Istuin parin kaverini kanssa baarissa. Toinen heistä varoitti, että aikoo avautua.
Sulla on aika v*ttumainen nettiprensenssi.
Häkellyin. En halua olla mikään blogosfäärin Mattiesko Hytönen tai Gordon Ramsay. Toisaalta ymmärsin pointin ja pyysin perusteita.
Sun ei olisi tarvinnut postata siitä assistentista, joka haukkui sun kirjaasi.
Yritin selitellä. En sentään paljastanut assistentin nimeä, vaan suojelin hänen yksityisyyttään.
Mutta silti. Sä olisit voinut vain olla sen asian yläpuolella.
Myönnettäköön. Mutta minua suututti suunnattomasti, että joku antaa ilkeää palautetta kirjasta, jota ei ole edes lukenut. Assistenttihan oli vain selaillut opusta ja lähettänyt saman tien haukkumakirjeen.
Muistutin samalla kaverilleni, että bloggaaminen on hetkessä elävää puuhaa. Ilman muuta on postauksia, joita ei olisi tarvinnut kirjoittaa, mutta bloggaaja joutuu elämään myös turhien tekstiensä kanssa.
Korostin myös sitä, että kaverini ei ihan tarkkaan tiedä mistä hän puhuu. Saan tätä nykyä valtavat määrät meilejä, blogikommentteja, tekstiviestejä, yhteydenottopyyntöjä ja puheluita. Kaikki eivät ole ihan niitä järkevimpiä. Eräs heppu komensi minua pois olohuoneensa nurkasta, koska en saa tulla heille käymään. Toinen haukkui minut siitä, kun olin kirjoittanut Hesariin plagioivan työelämäartikkelin.
Kaverini nyökkäili, mutta ei antanut periksi.
Sä voisit vain kohauttaa niille olkiasi.
En pysty. En ole mikään julkkis, jolla olisi manageri ja kokopäiväinen assistentti seulomassa ilkeydet pois. Joskus hermostun ja postaan niistä, kuten tein Terttu Savolan meilille. Myönnän olleeni siinä postauksessa v*ttumainen. Mutta toisaalta oli tarpeen julkistaa äänestäjille, millaista viestintää Savola käyttää. Sen postauksen tekisin uudelleenkin.
Jatkoin puolustelulinjalla. Useinhan kirjoitan myös positiivisia postauksia. Ja toisaalta arvostelen aika avoimesti myös itseäni.
Kaverini hymähti.
Myös niillä mokien kertomisilla sä rakennat henkilöbrändiäsi.
Aloin kiivastua, koska kaverini sanat tuntuivat epäoikeudenmukaisilta. Pitäisikö kaverini lopettaa blogini lukeminen?
Ehkä pitäisikin.
Vaikenin. Otimme hörpyt.
Sä et hyväksy muitten mielipiteitä, vaan ivaat niitä, jotka ovat eri mieltä.
Tähän minulla oli kaksi heikohkoa puolustuspuhetta.
Ensinnäkään siinä ei ole järkeä, että muuttaisin mielipidettäni aina sen mukaan, mitä muut sanovat. Jos olen jonkin asian miettinyt läpi ja kerännyt argumentit, en muuta mieltäni kovin helposti – ellei uusia perusteluita tule esille.
Toinen puolustus on se, että herkemmin olen ivallinen niille, jotka ampuvat puskista. Kun itse esiinnyn omalla nimelläni ja kuvallani, toivon erityisesti vastaanväittäjien tekevän saman. Jostain syystä vastaanväittäjät ovat usein juuri niitä, jotka käyttävät nimimerkkiä.
Kotimatkalla taksissa itkin.
Illalla kun harjasin hampaita, mietin keskustelua. Olenko oikeasti niin ilkeä ja yksisilmäinen, kuin mitä kaverini väitti?
Peilikuva katsoi totisena takaisin.
Tänä aamuna kävin läpi kaikki EOT-blogin postaukset tältä syksyltä. Löysin 57 postausta, joissa oli
- 7 kehuvaa
- 39 neutraalia
- 11 haukkuvaa.
On myönnettävä: vaaka kääntyy haukkumisen puolelle.
En itkenyt taksissa siksi, että kaverini olisi ollut ilkeä. Itkin siksi, että hän oli oikeassa.
Minusta on tullut blogosfäärin Mattiesko Hytönen.
Minusta blogisi on, vaikkakin keskittyy mokailuun, erittäin konstruktiivinen, koska selität käytännössä aina, miten mokan olisi voinut estää tai korjata ja/tai miten sen voi yhä korjata. Plus kerrot myös omista mokistasi, mikä antaa sympaattisen kuvan: et koe istuvasi norsunluutornissa muiden yläpuolella. Muutenkin sävy on minusta hyvä, ei todellakaan mitään nalkutusta.
Suomessa on vaan jotenkin perinteisesti vallalla ajatusmalli, että jos mitä tahansa asiaa kritisoi, se on valittamista ja siten negatiivista. Ehkä kyse on siitä, että Suomessa perinteisesti on valitettu nimenomaan tahoille, jotka eivät asialle voi tehdä mitään (esim. työpaikan ongelmista puolisolle/kavereille, ei missään nimessä työpaikan ihmisille, jotka voisivat ehkä korjatakin näitä asioita). Mutta monet blogissasi käsitellyt asiat ovat johtaneet konkreettisiin muutoksiin, joten selkeästi kyse ei ole turhasta valittamisesta.
Kiitos Maija!
Katson tässä silti itseäni peiliin. Olisinko esimerkiksi voinut paljastaa Hesarin plagioinnin mainitsematta toimittajan nimeä? Toki nimi olisi käynyt ilmi Hesarin sivuilta, mutta ainakaan en olisi itse ottanut sitä esille.
Yritän jatkossa olla myös rakentavampi kommenteissani. Täytyy yrittää ohittaa ilkeät anonyymikommentit ja keskittyä rakentavaan keskusteluun omalla nimellä esiintyvien kanssa sekä asiallisten nimimerkkien kanssa.
Kritiikkisi on asiallista! Ja perusteltua! Tämä on Suomen parhaita blogeja!
Älä muutu.
Jos tämä alkaa muuttua radion Puhelinlangat laulaa tyyppiseksi, jossa kerrotaan, miten on käyty saunassa ja nyt juuri juodaan kahvia, niin aikamoinen osa lukijoista äänestänee hiirellä. Minä muiden mukana. Jos blogin pitäjässä on särmää, niin se saa ja pitääkin näkyä myös blogissa.
Siitä olen samaa mieltä, että anonyymin hattuilun kanssa on syytä olla pidättyvä. Varsinkin omaa kantaa myötäilevät kolmanteen kohdistuvat nimettömät ilkeilyt tulee päästettyä turhan helposti lävitse. Omassa blogissani olen antanut jopa haukkua itseäni aika surutta. Suurin syy on se, että moderaattorina pääsen valitsemaan niistä julkaistaviksi vain ne, joihin voin itse antaa hyvän verbaalisen vastaiskun. Ei se kovin rakentavaa ole, vaikka onkin myönnettävä, että usein aika kutkuttavaa. Joskin pikkusieluista.
Timo, sinä päivänä kun EOT-blogi muuttuu hyssyttelyksi ja taivasteluksi, joku on kaapannut tunnukseni.
Lupaan, että pysyn särmikkäällä linjalla. Katson kuitenkin entistä tarkemmin aiheeni.
Lisäksi yritän olla rakentava myös anonyymeja kettuilijoita kohtaan. Se tulee olemaan vaikein pala niellä.
Itse olen asiakaspalvelussa töissä ja näen lähes aina punaista, kun postaat asiakaspalvelusta. Jostain, itsellenikin tuntemattomasta syystä koen postauksesi henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi minua vastaan asiakaspalveluhenkilönä, vaikka ko. tapaus ei littyisi millään tavoin edustamaani firmaan tai edes firmani alaan.
