Olen myyty. En nimittäin ikinä katso televisiota, mutta perjantaisin on pakko nähdä Vain elämää.
Ohjelmaformaatissa seitsemän suomalaista musiikkitähteä – tällä ekalla kaudella Katri Helena, Jari Sillanpää, Erin, Cheek, Kaija Koo, Neumann ja Jonne Aaron – elävät yhdessä viikon ja tulkitsevat toistensa kappaleita.
Ohjelma on koskettava sekoitus musiikkia ja elämän pohdiskelua. On käsittämätöntä katsoa, kun julkisuuden läpiporaamat ihmiset muuttuvat aidoiksi, lähestyttäviksi ja päätyvät rooliensa ulkopuolelle.
Olen välillä itkenyt ja välillä nauranut. Olen nähnyt, kuinka Katri Helena tulkitsee Cheekin rappia ja kuinka Neumann muuttaa Erinin kappaleen itsensä näköiseksi. Artistien rajat laajenevat ja näkökulma levenee.
Jos et ole vielä katsonut, nyt on aika.
Viimeksi olen haaveillut rokkitähtenä olemisesta 13-vuotiaana. Nyt jälleen 36-vuotiaana haluaisin olla artisti, jotta pääsisin mukaan tuohon ohjelmaan.
En ole vuosiin kiirehtinyt TV:n ääreen, saati muutellut menojani jonkun telkkariohjelman takia. Tänään suljin jopa puhelimen Vain elämää -ohjelman ajaksi. Katsomiseen oli kimmokkeena videoklippi Cheekin versioimasta Levottomasta Tuhkimosta. Kaikki aiemmat osat piti sen jälkeen katsoa putkeen pariinkin kertaan, ja näitä klippejä repeatilla kymmeniä kertoja. Ohjelma, joka jotenkin kummasti koskettaa.
Odottamattomana extrana Katri-Helenan sanoin ohjelma on avannut myös ihan uusia musiikkimaailmoja. En todellakaan tiennyt tykkääväni räpistä, mutta Cheek on aivan loistava, mikä energia ja ennen kaikkea tyyli! Olenkin siis menossa ihan livenä katsomaan oh niin ihquu Cheekiä, mä oon ekan kerran elämässä kunnolla fani millekään artistille nyt 47 vuotiaana! Jopa siinä määrin, että olen stalkannut hänestä kaiken irti mitä netti vaan suo, hehe. Joku sanoisi taantumaksi, minusta kuitenkin tuntuu, kuin olisin jotenkin hieman kehittynyt, jopa kasvanut henkisesti. Jotain on nyt niksahtanut.
psssst. tää on muuten maailman paras blogi 🙂
Annie, tervetuloa EOT-blogiin! Sinulla on selvästikin hyvä maku sekä tv-ohjelmien että blogien suhteen. 🙂
Mutta asiaan: en seuraa musiikkigenreä ollenkaan, joten onneksi ”Vain elämää” on olemassa. Se on avannut silmäni ainakin noille seitsemälle artistille.
Cheek oli aivan hurmaava tämän illan jaksossa – voisin hyvin mennä hänen keikalleen. Lisäksi olen luullut Katri Helenaa luutuneeksi, mutta voisin mennä myös hänen keikalleen. Tuo ohjelma avaa silmät.
Katleena:
Huomasitko, että poliitikkojen tv-väittelyistä ja niiden kommentoijista kirjoitettiin blogissa http://jyrkivirolainen.blogspot.fi/tv
Saatat tuntea mielenkiintoa siinä mainittuja ihmisiä kohtaan.
Mukavaa lauantaita!
Hehee, Jyrki Virolainen summasi satiirisesti aika hyvin tuon vaalikeskustelun yleisen tyylin. Aikamoista päällepuhumistahan se oli.
Tässä vielä suora linkki kyseiseen postaukseen: http://jyrkivirolainen.blogspot.fi/2012/10/656.html
Minäkin olen aivan myyty ”Vain elämää” -ohjelmasta. Hyvän formaatin on Nelonen hankkinut ohjelmistoonsa: oletan ohjelman jatkuvan uusin jaksoin ensi vuonna, sillä Nelosen nettisivuilla näkyy präntätyn ”Kausi 1, osa x”.
Olen myös nauranut ja itkenyt. Ja kerrannut ohjelmaa & yksittäisiä musiikkiesityksiä netin puolella niin, että läppäri sihisee kuumuuttaan. Tosiaan, kaikkien keikalle voisin minäkin 50+ -täti-ihminen mennä.
Ohjelma on saanut niin hyvää palautetta, että ties vaikka tulisi tämän 1. kauden artisteilta yhteiskonsertti/-kiertue tms.
Muutenkin noilla kaupallisilla kanavilla alkaa olla ns. hölynpölyn seassa myös hyviä dokumentteja yms.
Off topic: edellämainittu J. Virolaisen blogi on tuttu ja olen eräs ”hillittömistä” kommentaattoreista. JV on kyllä mainio kynäilijä ja silmiä avartavaa tietoakin blogin välityksellä saa.
Tuo onkin kiinnostava idea: artistien yhteiskiertue niin, että kaikki esittäisivät vain toistensa lauluja.
En silti tiedä, uskaltaisinko ostaa lippua. Pelkään, että ihanasta tv-sarjasta tehty kiertue on yhtä onneton kokeilu kuin hyvästä kirjasta tehty huono leffa. Epäilen, että konsertin kanssa kävisi samoin. Tv-sarjan intiimi tunnelma katoaisi, ja jäljelle jää pelkkää rahastusta.
Nämä ”Vain elämää” kaltaiset proggikset ovat suoraan sanottuna sontaa jolla vain saadaan ihmiset joilla ei ole parempaa tekemistä katselemaan mainoksia ( mikäli ohjelma ei tule YLE;n kanavalta jolloin se on armotonta ja suorastaan rikollista lupamaksuvarojen haaskausta )niin että alitajunta alkaa suorastaan tuntea huonoa omaatuntoa jos keinonahkalompakko ei ole ennen seuraavaa palkkapäivää tyhjä ja seuraavasta tilistäkin kortilla vingutettu jo puolet. Tosin on pakko sanoa että useat mainokset jotka jo sillään ovat pieniä taideteoksia lienevät parempia ja ainakin viihdyttävempiä kuin proggikset joiden väliin ne on aseteltu. Kuinka voisimmekaan elää ilman mainoksia? Edes DDR:läiset eivät voineet! Muistan kun iloisella 80- luvulla Ruotsin valtakunnan televisiossa ei ollut mainontaa. Eräs silloinen kirjeystäväni ihasteli minulle sitä että Suomessa saa katsella mainoksia televisiosta. Se oli hänestä upeaa ja loi suuren maailman tuntua pienen kansakuntamme ylle. Suorastaan glooriaa!
P:S. Itse en ole koskaan haaveillut rokkilaulajan urasta koska ääni on kuin variksella ( Kraak, anteeksi arvon linnut en tahdo loukata ) ja ulkonäkökin karu kuin Koillismaan arki.
Lähtökohtaisesti yllättävän suuri osa television iltaohjelmista on kyllä sontaa. ”Vain elämää” tekee kuitenkin poikkeuksen. (Tosin suosittelen katsomaan sen tallenteena, jolloin voi hyppiä mainosten yli.)
Olin aivan myyty, kun Katri Helena lauloi Cheekin kappaleen. Aikamoinen tulkinta!