Perjantaina pidimme tyttöjen illan. Meitä oli viisi naista, keski-ikä 31 vuotta.

(Tarkalleen ottaen paikalla olivat minun lisäkseni pikkusiskoni, kuusikymppinen äitini sekä ala-asteikäiset tyttäreni. Mutta kolmenkympin keski-ikä kuulostaa myyvemmältä kuin kolmen sukupolven perheilta teatterissa.)

Olimme ostaneet perheen kuopuksille synttärilahjaksi musikaaliliput Jyväskylän kaupunginteatteriin, Lainahöyhenissä-komediaan.

(Pakko jatkaa sulkumerkkitarkennuksilla: lapsemme ovat syntyneet samana päivänä kahden vuoden välein. Juhlimme siis kuopuksen kahdeksanvuotispäiviä ja esikoisen ensimmäistä täyttä kymmentä.)

Asiaan. Loppu sujuu ilman sulkumerkkejä.

Lainahöyhenissä-esityksen plussat

  • Albin/Zaza-roolin esittänyt Joni Leponiemi oli huikea. Hän onnistui tekemään roolin aidosti, ilman vähäistäkään ”hihhii, mies pukeutuu naiseksi” -vivahdetta. Tästä roolista oli Marja Tyrni kaukana. Leponiemen skaala riitti hellyyttävän marttyyrimaisesta puolisosta itsevarmaksi yleisön viihdyttäjäksi ja yhtä lailla ikäkriisiä potevasta mies-äidistä hurmaavaksi revyydiivaksi.
  • Esityksen musiikki- ja tanssiosuudet olivat elämyksellisiä. Oli sulkaa, suukkoa ja sanoitusta. Isolla lavalla seurue pääsi oikeuksiinsa, ja nuorempi synttärisankari hihkui välillä onnesta. Minullakin jalka vatkasi musiikin tahtiin. Musiikista kuuluu kiitokset orkesterille, joka istui keskittyen kuopassansa ja loi tapahtumille äänimaiseman.
  • Ooo, puvustus! Pukusuunnittelija Tuovi Räisäselle on ilmeisesti annettu vapaat kädet ja budjettia sen mukaan. Mukana olivat kaikki yökerhorevyyn klassikot höyhenviuhkoista ja paljeteista vauhdissa riisuttaviin pitkiin helmoihin. Näyttävyydestä ei ollut tingitty, vaan puvut istuivat tismalleen musikaalin suurellisuuteen.
  • Esitys on ajankohtainen tasa-arvoisen avioliittolain vuoksi. Pääosassa ollut miespari – rooleissa Joni Leponiemen lisäksi Jouni Innilä – vannoi rakkautta toisilleen, ja samaan aikaan kuopuksemme hengähti ihastuneena. Sillä hetkellä lavalla ei ollut koomisuutta vaan aitoa pitkän ihmissuhteen rakkautta. Tämä välittyi myös kahdeksanvuotiaalle. Olin ylpeä lapsestani, joka eläytyi tunteeseen, eikä kiinnittänyt huomiota sellaiseen muka-poikkeavuuteen, että tunne oli kahden miehen välillä.
  • Sivuosassa ollut roolihahmo Marie Dindon (Hanna Liinoja, jos oikein käsitin) oli hulvaton miehensä alistamana neuroottisena vaimona. Hahmon alituinen hiusten sukiminen ja nyökkäily olivat kuin suoraan Hämeenlinnan kahviloista arkiaamuisin.
  • Plussana on toki myös Alvar Aallon arkkitehtuuri. Jos et ole koskaan käynyt Jyväskylän kaupunginteatterissa, asia kannattaa hoitaa pikimmiten kuntoon.

Lainahöyhenissä-esityksen miinukset

  • Jouni Innilän roolihahmolla Georgesilla oli turhankin vahva maneeri äänessään. Ehkä se johtui roolihahmosta, joka oli teatraalinen yökerhon tirehtööri. Silti ääni tuli ikään kuin niskasta, ja toinen muksuista kommentoi osuvasti: ”Äiti, tuo puhuu kuin Tsiisus Nieminen.”
  • Pariskunnan poikaa esittänyt Miikka Tuominen meni välillä ylinäyttelemisen puolelle. Toki genreen kuuluu tietty överiys, mutta joissain kohdin teennäisyyden raja ylittyi.
  • Meitä hämeenlinnalaisia sapetti, kun esitystä ei ollut aikataulutettu junien mukaan. Näytös loppui tismalleen samaan aikaan, kun viimeinen juna etelään lähti. Niinpä jouduimme kulkemaan omalla autolla: viisi tuntia ajomatkaa ja 2,5 tuntia teatteria.
  • Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla ei ole listattu kunnolla sitä, kuka on missäkin roolissa. Olisimme halunneet esityksen jälkeen katsoa myös sivuosien näyttelijöiden nimiä, mutta tietoa ei löydy teatterin sivuilta muiden kuin pääroolien osalta.

Kokonaisuus päätyi vahvasti plussan puolelle. Teatterin suhteen suosikkigenrenihän on sama kuin 70-vuotiailla lastentarhanopettajilla: rakastan komediamusikaaleja. Lainahöyhenissä istui teatterimakuuni kuin untuvapuuhka uumalle.

 

2 kommenttia

  1. Ihana postaus! Alkuun nauratti tuo keski-ikä homma: kieltämättä jutun saa kuulostamaan aivan erilaiselta, jos avaa ihmisten iät tarkemmin. Elävästi kirjoitettu kuvaus teatterikappaleesta. Mua ilahdutti myös, että entinen luokkakaverini on näköjään ollut teatterin päätähtenä….

    Miten Katleena suhtaudut tällaisiin postauksiin, joihin ei tule kommentteja? Ajatteletko, että ketään ei kiinnosta vai että kenelläkään ei ole mitään lisättävää? Halusin kommentoida sen vuoksi näin pitkän ajan päästä tähän, ettet ainakaan lankea ajattelemaan, että tällaiset postaukset ovat turhia. Sain tästä paljon iloa ja hyvää mieltä!

    1. Kiva että kommentoit!

      Mä ymmärrän hyvin, että tällainen postaus ei kerää kovin paljoa kommentteja, koska se on epätyypillinen aihe EOT:ssa. En siis ihmettele lainkaan, että kommentit jäävät saamatta.

      Toki sitten huolestuisin tosi paljon, jos kirjoittaisin jostain oleellisesta viestintäaiheesta, eikä kommentteja tulisi ollenkaan. Tsekkaisin ensimmäiseksi lukijamäärät ja sitten ehkä huolestuisin vielä lisää. 🙂

Kerro oma kantasi Kommentointiohjeet?

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.