Koen epäoikeudenmukaiseksi sen, että asiakaspalveluhenkilölla ei ole mahdollisuutta puolustaa käytöstään ja vaikka mahdollisuus olisikin, hänellä ei ole usein edes oikeutta puolustaa tapahtunutta, koska sinä olet asiakas, joka olet saanut huonon asiakaspalvelukokemuksen ja tunteesi on siksi oikeutettu ja huonoa mainosta firmalle riippumatta siitä mitkä ovat syyt jotka ovat aiheuttaneet huonon asiakaskokemuksesi.
Mutta, vaikka näen punaista asiakaspalvelukokemuksistasi postatessasi, en voi pysyä poissa Blogistasi. Nautin teksteistäsi ja oivalluksistasi suunnattomasti.
Jos Hesari ei olisi töpeksinyt, ei Katleenan olisi tarvinnut siitä huomauttaa. Suurin osa ns. negatiivisista postauksista johtuu muiden mokista. Jos vaikkapa joku ministeri sanoo Pohjoismaisen kokouksen jälkeen, että ”ei vois vittu vähempää kiinnostaa” niin kai sellaisesta voi jo hellästi huomauttaa. Ei se minusta ole negatiivisuuden levittämistä.
Mattiesko Hytöstä sinusta ei saa tekemälläkään.
Sen sijaan sinulla on jo arvovaltaa. Kun täällä on kommenteissa muistututettu Hesarin muistakin töppäyksistä ei lehti ole pahemmin anteeksi pyydellyt. Vasta kun sinä huomautat omassa blogissasi, alkaa tapahtua.
Marina, mahtavaa että olet silti palannut lukemaan postauksiani.
Huonot asiakaspalvelukokemukset ovat kiinnostavia. Ihan pienestä en viitsi postata, mutta jos samaan tilanteeseen osuu monta mokaa, kirjoitan kyllä mielelläni kehitysehdotuksia.
Siitä olen yrittänyt pitää huolen, että en koskaan mainitse asiakaspalvelijan nimeä. Vastuuhan ei ole pelkästään hänellä, vaan kysymys on yleensä huonosta johtamisesta ja huonosta perehdytyksestä. Niinpä sanonkin vain firman nimen.
Olen myös yrittänyt pitää sen linjan, että arvostelen isot firmat nimeltä ja pienet nimettöminä. En viitsi pilata pienen yrityksen mainetta sen takia, että kohdalleni on sattunut huono asiakaspalvelutilanne.
Kritiikkisi ei ole ”haukkuvaa” koska perustelet ja argumentoit näkemyksesi SEKÄ esität myös parannusehdotuksia.
Itsekin äänestän hiirellä, jos tästä tulee joku pöljä-ja-mitäänsanomaton-kaikki-on-ihqua -blogi.
Pari huomiota:
”Ensinnäkään siinä ei ole järkeä, että muuttaisin mielipidettäni aina sen mukaan, mitä muut sanovat. Jos olen jonkin asian miettinyt läpi ja kerännyt argumentit, en muuta mieltäni kovin helposti – ellei uusia perusteluita tule esille”
=>avainkysymys on, käytkö keskustelua vai julistato. Jos tarkoituksesi on käydä keskustelua, kannattaisi ehkä hieman aktiivisemmin etsiä syytä muuttaa mielipide. Muuttaa perusvire puolustelevasta neutraaliksi. En tietenkään tarkoita, että pitäisi ryhtyä tunnustukselliseksi tuuliviiriksi, mutta lähtökohtana ei ehkä kannata pitää sitä, että puolustaa omaa mielipidettään loppuun asti.
Et niin sanokaan tekeväsi, mutta ainakin itse huomaan, että perusvireeni on aina oman mielipiteen tinkimätön puolustaminen, tilanteesta riippumatta. Siksi joudun koko ajan toistamaan itselleni, että toisetkin voivat olla ja ovatkin uswein enemmän oikeassa kuin minä.
Tämä on hieman isompikin asia. Blogisi on suosittu. Voisit osaltasi olla edesauttamassa hyvää keskustelukulttuuria. Siinä jokainen mielipide saa asiallisen tarkastelun, ja paras argumentti voittaa. Helppoahan se ei ole, kun mukana häärii kaltaisiani pikkusieluja, mutta pienikin askel on askel.
Mutta ei, et minusta ole päätoiminen valittaja, hakkaaja ja määkijä. Et ollenkaan. Enämpi mangusti.
Olet Reijo ihan oikeassa. Olen temmeltänyt blogissani yksityishenkilönä, mutta en ole tajunnut, että lukijakunta on kasvanut vähitellen.
En ole julkkis, mutta alan olla yksityishenkilön ja tunnetun asiantuntijan rajamailla, joten joudun ottamaan enemmän vastuuta huuteluistani. EOT-blogilla alkaa olla sen verran painoarvoa, että minunkin pitää käyttäytyä aikuismaisemmin.
Vähän niin kuin aikuinen mangusti.
”Olisinko esimerkiksi voinut paljastaa Hesarin plagioinnin mainitsematta toimittajan nimeä? Toki nimi olisi käynyt ilmi Hesarin sivuilta, mutta ainakaan en olisi itse ottanut sitä esille.”
Hyvä kysymys. Jutun julkaisemisesta vastaa HS. Kirjoittaja tietysti vastaa omista tekemisistään. Kun kirjoitit havainnostasi, emme vielä tienneet, miten juttu oli syntynyt. Emme tienneet, onko kyseessä kehno käännös, vaikka vainusi olikin vahva. Emme tienneet sitäkään, oliko teksti muuttunut editointiprosessissa jotenkin. Emme tiedä vieläkään.
Kun mainitsit toimittajan nimeltä, kritiikki meni henkilökohtaiselle tasolle. Se oli ehkä tarpeetonta. Olennaista on, että asia nousi esille. Se ei olisi edellyttänyt toimittajan nimen mainitsemista.
Toisaalta, jos et olisi maininnut nimeä, teoriassa olisit asettanut epäilyken alle koko HS:n toimituskunnan ja avustajakaartin. Nimen toki olisi jokainen voinut käydä katsomassa verkkojutusta.
Luulen, että viestisi kannalta nimen mainitseminen ei ollut olennaista. Se saattoi jopa hieman heikentää viestisi merkitystä, koska kritiiki siirtyi hieman yleisestä journalismikritiikistä yksittäisen kirjoittajan arvioimiseen.
Entä tapaus Terttu Savola? Hän on ehdolla kuntavaalissa. Äänestäjillä on oikeus tietää, mikä on hänen ajatusmaailmansa ja tapansa toimia. Julkaisemalla hänen postinsa teit palveluksen äänestäjille. Uskon, että hänen reaktionsa ovat sellaisia, että itsellesi et tehnyt palvelusta.
Puolustit demokratiaa, vaikka tiesit, että niskaan sataa kaikenlaista. Se oli aika hyvin tehty. Oikein hyvin.
JJ, Viestintäsetä ja TimoKoo, kiitos tsemppauksesta!
Kyllä EOT-blogi pysyy pääpiirteittääin ennallaan. Aion vastedeskin postata viestinnällisistä mokista ja antaa niihin parannusvinkkejä.
Yritän kuitenkin olla keskustelussa rakentavampi. Ehkä muuten voisi olla viisasta olla vastaamatta kommentteihin illalla väsyneenä. Silloin negatiiviset viestit loukkaavat herkemmin, jolloin käyn siilipuolustukseen.
Nettikeskustelussa jos jossain pätee, että viesti kannattaa lähettää vasta sitten, kun se tekeytynyt yhden yön ylitse. Jos olisin itse noudattanut tätä periaatetta, niin aika moni tölväisy olisi jäänyt lähettämättä ja aika monelta mielipahalta puolin ja toisin olisi säästytty.
