Olen huolissani Suomen ammattikouluttajien tasosta. Se ei ole järin hohdokas. Siksi aivan liian moni osallistuja pitää koulutuksia pikemminkin rangaistuksena kuin palkintona.
Niinpä laadin testin. Sen avulla sinunkin on helppo selvittää, satutko istumaan huonon ammattikouluttajan uhrina.
Tämä testi on tarkoitettu vain ammattikouluttajien analysointiin, koska heidän pitäisi olla vankkoja osaajia. Sen sijaan maallikoita ei parane arvostella näillä kriteereillä.
Mitä enemmän annat kyllä-vastauksia, sitä kurjempaan koulutukseen olet päätynyt.
- Aloittaako kouluttaja puheenvuoronsa kertomalla, että ”mä olen nyt vähän huonosti valmistautunut”?
- Puhuuko hän diojen kanssa, vaikka puheenvuoro kestäisi vain puoli tuntia?
- Onko dioilla usein yli seitsemän bullettia?
- Ovatko kaikki diat pelkkää tekstiä?
- Ovatko kaaviot niin monimutkaisia ja täynnä elementtejä, että ne täyttävät koko dian?
- Lukeeko kouluttaja dioista ääneen pitkiä pätkiä?
- Kääntääkö hän usein selän yleisölle ja puhuu dioilleen?
- Esiintyykö hän pöydän tai puhujapöntön takaa?
- Harhaileeko kouluttajan katse kaikkialla muualla paitsi osallistujissa?
- Pomppiiko hän asiasta toiseen ilman logiikkaa?
- Unohdatko puolen tunnin päästä kaiken, mitä hän on sanonut?
- Pysyykö kouluttaja tiukasti sisältösuunnitelmissaan, vaikka osallistujat tarvitsisivat sittenkin jotain muuta?
- Jos olet nähnyt kouluttajan esiintyvän aiemmin, pitääkö hän joka kerta sanasta sanaan saman setin?
- Hipeltääkö hän käsissään paperia, tussia tai muuta turvatavaraa?
- Pitääkö hän käsiään taskussa, selän takana tai puuskassa rinnalla?
- Toistaako kouluttaja jonkin maneerihokeman niin usein, että alat vaistomaisesti pitää kirjaa toistoista?
- Ovatko osallistujat koulutuksen aikana hiljaa (lukuunottamatta alkutervehdyksiä ja loppuhyvästelyjä)?
- Joutuuko kouluttaja koulutuksen lopussa vilauttelemaan dioja kiireisesti, jotta hän ehtisi käydä kaiken läpi?
- Tekeekö mielesi vilkuilla koko ajan kelloa tai kännykkää?
- Aloitko kuorsata kesken koulutuksen?
0–3 kyllä-vastausta: Olet oikean ammattikouluttajan käsittelyssä. Rentoudu ja nauti.
4–9 kyllä-vastausta: Hmm. Ehkä kouluttaja on vain väsynyt. Tilanne on toivottavasti väliaikainen. Koeta kestää.
10–14 kyllä-vastausta: Aargh. Elät läpi julmaa kokemusta, joka vaatii toipumista. Olet ansainnut töiden jälkeen hartiahieronnan ja suklaabanaanin.
15–20 kyllä-vastausta: Kouluttajasi on väärällä alalla. Eikä tämä ole mielipide, vaan mitattu fakta.
Kiitos! Testaan tätä opettajiin. Saako istualtaan puhumisesta tuplapisteet?
Aaaaargh. Kyllä saa.
Paitsi jos tuo oman tuolin mukanaan! Ja jos se on pyörätuoli. 🙂
Tämä on perustelu, jolla annamme ilman muuta vapautuksen kielteisistä pisteistä. 🙂
Mutta se tuplaakin kohdan 8 pisteet. Eli kunhan ei ole pöydän takana, ei hätää.
Jostain syystä tuohon Jarmon kommenttiin ei voinut vastata, vastaan siis tähän yläpuolelle. Olen erittäin samaa mieltä tuosta pöydän takana istumisesta, oli tuolia tai ei. Istuallaan on aina kovin alhaalla, ja silloin pöydän taakse linnottautuminen on vielä kamalampaa yleisön kannalta.
Onnekseni olen saanut opettaa tiloissa, jossa pöytää ei ole pultattu lattiaan!
