Google arvostaa kuulemma verkkotekstejä, joiden pituus on 300-500 sanaa. On kuitenkin varsin omituista, jos Googlen pisteytys on sama, olipa teksti kirjoitettu millä kielellä tahansa.

Verrataanpa Kelan sivuilta poimittua samaa tekstiä englanniksi ja suomeksi*:

Study Grant
Study Grant is a government financed grant, which is paid at your bank account monthly. You are eligible for the Study Grant only for the months when you study. You can be paid study grant from the beginning of the month following your 17th birthday.

Pätkässä oli 47 sanaa.

Opintoraha
Opintoraha on valtion maksama avustus. Se maksetaan kuukausittain tilillesi. Voit saada opintorahaa vain opiskelukuukausilta. Voit saada opintorahaa 17 vuoden täyttämistä seuraavan kuukauden alusta alkaen.

Suomenkielisessä samansisältöisessä pätkässä oli vain 25 sanaa. Jos haluaa kokoon 51 sanaa, pitää vielä lisätä seuraavat tiedot:

Alle 17-vuotiaana saat lapsilisää etkä voi saada opintorahaa. Jos saat palkkaa työharjoittelusta tai työssäoppimisesta tai oppilaitoksesi maksaa sinulle apurahaa, ne voivat tietyissä tilanteissa estää opintorahan saamisen.

Mitä tästä seuraa? Jos haluaa optimoida Googlea varten, suomeksi joutuu kirjoittamaan enemmän. 300 sanaa suomeksi tarkoittaa enemmän asiasisältöä ja enemmän merkkejä kuin 300 sanaa englanniksi.

Tämä johtuu tietenkin suomen kielen pitkäsanaisuudesta. Meillä on enemmän yhdyssanoja kuin englannissa, ja ilmaisemme taivutuspäätteillä samaa asiaa kuin englanninkieliset prepositioilla ja postpositioilla.

Käytännössä siis Google ja haakukooneoptimointi** aiheuttavat sen, että suomenkieliset verkkotekstit ovat asiasisällöltään ja merkkimäärältään pitempiä kuin englanninkieliset.

Jos olet a) guru tai b) muu taho, jonka sanomisia suuri yleisö suorastaan kerjää, tällä ei ole mitään merkitystä. Lukijasi ahmaisevat tekstisi, oli niiden mitta mikä tahansa.

Sen sijaan jos joudut taistelemaan lukijoista, joudut valitsemaan kahden pahan väliltä:

Kun kirjoitat yli 300 sanan mittaisia tekstejä, saat hakukoneissa näkyvyyttä, mutta lukijasi eivät välttämättä jaksa kahlata tekstiäsi läpi.

Kun unohdat Googlen mittasuositukset, teksteistäsi tulee parempia, mutta Google ei tuo tekstejäsi esille kovin hyvin.

Suo siellä, vetelä täällä.

* Jouduin tosin pistämään Kelan virkkeiden järjestyksen uusiksi, sillä asiat oli kerrottu eri kielillä eri tahtiin. Tästä klassisesta kääntämisen ilmiöstä on tulossa erillinen postaus lähiaikoina.

** Optimointiin perehtymättömille tiedoksi: omituinen kirjoitustapa johtuu siitä, etten halua hakea vääriä hakukoneosumia viljelemällä tekstissäni suosittua termiä.

3 kommenttia

  1. Olen itsekin miettinyt tätä asiaa. Englannin ja suomen erot vaikuttavat kuitenkin kahdella tapaa. Ensinnäkin englannissa on paljon artikkeleita ja prepositioita, joita Google ei ota huomioon lainkaan. Tällöin englanninkielisessä tekstissä on käytännössä vähemmän merkitseviä sanoja kuin vastaavassa suomenkielisessä. Toisaalta suomen tilannetta vaikeuttaa sanojen taivuttaminen. Google näyttää ymmärtävän osan taivutetuista sanoista, mutta ei kaikkea. Tämä hankaloittaa tilannetta, mutta en oikein osaa arvioida, kuinka paljon. Todennäköisesti tuo 300-500 sanan suositus on ihan hyvä suomenkielisillekin sivuille. Voi kuitenkin olla, että tarvittava sanamäärä kasvaa sitä mukaa, kun optimoijat ryhtyvät kilpailemaan juttujensa pituuksilla?!Tuohon ** kohtaan: jotkut käyttävät tietoisesti vääriä kirjoitusasuja ja yhdys sana virheitä nimenomaan saadakseen haku kone osumia 🙂

  2. Minä ainakin tunnustan syyllistyneeni tuohon Mikon mainitsemaan tahalliseen väärien kirjoitusasujen viljelyyn. Tosin melko harvoin enää nykyään, sillä laadukas sisältö tuo palaavia kävijöitä, jotka ovat paljon tärkeämpiä kuin sekalaisilla hakusanoilla tulleet.Samoilla linjoilla olen myös tuon ajatuksen kanssa, että englannin- ja suomenkielistä tekstiä verratessa pitää huomioida nuo prepositiot.En ole tehnyt mitään testejä, mutta veikkaan, että tuossa 300 – 500 sanan arviossa on kyse kahden asian kombinaatiosta. Ensinnäkin siitä että tuolla sanamäärällä saadaan avainsana esiintymään useammin kuin kerran. Toinen asia on se, että kun kirjoitus näyttää siedettävän pituiselta niin se luetaan herkemmin. Liian pitkät hylätään ja jatketaan muualle. Eli kyse on tuosta bounce rate -luvusta. Google tarjoaa sitä hakutulosta, joka todennäköisimmin luetaan, sillä Google ei ole varsinainen hakukone vaan palvelu, joka etsii sisältöä, joka miellyttäisi tai vastaisi eniten suurimman osan hakijoiden mieltymyksiä.Toisin sanoen juju on siinä, että tuotetaan loistavaa sisältöä ihmisille, tiedostaen samalla se, millaisilla hakuyhdistelmillä ne oikeat ihmiset hakevat asiaa hakukoneesta. Tästä käytetään ainakin termiä SEO-Writing, eli hakukoneoptimointi-kirjoittaminen.Ja sori, että viljelin nyt niitä sanoja, joita koitit välttää. Tosin ne ovat tämän ketjun, sekä itse verkkokirjoittamisen osalta hyvinkin oleellisia.

  3. Janne ja Mikko, kiitos kommenteista! Hyvä kun tarkensitte tuota englannin kielen sanamärän laskentaa.Jos Kelan tekstinäytteestä poistetaan prepositiot ja artikkelit, sanamäärä jää silti 37:ään eli alle suomenkielisen. Tilanne siis pysyy samana: saadakseen sanamäärältään yhtä pitkän tekstin, suomalainen joutuu kirjoittamaan postaukseensa enemmän asiaa kuin englanninkielinen (jos siis haluaa näkyä Googlessa). Ehkä tämä harjoittelu tekee meistä enemmän asiantuntijoita kuin englanninkielisistä virkaveljistämme. :)Allekirjoitan mieluusti tuon Jannen mielipiteen siitä, että ennen kaikkea pitää huomioida lukijat, ei hakukoneita.

Kerro oma kantasi Kommentointiohjeet?

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.