Tahtoo kanssa samanlaisen kuin Microsoftilla, tahtoo tahtoo!

Katleena Kortesuo

Kävin tänään Microsoftilla valmentamassa, ja päivän päätteeksi Terhi Jaakkola esitteli heidän uusia työtilojaan.

Vau!

Tilojen julkistus lehdistölle pidetään vasta maanantaina, mutta minun on pakko jakaa näkemääni jo etukäteen:

  1. Kenelläkään ei ole omaa työpistettä, koska kenenkään päivät eivät ole samanlaisia. Niinpä tilasta voi valita, ottaako tiiminsä kanssa ideointihuoneen, istuuko punaisella nojatuolilla ikkunan ääressä vai työskenteleekö perinteisen työpöydän ääressä.
  2. Kaikkien tavarat ovat värikkäissä, lukittavissa kaapeissa, joista ne voi ottaa esille, kun valitsee itselleen kulloisenkin työpisteen.
  3. Toimistossa on hiljainen huone, jossa on kiellettyä puhuminen ja kännykän pirinä. Siellä on kymmenkunta istumapaikkaa, jonne voi vetäytyä tekemään jonkin työn rauhassa loppuun. Tässä huoneessa on kiellettyä käydä kysymässä mitään neuvoa toiselta. Tilassa on myös kirjasto.
  4. Toimistossa on lasiseinäisiä puhelinkoppeja, johon voi vetäytyä puhumaan tärkeää puhelua.
  5. Toimistossa – jos sitä edes voi toimistoksi kutsua – on myös beach, tila jossa soi musiikki. Beachillä on merenrantanäkymä, ja sisustuksessa on hiekanvärisiä Fatboy-säkkituoleja ja ruukkupalmuja.
  6. Toimistossa on leikkinurkkaus lapsille, siltä varalta että jonkun täytyy ottaa muksut mukaan työpaikalle. Tarjolla on tusseja, legoja, pehmoleluja ja hauskoja kalusteita.
  7. Toimistossa on runsaasti erilaisia tiloja, joissa on erilainen tunnelma. Joku kaipaa neutraalia ja perinteistä huonetta, toinen värikästä ja inspiroivaa tilaa ja kolmas luonnonläheistä soppea, jossa soi linnunlaulu. Jokainen voi valita omaan mielentilaansa ja työtehtäväänsä sopivan huoneen. 

Kuvia löydät täältä – tosin todellisuus oli vieläkin houkuttelevampaa kuin kuvat.

Ainoa kritisoitava aihe on Microsoftin käyttämä termi läsnätyö. He ovat halunneet löytää uudenlaisen sanan, joka kuvaa aitoa läsnäoloa työssä: se voi olla etätyötä tai työpaikalla tehtävää työtä.

Läsnätyö on vaikea sana, koska yhdyssanoissa ei oikein voi käyttää essiiviä alkuosana (vrt. "kaukanatyö"). Ainakin omaan korvaani se kuulostaa hankalalta.

Ymmärrän kuitenkin, että Microsoft on halunnut keksiä uuden sanan. Saa nähdä, vakiintuuko se käyttöön, vai tuleeko tilalle "kielenmukaisempi" termi kuten monityö, uustyö, läsnäoleva työ tai vaikkapa lähekkäistyö.

Edit klo 16.22: Terhi lähetti tiloista hyvän kuvan, jonka on ottanut Wilma Hurskainen:

Unohdin myös mainita, että kaikkia oleilupaikkoja ja tuoleja on vähintään kymmenkunta joka sorttia. Niinpä ei tarvitse pelätä, että joku vie suosikkipaikan.

18 kommenttia

  1. Kuulostaa kivalta, mutta henk koht mä tulisin hulluksi jos joutuisin joka aamu pohtimaan et pääsenköhän lempparipaikalleni jne 🙂 Mä olen kai hyvin riippuvainen rutiineista tietyissä asioissa, esim bussissa tunnen oloni ikäväksi jos joku on vieny ”mun paikan”.

  2. Sama juttu, ja etenkin ergonomiarajoitteisena ei kauheesti naurattais istuksia ties missä säkkituoleilla. Näyttää mukavalta, mutta toimiiko käytännössä?

  3. @SusannaFin – kyse ei ole niinkään yksittäisestä lempparipaikasta, vaan siitä mikä paikka on lemppari mihinkin tehtävään. Huomenna istun markkinointitiimin kanssa yhdessä ideoiden värikkäässä Spirit-tilassa. Iltapäivään mahtuu niin vapaamuotoista sparrailua kahvilahenkisessä tilassa kuin keskittymistä vaativaa tekemistä kirjastossa.

