Juttelen usein kollegoitteni kanssa tietokirjailijoiden palkasta.
Tai siis ”palkasta”. Eihän se tietenkään kummoinen ole. Laskin kerran, että eräästä kirjasta sain jopa neljän euron tuntipalkan. Näinkin huikea summa selittyi kolmella tekijällä:
- Aihepiiri oli minulle tosi tuttu, joten lähdekirjoihin ei uponnut niin paljoa aikaa kuin yleensä.
- Kirja myi poikkeuksellisen hyvin, joten tuottoa tuli enemmän.
- Olen aika nopea kirjoittaja. Hitaammalla tahdilla tuntipalkka tietenkin pienenee.
Mutta. Tämän postauksen tarkoitus ei ole surkutella tietokirjailijan tuntipalkkoja. Ammatti on oma valintani, eikä tietokirjailijan kapea kaistale kauraleipää tullut yllätyksenä.
Sen sijaan listaan tapoja, joilla tietokirjailija voi leventää leipäänsä. Kaikki luettelemani keinot eivät tietty sovi kaikille, mutta jokaiselle löytyy taatusti yksi tai kaksi käyttökelpoista vinkkiä. Lisäksi moni listan keinoista sopii myös kaunokirjallisen puolen ammattilaisille.
- Tyly totuus: tietokirjojen teolla ei itse asiassa edes kuulu elää. Jos jokin kirja on rahaa tuottava hitti, siitä toki voi nauttia, mutta lähtökohtaisesti elinkeinon pitää tulla muualta. Itselläni se tulee kouluttamisesta. Aloitin tietokirjojen teon vuonna 1997 ja kouluttamiseen laajensin vuonna 2000. Ei ole tarvinnut katua.
- Kirjan aiheen pitää kiinnostaa lukijoita. Muuten se ei myy. Se, mikä kiinnostaa itseä tai kavereita, ei välttämättä ole lukijoiden mielestä kovinkaan kummoinen teema. Me tietokirjailijat emme saa olla taiteilijoita, joilla on sisäinen pakko suunnata luomisvoimansa juuri tiettyyn asiaan. Sen sijaan me olemme yleisön palvelijoita, joiden tehtävänä on auttaa ihmisiä niissä teemoissa, jotka kulloinkin ovat ajankohtaisia. Tietokirjan aiheen päättää yleisö, ei kirjailija.
- Markkinoi omaa kirjaasi. Jos sinua haastatellaan mediassa, jaa linkki somekanavissasi. Jos jossain on julkaistu kirja-arvostelusi, pistä sekin tieto somessa eteenpäin. Jos kustantaja toivoo sinulta vieraskynätekstin, kirjakatalogihaastattelun tai julkkaripuheenvuoron, ne kannattaa ilman muuta ottaa hoitaakseen. Pidä blogia, vlogia tai podcastia kirjastasi ja sen aihepiiristä. Laita verkkosivuillesi tai blogiisi ostopainike, josta lukija pääsee suoraan verkkokauppaan. Huolehdi kustantajan kanssa, että arvostelukappaleita lähetetään kirjabloggaajille ja kirjan aihepiiristä kiinnostuneille toimittajille. Kirjoita niiden esilehdelle henkilökohtainen saate käsin.
- Älä kouluta halvalla. Jos joku pyytää sinut puhumaan tai kouluttamaan kirjasi aihepiiristä, älä mene ilmaiseksi äläkä pikkurahalla. Puhekeikat ovat koulutusta, joka pitää valmistella, eivätkä ne ole mitään markkinointihaastatteluja. Kouluttajana tai puhujana et ole myymässä kirjaasi, vaan olet tekemässä työtäsi: olet jakamassa tietoa ja auttamassa ihmisiä.
- Perusta firma. Saat koulutus- ja puhekeikkaa helpommin, kun asiakkaan ei tarvitse maksaa sinulle palkkaa saati kysellä verokorttisi perään. Samalla pystyt ottamaan vastaan muutakin työtä alihankkijan roolissa. Kenties pystyt tekemään toiminimen tai osakeyhtiön nimissä kustannustoimitusta, kirjoituskoulutusta, asiantuntijakonsultointia, henkilökohtaista valmennusta, opetustyötä tai vaikka tutkimusavustajan hommia.
- Hae apurahoja. Tsekkaa alan säätiöt ja kirjailijaliitot. Myös moni maakuntaliitto jakaa apurahoja. (Myönnän: tämä vinkki ei lainkaan edusta omaa toimintaani. Haluan jättää apurahat niitä tarvitseville enkä ole kilpailemassa niistä. Lisäksi toivon markkinatalouden näkökulmasta, että kirjani pärjää vapailla markkinoilla ilman ylhäältä päin annettua tukea. Tämä on kuitenkin oma henkilökohtainen näkemykseni, jota kenenkään ei ole pakko jakaa kanssani. Jos tarvitset ja kannatat apurahajärjestelmää, käytä sitä hyödyksesi.)