Tuota tapaa minun täytyy ehdottomasti ryhtyä noudattamaan. Paha vain, että illat ovat yleensä se hetki, kun minulla on aikaa istua blogin ääreen. Joudun kehittämään tähän jonkin ratkaisun, koska väsyneenä en ole parhaimmillani.
Hei, Olen aiemminkin antanut sinulle palautetta yleisellä tasossa, positiivistä sellaista. Minusta sinulla ei ole huolen häivää, olkoot muut mitä mieltä ovat. Sinulla on oikeus olla mitä mieltä olet. Olen edelleen sitä mieltä että ihana että olet olemassa. ”Hei älä koskaan ikinä muutu”.
Voi kiitos, Peter! Tänne itseruoskinnan alhoon on mahtava saada juuri nyt vähän valoa.
Jos blogin tarkoituksena on käsitellä mokia, niin onko kovin yllättävää, että postaukset voivat olla haukkuvia? Siis jos tosiaan on tehty asia päin honkia, niin kyllähän sen pitäisi ilmaisussa tulla esille.
Reijo kuitenkin kirjoitti hyvin siitä, että pitää muistaa tarkkailla omaa suhtautumistaan asioihin. Miksi olen ehdoton, jos olen?
Jäin oikein miettimään tätä, sillä en koskaan ole kokenut nettipresenssiäsi vittumaisena. Kyllä, kettuilet kyllä useinkin, mutta pelkkä kettuilu ei tee ihmisestä vittumaista. Vittumaisen sinusta tekisi se, että haukkuisit muita haukkumisen ilosta, esittäisit olevasi moisen mokailun yläpuolella ja ”ampuisit puskista”, kuten itse asian ilmaiset. Sen sijaan sinä esität mielipiteesi aina selkeästi ja perustelet näkemyksesi. Esität parannusehdotuksia ja rohkaiset keskusteluun asiasta. Kettuileva meininki on osa kirjoitustyyliäsi, mutta minä olen kyllä kokenut sen melkoisen lempeäksi, ehkä johtuen kaikesta siitä itseironiasta, jota samalla viljelet. Arvostan myös sitä, että kehtaat sanoa mielipiteesi suoraan omalla nimelläsi ja naamallasi, vaikka varmasti tajuat etukäteen, että sillä toimintamallilla saa paskaa niskaan. Siihen ei monella pokka riitä.
Pidän raikkaasta kirjoitustyylistäsi ja siitä, miten rakentavaa keskustelua täällä käydään. Blogisi on yksi lemppareitani kuitenkin erityisesti siksi, että osaat ottaa asiat huumorilla ja nauraa makeasti itsellesi. Voisi olla Terttu ”poliitikko Jumalan armosta” Savolakin hieman uskottavampi, jos joskus pystyisi edes hymyilemään itselleen. Ja jos mokailulla ”rakennetaan henkilöbrändiäsi” niin onko se paha juttu? Eikö koko bloggaamiskulttuurin liity se itsensä brändääminen ja omalla persoonallisuudella töiden tekeminen?
Mitä tulee siihen, että voisit pysyä ilkeyksien yläpuolella, niin onhan se totta. Kyllähän sinä voisit. Mutta minun mielestäni hyvä kysymys on, että tarvitseeko. Tarvitseeko kaikelle anonyymikommenteille ja kohtuuttomille kirjoituksille pystyä hymähtämään kuin ne todellisuudessa koskisivat vain säätä eivätkä sitä työtä jota avoimesti teet, persoonastasi puhumattakaan? Miksei sellaiseen saisi vastata, varsinkin jos sen pystyy tekemään asiallisesti? Tajuan kyllä, että kaikkea ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, mutta ei sitä nyt ihan kaikkea tarvitse sietääkään. Ei se, että kirjoittaa blogia avoimesti ja julkisesti, anna kenellekään oikeutta käyttää bloggaajaa likasankona ja vielä odottaa, että se kaikki otetaan vastaan hiljaa ja mukisematta, meiningillä ”kuka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön”. On ihan okei odottaa muiltakin leikkijöiltä käytöstapoja.
”Yritän kuitenkin olla keskustelussa rakentavampi”
Älä heviletissä ala vaan sitten pelkäämään, että jollekin lukijalle voi tulla kirjoituksistasi Thö Paha Mieli.
Olet kritisoinut ihan asiallisesti ja argumentoiden – jos siitä on tullut jollekkin Thö Paha Mieli, niin vika on joko lukijassa tai siitä, että esiin tuomastasi törppöilystä on syytäkin pahoittaa mielensä.
On nimittäin tuiki harvinaista täällä blogisfäärissä, että joku kritisoi enemmän argumenttipohjaisesti kuin tunnepohjaisesti; vieläpä perustellen kritiikkinsä ja esittäen paremman tavan toimia.
Blogisi on siis harvinaista herkkua – jatka samalla linjalla!
Blogisi vakiseuraajana en koe tekstejäsi tölviviksi. Kuten ”pualu” kommenteissa aiemmin kirjoitti, mokista postaaminen on täällä tarkoituskin. Monen muun tavoin kiitän siitä, että esität korjausehdotukset mokiin. Epäkohtiin saa mielestäni aina puuttua, niistä voi ottaa opiksi moni muukin.
Marinan tavoin olen lukenut blogiasi aiemmin asiakaspalvelijan näkökulmasta. Kieltämättä olen jäänyt joskus miettimään, mikä on ollut syynä huonolle palvelulle, onko kyseessä yrityksen tavanomainen tapa vai jostain erityisestä seikasta johtunut harvinaisuus. Kuitenkin sain itse asiakaspalvelussa toimiessani monta hyvää vinkkiä täältä. Ymmärsin, miten kaikkea ei vaan tule ajatelleeksi ja miten rutiininomaisesti toimiessa helposti unohtaa asiakkaan yksilöllisyyden ja palvelutason pitämisen jatkuvasti korkeana. Välillä ote vaan herpaantuu.
Mielestäni blogissasi on pääsääntöisesti niitä postauksia, joissa henkilön/yrityksen nimen mainitseminen on ollut täysin oikeutettua ja toisaalta taas anonymiteetin säilyttämisen taso on blogissasi täysin riittävä. En osaa lukea postauksiasi ilkeilynä.
Löysin yhden meitä yhdistävän asian, asian josta jaksan useinkin pauhata, kun keskustellaan keskustelemisesta. Tarkoitan sitä, mitä kirjoitit mielipiteen muuttamisesta. Itsekin seison yleensä mielipiteeni takana, mitä enemmän hankin taustainformaatiota, sitä paremmin osaan määritellä, ja mikä tärkeintä, myös perustellla kantani. Tämä kuitenkin saa minut usein esittämään mielipiteeni hyvin ehdottomina vaikka se ei ole tarkoitukseni. Moni tuttavani ymmärtääkin jo, etten koskaan sulje korviani vastakkaisilta argumenteilta, jos saan hyvät perustelut ja lisää tietoa vastakkaisesta näkemyksestä, olen täysin valmis harkitsemaan kantaani uudelleen, ainakin yritän nähdä asian myös toisin silmin eli ymmärtää omastani poikkeavan ajattelutavan. Tällä haluan juuri haastaa keskustelukumppanin keskustelemaan, ei vain vänkäämään. Harva oikeasti osaa perustella mielipiteitään. Sinä osaat, siksikin blogiasi on ilo lukea.
Itse kirjoitan milloin mistäkin, täysin vailla teemaa. Olen huomannut, että yleensä parhaat kirjoitukset syntyvät juuri epäkohtiin tai järjettömyyksiin puuttumalla. Itse toki saivartelen paljon, väännän asioita tahallani täysin absurdeiksi ja välillä tekeydyn tyhmäksi. Sinun blogisi teemaan se ei sopisi, mutta et siihen syyllistykään. Siitä huolimatta kirjoituksissasi on ihastuttavaa purevuutta. Ylenkatsomiseksi, ivailuksi, haukkumiseksi tai halventamiseksi en saa väännettyä kirjoituksiasi mitenkään, joten älä ota vastaan saamasi kritiikkiä aivan noin raakana. Minun mielestäni kaverisi ei ollut oikeassa. Kritiikkisi on rehellistä, eikä aina ole väärin kohdistaa sitä oikeaan osoitteeseen.
