Edit 9.10.2023 klo 10.46: Kirjan nimeksi tuli Tunteet tapissa – Näin rakensimme puberteettisen yhteiskunnan.
Kiitos kaikille osallistujille! Tällä kertaa yksikään nimiehdotuksista ei päätynyt suoraan kirjan nimeksi, mutta arvon silti keväällä pari kirjaa kaikkien ehdotuksia lähettäneiden kesken.
* * *
Olen taas päässyt uuden tietokirjan kimppuun. Seuraava opukseni on työnimeltään Elefantin aika – kuinka tunteet voittivat meidät. Iso kiitos Suomen tietokirjailijoille apurahasta ja Into Kustannukselle kustannussopparista!
(Intossa on muuten nykyään kotimaisen kirjallisuuden kustantajana Satu Laatikainen, joka on vuosien mittaan korjannut kymmenkunta käsikirjoitustani painokelpoiseen kuntoon. On mahtavaa jatkaa hänen kanssaan yhteistyötä, vaikkei Satu enää itse pitelekään kustannustoimittajan kynää.)
Elefantin ajan aiheena ovat tunteet. Elefantti tarkoittaa nopeaa, intuitiivista ja tunnevetoista puoltamme, kun taas ratsastaja viittaa aivojemme hitaaseen, tietoiseen ja rationaaliseen osaan. Kirja kertoo siitä, kuinka luovutimme ohjakset kokonaan elefantille, emmekä enää edes pyri rationaalisuuteen. Emme viitsi opetella tunnetaitoja, koska on paljon helpompaa antaa elefantin päättää, minne mennään ja millä vauhdilla.
Elefantin aika on kuitenkin vasta työnimi; se saattaa jäädä käyttöön mutta se saattaa myös vaihtua. Miltä työnimi sinun korviisi vaikuttaa? Voisiko se toimia, vai olisiko sinulla ehdotuksia kirjan nimeksi?
Kriteerini kirjan nimelle ovat seuraavat:
- Haluaisin jotenkin mukaan elefantin, koska se alkaa olla jo varsin vakiintunut vertauskuva tunteille ja intuitiolle.
- Kirjan nimeä pitää pystyä taivuttamaan: ”luitko jo Elefantin ajan?” tai ”en ole vielä lukenut Elefantin aikaa”. Sen vuoksi en mieluusti halua kirjalle lausemaista nimeä, jossa on verbi. Jos kirjan nimi olisi Elefanttia jahtaamassa, sitä on hieman hankala taivuttaa.
- Hyvässä nimessä ei ole liian pitkiä yhdyssanoja kuten yhteiskuntarakenne tai ajattelumaailma.
- Hyvässä nimessä ei ole vierasperäisiä sanoja kuten paradigma tai resilienssi.
- Lisäys 8.1.2022 klo 15.25: Kirjan ote on yhteiskunnallinen, ei niinkään henkilökohtainen. Niinpä nimi voisi heijastaa pikemminkin laajaa näkökulmaa eikä yksilön tunnemylläkkää.
Näillä toiveilla mennään. Onko kirjani Elefantin aika, vai löytyykö tilalle parempi nimi?
PS. Jos sinun ehdotuksesi päätyy kirjan nimeksi, lähetän sinulle tietenkin signeeratun kappaleen aikanaan, kun kirja pullahtaa uunista ulos. Jos taas kirjan nimeksi jää Elefantin aika, silloin arvon yhden signeeratun kirjan työnimeä kannattaneiden kesken. Voit siis vapaasti joko keksiä paremman nimen tai kannattaa nykyistä työnimeä.
Moi!
Rakastan Elefanttia, se saisi olla useammankin kirjan nimessä. Sen sijaan en ole varma onko se niin vakiintunut tai ainakaan niin laajasti tunnettu vertauskuva, että se nimenä olisi kuitenkaan paras? Toki alaotsikko auttaa. Pidän itseäni kohtuullisen lukeneena ja sivistyneenä, mutta kesti hetken, ennen kuin vertaus elefantista ja ratsastajasta soitti kelloja.
Notta mitä yritän sanoa? Pitääkö tappaa kultasesi ja unohtaa Elefantti? En tiiä. Mutta jospa voitan kirjasi tällä pohdinnalla! 0:-)
Kiitos Hanna kommentista! Myös mua mietityttää, onko elefantti tarpeeksi tuttu vertauskuva. (Toisaalta Tommy Hellstenin Virtahepo olohuoneessa ei myöskään tainnut olla tuttu metafora, mutta kirjasta tuli silti kestohitti.)
