Kävin tänään allekirjoittamassa uuden kustannussopimuksen uudelle kustantajalle. Syksyn aikana kirjoitan kaksi unohtumatonta ammattikirjaa Kauppakamarille.
Kirjojen teemaa en vielä voi paljastaa, mutta julkaisemme ne rytisten heti, kun kannet ovat valmiit.
Aloitan innoissani yhteistyön uuden kustantajan kanssa. Toki jatkan yhtä mielelläni tuttujenkin talojen kanssa, mutta on mielenkiintoista nähdä uudenlaisia toimintatapoja.
Yksi uusi toimintatapa on jo bongattu: Kauppakamari oli ensimmäinen kustantaja, joka otti yhteyttä minuun ja ehdotti yhteistyötä. Tämä oli hieno veto, koska perinteisestihän kirjailija on yhteyksissä kustantajaan ja tarjoaa kirjaideaa hattu kourassa.
Tänä vuonna kirjojani julkaisevat Tammi, Talentum, Docendo ja Kauppakamari. Tavoitteenani on pitää opukset sen verran erillään, etteivät ne syö toistensa markkinoita.
Onnittelut uudesta sopimuksesta.
Miksiköhän ”kirjailija joutuu tarjoamaan kirjaideaa hattu kourassa”? Olen aina luullut, että kustantajilla on vahvaa näkemystä siitä, mille olisi kysyntää ja sitä kautta hakevat oikeaa sisältö- ja kirjoittajakombinaatiota, kuten Kauppakamari nyt.
Ilmestyyhän e-kirjana.
Harri, kiitokset! Osuit kysymykselläsi naulan kantaan ja kustannusalan arkaan paikkaan.
Lähtökohtaisesti kustantajat eivät ole yhteyksissä kirjailijoihin. On toki poikkeustapauksia:
– Joskus kustantaja haluaa kirjan jostain suppeasta aiheesta, josta tietää Suomessa vain yksi ihminen. Silloin kustantajaan tulee yllättävää oma-aloitteisuutta.
– Kun kustantajalla on listoillaan menestyvä kaunokirjailija, kustantaja kysyy säännöllisin välein, mikä kirja seuraavaksi tehdään.
On silti maan tapa, että kirjailijan tehtävänä on kaupata kirjaideat kustantajille. Tämä on nurinkurista, koska kustantajilla luulisi olevan ajantasaisimmat tiedot kirjatarpeista ja lukijoiden toiveista.
Olen testannut tätä kerran kirjoittamalla blogiin kirjaidean Täsmätekstistä. Yksikään kustantaja – tuttu tai vieras – ei ollut yhteyksissä, vaikka kirjaidea on taatusti myyvä. Olen testannut sitä koulutuksissa, ja useimmat haluavat kuulla siitä lisää.
Kauppakamari saa siis pisteet siitä, että se uskaltaa lähestyä kirjailijaa. Heillä oli myös valmiita toiveita, joiden pohjalta ideoimme tulevat kirjat.
En ole vielä jutellut e-kirjasta, mutta toivon (ja itse asiassa oletan) ilman muuta, että ne tulevat saataville.
Eli eikun lähettämään ideoita kustantajille. Viime vuonna ei vielä tärpännyt. Matkakirjan kirjoitin. Olisiko parempi tehdä vain kooste – ei koko kässäriä? Mielessä matkakirja, kuvamatkakirja sekä henkilöbrändäykseen verkossa liittyvää ajatusta. Ehkä toimisi e-kirjana(kin)
Tsemppiä käsisten tekoon!
Tietokirjaideaa kannattaa ilman muuta tarjota ideana, ei valmiina käsikirjoituksena. Jos kustantaja kiinnostuu, hän saattaa pyytää tekstinäytettä, mutta kokonaista käsistä ei vielä siinä vaiheessa tarvita.