Toivon, ettet lähde muuttamaan blogiasi juuri miltään osin, ainakaan kovin paljon. Kuten joku muukin mainitsi, tämä on yksi parhaita blogeja juuri tällaisenaan.
Blogistaniassa on paljon kirjoittajia, jotka niittaavat mielipiteensä tai ”tietonsa” niin tiukasti taikaseinäänsä, ettei niitä irrota siitä dynamiitillakaan. Kuitenkin he toivovat keskustelua. Millaista keskustelua sellainen on, jossa kaikki muut ovat aina väärässä ja vain blogisti oikeassa!
Olen nähnyt muutaman tällaisen blogin kuolevan ja parhaillaan pari muuta on kuihtumassa pois. Sinun blogisi ei kuulu joukkoon. Juuri tuo, että osaat nauraa itsellesi – vaikka olet nainen – tekee blogistasi ainutlaatuisen.
Olen eri mieltä kaverisi kanssa ja tuli fiilis, että hän saattaa olla kateellinen sinulle. Itsekin otan aina todesta muiden antaman kritiikin ja helposti mietin, onko kritisoija oikeassa. Jatka samaan malliin vain!
Olen ollut koulutuksissasi ja lukenut blogiasi pidemmän aikaa, mutta vasta nyt saan aikaiseksi kommentoida. Pidä ihmeessä mielipiteesi ja ammu ne julki yhtä suoraan kuin ennenkin. Olet erittäin iloinen persoona, vaikka sanotkin asioista suoraan. Me like!!!
Säikähdin, kun kirjoitit rupeavasi aikuiseksi. Aikuiset ovat usein kuin koneita. Pidän blogista juuri siitä syystä, että ilmaiset tunteitasi; jos jokin kiukuttaa, se saakin kiukuttaa. En ole koskaan huomannut, että olisit ollut epäasiallinen – provosoiva ehkä. Älä kasva Aikuiseksi! Aikuiset ovat tylsiä! Jos sinustakin tulee tylsä, en tiedä ketä voisin käyttää esikuvanani viestinnässä!
Tervehdys! Minusta kriittisistäkin blogiteksteistäsi huokuu sama lämpö ja empaattisuus (ja toisaalta myös rautainen tahto) kuin sinusta ihmisenäkin. Kaikki eivät rakentavaa palautetta kykene ottamaan vastaan, mutta väittäisin, että useimmat vähänkin aikuisemmat lukijat ymmärtävät, että tässä on loppujen lopuksi kysymys asioista eikä ihmisistä. Olen täällä tiheämmin ja tiheämmin ruvennut seurailemaan blogiasi, apua, addiktoidun kohta!
Hei Katleena,
Nykyään blogisi vakiolukijana olen eri mieltä ystäväsi kanssa! Minusta hän oli epäreilu sinua kohtaan ja jäin miettimään hänen motiivejaan. Eli hänestä olet pahantahtoinen muita kohtaan ja lisäksi omien mokiesi kertominenkin on vain omaa brändinrakennustasi? Eli mitä sinun pitäisi tehdä, että osoittaisit hyväntahtoisuuttasi blosissasi? (Vai etkö hänen mielestään ole ollenkaan hyväntahtoinen? Jolloin väistämättä tulen miettineeksi sitä, miksi hän haluaa olla ystäväsi.)
Minusta sinä olet harvinaisen hyvällä, monipuolisella ja usein jopa objektiivisella tavalla argumentoinut eri asioista ja ilmiöistä. Lisäksi itseironian tajusi on loistava! Toki joskus on hyvä miettiä mistä ja millä tuulella bloggaa, mutta pääsääntöisesti blogisi on mielestäni TODELLA HYVÄ ja RAKENTAVA! Toivon siis, että sinä tai blogisi ette muutu mitenkään dramaattisesti. Ymmärrän, että kritiikki satuttaa, mutta nyt jäin siihen käsitykseen, että olet ottanut ystäväsi kritiikin liian vakavasti ja yksipuolisesti. Usko myös meitä blogisi lukijoita, please!
Sama tuli minullekin mieleen tuttavasi sanoista. Hänhän siinä ilkeältä ja vmäiseltä kuulosti, ja oikein kiersi veistä haavassa, luultavasti tietäen, että älykkäänä ja itsekriittisenä ihmisenä otat hänen sanansa vakavasti ja alat harrastaa vakavaa itsekritiikkiä. Sellainen toki aina välillä on tarpeen meille kaikille, ja valitettavan harva siihen kykenee. Mutta joskus toisen mielipide ei ole sen oikeampi kuin omasikaan, ja joskus sen taustalla ovat ihan muut kuin asiamotiivit. Kateellisuus minullekin tuli heti mieleen. Luultavasti tuttusi on nyt sitä mieltä, että tämäkin blogijuttusi vain pönkittää imagoasi laskelmoidulla muka-itseruoskinnalla ja että oikein kinuat tällä jutulla vain meiltä lukijoilta ylistystä… Hän ehkä näkee asiat niin, mutta älä sekoita hänen asennettaan ja todellisuutta toisiinsa…
Jatka samaan malliin, ja vaikka löysin vasta blogisi, luen sitä ilolla nyt säännöllisesti.
Eevastiina ja Eriksson, kiitos tuesta!
Voin vannoa, että kaverini ei ollut kateellinen. Olen tuntenut hänet yli kymmenen vuotta.
Kaverini on älykäs ja sanavalmis, ja hän on minua 15 vuotta nuorempi. Hän tietää ja hyväksyy sen tosiasian, että opiskelijalla ei vielä ole sitä tunnettuutta mitä minunkaltaisellani tädillä. En usko, että hän on kateellinen.
Sitä paitsi kaverillani on todennäköisesti 15 vuoden päästä suositumpi blogi kuin minulla. 🙂
Kiitos kaikille tsemppaajille! On mahtavaa huomata, että tämä aihe on kirvoittanut näkemyksiä myös sellaisilta vakiolukijoilta, jotka eivät aiemmin ole kommentoineet.
Nimesin tämän päivän jo omalta kohdaltani mustaksi sunnuntaiksi. Olen täällä murjottanut, katsonut peiliin, harrastanut itsestutkiskelua ja tuijottanut napaani.
Lupaan ja vannon, että EOT-blogin linja ei muutu radikaalisti. Kaksi asiaa kuitenkin muuttuu:
1) Pyrin vähentämään kärkkäimpiä iltakommenttejani. Yön yli nukkuminen auttaa taatusti.
2) Pidän huolen siitä, että myös positiiviset postaukset saavat tilaa. Vaikka tämä on mokablogi, voin silti kiinnittää huomiota myönteisiinkin ilmiöihin. Edes joskus.
tämä oli hyvä kirjoitus. jos haluat muuttaa tyyliäsi, ainakin niin, että kirjoitat vastaavasti myös enempi positiivisia juttuja, näkisin sen hyvänä. olen kaverisin kanssa jokseenkin samaa mieltä, mutta olen jatkanut blogisi lukemista koska usein siinä on mielenkiintoisia ja oivaltaviakin tekstejä.