    Tunnen bussi-ilmiön. Olen edelleen hukassa, jos joku vie paikkani kesken koulutuksen tai seminaarin.

  4. Itseasiassa samankaltaisessa ympäristössä nyt kohta kuukauden työskenteleenä tuohon ”joka aamu uusi paikka” ja ”no camping” -hommaan kyllä tottuu. Ja lisäksi olen huomannut että tuo on lisännyt mm. kaikkiin papereihin ns. kultaisen kosketuksen. Paperit menevät kerralla sinne minne niiden pitääkin eivätkä jää pöydälle lojumaan. Joten suosittelen kyllä tätä ”läsnätyö” -mallia kaikille!

  5. Ai että mä nauttisin moisesta ympäristöstä. Tosin ei ihan hirveästi ehdi toimistolla istuskella. Vaikkakin täytyy sanoa, että toimistoksi myös oma työhuoneeni on vallan kaunis: nojatuoli, antiikkisohva, verhot, matto jne. Mutta olishan se hienoa kun voisi työtehtävän mukaan olla muuallakin kuin omassa boxissa 🙂

  6. Tämä on hieno idea! Tällä tavalla löytyy sopiva ympäristö kullekin työskentelylle. Toinen perustelu olisi se, että et voi mennä ”nollat taulussa” hengailemaan oman työpöydän taakse surffailemaan ja suunnittelemaan aikoakseen, että jotain työtehtäviäkin saisi työpäivän aikana tehtyä. Toisin sanoen sitä joutuu olemaan skarpimpana.

    Varmasti aluksi normaaleista rutiineista irtautuminen tuottaa hankaluutta päästä jyvälle, mutta eiköhän sitä totu nopeasti. Mitäpä jos tämä olisikin normaali tapa ollut iät ja ajat ja sitten siirryttäisiin jäykästi omille paikoilleen istumaan? Muutosvastarintaa hiukan luvassa…? =D

  7. Kiitos kommenteista!

    Yksityisyrittäjänä kaipaan monesti työhöni yhteisöllisyyttä ja asioiden jakamista. Jos asuisin pk-seudulla, perustaisin tuollaisen upean toimiston muiden asiantuntijayrittäjien kanssa. Samassa tilassa voisi työskennellä muutama eri alojen osaaja, ja vuokrakulut jaettaisiin tasan.

    Kun perustaa tuollaisen toimiston, siitä saa paljon, mutta jotain tietysti menettääkin. Itse joutuisin luopumaan valtavista paperikasoistani, jotka kerääntyvät itsestään työpöydälleni. Ne ovat sellaisia rakkaita kerrostumia, joista löytyy joskus kaksikin vuotta vanhoja asioita. Arkeologi minussa nauttii niiden kasojen penkomisesta. 🙂

  8. Luin tästä M$:n uudistuksesta (myös) lehdestä. Tuollaiset tilat ja työtavat vaativat erinomaisia itsensä johtamisen taitoja ja vahvaa integriteettiä. Se taas asettaa kovat vaatimukset rekrytoinnille. Ihmisiltä vaaditaan paitsi kurinalaisuutta yhteisten sääntöjen noudattamisessa myös erittäin vahvaa sitoutumista yrityksen ja yhteisiin tavoitteisiin, mikä taas puolestaan vaatii johtamiselta paljon.

    Vaaranahan on, että nurkkiin pääsee pesiytymään kyräilyä, juonimista, juoruilua, sosiaalista puuhastelua, hidden agendoja ja kuppikuntia.

    1. Anonyymi, kiitos kommentista!

      On ihan totta, että jokaisen microsoftlaisen pitää aivan varmasti kyetä johtamaan itseään ja ylipäätään olla itseohjautuva. Tämä voi olla joillekin vaikeaa.

      Sen sijaan uskon, että kyräily vähenee uudessa toimistomallissa. Kuppikuntia ei synny niin helposti, koska ihmiset ovat milloin missäkin. Myös hidden agendat ovat harvemmassa, sillä kuka tahansa voi istua vieressä tai kulkea ohi, jolloin supinat vähenevät.

      En tietenkään tiedä, millainen ilmapiiri Microsoftilla on ollut ennen (tai on nyt), mutta ylipäätään luulisin avoimen toimistotilan helpottavan kommunikointia ja vähentävän raja-aitoja.

