Kun odotan laiturilla junaa, pitäisi muistaa oman vaunun numero. Kun astun vaunuun, pitäisi kaiken lisäksi muistaa oman paikan numero.
Niinpä olen kehitellyt muistisääntöjä, joita hyödynnän junalippujen vaunu- ja paikkanumeroissa. Keksin numeroiden tilalle loogisen lukusarjan, päivämäärän tai kellonajan.
Vaunu 4, paikka 15 > Haa, yhteenlasku: 4 + 1 = 5!
Vaunu 10, paikka 31 > Ooo, lokakuun viimeinen päivä!
Vaunu 3, paikka 29 > Vau, vielä minuutti aikaa tilata tuoppi ennen valomerkkiä!
Ja mitä se kertoo minusta, että keksin tuon viimeisen spontaanisti silmänräpäyksessä?
Oletko kuullut Oddbjørn By:stä? Hän kilpailee muistikilpailuissa ja pystyy esimerkiksi muistamaan korttipakan järjesyksen selattuaan sen läpi alle minuutissa. Hänen käyttämiä muistitekniikoita voi lukean hänen kirjastaan Memo.
Muisti on ihmeellinen asia. En muistaisi satunnaista korttipakan järjestystä enkä haluakaan. Ei sillä ole mitään merkitystä minulle. Sen sijaan muistan helposti mielenkiintoisen bridgejaon kortti kortilta jälkikäteen. Sillä on merkitystä, ainakin minulle.
Muistitekniikat perustunevat siihen. Muistamme merkityksiä helpommin kuin jotain, jolla merkitystä ei ole.
Juho, olen kuullut korttipakkahepusta ja hänen kirjastaan, mutta nimeä en olisi muistanut. 😀 Mutta tuo kirja menee ilman muuta luettavien listalle.
(Listalla on tosin jo noin 520 opusta. Minulla on aikaa lukea ne sitten, kun lapset ovat aikuisia.)
Bmoa, me tosiaan kykenemme muistamaan valtavat määrät asioita, jos vain haluamme. Merkityksettömät asiat putoavat päästä, mutta tärkeät jäävät.
Se on muuten mysteeri, mitä asioita alitajuntamme pitää tärkeinä.
Minulle on jäänyt päähän piin desimaaleja yhdeksännen luokan muistitestistä. Vuonna 1991 matikan opettajamme Terho kirjoitti liitutaululle piin desimaaleja kymmenen kappaletta, ja me saimme tuijottaa niitä minuutin. Sitten Terho pyyhki taulun puhtaaksi. Silloin ne jäivät mieleen: 3,1415926535.
Tuo määrä on jäänyt jostain syystä päähän minuutin pänttäämisellä yli 20 vuodeksi. Nähtävästi pidin silloin tärkeänä, että pärjään muistitestissä.
Kohta toi 3:29 ei enää toimi, jos valomerkin aikaistajat onnistuvat aikeissaan, mutta matemaattisesti asiaa voi edelleen lähestyä 3 potenssiin 2 => 9
Haa, minä kannatan aukioloaikojen vapauttamista – silläkin uhalla että menetän muistisäännön. Onneksi potenssilaskut ovat olemassa.
mulla oli aikoinaan pankkikortin tunnusluku 2384 ja muistin sen siitä, että mun pappa oli syntynyt vuonna -23 ja serkku -84 ja täähän olisikin ollut ihan pätevä, mutta kun oikeesti mun pappa oli syntynyt vuonna -27 ja serkku -86. On ollut työlästä yrittää avata tätä logiikkaa kenellekään 🙂
Muhahaa! Pääasia on, että itse on selvillä omista omituisista logiikoistaan.
Helppo keino muistaa paikkanumero junassa on varata paikka esim. vaunusta 3, paikka 45.
Tuo on kyllä ihan totta – hyvä vinkki.
Yleensä tosin ostan lipun kännykällä VR:n verkkokaupasta. Kyseinen verkkokauppa on niin rasittava käyttää, että en edes yritä mennä lisävalintoihin. Mutta ehkä vinkkisi motivoi minut testaamaan seuraavan kerran paikkakarttaa. 🙂
Vuosikymmenet meitä on ohjeistettu valitsemaan se oikea tapa.
Autoon – käynnistä – mie itte – mentiin!
Infrastruktuuria ei ole rakennettu järjelle, vaan autoilijan vapaudelle. Junalippujen ongelmat ovat johdonmukaista seurausta siitä arvovalinnasta, mikä tehtiin ennen ruuhkien syntymistä. Auto ensin, järki sitten, jos sittenkään. Toistaiseksi en ole sitä järkeä nähnyt.