Olen vakavasti harkinnut toimitusjohtajan palkkaamista. Tarvitsen nimittäin itselleni pomon.
Kerroin ajatuksestani eilen Ambientian Henri Soralle ja kysyin hänen mielipidettään asiasta. Henri totesi lakoniseen tyyliinsä:
Aina kun mietit, että ”pitäiskö”, niin todennäköisesti olisi pitänyt jo.
No tottahan se on. Firman liikevaihto ylittänee 200 000 euroa tänä vuonna, mutta minä vain pyöritän asiakkuuksia käsipelillä ja näppituntumalla ja unohdan vastata meileihin.
Henri pohti samalla, riittäisikö projektipäällikkö-coachin pesti. Varmastikin riittäisi. Silloin uudella osaajalla ei olisi kokonaisvastuuta firman toiminnasta, mutta hänellä olisi valtuudet kurittaa minua.
Seuraavaksi pitää miettiä työnkuva. Alustavasti siihen tulisi tällaista:
- Projektivastuu
- Asiakasyhteydenpito
- Minun ja alihankkijoiden kalenterin aikataulutus ja työnjako
- Myyntiseuranta
- Minun paimentamiseni
- Myynti, tarjoukset, vääristä projekteista kieltäytyminen sekä minun läksyttämiseni, jos otan väärän projektin
- Talousseuranta ja laskutus – ja tähän liittyvä minulle motkottaminen
- Ehkä jopa kouluttaminen, jos uusi osaaja sattuu olemaan viestinnän ammattilainen
Ennen palkkausta joudun luonnollisesti selvittämään myös palkka-, työsuhde- ja vaitiolovelvollisuusasiat. Rastani harmaantuvat pelkästä ajatuksesta. Alihankkija voisi olla parempi vaihtoehto.
Uudella projektipäälliköllä pitää tietenkin olla kokemusta asiakastyöskentelystä isojen organisaatioiden kanssa. Bonusta on, jos hänet uskaltaa päästää asiakkaiden luokse omin päin, ilman että asiakas juoksee itkien karkuun.
Olen joka tapauksessa jo hahmotellut työpaikkailmoitusta. Se menee tähän tapaan:
Haluatko työskennellä kasvuyrityksessä, jonka isoin kasvun este on yrityksen omistaja itse? Haluatko menettää hermosi omistajaan, joka ei vastaa meileihinsä ja joka keskittyy tekemään vääriä asioita? Haluatko ryhtyä kokopäiväiseksi omaishoitajaksi, tukihenkilöksi ja eläväksi kalenteriksi?
Nyt tähän on mahdollisuus! Jo vuodessa saat pälvikaljun, stressivatsan ja epätoivosta lysähtäneen ryhdin.
Menestys tehtävässä vaatii absoluuttista itsensä johtamisen kykyä, koska tulevalla työparillasi ei sitä ole. Tulet saamaan osaksesi huonoa esimiestyötä, vastaamattomia puheluita ja reikäisiä sukkahousuja.
Twitteriin voisi laittaa lyhyemmän tekstin:
Etsitään projektipäällikköä ihmiselle, joka on saattaen vaihdettava. Tehtävä sopii lempeälle ja pitkäpinnaiselle puskutraktorille. #duunit
Edit 7.11.2013 klo 22.40:
Oi te ihanat lukijat, tsemppaajat ja tiedonvälittäjät,
olen saanut yhdeksän loistohakemusta, joista yksi on ylitse muiden. Vielä sunnuntaihin asti voi lähettää hakemuksia valitsemassaan kanavassa, ja sen jälkeen epämääräisen ilmoitukseni hakuaika umpeutuu.
Tämä oli niin vetävä rekry-ilmoitus, että voisin laittaa samantien hakemuksen tulemaan 😀
t.nimim. ”norsun hermot”
Oi jee, vielä ehtii! Meiliosoite on katleena AT eioototta.fi.
Hyvä juttu tänään Hesarissa! Aamukahvituokioni sai aivan uutta näkökulmaa, kun luin sinusta kertovaa juttua.
Jos en olisi varattu omalle yritystoiminnalleni, harkitsisin oitis työpaikkailmoitustasi.
Kiitos Liisa! Nohevimmat tyypit ovatkin usein valmiiksi varattuja. *nyyh*
Kuten Sven, jos ei olisi jo töitä (ja väärältä alalta) niin hakisin 🙂
Oi jee, kiva kuulla että ilmoitus on kuitenkin vedonnut väkeen.
Jos olisin sinkku, hakisin treffiseuraa tällä samalla tyylillä.
no, jo on ilmoitus. mutta ainakin rehellinen, kuten sinulta saattoi odottaakin 🙂
uteliaisuudesta silti kysyisin, että miksi käytät sanaa ”alihankkijat” nykyään käytössä olevan sanan ”yhteistyökumppanit” sijaan?
sori, että takerrun tuohon yhteen sanaan, mutta itsekin olit aikoinaan tarkka vetämässäsi koulutuksessa 😉
ps: muutamassa tapauksessa olisi oikein hyvä, jos asiakas ensihetkellä juoksisi itkien karkuun. kertoo ainakin sen, että viesti hänen suuntaan meni mahdollisesti jakeluun!