On kyllä pahuksen vaikea homma keksiä kirjalle nimi. 🙂
Vähän kyllä Hannan kanssa samoilla linjoilla, Elefantin merkitys voi jäädä aika hämäräksi nimessä. Toki se voi olla myös kiinnostusta herättävä. Silloin jää tapauskohtaiseksi, onko reaktio ”yhym, en tajua, antaa olla” vai ”oho, pitääpä klikata eteenpäin mistä tässä on kyse”. Itse kiinnostuisin, kun tekijä on tuttu, mutta jos en tietäisi kirjoittajaa, voisi olla siinä ja tässä.
Tätä mäkin puntaroin. Juuri tuo Tommy Hellstenin kirja oli iso hitti – mutta onko mun oma nimeni tarpeeksi tunnettu, jotta voisin tehdä saman elefantille?
(Onneksi kustantajalla on lopullinen veto-oikeus nimeen, joten mun ei tarvitse tehdä lopullista päätöstä.)
Norsun kyyneleet voisi olla lyhyt ja iskevä.
Nepotismisyistä kirjan voi toimittaa tiskin alta -periaatteella
Haa, erinomainen nimivaihtoehto! Nepotismi kannattaa aina. 😀
Elefantin onni tai elefantin vuosi
Kiitokset – kirjaan ehdotukset ylös. Tuo vuosi-sanakin voisi toimia.
Elefantin vuoristorata
Kiitos Olli, pistän tämänkin ehdotuksen listoille.
Hei!
Minä heitän ehdotuksen ”Tunteelliset siilit” ja sille jokin ajatusviivan jälkeen tuleva alaotsikko. Vaikka ”Tunteelliset siilit – kun järki putosi kyydistä” tai ”Tunteelliset siilit – pöyristymisen ja järkyttymisen kaipuu”. Perusteena se, että suomenkielisille lukijoille tunteellinen siili lienee tutumpi assosiaatio kuin elefantti tunnemetaforana.
Kiitos Salla erinomaisesta ehdotuksesta! Olet kiinni palkintosijoissa.
Elefantti metaforana ohjaa minut buddhalaiseen (?) tarinaan sokeista jotka kukin kohtaavat elefantin ekaa kertaa ja tunnusteleva sitä omalla tahollaan eri kohdista. Ja tietenkin ajautuvat riitaan ja väittelyyn valehtelusta ja liioittelusta (yhdellä oli korva, toisella kärsä ja kolmas hipisteli häntää).
Elefantti intuition tai tunteiden metaforana ei kuulosta tutulle mutta tunteet on tällaiselle suomalaiselle elefantille muutenkin outo konsepti.
Annan pisteeni lyhyemmälle aikajänteelle kuin aika tai vuosi. Vaikka elefantin hetki?
Erinomaista pohdintaa, kiitos Risto! Tuo hetki voisi myös toimia.
Norsun tunteet ja muisti.
Norsu äidinkielen vuoksi ja muistiakaan ei pidä unohtaa. Norsu ei unohda.
Tiedätkö muuten, mitä muurahainen sanoi norsulle, kun ne kohtasivat kapealla sillalla?
Kiitos Matti ehdotuksista!
Veikkaan että muurahainen on sanonut jotain sen tapaista kuin ”tämä silta ei kestä kahta”.
”Väistätkö vai tömistänkö”
Tämä on 45 vuotta sitten edesmenneen kaverini koulupoikavitsi.
😀 😀
Tällainen idea tuli samantien mieleen, kun luin uudesta kirjastasi: Elefantin matkassa
Kirsi, kiitos ehdotuksesta! Tuota nimeä on hitusen hankala taivuttaa, mutta se ei ole oleellisin kriteeri. Nimiehdotuksesi tavoittaa kirjan idean tosi hyvin, ja se on tärkeintä. Pistän ehdotuksesi eteenpäin kustantajalle.
Aihe on erinomainen, näin vanhan ihmisen näkökulmasta nuo pikareagoinnit ovat kuin vauvan pulautuksia, siis kirjan nimeksi sopisi ”Vuoden pulautus” tai ”Pulautusten vuosi”. ”Pulautusten aikakausi” tai ”Pulautusten pulautus” jatkavat pidäkkeettömien ulostulojen sarjaa…
Norsun selässä
Viitteinä alkujohdanto (elefantti vs. ratsastaja), Kirsi H:n ehdotus sekä vanha sanonta, jossa ei olla jäniksen selässä. Niin jospa nyt ollaan norsun selässä. Ja lisättynä jollakin Sallan ehdottamista nimen jälkiosista. Eli esim. Norsun selässä – kun järki putosi kyydistä.
Minä kannatan elefanttia. Yllätyspata ei ollut tuttu ennen kuin päädyin seuraajaksesi ja kuten sanoit, virtahepo olohuoneessa
toimii myös. Historia muistaa parhaiten uutta luoneet.