Juu, EOT:ssä on toistaiseksi sallittu vain viisitasoinen kommentointi, mutta laajennamme ketjutusmahdollisuutta kevään aikana. 🙂
Koska itsekin koulutan vielä eläkkeellä ollessani, niin vastailin näkökulmasta, miltä oma esiintymiseni minusta itsestäni tuntuu. Kyllä vastauksia tuli vain kaksi, joista toinen lievemmässä muodossa. Kännykkäaddiktio on minusta niin kiusallista, että laitan aina kännykän kokonaan pois päältä, kun itse koulutan. Toisaalta minulla on aina kello näkyvillä. Jos on sovittu jostain määrämittaisesta vedosta, niin ylittämällä sen varastan sekä kuulijoiden että seuraavan lavalle astuvan aikaa. Molemmat ovat yhtä sietämättömiä ”rikoksia ihmisyyttä kohtaan”.
Nyt olisi tietysti mielenkiintoisa vertailla omia vastauksiaan koulutettavien vastauksiin. Ne eroaisivat luultavasti paitsi minun vastauksista myös keskenään.
Tuo muuten on kiinnostava ajatus: koulutuksen jälkeen pitäisi kysyä sekä kouluttajalta että osallistujilta, miten meni. Jos vastauksissa on iso ero, kouluttajan kannattanee katsoa itseään peiliin.
Vuoden alussa vammaisurheilijoiden Rio-leirillä oli henkilöbrändäämistä ja somemarkkinointia käsittelevä koulutuspläjäys. Tai piti olla. Kouluttaja, joka kertoi paljon kouluttavansa väkeä myös suullisesta viestinnästä (pääaineena oli ollut puheviestintä), ei saanut kavojaan näkyviin salin laitteilla, eikä osannut pitää settiään ilman. Esitys siirrettiin seuraavalle päivälle. En tiedä, miten hyvin se silloin toimi, koska jätin väliin. Ei antanut minulle ainakaan kovin lupaavaa kuvaa.
Voi ei. Suullisen viestinnän kouluttaja ei osaa puhua ilman kalvoja? Kuulostaa äärimmäisen surulliselta.
(Oliko hän muuten ottanut huomioon, että osallistujissa on näkövammainen? Silloinhan esitys ei missään nimessä saa nojata visuaaliseen aineistoon.)
Koska kyseessä tosiaan oli vammaisurheilijoiden tilaisuus, osallistujissa oli aika monta näkövammaista… Näin nopeasti laskettuna ainakin 15. En tiedä, oliko ottanut huomioon. Epäilen.
Vastaavasti osallistujien joukkoon saattaa sattua myös kuulovammainen, joten aina ei kannata nojata pelkästään puhumiseen…
Puoli tuntia voi puhua kyllä ilman slideja, mutta kannattaa ottaa huomioon, että kaikille se kuuleminen ei ole se paras tapa imuroida, oppia tai muistaa asioita. Lisäksi yhdyn noihin muihin kommentteihin, eli lisäksi kuva voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa tai se voi täydentää esitystä. Voi se olla täydentämättäkin.
Yliopistoissa tapaa parhaat kouluttajat: Tampereella poikennut amerikkalainen professori istui luentosalissa etummaiseen penkkiriviin ja siitä — selkä siis täydellisesti yleisöön päin — istuen luki kalvojaan valkokankaalta. Lukeminen sujui yhtä skarpisti kuin istuminen — täydellisesti sana sanalta — ja lisäetuna aika vauhdilla, koska täyteen pakattuja kalvoja oli noin 100 per luentotunti.
Hahahaa! Tuo olisi pitänyt videoida. Siitä olisi tullut Youtubessa viraalihitti.
Onko se paha asia, että puhuja vetää useita kertoja sanasta sanaan saman setin (kohta 13)?
Vietin viikon 1990-luvun alussa Intelin konferenssissa Arizonassa. Paikalla oli tuhatkunta Intel-prosessoreiden sovellusinsinööriä eri puolilta maailmaa.
Viikon illallisilla meille esiintyi mm. Las Vegasista paikalle kärrättyjä huipputähtiä. Eräs heistä oli suosittu stand up -koomikko. Erinäisistä syistä satuin näkemään hänen shownsa kahteen kertaan.
Oli ällistyttävää huomata, miten nuo kaksi esitystä noudattivat sekunnilleen samaa käsikirjoitusta. Koomikko oli harjoitellut etukäteen sellaisetkin kohdat, jotka ensimmäisellä kerralla vaikuttivat silkalta sattumalta.
