Tämän vuoden perusteella tapahtuma-ala on jakautumassa kahtia menestyjiin ja hiipujiin. Menestyjäsakkikin itse asiassa koostuu kahdesta eri tapahtumatyypistä.
Menestyjiä ovat ensinnäkin ne yritysvetoiset tapahtumat, jotka osaavat luoda ympärilleen valtavan hypen ja jotka seuraavat tiukasti ajan henkeä. Näitä ovat esimerkiksi NBF, Slush ja Flow.
Toinen menestyjien kategoria nousee yhteisöllisyydestä ja kansalaisaktiivisuudesta: Ravintolapäivä ja Siivouspäivä eivät todennäköisesti heti ole kuolemassa.
Mutta kolmantena ryhmänä ovat sammujat. En raaski linkata tähän tapahtumia, mutta omasta kalenteristani on pudonnut jo kaksi seminaaria pois: järjestäjä ei saanut osallistujia tarpeeksi.
Lisäksi muita vastaavia koulutustapahtumia mainostetaan aggressiivisemmin kuin ennen. Saan jatkuvasti meilejä ja puheluita, joissa pyydetään tapahtumaan vaikka alehinnalla. Eräästä tapahtumasta on soitettu jo kolmesti: etkö nyt millään tulisi maksavaksi asiakkaaksi?
Seminaarien ja koulutustapahtumien järjestäjillä on hankalat ajat. Organisaatiot karsivat tältä osin koulutusbudjetistaan, koska yleisseminaarit eivät tue oppimista samalla tavalla kuin spesifit yrityskohtaiset koulutukset.
Lisäksi kilpailu on kovaa. Suomessa on monen monituista tapahtumajärjestäjää, jotka kaikki organisoivat assistenttiseminaaria, ict-konferenssia, juoksutapahtumaa, kesäteatteria, kielikurssia, lakipäivää, lavatansseja, rockfestaria, somekoulutusta, markkinatoria ja hassua MM-kilpailua. Tuosta massasta pitäisi pystyä erottumaan.
Mitä tästä opimme?
Jos jatkat vuosittaista tapahtumaa, jonka kävijämäärät ovat hiipumassa, uusiudu näyttävästi ja vaihda nimeä. Samojen teemojen kouluttaminen tai samojen markkinatuotteiden myyminen vuodesta toiseen ei tuota tulosta.
Jos perustat uuden tapahtuman, perusta sellainen, joka on ajan hermolla ja joka on kyllin spesifi. Bonusta on, jos tapahtumalla on tarina eikä sillä ole kilpailijoita. (Ja jos tapahtumasi on maksullinen, kohdista se maksukykyiselle ja -haluiselle porukalle.)
Hyvä kirjoitus. Esimerkkinä tuli mieleen Provinssirock, jossa kävin yli kymmenen vuoden ajan, kunnes tapahtuma tuntui v. 2012 suureksi harmikseni näivettyvän olemattomiin. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen menestyksen vuosista festari supistui ensin kaksipäiväiseksi ja yleisökato oli havaittavissa. Onneksi tapahtuma ymmärsi uudistua ja päivittyä. Tämän seurauksena kuluneen kesän Provinssi (kyllä, nimikin lyheni) laajeni nelipäiväiseksi ja parin taukovuoden jälkeen siellä vieraillessani festari vaikutti saaneen uutta pontta toiminnalleen. Elävän rockmusiikin ystävänä todistin tätä ilolla.
Loistava esimerkki. Sama muutospaine on kulttuuritapahtumissa kuin koulutuksissakin: jos mikään ei muutu, tapahtuma näivettyy vähitellen.