Minulla on tyytyväinen ja seesteinen olo. Istun sängyllä ja vahdin tyttöjämme, jotka yrittävät saada unen päästä kiinni.
Talossamme on tällä hetkellä 19 mukavaa ihmistä – 10 aikuista ja 9 lasta. Suurin osa on samoissa puuhissa kuin mekin: muksuja nukutetaan eri puolilla taloa.
Voiko olla parempaa hetkeä pohtia ihmissuhteita?
Rakensin aikani kuluksi ihmissuhdekaavion paikalla olevista aikuisista. Se näyttää tältä:
.jpg)
En ryhtynyt viivoittamaan ystävyyssuhteita, koska olemme kaikki kavereita keskenämme. Halusin lähinnä tutkia, miten olemme tutustuneet toisiimme.
Erään työkaverit ovat alkaneet seurustella keskenään. Toisella nuoruudenkaverit ovat menneet naimisiin. Kolmas on saanut puolisostaan myös työkaverin.
Mitenköhän meidän lapsemme selittävät aikanaan kaveruussuhteensa?
"No kun mun isä ajoi enduroa ton isän kanssa, ja mun äiti oli ton äidin kaverin koulukaveri."
Ihana kaavio!
Pitäisikö olla vakavasti huolestunut siitä, että piirrän läheisistä ihmissuhteistani kaavioita?