Postaanko vai enkö postaa?

Sitä mukaa kun blogini lukijamäärät kasvavat, olen jäänyt yhä enemmän pohtimaan postauksiani. En enää kirjoita anonyyminä kymmenelle lukijalle vaan omalla nimelläni sadoille.

Säälittävää on, että en edes aina mieti, onko postaus hyödyllinen, hauska, oivalluttava tai inspiroiva. Joskus minä olen vain tollo ja pohdin, mitä minusta ajatellaan. Tärkeämpää olisi kuitenkin analysoida, miksi lukija tulee blogiini ja mitä hän sieltä saa.

Vain yhden kerran olen ollut niin viisas, että olen pyytänyt ulkopuoliselta palautetta postaukseeni ennen sen julkaisemista. Pyysin kommentteja hakukone-epäoptimointia käsittelevään juttuuni eräältä blogikollegaltani, joka pyörii niiden asioiden parissa. Aion vastedes käyttää useamminkin esikommentoijaa, koska saamistani näkemyksistä oli tosi paljon apua.

Paraikaa minulla on ongelma. Haluaisin postata aiheesta, joka on nolo mutta toisaalta niin hauska, että sormeni syyhyävät päästä julkaisemaan se. Postauksesta ei tule olemaan hyötyä yhtään kenellekään, mutta luulisin sen naurattavan. En tiedä, ketä pyytäisin esilukijaksi, koska lukijan olisi aina hyvä olla hieman etäisempi taho.

Kyseisen postauksen esiluettamisessa minulla on kaksi pelkoa:
1) Esilukija kehottaa kritiikittömästi julkaisemaan postauksen, koska se on huvittava. Minä olen sitten se, joka päätyy kärsimään postauksen noloudesta, kun kaikki ovat lukeneet sen.
2) Jos esilukija kehottaa tuhoamaan tekstin, en ehkä usko häntä. Tekstin mukanaan tuoma hauskuus on nimittäin minulle tärkeämpi arvo kuin sen mukanaan tuoma nolostuminen.

Tuo viimeinen taisikin jo vastata kysymykseeni. Ehkä on aika testata, kestänkö nolostumista tarpeeksi.

Ajastan siis kyseisen postauksen ilmestymään jossain vaiheessa. Se tulee kaikkien muiden postausten seassa, ja näemme sitten myöhemmin, onko siinä mitään punasteltavaa.