tertun tekstin julkaisu oli mielestäni aiheellista koska tyyppi oli ehdolla vaaleissa. sen sijaan ne postaukset mitä voisi jättää mielestäni pois, on ne kun jonkun kaupan ikkunassa tai pihalla on joku mainos tai ilmoitus jossa on kirjoitusvirheitä joita suurin osa suomalaisista ei huomaa. toki kyse ON viestinnästä, JA mokista, jotka ovat blogin aihe mutta niiden kohdalla tuntuu ettei ole vaan ollut parempaa kirjoittamisen aihetta saatavilla silloin. noita on kyllä ollut vähemmän viime aikoina. kyllä viestinnällisistä tai asiakaspavelun mokista silti voi kirjoittaa ja tuoda sitten esiin korjausehdotuksia kuten teetkin, tuo viimeisin hesarin keissi oli todella hyvä, se olisi varmaan mennyt muuten koko kansalta ohi ja oli aika merkittävä journalismin raiskaus kuitenkin. skippaisin siis lähinnä pienet yksittäistapaukset jotka eivät ole esim. täysin pilanneet asiakaskokemustasi tai päivääsi eivätkä kiinnosta kovin montaa ihmistä, ja jotka vakuttavat pilkunviilaamiselta tilanteissa, joissa se ei ole tarpeen.
olet useasti maininnut nihkeydestäsi nimettömiä kirjoittajia ja nimimerkkejä kohtaan, mutta mielestäni voisit harkita sitä asiaa vielä. sinulla on hyvin näkyvä työ ja blogisi kautta (tietoinen valinta huom) olet semi-julkkis. oma nimi on sinulle luonnollista työnkin kautta, puhut massoille. mutta ei joku siwan kassa jonka nimellä ei tule mitään tuloksia googlessa, halua että se yksi ainoa tulos on ehkä joku mielipide jonkun blogissa, jossa hän mahdollisesti uskaltaa kritisoida tms. tai joku joka luo nimeä muulla alalla, vaikka missikisoissa, ei halua googletulosten sekaan myöskään kaikenmaailman mielipiteitä vaikka olisivatkin asiallisia mutta eivät sovi imagoon. kommenttien julkaisuperusteena kannattaa mielestäni käyttää kommentin sisältöä, eikä nimeä. voihan feikkinimenkin toki keksiä, jos se auttaisi asiaa, mutta jos teksti tai kritiikki on asiallinen niin joku ihminenhän sen on kirjoittanut – eikä esim. koira. sen sijaan jos kommentti on täysin asiaton niin ihan sama jos siinä on nimi mukana.
Jenni, hyviä pointteja sinulla.
Olitkin jo huomannut, että yksittäiset kirjoitusvirheet ovat jo jääneet aineistostani pois. Toisaalta en enää jaksa hymähdellä niille, ja toisaalta niitä tulee vastaan niin paljon, että blogi olisi muuten täynnä niitä.
Näkökulmasi nimimerkkikirjoittajiin oli osuva. Ilman muuta nimimerkkikirjoitukset ovat OK, jos niissä on rakentavaa kritiikkiä (kuten sinulla).
Sen sijaan sitä en ymmärrä, että jotkut ärhentelevät ja jopa solvaavat nimimerkin takaa. Sellaisten vyörytysten takana pitäisi kyllä seistä omalla nimellä. Onneksi näitä on EOT-blogissa varsin harvoin.
BTW, minähän poistan alatyyliset kommentit saman tien. Tähän temppuun olen joutunut turvautumaan muistaakseni kuusi kertaa näiden neljän vuoden aikana. Upean asiallisena keskustelu on siis pysynyt.
Se on oma valinta, hyväksyykö palautteen vain nimellä annettuna vai hyväksyykö myös nimimerkillä tai anonyyminä annetun palautteen. Nimellä ja kasvokkain annettu palaute ei yleensä kuitenkaan ole yhtä suoraa kuin mitä tuo sinunkin kaverisi antoi, vaan siloiteltua ja kaunisteltua. Osa ihmisistä on luonteeltaan sellaisia, että ne puhuu päin naamaa toista kuin mitä mahdollisesti selän takana, ja suurin osa sellaisia, että ne ainakin vähän kaunistelevat puheitaan kasvokkain ja nimellä. Jos haluaa kaunisteltua palautetta, niin nimen ja naaman vaatiminen on ihan ok ja perusteltua, koska jeesjeessamaamieltä-palautetta tulee silloin suhteessa enemmän.
Itse katson asiaa niin, että anonyymi palaute itsestä on vähän kuin näkisi, mitä siellä oman selän takana puhutaan. Paskakin palaute on palautetta, ja ihmisellä on anonyyminäkin joku syynsä siihen mielipiteeseen. Tämä palaute ei välttämättä päädy itselle laisinkaan vaan jää kiertämään jonnekin ihan muualle, jos nimetontä palautetta ei suvaitse. Silloin siihen ei myöskään voi reagoida eikä sen pohjalta voi parantaa omaa toimintaansa mitenkään. Sitä toisaalta kannattaa ottaa vastaan vain, jos haluaa kriittisesti arvioida omaa toimintaansa ja käyttäytymistään tai osaa suhtautua siihen, että se nyt on vaan yksi palaute muiden joukossa.
Ihmiset eivät kertakaikkiaan anna suoraa ja rehellistä palautetta silloin, kun se on kriittistä, koska pelkäävät vastaanottajan reaktiota ja suhtautumista, ja ihan aiheesta. Kriittinen palaute saa vastaanottajan usein arvioimaan palautteen lähettäjää, hänen motiivejaan, sukupuoltaan, taustaansa, kielioppivirheitä, koulutustaan ja keksimään palautteelle kaikkia muita selityksiä kuin sen, että mikä omassa toiminnassa sai aikaan toisessa moisen reaktion. Koska itsehän sitä on oikeassa ja ne ikävät ihmiset väärässä.
Lukijoita on keskusteluissa yleensä moninkertainen määrä kommentoijiin verrattuna. Siis moninkertainen määrä niitä ihan anonyymejä lurkkaajia, jotka eivät kommentoi eivätkä pukahda sanaakaan vaan seuraavat vain keskustelua. Yhden anonyymin mielipide saattaa pukea sanoiksi monen hiljaisen ihmisen mielipiteen, jota ne hiljaiset eivät vain ole uskaltaneet esittää – vrt. seminaarisali, jossa yksi rohkea esittää nk. tyhmän kysymyksen. Vastaus siihen yhteen anonyymiin kommenttiin voi samalla olla vastaus niiden monen hiljaisen ihmisen ääneenlausumattomaan kommenttiin tai kysymykseen, joten sillä on merkitystä, miten niihin vastaa. Vastauksesta moni muu päättelee, kannattaako kommentteja tai kysymyksiä esittää ollenkaan vai joutuuko siinä itse lähinnä silmätikuksi tai nolatuksi.
Itse kerään anonyymejäkin kommentteja, lähinnä omassa työssäni mutta muutenkin: http://opin.at/umRc
No, jos haluan lukea ”ihanan positiivista” lässytystä, niin postaan pari koiranpennun kuvaa Facebookiin. Virkistävän vittumainen tyyli kirjoittaa on nimenomaan se, joka vetää satunnaisia lukijoita blogin pariin.
– Tarkoitan tuolla virkistävällä lähinnä älyllisyyttä, en mitään Halla-ahon tyylisuunnan jankkausta.
Väkisin tehty positiivisuus vierastuttaa sekin. Kameraseuroissa kuvia arvioidaan tavanomaisesti sijoittamalla mahdollinen varsinainen kritiikki aina kahden positiivisen lausuman väliin: Kuva on teknisesti hieno ja värimaailma tyylikäs, joskin sisältö on täysin perseestä, vaikkakin se on oivaltavasti ja kauniisti sijoiteltu kuva-alalle. Blogijuttuihin sopii imho hiukan suorempi lähestymistapa.
Älä siis muuta linjaa ainakaan paljoa…..
Sakari, olet ihan oikeassa tuossa keinotekoisessa palautteenannossa. Perinteinen hampurilaismalli (ensin kivaa, sitten pahaa, sitten kivaa) on kankea ja vanhanaikainen.