      Erityisen hienoahan on, että arvoasetelmia on vähemmän. Jokainen etsii oman paikkansa aamulla – olipa sitten koodari tai henkilöstöpäällikkö.

      1. Pääasia on tietysti usko siihen, että se toimii.

        Ihmisten sosiaalisia toimintamalleja on sitten kuitenkin vaikea kitkeä. Niihin kuuluu oman reviirin luominen ja merkitseminen, mikä tahtoo johtaa siihen, että työpisteet vakiintuvat ellei niitä tarkoituksella välillä muuteta. Alkuun varmaan jokainen kokeilee eri paikkoja, mutta sitten ihmisten luontaisista työskentelytavoista johtuu, että vähitellen se oma lempipaikka löytyy. Lisäksi jokainen tietää jo mistä tahansa koulutustilaisuudesta tai seminaarista, missä ihmiset ovat alkujaan tuntemattomia keskenään ja saavat valita paikkansa vapaasti, että sanaton odotus on silti jotenkin sellainen, että sama istumapaikka pidetään alusta loppuun. Sitten kun niitä lempipaikkoja alkaa olla, niin samat ihmisethän niissä sitten kohtaavat.

        Työskentelytapojen lisäksi paikkojen vakioitumista ohjaa se, että ihminen hakeutuu helpommin tuttujen ja itsensä mielestä mukavien ihmisten seuraan kuin vieraampien tai vähemmän miellyttävien. Käytännön työskentelyn helpottamiseksi myös paljon yhdessä töitä tekevät hakeutuvat toistensa lähelle.

        Kolmas piirre on korkeamman aseman kunnioitus. Tahtoo siis sanoa, että keneltä tahansa ei helposti hyväksytä sitä, että istuu pomon oletetulle paikalle. Pomo sen sijaan saa istua missä tahansa.

        Avotiloissa sitäkin on vaikea kitkeä, että silmäparit vaivihkaa seuraavat, kuka juttelee kenenkin kanssa. Ja varsinkin sitä, kenen seurassa pomo viihtyy ja ketä hän kuuntelee. Ihmiset ovat herkkiä erityisesti sille, jos oma (todellinen tai kuviteltu) asema on vaarassa, ja he haluavat pysyä kärryillä siitä mitä on meneillään. Luottamuksen täytyy olla todella korkea, että ihminen ei käänny kuikuilemaan, mitä selän takana tapahtuu, noin niin kuin fyysisesti tai kuvaannollisesti.

        Avotiloissa yleisesti ottaen sosiaaliset, visuaaliset ja auditiiviset ärsykkeet ja tässä mallissa erityisesti oletettu jatkuva muutos voivat olla joillekin temperamenttityypeille (ref. Keltikangas-Järvinen) haaste. Jos ympärillä on jatkuvasti vieraita ihmisiä, jokainen työpäivä on kuin ensimmäinen: totuttelua, yhteisen sävelen hakua, toisiin tutustumista.

        Mutta siis summa summarum: alkuun tapojen hakemista uudessa ympäristössä on enemmän, mutta jos ympäristö pysyy vakiona, toimintamallit vähitellen vakiintunevat ja rutiinit korvannevat vaihtelun, koska se vähentää häslinkiä ja tekee kaikkien elämästä helpompaa.

        Onhan tuo mielenkiintoinen koelaboratorio, josta voisi löytyä parikin hyvää väikkärin aihetta. Digitalillahan kokeiltiin vastaavaa ”ei omia työpisteitä” kymmenen, viisitoista vuotta sitten. Mitenkähän siinä kokeilussa lopulta kävi?

        1. Kysymys on myös siitä, millaista henkilökuntaa haetaan. Uskon, että jos yritys kehittää ohjelmistoja ja sovelluksia, se ei hae riveihinsä turvallisuushakuisia ihmisiä. Sen sijaan tavoitteena on hakea luovia, muutosvalmiita ja sosiaalisia ihmisiä, joita erikoinen ympäristö viehättää.

          Vastaavasti jos jokin yritys tarvitsee riveihinsä konservatiivisempaa ja rauhallisempaa sakkia, niin se ei ehkä välttämättä tekisi vastaavaa uudistusta toimistotiloihin.

  9. Tuon vastustukseen ei kait ole kuin yksi lääke: kokeilu-vitamiini. Mutta sen verran on omat nivelet ja rutiinit kankeita, ettei heti ainakaan mihinkään riemuhuutoihin innostuisi. Nimenomaan tuo aamuhärdelli aiheuttaa mietintää. Mutta asianomaiset sen tietänevät paremmin.

