatteluja ja aikakauslehtien henkilökuvia. Vältä monihenkisiä paneelikeskusteluita ja lyhyitä kommenttipyyntöjä.
  • Vaikka kotipaikkakuntasi kilpikonna-agilityharrastajien lehti olisi aivan suloinen, siihen ei valitettavasti voi laittaa aikaansa.

Haastattelun avulla saat oman viestisi välitettyä tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Ison median haastattelupyyntö on kuin sinulle ojennettaisiin nyhtökauraa kultavadilla. Älä helkutissa kieltäydy.

Mitä enemmän olet piilossa, sitä helpommin viestisi unohtuu. Syntyy mediatyhjiö, jonka vastustajasi täyttävät mielellään.

 

10 kommenttia

    1. Valemedia on julkaisu, joka tekee tekijänoikeusrikkomuksia, ei tarkista lähteitään, levittää valheita, ei anna vastineoikeutta, ei noudata JSN:n suosituksia eikä kerro yhteystietojaan tai yhteyshenkilöitään. Puhun siis disinformaatiosivustoista.

  1. Meinasin kysyä samaa kuin Tero. Ohjeistuksestasi huolimatta olen nähnyt poliitikkojen haastatteluja mm. helsingin sanomissa. Nykyisin ei taida muuta mediaa ollakaan kuin lugenpresse. Puoluelehdissä sentään reilusti sanottiin minkä puolesta valehdeltiin.

    1. Heh.

      Poliitikon kannattaa ilman muuta antaa haastatteluja Hesariin. Hesarilla on laaja lukijakunta, ja lisäksi vastineoikeus toteutuu. Lisäksi haastateltava saa etukäteen pyytää sitaattinsa tarkastettavaksi, ettei synny väärinkäsityksiä.

  2. Mielenkiinnolla odottelen Katleenan kommenttia tuosta Jalosen sukkahousut jalassa pelaamisesta. Ei huippu-urheilijat ja valmentajat yleensäkään ole olleet mitään viestinnän ammattilaisia, mutta tämä kommentti on saanut aika paljon näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa ja lehdistössä. Lehdet tietysti julkaisevat mielellään tällaisia kommentteja, kun näkyvyyttä haetaan jutuille. Aihekin (sukkahousut) kun on kovasti Katleenan reviirillä.

  3. Ohis, mutta tulin blogiisi kurkistamaan, oletko kirjoittanut mitään Tampereen von Trappe -kohusta. Koskee Vesa Laitisen kritiikkiä ravintola Von Trappesta ja olisin ollut kiinnostunut, mitä mieltä olet Hans Välimäen vastineesta saamaansa kritiikkiiin.

Kerro oma kantasi Kommentointiohjeet?

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.