Olin saanut toissapäivänä illalla Twitterissä viestin:
@katleena Mitäs sanot Midhillin ”osaamisesta”: i.imgur.com/splIFtP.png – Ei Hansin paikalla ole SoMe ihan hallussa. #Midhill #EOT
— Ari Salmi (@Arisalmi) 11. kesäkuuta 2013
Huomasin tuitin vasta keskiviikkoaamuna. En ollut ehtinyt seurata edellisiltana tai sinä aamuna somessa pyöriviä puheenaiheita, joten tuitti oli kullanarvoinen. Kävin tsekkaamassa tilanteen ja vastasin Arille nopeasti:
@arisalmi Voi ei. Jos ruokailijalta otetaan vesimaksu, se kuulostaa etelän turistikohteelta, ei Suomelta. Ja lisäksi huonot sometaidot.
— Katleena Kortesuo (@katleena) 12. kesäkuuta 2013
//
Keskiviikkona iltapäivällä soitti Taloussanomien toimittaja. Hän halusi kuulla mielipiteeni siitä, osaavatko ravintolat toimia sosiaalisessa mediassa ja muissa viestintätilanteissa. Onneksi Ari oli vinkannut Midhill-keissistä: hänen ansiostaan tiesin, mihin asiaan soitto liittyi.
Tajusin siinä samassa someverkoston konkreettisen arvon: vaikka itse olisin uutispimennossa, verkostoni toimittaa minulle ne uutiset, jotka koskettavat minua jollain tapaa. Ilman someverkostoani en selviäisi omasta työstäni.
Kiitos, Ari!
* * *
Neljä vuotta sitten sama keskustelu käytiin Oulussa. Vesi oli kalliimpaa, ja viestintä yhtä huonoa. http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/miksi-kraanavesikannusta-peritaan-perati-nelja-euroa/270155/
Vaikka ravintola epäonnistui some-viestinnässä, teki Välimäki oikean korjausliikkeen pyytäen nöyrästi anteeksi:
https://www.facebook.com/midhillbrgr
Oikein esimerkinomainen anteeksipyyntö! Välimäki onnistui kääntämään koko kriisin lähes voitoksi.
Aika monessa paikassa vesi maksaa nykyään. Asioin itse aikoinaan Välimäen Chez Dominiqien kanssa sähköpostitse pöytävarauksen suhteen enkä ollut ihan tyytyväinen viestintään, mutta ei se toisaalta mitään mokailuakaan ollut, että en ole nähnyt tarpeelliseksi valittaa missään. Välimäki tosiaan itse pyysi hienosti anteeksi ja ehkä tiimikin oppi tästä jotain (siis vesijutusta, ei mun jutusta).
Kyllä se vesi on aina maksanut. Toisinaan se maksaa erikseen, toisinaan hinta on lisätty muihin tuotteisiin. Ravintolahan voisi laskuttaa erikseen jokaisesta lusikasta ja haarukasta, mitä asiakas käyttää ja vaikka kynttilästä, joka palaa pöydällä.
”Ilmainen” vesi ja kynttilä tietenkin saa asiakkaan hyvälle tuulelle eikä hän tajua maksavansa molemmista. Oikealla viestillä voi luoda oikean illuusion. Toisissa yhteyksissä sitä tosin kutsutaan valehteluksi.