Näin tuotteistajana näen jatkuvasti asiantuntijoita, jotka kärsivät sooloilustaan. Heidän työnsä olisi paljon tuottavampaa, jos he noudattaisivat tiukkaa käsikirjoitusta kerran toisensa jälkeen. Hyöty olisi suurempi kuin muutaman satunnaisen ”uusintaan” sattuneen asiakkaan kärsimys.
Ymmärtääkseni komiikassa ajoitus on äärimmäisen tärkeää, joten ei ole ihme, että huippukoomikolla on sekunnintarkka setti, jota ei ihan helpolla varioida.
Toisaalta, harvassa lienevät ne alat, joissa voisi vaikkapa vuosikausia vetää täsmälleen samalla setillä.
Kokonaisuudessaan lista on hyvä. Täytyy ottaa itellekin tsekkilistaksi.
Jari, sen takia tuossa pisteytyksessä olikin tilaa muutamalle kyllä-kohdalle. Loistava kouluttaja voi harkintansa mukaan tehdä muutaman poikkeuksen tästä listasta.
Sen sijaan jos kyllä-vastauksia tulee viisi tai enemmän, alan jo kyseenalaistaa kouluttajan ammattitaitoa.
MattiV: Eräs muinainen korkeakouluopettajani näytti luennoillaan piirtoheitinkalvoja, joihin oli kopioitu hänen kirjoittamansa kirjan sivut, Siltä varalta, että joku ei nähnyt, hän luki ne ääneen. Samanlainen kokemus siis kotimaista tekoa…
Tää olisi hauskaa, ellei se olisi tosi pelottavaa.
Loistava lista! Luin ja nautin nauraen kunnes ymmärsin että tälläistäkin voi olla.
Kouluttaminenhan on ihan oikea ammatti…
Tilanne Kuulostaa lupaavalta ammattikouluttajille, soitella saa:-)
Kiitos Katleena.
Ps. Saako listan kääntää hollanniksi?
Susanna, ilman muuta voit kääntää listan hollanniksi. Pistä lähteeksi eot.fi, vaikka tuskin kukaan alankomaalainen saakaan selvää sepustuksistani. 🙂
Kohta 2: ”Puhuuko hän diojen kanssa, vaikka puheenvuoro kestäisi vain puoli tuntia?” Ammattikouluttaja tiedostaa myös dogmaattisuuden riskit. Tiedän monia ihmisiä, joiden substanssiosaaminen on sen verran monimutkaista, että havainnollistava kuva tai kaavio taatusti helpottaisi esityksen sisällön avaamista jo puolenkin tunnin puheenvuoron aikana. Korostan kuitenkin tuota ”kuva tai kaavio”; jotakin visuaalista materiaalia joka tapauksessa. Ei niin, että puheenvuoron pitäjän hallussa oleva hyvä kuva puretaan esitystä varten kymmeneksi luettelomerkkikappaleita viliseväksi sivuksi ja kuva ängetään tulitikkuaskin kokoisena sinne jollekin tekstisivulle, kuten valitettavan usein tehdään.
Outi, olet oikeassa.
Sen takia tuossa pisteytyksessä olikin tilaa kyllä-kohdille. Loistava kouluttaja voi harkintansa mukaan tehdä muutaman poikkeuksen tästä listasta. Jos kalvolle on peruste, se kannattaa ilman muuta näyttää.
Sen sijaan jos kyllä-vastauksia tulee viisi tai enemmän, alan jo kyseenalaistaa kouluttajan ammattitaitoa.
Tämä taitaa mennä hieman ohi, mutta ehkä liittyy asiaan tai sitten ei. Näin ei pidä aloittaa yhtään kommenttia mutta teen sen silti.
Havainnollistavat kaaviot ja pallokuviot voivat kertoa hyvinkin paljon luennoitsijalle. Sitä ne eivät välttämättä tee kuulijalle. Johtunee matemaatikon koulutuksesta, mutta minulle pallokuviot tai kaaviot eivät oikein koskaan ole avautuneet. Täsmällisesti muotoiltu sääntö sen sijaan aina avautuu.
Pointtini, jos sitä on, on se, että puhujan on hyvä olla niin taitava, että hän pystyy esittämään asiansa usealla eri tavalla peräkkäin tai yhtä aikaa ilman, että kuulija tuntee itseänsä aliarvioiduksi. Tiedän, että jotkut pitävät palloista.
On tilanteita, joissa vakiomuotoinen koulutusmateriaali on hyvästä. Jopa puolen tunnin pikakoulutuksessa. Ja myös se, että koulutus on aina samanlaista ja saman sisältöistä.