    Itse olen kuitenkin myös sen kannalla, että jossain ajassa ihmisluonto on kuin joki. Ihminen tuppaa toimimaan minimienergian mukaan, joten uskoisin ihmisten juurtuvan tietyille paikoille hiljalleen. Toisaalta MS:n tapauksessa tuo asiakkaan luona oleminen varmasti vähän sekoittaa pakkaa.

    Toisaalta tuotahan voisi jatkaa seuraavaksi sillä (kun ns. kiinteät suhteet on katkaistu yritykseen), että työntekijä perustavat jokainen oman yrityksen ja tekevät alihankkijana yritykselle töitä.

    Loppujen lopuksi sen selvittäminen, että onko tästä osakkeenomistajille hyötyä vai vain kuluja lienee hankala mitattava. Se riittää jonkin aikaa, että työntekijät viihtyvät töissä. Mutta jos työpaikasta tehdään enempi ja enempi lastenleikkinurkkaus, niin voi pelkona on, että itse asia alkaa unohtumaan. Minkäverran esim. työntekijät käyttävät ”kahvilanoloisessa huoneessa” hengailuun aikaa ja samalla laskuttavat asiakasta, koska ikäänkuin tekivät asiakkaalle töitä.

    Mutta kuten sanoin, vain kokeilu auttaa paljastamaan miten tämä toimii.

    1. Hyviä näkökulmia!

      Itse olen ehdottomasti sen kannalla, että organisaatio koostuu itsenäisistä yrittäjistä. Näin kaikilla säilyy valinnanvapaus sen suhteen, missä projektissa työskentelee ja kenen kanssa.

      Tällöin työnjohdonkin on tehtävä laadukkaampaa työtä: kuka tahansa tiimistä voi marssia pois, jos siltä tuntuu. Toisaalta työnantajan ei tarvitse korvata kenenkään sairauslomia tai puhdasta laiskuutta.

      Teen juuri oman alihankkijatiimini kanssa yhtä projektia, ja toisesta väsään tarjousta. En osaa kuvitella itselleni alaisia, mutta teen mielelläni töitä tasavertaisten yhteistyökumppaneiden kanssa.

  10. Aivan erinomainen ja rohkea idea, joka on vieläpä toteutettukin todennäköisesti oikein eli niin, että ajattelu ja konsepti koskee kaikkia eikä ole mobiilipaikkoja ja kiinteitä paikkoja kuten joissakin toteutuksissa.
    Ergonomia-asiat ovat varmasti olleet haaste, koska me olemme niin erikokoisia ja -muotoisia. Huono ergonomia johtaisi pian nouseviin sairaskuluihin.
    Tällaisen uuden lähestymistavan ja ajattelun juurtuminen tosin kestää kauan, koska muistan jo Digital Oy:n rakentaneen vastaavantyyppistä tulevaisuuden toimistoa joskus hamalla 80-luvulla. Siellä työskennelleet voivat varmasti virkistää meidän muiden muistia.
    Tämä työtila-asia ja omasta työpisteestä kiinnipitäminen tuntuu olevan meille todella tärkeää, sillä niin vähän näistä toteutuksista kuulee.
    Siksikin iso käsi tämän projektin ideoijille ja toteuttajille. Jonkun pitää aina mennä edeltä. Toivottavasti tämä auttaa muitakin yrityksiä ajattelemaan tapoja tehdä töitänsä uusilla tavoilla!

    1. Niinhän se on että kun yritetään muuttaa luontaisia toimintamalleja niin aina on niitä jotka haluavat niihin uskoa vaikka väkisinkin: ”Tämä työtila-asia ja omasta työpisteestä kiinnipitäminen tuntuu olevan meille todella tärkeää, sillä niin vähän näistä toteutuksista kuulee. Siksikin iso käsi tämän projektin ideoijille ja toteuttajille. Jonkun pitää aina mennä edeltä.”

      Nämä ovat niitä kuuluisia keisarin uudet vaatteet ideoita ja kukas sitä pomoille sanoisi että ei toimi, pakko hymyillä ja selittää että kyllä on niiin mahtavaa kun ei ole omaa työpistetta.

      Katleenan mielestä ihminen joka vastustaa tätä ideaa on konservatiivi ja muutenkin tylsä = minä olen oikeassa ja sinä väärässä.

