Se on sattunut meille jokaiselle. Tapahtuma, jolle ei tunnu löytyvän heti selitystä.
- Istut yksin kotona, ja yhtäkkiä jokin tavara putoaa lattialle toisessa huoneessa.
- Olet hämärässä huoneessa, ja yhtäkkiä näet liikettä tai valonvälähdyksen silmäkulmassasi.
- Olet yksin jossain tilassa, mutta sivusilmällä näyttää siltä, että aivan kuin lähellä olisi jokin hahmo. Kun käännät päätäsi, hahmo on kadonnut.
Ja nyt tulee selitys ”yliluonnolliselle”. Ihminen nimittäin hakee selitystä näkemälleen sen mallin mukaan, jonka hän on omaksunut.
Vaihtoehto 1: tieteellinen maailmankuva
Esimerkiksi:
- Liikenne tai lämpölaajeneminen tärähdytti taloa.
- Tuuli liikutti oksia ikkunan takana.
- Roska verkkokalvolla.
- Heijastus peilistä tai lasista.
- Kas, näin väärin tai kuvittelin koko jutun.
Jos mikään näistä ei tunnu sopivan, tiedämme silti, että asialle löytyy tieteellinen selitys. Tieteellinen maailmankuva omaksutaan koulutuksen myötä, sillä se ei synny itsestään.
Tieteellinen maailmankuva sietää epävarmuutta. Silloin ihminen tietää, ettei aisteihin voi aina luottaa. Hän ei myöskään näe havainnoissa uhkaa, joten vastauksella ei ole loppujen lopuksi väliä.
Vaihtoehto 2: huuhaa ja yliluonnollinen
Esimerkiksi:
- Se oli yksisarvisen aura!
- Suojelustonttu se vain siellä teki töitään!
- Joku puhdisti juuri chakraani!
- Ylemmän henkisen tason guruni ohjasi minua!
- Energiakenttääni kosketti sprituaalinen olento!
Näissä selityksissä on se etu, että epävarmuutta ei tarvitse sietää, sillä aina löytyy jokin ”syy”.
Yliluonnollinen maailmankuva ei kestä epävarmuutta. Niinpä selitys on pakko keksiä itse.
* * *
Vielä 1800-luvulla oltiin taipuvaisia yliluonnollisiin selityksiin, koska ei ollut tarpeeksi tietoa, joka olisi selittänyt ilmiöt. Niinpä keksittiin erilaisia selitysmalleja, joissa aina taustalla oli jokin yliluonnollinen hahmo. Yliluonnollinen maailmankuva vaatii jokaiselle asialle selityksen, ja siksi tuottaa sen itse. Samalla luotetaan kaikkiin aistihavaintoihin: ”jos näin tai kuulin sen, sen on oltava totta”.
Sen sijaan jos ihmisellä on tieteellinen maailmankuva, hän kestää epävarmuutta. Kaikelle löytyy luonnollinen selitys. Tieteellisessä maailmankuvassa ihminen tietää, että aistit ovat epävarmoja ja aivot voivat huijata.
Suosittelen lämpimästi tieteellistä vaihtoehtoa maailmankuvaksi. Se perustuu järkeen ja vastuunkantoon, ei kansansatuihin ja vastuun ulkoistamiseen.
Jos muuten tiedät ”aivan varman” ja ”taatusti aidon” yliluonnollisen ilmiön, muistathan että voit saada siitä 20 000 euroa Skepsikseltä. Siitä vaan tienaamaan!
PS. Tein vielä yhteenvedon, jossa alin rivi on tärkein. Opetathan jälkikasvullesi tieteellisen maailmankuvan, sillä se on osa itsevastuun periaatetta.
Edit 30.1.2016 klo 10.14: Lisäsin taulukkoon vielä yhden rivin (Maailmankuvan alkuperä).
Poistin tästä kommentin, jossa puhuttiin tieteestä lainausmerkeissä ”tieteenä”. Asenne oli sen verran värittynyt, että en valitettavasti voi antaa tilaa huuhaalle EOT-blogissa.
Kirjoittaja totesi pitkässä kommentissaan muun muassa seuraavasti:
”Niin pitkään kuin tiede (haluaisin jopa tässä käyttää lainausmerkkejä, mutta menköön) ei kykene tuottamaan elämää kuolleesta aineesta, pidätän itselläni oikeuden suhtautua tieteen ja ’tiedeuskovaisten’ näkemykseen ’elämänenergian’ olemassaolosta epäileväisesti.”
Jos siis kommentoija edellyttää tieteeltä ”elämän tuottamista kuolleesta aineesta”, olemme niin eri linjoilla, että keskustelun paikka ei ole EOT-blogissa.
Tiede on uskonto siinä missä kaikki muukin. Pelkkiä teorioita, ei mitään sen kummempaa.
Väitteesi on silkkaa fiilistä ilman argumentteja. Valitettavasti mikään lähde tai sanakirja ei tue viestiäsi.