Tilasin perheelle uuden ensiapulaukun, jota ryhdyin innoissani sisustamaan. Samalla tsekkasin kuntoon mahdolliset vanhentuneet sisällöt.
Käteen sattui vanha, Ampikyy-niminen kyypakkaus. Sen ohjeista sain välittömän migreenin, horkan ja jalkasienen.
Ampikyyn ohje kuului näin:
Kerta-annos otetaan mahdollisimman nopeasti pureman/piston tapahduttua pienen nestemäärän kera.
Ohje pitäisi kirjoittaa mieluummin näin:
Ota lääke mahdollisimman pian pureman/piston jälkeen pienen nestemäärän kera.
Miksi tein nämä muutokset?
- Aina kun annat ohjeita, käytä sinuttelua. Se on tehokkaampi kuin passiivi.
- Hätätilanteessa lyhyt ja tuttu sana on tehokkaampi kuin pitkä ja kankea. Kirjoita siis mieluummin pian kuin nopeasti, ja mieluummin jälkeen kuin tapahduttua.
- Karsi ammattitermit pois. Mikä on kerta-annos? Pitääkö lääkettä muka ottaa myöhemmin lisää? Milloin?
Poikkeuksellisesti jätin tekstiin kauttaviivan, vaikka sitä ei yleensä suositella. Tässä se kuitenkin tiivistää vaihtoehdot kompaktisti, eikä se aiheuta väärinkäsityksen vaaraa.
Katsotaanpa sitten annostusta:
Annostus on ohjeen tärkein asia. Hätätapauksessa sen pitäisi olla mieluummin idioottivarma kuin Mensan pääsykoetestiä muistuttava. Ampikyyn ohjeteksti on kuitenkin täysin epälooginen.
Ohje pitäisi kirjoittaa näin:
| Lapset 0-5 vuotta | 1 tabletti |
| Lapset 6-15 vuotta | 2 tablettia |
| Yli 15-vuotiaat | 3 tablettia |
Perustellaanpa muutoksia hieman.
- Järjestyksen pitää olla looginen: jos aloittaa vanhimmasta ikäryhmästä, pitää lopettaa nuorimpaan.
- Hätätilanteessa pikkulapset ovat kiireisimmän avun tarpeessa. Siispä aloitetaan heistä.
- Ikärajoja ei saa ilmoittaa limittäisessä muodossa ”1-5” ja ”5-15”, koska viisivuotiaiden vanhemmat alkavat välittömästi empiä oikeaa annostusta.
* * *
Nyt lähden apteekkiin katsomaan, onko pakkaus vielä nykyäänkin yhtä huono.
Se on lääkepaketti, ja niissä pelätään oikeusjuttuja, plus toki kirjoittajat ovat ammattinsa puolesta sellaisia,, jotka tekevät muutoin ns. aukotonta tekstiä oman ammattialansa sisällä.
Kerta-annos on siksi, että se otetaan kerralla, ei esimerkiksi kuuden tunnin kuluttua tai muuten vaan uusi satsi kun alkaa tuntumaan siltä. Toki tuon voisi ohittaa siten, että viitataan pakkauksesta löytyvään tuoteselosteeseen – jota kukaan ei lue, koska se on liian pientä pränttiä ja suurin osa ei ymmärrä sitä.
Limittäminen on lähes aina väärin, ja tässä kohtaa se lienee vain töppi, mutta siinä on pointtinsa, jota ei kerrota. Pienikokoinen viisivee menee alempaan luokkaan ja isompi suurella annoksella,
Minä en ole koskaan kadehtinut lääkepakkausmerkintöjen tekijöitä. Ensinnäkin sisältöä kontrolloidaan paikoin paljonkin, ja toiseksi pitäisi tehdä ymmärrettävää ja myyvääkin tekstiä/layoutia, jolla potilas ei tapa itseään.
Luulen, että aukotonta ohjetta on mahdotonta tehdä, koska eletään maailmassa, jossa ohje ”yksi tabletti kolmasti päivässä” on aika monelle lähes mahdoton ymmärtää 😉 Senkin voisi selventää kertomalla ihan suoraan, että yksi aamulla, iltapäivällä ja ennen nukkumaanmenoa.
Jakke, se on selvää, että aukotonta ohjetta ei ole. Silti ammattikirjoittajan tekemä ohje on todennäköisesti aukottomampi – eli se vähentää virhetilanteita.
Passiivi on alkutekstissä ehdottoman väärä valinta, ja samoin on annoskokojen epälooginen järjestys. Niillä ei ole mitään muuta perustetta kuin se, että kirjoittaja ei ole ollut selkeän tekstin ammattilainen.
Unohda koko kyypakkaus, se on tehoton.
Vuosien saatossa asiasta on ollut keskustelua ammattilaispiireissä ja joskus näkemys on ollut mm. se, että ihminen odottaa apua rauhallisemmin mielin , kun ”onneksi oli se kyypakkaus mukana” eikä lääkettä siksi ole vedetty pois markkinoilta.
Pakkauksen ohjeiden epäselvyydestä olen samaa mieltä.
http://duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&viewType=viewArticle&tunnus=duo50409&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_auth=
Riikka, kiitos asiantuntijakommentista!
Olen ollut siinä käsityksessä, että allergiselle lapselle kannattaa antaa kyypakkauksen tabletti, jos hän saa ampiaisenpiston. (Tai tämän ohjeen sain siis lääkäri-isältäni. Mitä mieltä itse olet?)
