Lassi Eronen kysyi viime viikolla, kuinka pääsen flow-tilaan – siis siihen tilaan, jossa keskittyminen on tiivistä, ajatus kulkee rennosti ja nopeasti, luovuus on parhaimmillaan ja kaikki tuntuu lutviintuvan.
Listaan ohessa omat vinkkini ja kursivoiduissa osissa tarkennan, miten olen hyödyntänyt neuvoa opukseni kohdalla. Varoitus: vinkit huononevat loppua kohti.
1. Erota stressi ja kiire toisistaan ja pyri eroon ainakin stressistä.
Stressaantuneena en kykene rentoon työntekoon. Jos olen luonut itselleni paineita, minun on pakko ottaa torkut tai tavoitella flow-tilaa toisena päivänä. Pystyn toki kirjoittamaan stressaantuneena, mutta silloin tekeminen on pakotetumpaa ja hitaampaa kuin flow-tilassa.
Stressi on eri asia kuin kiire. Minulla kiire jostain syystä helpottaa flow-tilaan pääsemistä, mutta stressi vaikeuttaa. Kysymys lienee siitä, että kiire auttaa minua keskittymään työhöni.
Olen luonut itselleni kiireisen mutta stressaamattoman aikataulun. Lisäksi olen varannut koko helmikuun kirjoittamiselle, eikä kalenterissani ole yhtään valmennusta. Vatsatauti uhkasi kääntää koko homman ylösalaisin (mahan se käänsikin), mutta selvisin onneksi viivästyksestä.
2. Ryhdy työhön, vaikka flow-tilasta ei olisi tietoakaan.
Usein ryhdyn kirjoittamaan, koska on pakko kirjoittaa. Yhtäkkiä huomaan, että on kulunut kolme tuntia, ja sivulaskuri näyttää viittä uutta arkkia. Flow on tullut huomaamattani.
Joskus flow käynnistyy välittömästi, joskus joudun kirjoittamaan sivun verran, ennen kuin rytmi löytyy. Aina flow-tilaa ei näy, ei kuulu.
Oleellista on pakottaa itsensä työhön, vaikka flow tuntuisi olevan kuinka kaukana. Jos ihminen vain jää odottamaan pilvistä laskeutuvaa ”hyvää fiilistä”, sitä voi joutua odottamaan vuositolkulla. Kun ryhtyy työhön, se imaisee usein mukanaan.
Kirjoituspäivinä käyn näppäimistön kimppuun heti aamupalan jälkeen. Saatan myös selailla muitten blogeja sekä alan kirjallisuutta inspiraatiota etsiessäni, mutta palaan pian tiedostoni ääreen ja ryhdyn kirjoittamaan.
3. Rauhoita ympäristö.
Meteli ja hälinä vaikeuttavat keskittymistä. Joskus pääsen flow-tilaan ympäristön hälinästä huolimatta, mutta helpoimmin vire ja rentous tulevat rauhallisessa ympäristössä. Tärkeää on miettiä, mikä häiritsee itseä eniten. Yhdelle ne ovat visuaaliset ärsykkeet, toiselle kuuloärsykkeet, kolmannelle huono tuoli.
Pääsen usein hyvään vireeseen myös ravintolassa. Vaikka ympärillä on hälinää, meteli haipuu vaimeaksi taustaksi. Lisäksi ympäriltä puuttuvat kotistressin aiheuttajat: likapyykit, muruset lattialla tai tekemätön veroilmoitus.
Jos kirjoitan kotona, en soita musiikkia ja pidän läppärin äänet pois päältä. Kirjoitan vain kun lapset ovat tarhassa tai nukkumassa. Edellistä kirjaa tehdessäni näpyttelin usein konettani Hämeenlinnan Huviretkessä. Nytkin aion mennä sinne viimeistelemään tekstiä.
4. Tee mieleisiäsi asioita.
Minun on paljon helpompi saavuttaa flow kirjoittaessa tai esiintyessä kuin siivotessa tai jonottaessa. Tämä vinkki ei tosin auta lainkaan flow-tilan saavuttamisessa, koska harvoin voi valita sitä puuhaa, joka on tehtävä. Keksin tähän kolme toimintavaihtoehtoa:
1) Jos yritän muuttaa omaa suhtautumistani positiivisemmaksi, flow voi löytyä helpommin.
2) Voin tehdä ensin jotain mieleistä, ja kun flow-tila löytyy, suuntaan energiani varsinaiseen urakkaani.
3) Voin aloittaa urakan sen kiinnostavimmasta osasta.
Aloitin kirjan kirjoittamisen kivoimmista teemoista. Joka päivä kun ryhdyn työhön, selaan käsikirjoitusta ja otsikoita läpi ja tartun siihen, mikä sillä hetkellä motivoi.
5. Hae positiivista palautetta.
Positiivinen palaute auttaa jaksamaan, ja hyvä tunnetila luo myönteistä kierrettä.
Kehun itseäni jaksamisesta. Bloggaan niistä kirjan teemoista, joiden uskon kiinnostavan lukijoitani. Lähetän päivittäin uudet tekstit kustantajalleni. Leuhkin miehelleni, kuinka paljon olen tänään kirjoittanut.