Äkkiseltään tälläisistä koulutuksista tulee mieleen erilaiset työturvallisuuteen vaikuttavat koulutukset. Määrämuotoisella ja vakiintuneella koulutuksella opetetaan kaikille samat asiat ja aina samassa järjestyksessä.
Mutta silloin koulutuksen pitäjän pitää osata kouluttaa asia mielenkiintoisesti ja hyvin. Ja osata korostaa aiheesta ne kaikista tärkeimmät kohdat.
Itse seuraan jonkin verran aktiivisesti yliopistomaailman opetusta ja siellä näkee aivan uskomattomia koulutussuorituksia. Yleensä koulutuksen taso on kääntäen verrannollinen sen pakollisuuteen. Mitä pakollisempaa, niin sen huonompaa. (Tenttejä en edes uskalla arvioida)
Eli tuolla normaalikoulutuksessa näen tuon tarkistuslistan olevan kohtuullisen hyvä arvioitaessa koulutusta.
Kari…
Juuri näin. Vakiomuotoisessa koulutuksessa on erityisen tärkeää, että kouluttaja on vuorovaikutteinen ja persoonallinen. Jos materiaali on laissa säänneltyä ja ns. tylsää, kouluttajan persoonan pitää tuoda kiinnostavuus mukaan.
Listasta puuttuu kohta 21: onko sinulla a) jo mukana valmiiksi bullshit-bingo -paperi ja b) saat käytettyä sen loppuun ensimmäisen 23 minuutin aikana.
”Strategian jalkauttamiseksi meidän täytyy ottaa koppi myös pelikaverin agendasta ja mennä epämukavuusalueelle kokemaan onnistumisia ja voimauttamaan itseämme.”
Oma suosikkini mainitsemiesi lisäksi on se, että jokaisen kalvon kohdalla mainitaan, että ”Kerron tästä myöhemmin lisää”. Miksi ei voi kertoa sitä asiaa tässä ja nyt?
Totta puhut. Osallistujan voi olla vaikea rakentaa siltoja kuulemansa välille, jos yhteen kuuluvat asiat ripotellaan sinne tänne pitkin esitystä.
KP:n esitys kohdan 21 lisäämisestä on hyvä, mutta sisältää riskin.
Itse taisin saada aikoinaan potkuarkkuun naulan lisää, kun kirjoitin tuollaisen ”Hevonp…a bingon” ja jaoin sen osallistujille etukäteen. Kaikille noin sadalle. Kyseessä oli firman toimihenkilöiden sisäiset kehityspäivät ja puhujat ns. omasta talosta. Tarkoitukseni oli kritisoida johtamisen liturgiaalisia itsestäänselvyyksiä.
Samassa tilaisuudessa aina vuosittain illan kohokohtana oli perinteiset ryyppäjäiset. Siksi puhuessani omaa osuuttani siemailin aina pienin välein vesilasista suunkuivuuteen. Ennen huikkaa sanoin aina ikäänkuin lauseen lopuksi: Otanpa sille.
En muistanut, että pomoni oli edellisvuoden päivillä kykenemätön pitämään aamuesitystään. Eli kohdaksi 22 voisi lisätä kouluttajan väsymyksen.
Omakohtaisesti huonoin maku jäi eräästä kouluttajasta, maineikkaasta talosta oleva konsultti, joka jokaisen tauon aikana oli hihassani kiinni ja kysymässä miten meni, osasiko hän esittää kohderyhmälle sopivasti ym. Kaksipäiväinen setti talousasioiden johtamisesta. Olin tilaisuudessa järjestäjän vastuuhenkilön roolissa ja tuo palautteen yletön tinkaaminen veti fiilikset punaiselle.
Hahaa, mainioita tarinoita! Tuo ”kouluttajan väsymys” on kyllä tärkeä lisä listaan.
Turvatavara. Usein kouluttaessani mulla on joku turvatavara (tussi, karttakeppi tai muu narsistis-masturbatorisen tulkinnan saava esine), mutta yhtä usein puhun asian auki, etenkin itselleni. Näin turvatavara muuttuu leikiksi, josta saa virtaa. Ilmankin turvatavaraa homma sujuu. En siis näe sitä niin kriittisenä asiana.
Kyllä loistavallakin kouluttajalla voi olla turvatavara, jos esityksen muut osat ovat kunnossa. Tärkeintä on, ettei itse häiritse turvatavarallaan esitystä (esim. napsuttelemalla kuulakärkikynää, veivaamalla teleskooppikarttakeppiä tai rapisuttamalla papereita).