Krisu, hyvä kysymys! Ajattelin puhua alihankkijasta, koska ”yhteistyökumppani” on joskus vähän harjaanjohtavakin. Yhteistyökumppanihan voi olla myös vaikkapa yhtiökumppani.
Olen tainnut kääntää kelkkani tämän suhteen sen jälkeen, kun aloin saada liikaa ”yhteistyöehdotuksia”. Ne lähinnä sisälsivät tietojen pumppaamista minulta sekä vähäisellä maineellani ratsastamista. 😀
🙂
”Älä tee yhteistyötä” -Jari Parantainen, http://www.pollitasta.fi/2011/03/ala-tee-yhteistyota/
Tämä pelasti päiväni! Kiitos. Jos useampi rekryilmoitus olisi näin rehellisesti ja hyvin tehty, tulisi niitä luettua piristykseksi aika aioin vaikka työpaikkaa ei juuri nyt olisikaan vaihtamassa.
Merja, kiitokset! Ajattelin, että on parempi olla rehellinen kuin kaunistella liikaa.
Sä tarvitset tehtävään keski-ikäisen insinöörimiehen.
Epäilen, että keski-ikäinen insinöörinainen olisi hyvä.
Hehee, molemmat käyvät!
Mihin voi osoittaa hakemuksen? 🙂
Tämän viikon loppuun mennessä haluamassaan kanavassa. Esimerkiksi meili katleena AT eioototta.fi käy hyvin. Olen tosin saanut jo kaksi Twitter-hakemustakin.
Hyvää settiä – otan yhteyttä, kun tarvin lisää verenpainetta!!! Luin myös tän päivän Hesarista ensimmäistä kertaa sinusta. Tämä, etten aiemmin ole kuullut, kertoo siis vain omasta keskinkertaista huonommasta sivistyksestäni. Hyvää syksyä!
Ana, lämmin kiitos kommentista ja tervetuloa EOT-blogiin!
Kuulut ihan taatusti enemmistöön, kun et tunnistanut nimeäni tai pärstääni. Olen tuttu vain tämän blogin lukijoille – jotka tosin ovat keskimääräistä älykkäämpiä, valistuneempia ja kauniimpia kuin muiden blogien lukijat.
Riittäisikö osa-aikainen (1pv/viikko) motivaattori-projektipäällikkö-valmentaja ensi alkuun? Ja pitääkö sinulle nalkuttava-toistava muistuttelija vai riittääkö kertasanominen? Vai tarvitsisitko assistentin, joka voisi valikoiden hoitaa jotkut maalliset tehtävät omatoimisesti ja kysyä sinulta jos tilanne kimurantimpi? Ajattele, enemmän aikaa siihen ydintekemiseen ja delegoit ei-niin-kivat-hommat sille toiselle, joka tykkää niistä hommista taas enemmän. Pisteet uuden ihmisen palkkaamisen harkinnasta!
Voi olla hyvinkin, että osa-aikainen osaaja riittäisi.
Minullahan on jo upea assistentti, mutta tarvitsen pomon: sellaisen joka kertoo, mitkä keikat ovat hyväksi liiketoiminnalleni ja mitkä eivät.
Kaiken pitää nykyään olla aina niin hauskaa.
Anonyymi, olet oikeassa. Hauskuus on vaarallinen tendenssi, joka pitää lopettaa yhteiskunnastamme.
Olen ajatellut perustaa Hymyilyn Vastustusliitto ry:n. Liitytkö siihen?
Hyvä ja niin paikkansapitävä kirjoitus. Harmi, että on jo oma firma
Ei hätää – olen jo nyt saanut hakemuksia yrittäjiltä.
Minun kannaltani alihankkija olisi parempi ratkaisu kuin palkkaaminen. Joten jos kiinnostaa, niin pistä hakemusta tulemaan.
Tästä tuli nyt jotenkin mieleen, että et tarvitse projektipäällikköä vaan äidin 🙂
Naulan kantaan! Mikähän on äidin keskimääräinen kuukausipalkka?
Voisiko sinun haasteesi myös ratkaista seuraavanlaisella kombolla:
1) Ulkoistat taloushallintoon liittyvät hommat listastasi kokonaan tilitoimistolle, joka tarjoaisi ”talousjohtaja” palvelun yrityksellesi.
2) Otat firmaasi yhtiökumppanin, joka näin ollen maksaa sinulle päästääkseen pitämään sinua ”ruodussa” itse liiketoiminnan suhteen ja tuo oman osaamisensa tähän puoleen mukanaan.
Saisit kaksi henkilöä avuksesi ja todennäköisesti vielä erittäin kustannustehokkaasti 🙂
Haa, mainio idea!
Aika paljon olen jo ulkoistanutkin tilitoimistolle. http://www.vihainen.fi hoitaa ostolaskut, palkat, verot ja kirjanpidon. Myyntilaskut teen itse sähköisesti. (Tässä siis olisi vielä ulkoistamisen varaa.)
Yhtiökumppanuus on yhtä aikaa kiinnostava ja pelottava vaihtoehto. Se ratkaisisi paljon, mutta täytyy puntaroida, toisiko se joitain haittoja.
Riippuu yhtiökumppanista.
Onko aikaa, halua ja kykyä homman kehittämiseen.
Yleisesimies Jantunen ilmoittautuu palvelukseen.