6. Luota itseesi ja intuitioosi kuin idiootti.
Kun ryhdyn kirjoittamaan, en aina tiedä, mitä aion kirjoittaa. Minulla on vain otsikko, mutta en tietoisella tasolla vielä tiedä, kuinka sitä käsittelen. Luotan vain siihen, että intuitio ja kokemus ohjaavat minua – siinä mielessä toimin kuin aivoton. Tekstiä syntyy, ja useimmiten olen siihen tyytyväinen. Seuraavan kerran kun palaan tekstiin, muokkaan sitä jos tarvetta on.
Kirjoitin viime viikolla jakson ryhmädynamiikasta. Yllätin itsenikin keksimällä Antti-esimerkin (joka löytyy myös viime torstain postauksesta). Idea toimi yllättävän hyvin. En ollut suunnitellut sitä etukäteen, mutta se tuntui luontevalta tavalta havainnollistaa yksilön toimintaa ryhmässä.
7. Ole lyhytnäköinen pässi.
Olen älyttömän hyvä unohtamaan huolia. En tiedä, onko kyse idiotismista vai ylikehittyneestä itsesuojeluvaistosta, mutta minun on helppo tyhjentää pääni ylimääräisistä ajatuksista.
Keittiö on kaaoksessa, pyykit ovat ripustamatta, antiikkiliike pitäisi siivota, harrastusasioita olisi hoidettavana, laskuja pitäisi maksaa, mutta minä vain kirjoitan flow-tilassa. Ei huolta huomisesta.
Löysin muuten Lauri Järvilehdon postauksen samasta aiheesta. Perusteltuja vinkkejä, ja osin hyvinkin erilaisia kuin omani. 🙂
Käteviä vinkkejä, jotka ovat harkitun tuntuisessa järjestyksessä. Keskittyminen on ehdoton edellytys, samoin se, että alkaa vain tehdä, vaikkei olisi oikein intoa, flow'sta puhumattakaan. Inspistä on turha haikaillen odottaa. Juttu alkaa viedä mennessään, kunhan sinänsä tekijäänsä kiinnostaa. Pidin hännänhuippuvinkistäsi: lyhytnäköinen pässiys edistää luovien hankkeiden vaatimaa tekemisen meininkiä. Ei ole aikaa eikä halua alkaa murehtia epäolennaisia tai tulevaa.Vinkkilistasi sopii minusta itsensä johtamisen lyhyeksi oppimääräksi :)t. Tia T.
Jahuu, kiitos valtavasti Katleena tämän tekstin kirjoittamisesta. Olet selvästi dynaaminen ammattilainen kun pystyt parissa päivässä vastaamaan lukijoiden kysyntään.Itse olen huomannut, että pystyn uppoutumaan kirjoittamiseen todella hyvin käyttäessäni melun vaimentavia kuulokkeita ja kuuntelemalla luonnon ääniä. Tästä aiheesta kiinnostuneet voi käydä katsomassa puheen TED-konferenssista: http://www.ted.com/talks/lang/eng/julian_treasure_the_4_ways_sound_affects_us.htmlKuulokkeet oli kallis hankinta – yli 100 euroa, mutta jotenkin ne vaan feidaavat kaiken ympäröivän ulos ja linnunlaulu ei myöskään vie huomiota (ja täysi hiljaisuus olisi kamalaa).
Kiitokset kommenteista!Tia, pässiyteni on joskus hyve. 🙂 Itselleni isoin ongelma kirjoittamisessa on saada aikaiseksi tilattu teksti, josta en ole kovinkaan kiinnostunut. Niihin puuhiin on vain pakko ryhtyä, eikä flow-tilasta ole välttämättä tietoakaan.Lassi, tässähän ihan punastuu. 🙂 Vinkkisi kuulokkeista oli mainio. Itse en ole kovin auditiivinen, eli minun on helppo sulkea äänet ulkopuolelle. Sen sijaan auditiivisille ihmisille vaimentavat kuulokkeet ovat kullanarvoiset. Linnunlaulu kuulostaa sitä paitsi inspiroivalta äänimaailmalta.
Itselläni musiikki riippuu vähän siitä mitä teen ja se voi itsessään toimia aika kivasti tukevana Flown tiivistäjänä: Jos tarvitsee tehdä jotain seesteistä, niin ehkä ambient sopii hyvin, jos taas pitää saada aikaiseksi, niin metallia.Olen samaa mieltä tuosta, että Flow-tilaa ei kannata odotella, se tulee siitä kun vaan alkaa tehdä. Monesti on ollut niin, ettei olisi millään huvittanut, mutta loppupäivästä huomaa olleensa hirveän tehokas.
Kiitos kommentista Marko!Kun kirjoitan, pystyn juuri ja juuri kuuntelemaan instrumentaalimusiikkia tai ehkä sellaista laulua, jonka kieltä en ymmärrä. Heti jos ymmärrän sanat, ryhdyn kuuntelemaan niitä, enkä pysty keskittymään omaan tekstiini.Musiikin tyylilaji vaikuttaa ilman muuta mielialaan ja tehokkuuteen. Jos teen aivotonta työtä, joka kuitenkin pitää saada nopeasti valmiiksi (eli silitän tai siivoan läppäriä), kuuntelen Metsatölliä. Virolainen folkhevi on parasta. 🙂