Huhtikuussa jouduin naisia arvostelevan taksikuskin kyytiin. Keskustelu eteni suurin piirtein näin:
*Lyhythameinen nainen kulkee suojatietä taksin edestä. Naisella on pinkit sukkahousut.*
Taksikuski: Hieno juttu kun kevät tulee, ja naisetkin alkavat taas käyttää hameita.
*Jätän reagoimatta, koska en halua kannustaa kuskia puhumaan naisista.*
Taksikuski: Katsos nyt tuotakin tyttöä, hienon väriset sukkahousut.
Minä: Tuleekohan tytölle kylmä?
Taksikuski: On se hienoa, kun jotkut naiset ajattelevat meitä miehiä. Mä olen sen verran vanhanaikainen, että kyllä naisella pitää olla hame.
Minä (mustat liituraitahousut jalassa): No eiköhän jokainen ajattele vaatteittensa kanssa ihan vaan omaa olemista ja – –
Taksikuski: Varsinkin suorat housut on ihan kamalat. Kyllä naisella pitää olla hame, niin sääret näkyvät. Ja korkokengät.
Tätä keskustelua on turha referoida enempää. Kuskilla oli omat mielipiteensä, eikä hän voinut kuvitellakaan, että joku voisi pitää tuollaista puhetta loukkaavana, yksipuolisena tai muuten vaan idioottina. Olisikohan minun pitänyt ryhtyä vaatimaan häneltä minun silmääni miellyttävää pukeutumista?
Tarinan opetus: Älä lauo omia mielipiteitäsi asiakkaalle silloin, kun se ei kuulu työtehtäviisi.
Huh, mikä A-luokan lihansyöjä kuskina! Tarkentaisin kuitenkin tuota tarinan opetusta sen verran, että mielipiteitä kyllä saa laukoa, kunhan on sen verran sosiaalista silmää, että osaa tehdä sen ketään loukkaamatta. Asiallinen, hyväntahtoinen pohdiskelu ja keskustelu sopii moniin sellaisiinkin tilanteisiin, joissa se ei välttämättä kuulu henkilön työnkuvaan. Vaikeinta onkin yksiselitteisesti rajata pois ne aiheet (uskonto, politiikka, sukupuolten väliset erot, mahdollisesti jopa urheilu), joiden tiimoilta mielipiteitä ei kannata esittää.Menee vähän aiheesta ohi, mutta minua vaivaa muutenkin tapa, jossa kaikki institutionaaliset keskustelut tulisi hoitaa mahdollisimman vähin sanoin ja genrestä lipsumatta. Itsekin koen pakollisen small talkin vaivaannuttavaksi joissakin kulttuureissa, mutta pientä pehmennystä arkipäivän touhuihin silti kaipaisin.
Kiitos kommentista! Kyllä taksikuskien kanssa on tosiaan kiva jutustella, mutta en pidä mielipiteiden laukomista jutteluna. (Mielestäni laukominen on siis toimintaa, jossa keskeytetään toinen ja esitetään hyvin kärjekkäitä ”oikeita” mielipiteitä.)Mielipiteiden vaihto on aina kiinnostavaa, ja kuten sanoit, siinä tarvitaan sosiaalista silmää.Tapasin tänään taas omituisen taksikuskin, mutta teen hänestä postauksen joskus toiste. Muuten on riskinä, että tästä tulee taksikuskiblogi. Sellaisellekin voisi tosin olla tarvetta. 🙂
Taksiblogi asiakkaan näkökulmasta muuten löytyy täältä: http://dotdot1.livejournal.com/. Yllättävän kiinnostavaa luettavaa sekin (ei vaan taideta enää päivittää)!
Kiitos vinkistä! Tuon blogin kokemukset ovat kuin omiani. Harmi juttu, että sen päivittäminen on tosiaan hiipunut.
Ironista muuten, että Google-mainokset näyttää tuossa tämän blogijutun kyljessä sukkahousumainoksen, jonka kuvassa on varmasti ko. taksikuskia miellyttävä hameen pituus.Menit sitten puhumaan sukkahousuista ja siten ruokkimaan Googlen mainosrobottia avainsanoilla. ;O)
Mile, naureskelin itsekin samaa asiaa. Seuraavaksi voisin kirjoittaa eri ammattien työkaluista kuten taikasauvoista ja hieromapöydistä – saa nähdä mitä ne avainsanat tuovat sivuilleni…