Ehdotan nimeksi Elefantti sisällämme – kuinka tunteet voittivat meidät.
Taivutuksesta olen sitä mieltä, että olisi hienoa jos asiasta keskusteltaisiin tyyliin ”joko tunnistit elefantin itsessäsi”.
Vaikka speksit kielsivät vierasperäiset sanat niin en voi vastustaa kiusausta ja ehdottaa ”Tunteiden inertia”. ”Kuinka tunteet voittavat/-tivat järjen.”
Tuli myös mieleen Juhana Torkin Puhevalta josta juontaen ”Tunnevalta”. Voi olla liian tytärnimi Juhanan kirjoille. 😀
”Elefantti ohjaksissa” kertonee oleellisen vähän samaan tapaan kuin Virtahepo olohuoneessa.🤔
Miten ilmaisemme tunteitamme nykyään? Somessa, jos me jokainen voimme osallistua ja ottaa kantaa jopa ihan ventovieraiden iloihin ja suruihin, toivottalemme mm. jaksamista ja jaksuhaleja. Emojeilla höystettynä tietenkin. Voisko kirjan nimi olla Elefantin jaksuhalit?
Elefantin houkutus – kuinka tunteet ottivat vallan. Kompetenssini ei riitä syvällisempään pohdintaan, sillä olen langennut elefantin houkutukseen.😅
Tuli mieleen näitä lällätyksiä ”antti pantti elefantti” ala-asteelta. Koska pidän sanarytmeistä, niin ehdotan nimeksi: Elefantin panttivanki. Elefantin aika on vähän sellainen The Age of the …
Elefanttien marssi == tunteiden marssi == tunteet kytkeytyvät toisiinsa ja ajatukset kytkeytyvät tunteisiin…
Elefantin kesyttäjä / kesyttäminen.
Oma än psykoterapian jälkeen olen oppinut tunteita hallitsemaan.
”Elefantti ja tunnepuuska” tai ”elefantin tunnepuuska” – tulee hauskasti mieleen lastenkirja, mutta tämähän onkin loistavaa tunnekasvatusta meille aikuisille 😀
Minusta norsu on eläimistä viisainpia . Auttaa , muistaa , opettaa , rakastaa , periksiantamaton todellinen elämän rakentaja . Niin kirjan nimeksi sopisi . Norsu ja elämän viisaudet .
Tuo elefanttivertaus ei avautunut ennen selittämistä, ehkä se ei Suomessa kuitenkaan ole yleisesti tunnettu. Tietysti iskevimmissä kirjoissa sen koko konsepti on puettu uudeksi metaforaksi, kuten virtahepo olohuoneessa tai apina olkapäällä, ja silloin sillä mennään. Jos elefantin haluaa pitää niin jo aikaisemmin mainittu Elefantti ohjaksissa voisi olla paras.
Jos elefantti-vertaus ei hallitse koko kirjaa niin ehdotukseni on ”Siili kuutamolla – Kuinka tunteet voittivat meidät”. Siili kuutamolla tietysti viittaa Kirsi Kunnaksen runoon ylitunteellisesta siilistä. Jos taas haluaa tiputtaa metaforan nimestä pois niin vaikka ”Ihan tajuton tunne – Kuinka annoimme tunteille vallan”.
Mieleeni tulee elefantti posliinikaupassa – paljon ikäviäkin seurauksia voi tulla menemällä pelkästään (omien) tunteiden pohjalta, perässä, vallassa… Ymmärsin siis, että kirjasi keskittyy enemmän tunteiden perässä kulkemisen ikäviin puoliin ja siksikin tämä nimiehdotus toimisi: Elefantti valloillaan (ja tässä voi toki olla perässä huutomerkki tai kysymysmerkki)
Elefantti tunteiden kuvaamisessa on aika raskas. Puhuisin ajattelussa mieluummin jostain kevyemmästä, esim. linnusta. Jääräpäisestä joutsenesta tms.
Elefanttilauma-aika
(Ai ei saanut olla pitkää sanaa vai. Mutta on vaan yks tosipitkä, se on tehokeino joka kumoaa vastaväitteet 🙂
Muita lähtösäännön vastaisia: elefanttilauma-ajattelu. Elefanttilaumojen aika. Elefanttipanttivangit.. Elefanttiajan panttivangit… 😉
”Nopea elefantti” tai ”Nopeat elefantit”.
Muistathan sitten kertoa kaikille, että suomalaisella miehellä ei ole tunneälyä. Jos tarvitset arvovaltaisia sitaatteja, Sofi Oksaselta löytyy ”tyypillinen suomalainen mies käyttäytyy väkivaltaisesti, koska ei pysty ilmaisemaan tunteitaan.”
