On kolme uutiskirjettä, joita luen iloiten, ilman velvollisuuden synkkää taakkaa harteillani.
1. Jääviysvaroitus: Aucorin Sisäpiirin sanomat
Istun Aucorin hallituksessa, joten olen tietenkin niin jäävi kuin vain jäävi voi olla. Olen jäävimpi kuin joulupukki tehdessään itselleen lahjatoivelistaa.
Enivei, Aucorin uutiskirje on oikeasti hyvä. Se sisältää tiivistelmän tuoreimmista blogipostauksista, joissa taas on rutkasti tietoa ajankohtaisesta WordPress-mullistuksista. Sisäpiirin sanomien avulla siis pysyy kärryillä siitä, mitä WP-alalla ja digimediabisneksessä tapahtuu.
Lisäbonusta tulee elävästä kielestä ja huumorista, koska olisi kauheaa istua pönöttävän firman hallituksessa. Rakkautta on sekin, että uutiskirje on tiivis eikä sen lukeminen vie puolta työpäivää.
2. Semijääviysvaroitus: OP-median uutiskirje
Päädyin vuosi sitten Etelä-Hämeen osuuspankin edustajistoon, joten päätin velvollisuudentunnosta tilata koko ryhmän uutiskirjeen. Ajattelin – itseäni valmiiksi säälien –, että uutiskirje olisi hyvä kahlata läpi vaikka vedet silmissä, jotta tietää ryhmän viestinnästä enemmän.
Yllätyin positiivisesti. OP-media on uutiskirje, joka on oikeasti pieni media jo sinällään. Sen sisällöt käsittelevät laidasta laitaan taloudenhallintaa, taksisovelluksia, yrittäjyyttä, kansansairauksia, matkavinkkejä, yhteiskunnan muutoksia ja polkupyöräilyä. Jutut ovat välillä haastatteluita ja välillä uutisartikkeleita tai kolumnin tyyppisiä blogipostauksia.
3. Ei lainkaan jääviysvaroitusta: Varustelekan Propagandakirje
Kerrankin uutiskirje, johon minulla ei ole mitään kytköksiä. Paitsi että olen kyllä käynyt lounaalla omistaja-Valtterin kanssa. (Keskustelimme adhd-diagnooseista ja Varustelekan säärystimistä.)
No niin, takaisin asiaan. Nyt kun uusi propagandakirje tuli, alkoi taas heti tehdä mieli merinovillapaitaa jouluksi. Haluan käydä myös Sotimassa. Lisäksi suren sitä, etten pääse Lekan pikkujouluihin.
Varustelekan propagandakirje saa pisteitä lekamaisesta huumoristaan, hyvin paloitelluista sisällöistään sekä tietenkin tuoreesta joulukalenterista, jonka luukun avasin äsken.
* * *
Katleenan laaja uutiskirjeraati (n=1) on avoin ehdotuksille. Mikä oikeasti hyvä uutiskirje puuttuu listaltani? Kriteerit ovat seuraavat:
- selkeä kieli; persoonallisuudesta ja huumorista pluspisteitä
- laadukkaat kuvat
- sisältö ei pelkkää ”tyrkky-tyrkky, osta-osta” -kaupittelua, vaan lukija saa lisäarvoa
- uutiskirjeellä pitkä historia, mikä osoittaa tekijäkunnan sitoutuneisuuden
Huomaathan, että kommentit ovat esimoderoituja. Jos jätetty linkki haiskahtaa huonon uutiskirjeen mainokselta, se ei pääse läpi.
Long Playn uutiskirje on helmi! Sisällys: toimituspäällikkö Anu Silfverbergin (lyhyt) ajatelma ajankohtaisesta aiheesta, sitten linkkilista: tärppejä hyvistä artikkeleista, reportaaseista, videoista, ilmiöistä… Ja aina viimeisenä ”nopea tahna”, tähän tyyliin: ”Soseuta lehtikaalia ja persiljaa, manteleita, valkosipulia, suolaa ja oliiviöljyä. Valmis!”
Ehkä toimii, koska huomaan ajattelevani yhä useammin, et pitäis varmaan tilata se Long Play…
Plussaa: napakka, ajatuksia herättävä, ei lainkaan tyrkky
Miinusta (tai sitten ei): ei kuvia. Markkinoinnista viime vuosina jotain oppineena sanoisin myös, että selkeä CTA tyyliin ”Ryhdy LP:n lukijaksi” voisi olla paikallaan
Hyvä vinkki! Täytyy tsekata tuo.