Lohduttavaa muuten kuulla, että v*ttumaisuuteni on välillä myös virkistävää. 🙂
Yksi sotaveteraani kertoi taannoin, että tuo palautteen hampurilaismalli oli ihan paikallaan rintamalla. Pointti oli siinä, että toisinaan esimiehen täytyi järjestyksen säilymiseksi antaa ankaraakin kommenttia jollekulle, mutta siellä oli liipasinsormi normaalia herkemmässä, niin että tilanne kannatti päättää johonkin positiiviseen ja kannustavaan, ettei tullut ammutuksi vahingossa selkään tai ettei läksytettävä jäänyt hautomaan asiaa ja saanut päähänsä palata kiukuspäissään aseen kanssa.
Aika hyvä taustoitus! Ja kenties sotatilanteessa palautteen saajan hoksottimetkin ovat vähän heikommissa kantimissa, joten hän ei oivalla ilmiselvää mekaanista tekniikkaa.
”Minusta on tullut blogosfäärin Mattiesko Hytönen.”
höpö löpö.
mattiesko kiusaa turhia julkkiksia jossain jo kuolleessa VIP-aitiossa.
Tämän jälkeen hän menee salille pumppaamaan rautaa.
Kun hiki vielä valuu, hän kirjoittaa puisevan jutun lehteen, joka on tylsyydessään omaa luokkaansa.
Mattiesko ei siis tuota mitään, muuta kun humpuukia.
Ja hän on itse valinnut tyylinsä.
Se, että olet saanut vain muutaman negatiivisen kommentin, on suorastaan erinomainen suoritus.
Näet, kun nykyään sitä ei voi sen enempää pyllistää kuin kumartaakkaan yhtään minnekkään, jottei joku tulisi ulisemaan.
Se, että olet kuitenkin kertonut joskus jotain asioista, kuten ne sinun mielestäsi ovat ja silti säästynyt vihakirjoittelulta, on pidettävä hyvänä asiana.
Hyvä pointti – en ollut ajatellut asiaa tuolta kannalta. En ehkä ole tehnyt *ihan kaikkea* väärin, kun kerran valtaosa kommenteista on positiivisia – ja toisaalta asiattomuuksia on ääriharvoin. Lohduttavaa.
Hassu sattuma. Löysin blogisi taannoin Iltalehden maininnan kautta. Sen jälkeen olen noin viikon aikana kahlannut blogisi läpi noin puoleen väliin. Ensiksi ihastuin, mutta välillä mietin mikä mahdat olla naisiasi. Koukussa joka tapauksessa olen.
Ihastuin aluksi siksi, että mielestäni sinussa on hyvin paljon samoja piirteitä kuin itsessäni: pilkunviilaaja, hiukan pelottava, mielipide kaikkeen, halu olla aina oikeassa (perustellusti tottakai), inhoat kookosta. Viimeinen oleellisimpana tottakai. Mutta lukiessani nimenomaan näitä asiakaspalvelua moittivia tapauksia (Cumulus, Lapti ym.) en osannut päättää oletko oikeassa vai et. Ehkä siksi, että tapauksia ei voi määritellä suoraan oikein vai väärin, vaan ovat pitkälti kiinni miten kukakin tapauksen näkee.
Hassu sattuma tosiaan siksi, että olen yrittänyt päästä jyvälle oletko ihmisenä millainen. Blogistina mahtava, se on selvä. Mutta jos joku tekee virheen, tarvitseeko siitä aina edes huomauttaa. Jos silmäsi itkevät verta jonkin sanaoksennuksen takia, mitä sitten. Ei kukaan jaksaisi sellaistakaan kaveria, joka jatkuvasti puuttuisi facebookissa ainoastaan statusten kirjoitusvirheisiin ja jättäisi itse sisällön huomioitta.
Vaikka postaat usein mokistasi, koskevat ne lähinnä (Huom, en ole kokonaan blogiasi kahlannut läpi) fyysisiä mokia. Eikä siinä että kaataa punaviinit pöydälle ole edes mitään noloa. Joten mielestäni et voi verrata mokiasi muiden mokiin. Ymmärrän täysin ystäväsi kommentin siitä, että kasvatat henkilöbrändiäsi näillä mokilla ja olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan.
No jos ei muuta niin, ole ainakin tyytyväinen ystävääsi joka uskaltaa olla rehellinen sinulle. Itse kiittäisin häntä, itsetutkiskelua ei voi koskaan harrastaa liikaa.
Henna, kiitos kun olet jaksanut kahlata blogiani läpi. 🙂
Nyt kun olet puolivälissä, alat todennäköisesti huomata muutoksen blogin aihepiireissä. Kolme asiaa on nimittäin vuosien varrella tapahtunut:
1) Yksittäisten kielivirheiden ruotiminen on jäänyt. (Pohdit muuten kommentissasi, tarvitseeko niistä aina huomauttaa. Käytännössä olen ruotinut 0,5 % havaitsemistani hassuuksista. En siis koskaan ole purkanut tänne kaikkea.)
2) Omien fyysisten mokien ruotimisen tilalle on tullut ”henkisiä” tai viestinnällisiä mokia. Ne näkyvät yhä selvemmin viimeisimpien puolen vuoden ajalla.
3) Pienten asiakaspalvelumokien ruotiminen on vähentynyt, koska koulutan nykyään vähemmän asiakaspalvelua ja enemmän johtoa. Niinpä en enää kiinnitä huomiota aivan niin pieniin nyansseihin kuin ennen.
Sano sitten, kun olet kahlannut koko blogin läpi. Ovatko nämä muutokset todella tapahtuneet? Tai onko muutos vielä kesken?
Vielä yhden asian haluan todeta henkilöbrändistä: tietenkin rakennan sitä.
Tämä blogihan on myös yksityisyrittäjän ja kasvuyrittäjän foorumi. On ihan varmaa, että en vaaranna bisnestäni täällä. Jos minulla olisi maksuvaikeuksia/peliongelma/huumeriippuvuus/pornosivusto/irtosuhde/peruukki, en kertoisi niistä EOT-blogissa. Ehkä osa lukijoista luulee tätä päiväkirjablogiksi (koska teemat ovat epätyypillisiä bisnes- ja asiantuntijablogille), mutta tämä ei kuitenkaan ole itselleni kaikenkattava tilitysfoorumi.
Eihän mikään yrityskään tee tiedotetta aiheesta ”meillä on huono työilmapiiri” tai ”toimitusjohtajalla ja myyntipäälliköllä on suhde”. Niinpä brändätty julkisivu tulee jatkumaan myös EOT-blogissa – vaikka tämä brändäys on aika paljon omituisempaa kuin useimmissa bisnesblogeissa.
Hei Katleena,
ja kiitos erinomaisesta blogista!
Tämä keskustelu on kiinnostava ja herättää tuntemuksia näköjään kaikissa kommentoijissa – niin myös minussa. Jokainen mielipide kuvaa myös kirjoittajaa itseään eikä ainoastaan sinua bloginkirjoittajana.
Haluan ottaa kantaa yhteen asiaan. Mielestäni on erittäin tärkeää, että nostat esille juuri pieniä yksityiskohtia, hiuksenhienoja mokailuja, pikkiriikkisiä virheitä. Juuri ne ovat oleellisia. Pieniä epäonnistumisia on helppo korjata, uudistaa, parantaa, edistää, kohentaa. Siksi me tarvitsemme tarkkaa suurennuslasia, joka poimii nämä joskus surulliset, ajoittain herkulliset mogat.
Toivon sydämestäni, että jatkat linjallasi. JA osoitat ne virheet asiakaspalvelussa.
Ansku, hyviä näkökulmia sinulla.
Ehkä on tosiaan tarpeen nostaa esille myös pieniä yksityiskohtia, mutta voinhan tehdä sen rakentavammin. Sekin jo pelastaa paljon, että en mainitse yritystä.
Minusta tämä blogi on ihana tälläisenaan. Blogi nyt vain tekstilajinakin jo sallii tiettyjä vapauksia, enkä minä ainakaan jaksaisi lukea kaikille pokkuroivaa hölynpölyä. Sitä on maailmassa jo ihan tarpeeksi muutenkin.