      Katleena tottakai kehuu ja ylistää, siitä hänelle maksetaankin, joten älkääs nyt hyvänen aika olko niin tyhmiä että luulette hänen puhuvan omasta kokemuksestaan ja fiiliksistään, sen lauluja laulat kenen leipää syöt. Vallankin Mikkisoftalla…

      1. Kiitos kommentistasi! Epäluulosi on täysin turha mutta toki oikeutettu.

        Täytynee muistuttaa, että olen tehnyt vain pari keikkaa Microsoftille ja nekin koulutusyritys Inforin kautta. Se raha, minkä saan Microsoftin valmennuksista, on sen verran pieni, että minulla ei ole mitään pakkoa ”laulaa heidän laulujaan”. Minulla on paljon suurempiakin asiakkaita, joita olen jopa arvostellut tässä blogissa.

        Kirjoitan yleensä siitä, mikä herättää ajatuksia, tunteita tai molempia. Niinpä postasin Microsoftin työympäristöstä, koska se oli upea.

        Jos haluat lukea, mitä mieltä Microsoftin väki itse on uudistetuista työpisteistä, niin voit lukea heidän kokemuksiaan täältä: http://blogs.technet.com/b/kohtaamispaikka/

        Uskon, että liikkuvat työpisteet ovat upea juttu. Niitä on jo testattu muualla, ja käytäntö on havaittu hyväksi. On aivan turha jäädä jumittamaan oman pöytänsä ääreen, kun voi keskittyä hiljaisessa huoneessa, soittaa puhelut puhelinkopissa, pitää luovan hetken ideointihuoneessa ja vetää tiimipalaverin sohvilla.

        Useimmiten muutoksen vastustamisen syynä on pelko. Kun pelon yli pääsee ja kokeilee uutta, monesti ei edes halua palata vanhaan.

  11. ”Itse olen ehdottomasti sen kannalla, että organisaatio koostuu itsenäisistä yrittäjistä. Näin kaikilla säilyy valinnanvapaus sen suhteen, missä projektissa työskentelee ja kenen kanssa.

    Tällöin työnjohdonkin on tehtävä laadukkaampaa työtä: kuka tahansa tiimistä voi marssia pois, jos siltä tuntuu. Toisaalta työnantajan ei tarvitse korvata kenenkään sairauslomia tai puhdasta laiskuutta.”

    Elikkäs työntekijät ovat laiskoja kotona sairastelevia luusereita ja vain yrittäjät niitä oikeita ihmisiä – jessus! Onneksi sulla ei ole alaisia, toivottavasi ei koskaan olekaan…

    Käytännössähän tuo että saa valita kenen kanssa työskentelee tarkoittaa MS:n tapauksessa sitä että jos ei seura kelpaa niin etsi muita bisneksiä, heh heh. Sitäpaitsi tinkimällä tarjoukset mahdollisimman alas saman työn saan revittyä velkaiselta alihankkijalta myös halvemmalla kuin omalta työntekijältä, jolla lisäksi olisi jopa joitain oikeuksiakin, sepä MS kauhistuttaa.

    1. Kiitos kommentista! Epäluulosi on kuitenkin turha.

      En suinkaan sanonut, että kaikki työntekijät ovat laiskureita tai sairaslomalaisia. Mutta heitäkin on joukossa, ja tämän ryhmän kustannukset jäävät yrittäjän maksettaviksi. Ja nyt siis puhun yrittämisestä yleensä, en mistään tietystä firmasta.

      Maksan muuten alihankkijoilleni reilusti enemmän, kuin mitä he saisivat palkkatyöläisinä. Katsoin äsken, että jokin kielenkorjausfirma ottaa oikoluvusta 7-12 euroa per sivu, mutta maksoin tällä viikolla omalle alihankkijalleni 30 sivun urakasta 1000 euroa. Voit itsekin laskea, että se ei ole riistoa, vaan suorastaan ylenpalttista hinnoittelua.

      Yksi syy siihen, miksi firmat kaatuvat, on työsuhteet. Jos minulla olisi viisi työntekijää mutta myynti ehtyisi, joutuisin maksamaan kaikille juoksevaa kuukausipalkkaa ilman vastaavia tuloja. Harva firma kestää sitä kovin pitkään.

      Sen sijaan alihankkijoillani on täysi vapaus etsiä muita töitä, jos he niin haluavat. Sovimme projektin kerrallaan ja hinnoittelemme sen niin, että alihankkijan kannattaa tehdä se.

      En tiedä lainkaan, mitä käytäntöjä Microsoftilla on. Tämä teksti siis koskee yrittämistä yleensä sekä omaa yritystäni.

Kerro oma kantasi

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.