- Neuvottele hyvä kustannussopimus. Jos et ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, sinun kannattaa neuvotella provisiotasi isommaksi. Kunhan takanasi on tehtyjä ja myytyjä kirjoja, prosenttiosuuttasi voi perustellusti nostaa. Itse olen tehnyt niin, että olen neuvotellut portaittaisen provision. Mitä enemmän kirjaa myydään, sitä isompi prosentti on.
- Älä rustaa järkälettä. On kaikille edullisempaa, että kirja ei paina viittä kiloa. Mitä paksumman teoksen väkerrät, sitä enemmän siihen kuluu sinulta aikaa ja sitä helpommin käsikirjoituksen tieto vanhenee. Lisäksi iso kirja on usein myös kallis ostos, jolloin lukijoita on vähemmän. Ison kirjan tuntipalkka painuu äkkiä alle euron.
- Tietenkin liityt Sanastoon. Saat kirjoistasi lainauskorvauksia sen mukaan, paljonko niitä on vuoden mittaan lainattu kirjastoissa.
- Käytä tehokkaita työkaluja. Minimoi työtunnit mutta älä tingi laadusta. Opettele kymmensormijärjestelmä tai ole pirun nopea kaksisormikameli. Säilytä käsikirjoitus pilvessä, ettei työ mene hukkaan, kun kovalevy kärähtää. Käytä lähdeaineistona sähköisiä kirjoja, koska niistä pystyy tekemään nopeita tekstihakuja toisin kuin paperikirjoista. Jos ajatuksesi katkeaa helposti, sulje kaikki muut läppärin ikkunat ja estä notifikaatiot, kun kirjoitat.
- Tuo persoona tekstiisi. Sinulla on lupa käsitellä kirjan aihepiiriä omaan tyyliisi. Kirjoita sellainen kirja, että vaikka joku muu rustaisi tietokirjan tismalleen samasta aiheesta toiselle kustantajalle, sinun kirjasi erottuu silti kilpailijasta. Jos lukija pitää tyylistäsi, hän ostaa seuraavankin kirjasi. Kun kirjoitat persoonallisesti, todennäköisesti myös alat kirjoittaa nopeammin, koska sinun ei tarvitse jatkuvasti pitää yllä itsellesi vierasta tyylilajia.
- Pohdi potentiaalisen yleisön päälukua. Jos kirjoitat kuluttajille, opuksellasi on väkisinkin enemmän potentiaalisia ostajia kuin ammattilaispuolella. Harkitse siis kohderyhmän laajentamista sen verran, että ostajia on enemmänkin kuin vain Etelä-Suomen havumetsien harvennushakkuista kiinnostuneet. Käytännössä sinulta kuluu sama aika kirjoittaa satasivuiset kirjat ”Parhaat kasvisruuat kiireiseen kotiin” ja ”Opas kasvisravintolan ruokalistan suunnitteluun”. Silti ensimmäinen tuottaa paremman tuntipalkan, koska ostajia on enemmän – olettaen, että olet tehnyt laadukasta jälkeä.
- Tee kirjoja tilauksesta maksavalle asiakkaalle. Tällaisia ovat esimerkiksi organisaatiohistoriikit, haamukirjoitustyöt, ajatuspajojen pamfletit sekä isojen yritysten sisäiset opaskirjat, joita käytetään perehdytykseen tai asiakashankintaan. Näissä prosesseissa pääset määrittämään työsi hinnan etukäteen, eikä se ole sidoksissa kirjan myyntimääriin. Oleellista on, että et hinnoittele itseäsi tuntihinnalla, vaan kerrot asiakkaalle urakkahinnan. Tuntihintaa on nimittäin vaikea ostaa, koska asiakas ei pysty arvioimaan laskun loppusummaa lainkaan. Sen sijaan sinä voit sitoutua urakkahintaan, koska sovit asiakkaan kanssa etukäteen käsikirjoituksen mitan ja sinä kokeneena kirjoittajana osaat arvioida itse siihen kuluvan ajan.
Toki on olemassa muitakin keinoja leventää tietokirjailijan leipää. Loput rahanhankintavinkit ovat perintö, pitkäveto, pölliminen sekä rahan putoaminen taivaalta.
Jos nämä neljä lisäkeinoa eivät jostain syystä ole käytettävissäsi, hyödynnä yllä olevaa 13 kohdan listaa.