En aina ole kanssasi samaa mieltä asioista, mutta koska perustelet sanomisesi, sinun näkökulmaasi on helppo ymmärtää. Olisi meidän lukijoidenkin muuten hyvä muistaa joka tapauksessa, kuinka helppoa on kuvitella, että blogiin on vuodatettu kaikki bloggaajan ajatukset. Tästä taisit viimeisimmässä tekstissä muistuttaakin.
Tuntuu, että nykyajan viriketulvassa helposti unohtuu, että viestinnässä on aina paljon aukkoja, joita aivot täydentävät huomaamattamme. Hyvä on jokaisen välillä kurkata peiliin, mutta jo kysymällä itseltään ”miksi ajattelen näin” pääsee pitkälle.
Jatka samaan malliin niin sujuvat lounastunnit täällä Euroopan etelälaidalla mukavasti sinun kirjoituksiasi ja blogissa käytävää keskustelua seuraten. 🙂
Oletko ollenkaan tullut ajatelleeksi lakisääteisiä juttuja? Ehkäpä sinua kehuvat lukijasi eivät edes tiedä, että levität henkilökohtaisesti sinulle tai muille ihmisille osoitettuja viestejä. Se ei ole vain huonoa tapaa, vaan siitä voi joutua vastaamaan oikeudessa
Kirjesalaisuus ei kiellä julkistamasta saatua viestiä.
Olen kuullut, että ainakin osa julkaistuista viesteistä on mennyt pääasiassa muille henkilöille ja vain kopioina tälle viestien levittäjälle. Jotenkin vaan tuntuis, että ei kovin korkea moraali ole, jos sellaiset viestit julkaisee ympäriinsä, joissa kuitenkin arvostellaan ja suututaan kirjoittajan omasta ala-arvoisesta käytöksestä. Kaikki muut viestin saaneet eivät ole kuullakseni halunneet sitä leviteltävän. Se on jotain tämän nykyajan hullutusta, jossa ihminen luulee olevansa joku tärkeä ilkeilemällä. Juha Sipilä minusta nolasi vähän viisastelijaa kertomalla, miten yksinkertainen lasku oli se, jota KK ihmetteli ja ajatteli (ilmeisesti todella huonolla laskupäällä varustettuna) etukäteen suuresti pohdituksi ja lasketuksi . Se oli kyllä noloa KK:lle. Eli pitäis myös tietää ja osata asioita, ei vain viisastella ja yrittää nolata muita
Hyvä täsmennys! Olin sähköpostissa kopion saaja, mutta sama viestin julkistusoikeus pätee myös kopion saajaan. Lähettäjä oli viestinsä minulle suunnannut, joten minulla oli oikeus julkaista se.
Itse en koskaan lähetä ilkeää palautetta kirjallisesti, koska vastaanottaja saattaa näyttää sen kolmansille osapuolille. Sen sijaan sanon sanottavani jo lähtökohtaisesti julkisesti, sillä olen valmis seisomaan sanojeni takana.
Minna on aivan oikeassa. Lähtökohtaisesti ihmisellä on oikeus julkistaa saamansa viesti.
Esimerkiksi tuoreimmassa tapauksessa katsoin tarpeelliseksi julkistaa Terttu Savolan lähettämän meilin, koska hän oli kuntavaaliehdokkaana. Äänestäjillä oli oikeus tietää, miten kyseinen ehdokas viesti.
Sinun kannattaa varmasi sitten olla milloinkaan asettumasta miksikään ehdokkaaksi, koska jos sanomisesi ja kirjoittamisesi sen takia julkaistaan, voi olla, että saisit todella hävetä.
En usko, että tuollainen koneen ääressä istumisesi on ollenkaan terveydeksi itsellesi. Ajatuksesi käpertyvät jotenkin lokeroihin ja outo asenne lisääntyy ja lisääntyy. Sinun pitäisi vain nousta ja lähteä enemmän liikkeelle.
Itse tulin vain katsastamaan näitä juttuja, kun kuulin näistä negatiivisessa valossa. Enkä ole joittenkin kommentoijien tapaan ollenkaan jäänyt koukkuun tähän. Olen pari kertaa illan mittaan vilkaissut tätä ja ihmetellyt, että voiko joku todella olla koko ajan vahdissa. Mutta niin näyttää olevan
Hyvä Järkeilevä, mietin koko ajan, kuinka minun pitäisi vastata kommentteihisi. Otat koko ajan esiin uusia vikoja minussa.
Nopeasti sanottakoon koneen ääressä istumisesta, että kirjoitan työkseni tietokirjoja. Istun siis kirjoituspäivinä koneen ääressä monta tuntia – niin kuin moni muukin tietotyöläinen. Samalla saan tietenkin ilmoituksen kaikista viesteistä ja blogikommenteista, joita päivän mittaan tulee.
On oikein virkistävää keskeyttää välissä kirjoittaminen ja jutella muiden kanssa.
Blogistani huomaat, että harrastan partiota ja kuntosalilla käymistä. Onneksi en siis ole aivan riippuvainen tietokoneesta.
Seuraavaan kommenttiisi en enää vastaa, sillä olet jo laajentanut keskustelua Savolan kirjeen julkistamisen ja tv-esiintymisen kautta tietokoneen käyttämiseeni ja outoon asenteeseeni.
Tietokirjoja – mutta miten se käy päinsa, jos tietoa ei näytä olevan eikä ihan normaalia laskupäätä, jota tarvitaan kaikessa elämässä?
Ei tarvitse vastata, koska tämä oli nyt viimeinen kurkisteluni tämän kaltaiseen juttuun
No onpas taivaan onni, ettei Katleena ole päättänyt ryhtyä laatimaan matemaattisia opetusteoksia. 😉
”Ei tarvitse vastata, koska tämä oli nyt viimeinen kurkisteluni tämän kaltaiseen juttuun”
Hurmaavan läpinäkyvä tapa ottaa ”lopullisesti” viimeinen sana. Itsekin olen joskus alentunut tällä tavoin olemaan yksin oikeassa.
Jane, olet ihan oikeassa – onneksi en tee matemaattisia oppikirjoja.
Ja nyt tulee fun fact, jolla tavoittelen irtopisteitä:
Olen voittanut Kanta-Hämeen lukioiden päässälaskukilpailun vuonna 1992 tai 1993. Sain palkinnoksi pienenpienen pokaalin, josta kavereiden kanssa hörpimme sitten halpaa mansikkaviiniä vappuna. Pokaali oli loppuikänsä vaaleanpunainen sisältä. 😀
APUA!!! Meinasin saada halvauksen kun luin tämän postauksen. Ä-L-Ä M-U-U-T-U! Itsellä on vain kerran ollut tilanne jossa olen lopettanut blogisi seuraamisen ja se oli se aika kun useampi postaus koski tietokoneen käyttöä, pikanäppäimiä vai mitä lie teknistä nippelinappelitietoa. Boooring sanon minä vaikka muut tykkäsivätkin.