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/sofi-oksasen-suomi-kommentit-tanskan-tv-ssa-harmistuttavat/1854422
No kas, ilmeisesti Oksanen on mennyt antamaan Tanskassa varsin tunnepohjaisen ja yleistävän kommentin. Tämä voi hyvinkin päästä kirjaan.
Elefantti risteyksessä !
Miten valita suunta?
Tunnetuulet
Tunne tuulet
Tunnetut – tutut tunteet
Tuntemattomat ja/ vai tutut tunteet
Käviskö sanaleikittely toisesta elefanttivertauksesta: Tunne posliinikaupassa tai Tunteet posliinikaupassa?
Voisi hyvinkin toimia – kiitos ehdotuksesta!
Nyt saattoi lähteä ”vähän” nimilaukalle, mutta päätin antaa palaa teeman mukaisesti:
tunne ensin, järki jälkijunassa, jos sittenkään. Oli todella kiinnostavaa pohtia tulevan kirjasi nimeä. Pysähtyä nimen ja aiheen äärelle. Kiitos siis koukutuksestasi! 🙂
Pidän työnimestäsi ”Elefantin aika – kuinka tunteet voittivat meidät”.
Se kuvastaa sitä aikaa, missä nyt elämme, tunteen voittoa järjestä/faktoista.
Nimi kestää aikaa ja on yhteiskunnallisena ilmiönä kuvaava.
Kun makustelin työnimeä, huomasin kuitenkin kaipaavani elefantti-sanan vierelle lisää painolastia aika-sanan tilalle. Halusin siis säilyttää elefantti-sanan, mutta pähkäilin siihen
rinnalle mielikuvaa, jossa olisi jokin sanaparin magneetti läsnä. Kirjasi nimessä ”Journalismin
kuolema – mitä medialle oikein tapahtui?” on loistoesimerkki tuosta sanaparin vetovoimasta.
Otin huomioon toiveesi ja rajasin nimikehittelyt niiden mukaan.
Pöllin myös muitta mutkitta nimiin ja alaotsikoihin ideoita kahdesta aiheeseen liittyvästä blogipostauksestasi. Sallinet. 😉
Yritin makustella siis nimeä näillä metodeilla. Listaus saattaa sisältää raflaavaa ja pliisua, sanoilla leikittelyä, alaotsikoiden säätöjä ja ihan vain sitä sanapaloa, koska rakkaudesta lajiin.
Tämmöttös nimivariaatioita roiskui elefanttinimeä rapatessa:
Elefantin petos – kun tunteet loivat meille faktan
Elefantin valta – onko ilmiöissä mitään järkeä?
Elefantin supervoima – kuinka tunteet voittivat meidät
Elefantin kutsuhuuto – kuka malttaa enää aikuistua?
Elefantin voima – kuinka luovutimme ohjakset
Elefantin totuus – mihin kadotimme faktan?
Elefantin lumo – mihin kadotimme tunnetaidot?
Elefantin päätös – ajan hitti vai huti?
Elefanttien marssi – tahdomme tuntea!
Totuus elefantista – miten tässä näin kävi?
Malttamattoman innoissani siis odotan tulevaa uutta tietokirjaasi!
Polskis ja loiskis – sekä kiitos nimisäätömahiksesta ja anteeks listalaukasta, joka niin lapasesta läks! 😀
Kiitos Minna! Kaikki ehdotukset menevät kustantamolle pohdittaviksi. Kerron heti kun tiedän tulokset.
Kirjahan ilmestyy vasta vuoden 2024 alussa, mutta nimi ratkeaa nyt loppukeväästä. 🙂
Yritän malttaa odottaa kirjan ilmestymistä, sillä sisällössä sen salaisuus ja supervoima. 🙂
❤️❤️
Monenlaisia ajatuksia tuli mieleen, ja ihan ensimmäisenä nimi ”Elefantti ensin” tai ”Elefantti edellä”, kun ne jotenkin rimmaavat. Eli mennään sinne, minne elefantti vie. Voisi olla myös ”Elefantin jäljessä” tai ”Elefantin perässä”… tai miksei vaikka ”Elefantin tie” vrt. ”The Way of the Elephant”.
Vaan ajatukset kääntyivät elefantista siihen ratsastajaan, jolla ei ilmeisesti ole juurikaan sananvaltaa suunnasta tai nopeudesta. Ratsastaja jää siten päätöksenteossa paitsioon tai varjoon, ja siitä ehdotukseni ”Elefantin varjo”. Elefantti on iso otus ja luo ison varjon, ja sinne varjoon on helppo joutua. Tai päästä. Ratsastaja pystyy ohjaamaan elefanttia ainoastaan ratsailta, muttei sieltä varjosta.
Sanana elefantti kuulostaa vierasperäisemmältä kuin norsu.