Olen itse sitä mieltä, että hyötyä ei ole, koska kortisoniannos on aika pieni eikä välttämättä imeydy hyvin tai nopeasti. Sairaalassa lääkettä annetaan isompi satsi ja suoraan suoneen tai lihakseen. Jos on oikeasti ampiaisen pistolle allerginen lapsi kyseessä, pitäisin kyllä adrenaliinikynää (Epipen, reseptilääke) varalla kotona ja ottaisin aina reissuun mukaan.
Mitähän miuten partiolaisille tästä kyypakkausasista nykyisin opetetaan?
Meillä muksulla ei onneksi ole sentään Epipenille tarvetta, mutta 50 %:lle perheestä tulee järrrjettömiä paukamia, joita yritämme tietty välttää.
Partiossa opetan lapsille kyynpuremasta seuraavat asiat:
* Kyyvaara-alueella mieluiten saappaat jalassa.
* Jos kyy puree, älä liikuta sitä raajaa, jossa purema on.
* Ilmoita heti aikuiselle, niin potilas kuskataan lääkäriin.
* Älä hiero tai raavi puremakohtaa.
* Ota kyypakkauksen tabletti ohjeen mukaan (koska ei siitä haittaakaan ole).
Oisko tuossa jotain, jota pitäisi mielestäsi vielä tarkentaa tai lisätä?
Ohjeet ovat hyvät!
Kyypakkauksen vaikuttava aine on hydrokortisoni. Se ei missään tapauksessa ole mikään kyyn tai edes ampiaismyrkyn vasta-aine, korkeintaan vähän helpottaa iho-oireita ja kipua.
Kyypakkaus on oikeastaan malliesimerkki hyödyttömästä lääkkestä josta on arkitilanteissa paljonkin etuja. Jos kyy puree niin ihmiset säikähtävät, mutta käsillä oleva ”lääkehoito” rauhoittaa tilannetta ja saa keskimäärin ihmiset toimimaan fiksummin.
Eli vastaus on että kyllä, kyypakkausta kannattaa käyttää jos vähäkin tuntuu että tilanne vaatii. Se rauhoittaa mieliä, ja ehkä jopa pikkuisen auttaa turvotukseen ja kipuun.
Kyyn purema on yleensä ihmiselle ”vaaraton”, koska kyy ei tuhlaa kallisarvoista myrkkyä itseään suurempaan elikkoon kuin äärimmäisessä hädässä tai vahingossa. Purempaan liittyy kuitenkin muutakin vaaroja kuin myrkky, villieläimen purema on aina merkittävä tulehdusriski. Jos kyy puree ja pumppaa myrkkyä tosissaan, niin se on hengenvaarallista terveelle aikuisellekkin.
Joo, ehkä isoin hyöty on psykologinen, mutta sekin on oleellista.
Mutta mitä tuumasit postauksen pääasiasta: selkeytyikö teksti?
Kappas, vastasin väärään kohtaan 🙂
Kyllä, teksti selkiytyi. Lääketeksteissä sanamuodot ovat tärkeitä, olisi oikeastaan kiinnostava tietää miten tuollainen epälooginen järjestys on voinut mennä läpi.
Itse pidän kyypaukkausta mukana ampiaisenpistojen varalta, kun tulee liikuttua maastossa paljon niin töissä kuin vapaa-ajalla.
Aikanaan kyypaukkaus pelasti meidän koiran, sen tongittua mätästä, jossa oli ampiaispesä ja sai monta pistosta.
Mahtavia pointteja Katleena. Tosissaan, miksi asioita ei voida sanoa yksinkertaisesti ja suoraan niinkuin ne ovat? Mielestäni pätee muihinkin asioihin kuin lääkepakkauksien teksteihin. Useasti joutuu lukemaan jonkun tekstin useaan kertaan, koska se on niin monimutkaisesti rakennettu.
Ohjeesi on silti epäselvä annostuksen suhteen. 6-15 vuotiaat ja sitten yli 15- vuotiaat. Eli montako se 15 vuotias nyt ottaa? ☺
Hän ottaa kaksi, koska 15-vuotias ei ole *yli* 15-vuotias.
Mä olen huomannut, että tämän ilmaisun kanssa ihmisillä on usein vaikeuksia. Itse asiassa mietin kirjoittaessani, olisiko kolmanteen kohtaan pitänyt laittaa ”16-vuotiaat ja sitä vanhemmat”. Sekin olisi mahdollista.
”Kerta-annos otetaan mahdollisimman nopeasti pureman/piston tapahduttua pienen nestemäärän kera.”
Entä jos pisto tapahtuu ilman nestettä?
Kirjoittamasi ohjeet ovat selkeämmät, tosin itse koen passiivisen muodon jotenkin rauhoittavan toteavana. Käskymuoto vähän ahdistaa hädässä. MInua siis.
Saara, lauseen määritteet koskevat predikaattiverbiä (otetaan), mutta eivät lauseenvastiketta (tapahduttua). Toki ymmärrän koiranleuka-ajatuksen, mutta kirjaimellinen tulkinta on sama kuin kirjoittajakin on tarkoittanut.
Kuulostaa paremmalta, mutta pakkauksen lukija ja potilas eivät ole todennäköisesti samoja ihmisiä, joten passiivi on välttämätön. Tekstissä ei siis voi lukea käskymuotoa ”ota lääke” eikä toisaalta myöskään ”anna lääke potilaalle”, koska onhan mahdollista lukija on todella saanut pureman. ”Kerta-annos” on täysin välttämätön sana. Kysymyksessä on siis lääke, joka otetaan kerran. Ihmiset eivät usein noudata lääkkeiden annostusrajoja, joten tätä on korostettava. Muuten joku ottaa toisen tai kolmannenkin paketin matkalla sairaalaan. Kyypakkaus on lumelääke, kuten muut ovatkin jo kommentoinneet.