Sinulla Katleena on ihana tapa tuoda asioita kriittisesti esiin ja analysoida ne muutosehdotuksineen. Joku ylläoleva ilmoitti ottavansa asiakaspalvelupostaukset henkilökohtaisesti vaikka eivät häneen liity…itsekin teen asiakaspalvelua ja olen yritykseni käyntikortti…tottakai haluan antaa asiakkaalle sen parhaan mahdollisen palvelun johon kykenen. En ota kommenttejasi henkilökohtaisesti vaan ne pikemminkin innostavat minua parempaan palveluun. Itse meinasin hermon menettää kun kävin katsomassa tablettia…myyjä kysyi miten voi palvella ja totesin, että tulin katsomaan tabletteja kun en niistä mitään tiedä. Siinävaiheessa myyjän hymy hyytyi, suusta tuli syvä pitkä huokaus ja innostus palveluun aleni n.85%. Täysin tylsistyneenä, jopa flekmaattisena, tuli näyttämään kaksi tablettia ja poistui takaisin tiskin taakse. Poistuessani kaupasta meinasin ystävällisesti kiittää palvelusta ja ilmoittaa olevani helsingin pääkonttorista ja tekemässä pistotutkimusta asiakaspalvelun laadusta. ”Joten kiitos paljon avusta ja voit soittaa henkilöstöpäällikölle ensi viikon tiistaina niin hänellä on siihen mennessä raporttini tästä tilanteesta ja palvelun laadusta. Hyvää päivänjatkoa” En sitten kuitenkaan viitsinyt…asia joka nyt vähän harmittaa 😉
Jos rupeat postaamaan pelkistä onnistuneista mustikkapiirakoista ja seesteisistä ja harmonisista kukka-asetelmista niin mä hajoan tähän paikkaan. (Toki saatan hajota jos otat kommenttini esimerkiksi siitä miten lauseissa ei ole pilkkuja, pisteitä eikä kunnollisia lauseita….;) Mä olen erilainen nuori kun jäi tuo äidinkielen opiskelu vähän heikolle mielenkiinnolle. Pitäisi varmaan ostaa pilkun paikka!)
Sinä olet ihana juuri tuollaisena kun olet!! Kiitos.
Jee Teija, kiitos mukavasta palautteesta!
Aion kyllä pysyä nillittävänä* itsenäni, mutta ehkä poimin jatkossa esimerkit isojen organisaatioiden tai julkisten henkilöiden teksteistä. Niistäkin löytyy ihan tarpeeksi kiukkuiltavaa. Jätän ehkä vähän vähemmälle yksityisten ihmisten tilitykset tai yksittäiset pienet kielivirheet.
Lisäksi yritän suhtautua mahdollisimman rakentavasti nimimerkki-ivaajiin. Eilenkin pulssini kyllä nousi, kun joku ampuu puskista asiattomuuksia, mutta sain hillittyä itseni. Yritän suhtautua anonyymiin kettuiluun kuin opettaja yläasteikäisten kiukutteluun: nyökkäilen ja unohdan.
*Suom. huom.: pikkuasioihin tarttuvana
”Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa”. Muista se, kun kuulet tuommoisia negatiivisia kommentteja. Joku siinä sinun tekemisessäsi on osunut toisen herkkään kohtaan. Oli sitten kyseessä kaveri tai tuntematon kommentoija. Jos jokin asia on täysin yhdentekevä, ei siihen jaksa kommentoida mitään. Eli vähän huvittaa nämä haukkuvat kommentit, joissa aina todetaan, että ”oikeastihan tämä asia ei minua kiinnostaa pätkän vertaa enkä seuraa tätäkään keskustelua enää lainkaan, mutta ärsyttää tuo mitä sanot tai teet”. Just.
Hellu, minä mietin ihan samaa tuon kommenttisi loppuosan kanssa.
Yllättävän moni anonyymikiukkuilija ilmoittaa kovaan ääneen, että ei missään nimessä ole kiinnostunut koko keskustelusta. Tai että kommentoijan mielestä on omituista, että bloggaaja vastaa kommentteihin saman tien, vaikka kommentoija itsekin vastaa nopeasti bloggaajalle. 😀
Se muuten on taivahan tosi, että teet mitä tahansa, aina joku ärsyyntyy. Sitten on vain itse punnittava, mikä ärsyyntyminen voisi olla aiheellista ja mikä ärsyyntyminen ansaitsee olankohautuksen.
Heippa, eiks tuolla vaan joku aiemmin viitannut tapaukseen, jossa Juha Sipilä tv:ssa ilmoitti tavallisesta laskuopista. Sehän oli ihan asiaa. Miks muka vain blogin pitäjä saa halventaa ihmisiä kuten haluaa, mutta muut ei saa sanoa mitään. Mistä kirjoittaja on nuo halventamisoikeudet hankkinut. Maksaako ne jotain jossain toimistossa? Pitää nyt vaan hyväksyä se, että ehkä enemmistö ei todella pidä tuota bloggaustapaa fiksuna, mutta ei tule edes ajatelleeksi ilmoittaa siitä mitään. Eli suurin osa kansaa ei tiedä mitään näistä kirjoitelmista, ja suurin osa niistä, jotka tietävät, pitää niitä absurdeina. Sitten on tuo tunnistamaton kehujakaarti, joka tulee esiin – joko sovitusti tai sopimatta. Joskus täytyy tämäkin puoli ottaa esiin
Sattumaville, hyvä näkökulma sinulla.
Yle tilasi minut tv-lähetykseen kommentoimaan poliitikkojen esiintymisiä – olivatpa kommenttini myönteisiä tai kielteisiä. En voinut valehdella suorassa lähetyksessä, koska minulle maksettiin rehellisistä havainnoista.
Annoin kommenttini omalla nimelläni ja omilla kasvoillani. Jokaisella puoluejohtajalla oli mahdollisuus tulla jälkikäteen juttelemaan kanssani, jos he olisivat halunneet.
Haluan vielä korostaa, että lähetyksessä *kehuin* Sipilää hyvästä punch-linesta, jonka hän oli ilmiselvästi valmistellut. Valmistelu on ehdottoman hyvä asia, koska sen ansiosta puhujalla on varastossa valmiita iskeviä väittämiä. Niitä nimittäin voi olla vaikea keksiä yhtäkkiä suorassa lähetyksessä, jota seuraa miljoona suomalaista.
Taivaskanavilta tuli vähän aikaa sitten leffa Game Change, jossa esiteltiin taannoisen varapresidenttiehdokkaan Sarah Palinin kampanjaa – ei niin kovin kehuvaan sävyyn. Vaikka kyseessä ei ollut dokumentti, niin leffasta kävi hyvin ilmi, miten ehdokkaat prepataan vaalitenttejä varten. Ex tempore kommentit ovatkin hyvin harjoiteltuja repliikkejä. Varmaan Suomessakin on samaa, mutta tuskin siinä määrässä.
Joten Palinkin oli prepattu. Hän oli vain niin pönttö, että ei uskonut preppaajiaan, vaan meni möläyttelemään omiaan. Ronald Reagan uskoi ja tuli valituksi, jopa kahdesti.
Timo, osuit naulan kantaan. Suomessakin prepataan ja valmistaudutaan kunnolla. Tämän yleensä huomaa silloin, kun joku poliitikko toistelee harjoittelemaansa mielilausetta usein.
Myös Timo Soini kertoi kesäkuussa Retoriikan kesäkoulussa (www.retoriikankesakoulu.fi), että osa soinismeista on sellaisia, että hän on ne etukäteen suunnitellut. Osa taas sitten tulee lennosta – koska Soini on lahjakas puhuja ja retorikko, joka kykenee myös improvisointiin.
”Aivan aluksi haluan kiittää…”
http://www.youtube.com/watch?v=iBY2bbggxyE
🙂
Tää on klassikko!
Rutinoituneen poliitikon tunnistaa siitä, että hän on valmistellut repliikkinsä ja miettinyt tarkkaan, mitä hän aikoo sanoa. Ellei pönttö haastattelija tajua kysyä oikeaa kysymystä, niin hän vastaa repliikkinsä siitä huolimatta.
Bmoa, näitä kyllä riittää.
Tästä toinen klassikko on Maria Tiuran ”kaiken kaikkiaan raskas prosessi” -video: http://areena.yle.fi/tv/1300855
Ja jossain vaiheessa vielä ihmeteltiin, miksei äänikuningatar Tiuralle löytynyt aikoinaan ministerin salkkua. Olisiko tässä vastauksen tynkää siihen?
Kaiken kaikkiaan on raskas prosessi vastata tuohon kysymykseen.
Häntä pystyyn vaan. Tänään ilmestyneessä Journalistissa blogiasi kehutaan ”raikkaaksi poikkeukseksi” ja kommentointiasi Hesarin tapauksesta kuvataan ”kriittisen rakentavaksi”.